Ei tämä ainakaan yksinkertaisemmaksi tunnu menevän...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JONSERED Karhunkantaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

JONSERED Karhunkantaja

Vieras
tai sitten minä itse yksinkertaistun koko ajan.

Äijä on nyt ollut viimeviikosta sairalassa, saanut kahta eri antibioottia suoneen, koepala on otettu imusolmukkeista ja kai muutenkin tutkittu.

Yksi lääkäri oli olut kysyttäessä sitä mieltä, että malaria ja tubikin voivat olla mahdollisia, toinen ei uskonut lainkaa sellaisiin. Kolmas oli syöpätautien kannalla ja neljäs konsultoi viruksiin erikoistunutta lääkäriä. Positiivista on se, että jotain ainakin yritetään.

No, tänään soitin äijälle, joka oli tavannut taas jonkun lääkärin, joka oli sitä mieltä, että malaria tai tubi voisivat olla mahdollisia ja haluaa äijän eristykseen ainakin viikoksi...

Jotensakin kovin kummallista, kuinka kukin on aivan eri mieltä siitä, mikä äijää mahdollisesti riivaa. Ja tubia ja malariaa alettiin pohtia siinä vaiheessa, kun patistin äijän edes kysymään, ovatko ne poissuljettu.

Toisaalta, eräs hoitajakin oli sanonut, että moni lähtee kotiin ilman diagnoosia, mutta parantuneena. Eli onko sillä niin merkitystä, kunhan saavat äijän kuntoon.
 
Voi hyvänen aika, tsemppiä teille nyt oikeasti.
Toi on kyllä ihan outoa että kaikki ovat aivan eri linjoilla... onko se nyt vaan niin että erikoistumisala vaikuttaa niin paljon ajatteluun että aina löytää oireiluista sen oman alan sairauksia..
Mutta kuten sanoit, positiivista on että tutkitaan ja annetaan hoitoa.

Itsellä on sellainen sairaalajakso takana että mahakipujen takia menin sisälle, olin silloin raskaana ja epäilivät umpisuolta joka ilman suurempaa tutkimusta leikattiin pois. mutta oireet eivät hävinneet vaan majailin siellä tajunnan rajamailla viikon ja sitten parannuin eikä mitään hajua kellään että mikä oli. Ei auttanut leikkaus, antibiootit ym... yhtä nopeasti lähti kuin tulikin.
On siinä halju olo kun järkyttävään oireiluun ei saada syytä.

Tsemppiä teidän perheelle.
 
[QUOTE="vieras";22262050]Mistä se malaria olis voinut tulla?[/QUOTE]

Viidakosta.

Voi olla kauankin oireettomana, sanovat.

Eikä siitä ole montaa vuosikymmentä, kun Suomessakin oli mlariaa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Kovasti tsemppejä teille!! Toivottavasti nyt löytäisivät syyn mahdollisimman pian, epätietoisuus raastaa..

Mulla oli kans toista vuotta sitten kesällä mystinen sairaus, tulehdusarvot 500 ja kaikki valkosolut kuollu. Sillon oli mulla kans tollanen tilanne, lääkäreitä pörräs ympärillä enemmän ku tarpeeks, arvailivat kaikkee mahdollista verisyövästä lähtien. Erityksessäkin ehdin olla ja kokeita otettiin vaikka mitä, tietokonekuviin asti. Onneks lopulta selves että tää oli "vaan" paha allerginen reaktio yhdelle kipulääkkeelle ja se meinas viedä hengen. Mutta nää lääkäreiden arvailut mua riepo. Mä yhden yön valvoin siellä sairaalassa ja mietin että jos mulla sitten onkin verisyöpä.
Mun mielestä noi lekurit sais olla vähän varovaisempia noissa arvailuissaan.

Toivotaan että tilanne selviäisi mahdollisimman pian! Pääasia nyt kuitenkin on että sun mies on hoidossa ja tutkivat syytä. Rankkaa aikaa teille.
 
Yksi lääkäri oli olut kysyttäessä sitä mieltä, että malaria ja tubikin voivat olla mahdollisia, toinen ei uskonut lainkaa sellaisiin. Kolmas oli syöpätautien kannalla ja neljäs konsultoi viruksiin erikoistunutta lääkäriä. Positiivista on se, että jotain ainakin yritetään.


Jotensakin kovin kummallista, kuinka kukin on aivan eri mieltä siitä, mikä äijää mahdollisesti riivaa. Ja tubia ja malariaa alettiin pohtia siinä vaiheessa, kun patistin äijän edes kysymään, ovatko ne poissuljettu.

Toisaalta, eräs hoitajakin oli sanonut, että moni lähtee kotiin ilman diagnoosia, mutta parantuneena.

Tässä nähdään vain esimerkki rakentavasta tuloshakuisesta ihmisten yhteistyöstä. Jotta edes riittävästi päästäisiin oikeille jäljille, erilaisia kantoja ja vaihotehtoja on esitettävä ja keskusteltava, pohidittava, punittava, seulottava jne, jne. Niin toimii sivistysväki.

Ei aleta riidellä, ja haukkua toisten ajatuksia, ei linnottauduta eri rintamiin, tai vielä tyypillisemmin aleta mustamaalata toisenlaisten mahdollisuuksien esittäjiä heidän poissaollessaan, tai vielä tyypillisemmin aleta kaivella tikulla menneitä, että silloin ja silloinkin sen ja se potoliaan kohdalla se ja sekin esitti sitä ja tätä...

.. hmm... mistähän mulle nyt näitä oikein tyypillisimpä tapoja oikein mieleeen tulviikin...
 
Toisaalta, eräs hoitajakin oli sanonut, että moni lähtee kotiin ilman diagnoosia, mutta parantuneena. Eli onko sillä niin merkitystä, kunhan saavat äijän kuntoon.

Ja tämä on paljon yleisempää, kuin mitä suuri nykylääketieteen voittokulkuun niin kovasti ukomaan haluava suuri yleiso ikinä osaa ymmärtäkään. Erikoistuneidenkin asiantuntijoiden ollessa mukana usein mennään loppuun asti DG suspectilla, ja tervetttä tulee, mutta lopulta ei voida ollenkaan kirjoittaa mitään diagnoosia, koska niin paljon tunnusmerkkjä jää puuttumaan tai sitten eivät käy yksin.
 
Ai niin... osaston numero oli ylöspäin, mutta fyysinen suunta useita kerroksia alaspäin.

Pääsi eristykseen äijä. Voisinkohan silti tilata hänelle stripparin ilahduttamaan?:D
 

Yhteistyössä