Te naiset joilla ei ole omaa tyttöä..

On se aika karsean näköistä, jos pikkusisko auttaa isompaa veljeänsä pukemaan ja riisumaan jne. Eihän miehet ikinä opikaan mitään, kun naiset on aina paapomassa. Niillä ei ole itsellään mitään halua oppia mitään. Makaavat vaan selällään, ja odottavat, että joku hoitaisi. Jos ne jätettäisiin oman onnensa nojaan, niin ne todennäköisesti lilluisivat omassa sonnassaan!

Tota.. pitäisköhän sun käydä juttelemassa jollekkin noista ajatuksistasi omaa poikaasi kohtaan..?! Ei toi nyt ihan normaalia ole.

 

[QUOTE="Tytön äiti";22234644]Silloin kun itse olin raskaana, toivoin totisesti tyttöä. "ei noin saa ääneen sanoa!" mulle sanottiin monta kertaa. Mutta jos sieltä poika olisi tullut niin ihan samoilla oltaisiin menty. Rakkaita ne lapset aina on

Poikalapsi on ihana taaperoiässä, mutta kun se kasvaa kouluikään.. Jaiks. Isona taas ois mahtavaa kun on poika. Näin minä vaan ajattelen. Olen miljoonasti kiitollinen omasta tyttärestäni, se on just hän jota sieltä aikanaan toivoin.[/QUOTE]

Mitä kouluiässä tapahtuu pojille? Mielenkiinnosta kun esikoispoika on 6v Ainakaan yli 10v. tytöt ei ihan helpoilta vaikuta

 

Ei ole. en edes halunnut tyttöjä kolme ihanaa poikaa on tullut ja nyt saa olla.

 

Harmittaa, kun on molemmat. Joutuu päivittäin näkemään, millaista tämä elämä on. Masentaa, kun pojat ovat ikuisia lapsia, ainaisia holhouksenalaisia. En yhtään ihmettele, miksi te naiset aina eroatte miehistänne. Eihän ne osaa mitään!

Haista sinä paska

 

Harmittaako se kovasti? Ja te, joilla se on, onko tytön äitiys niin kovin erilaista kuin pojan?

minulla on 3 poikaa, kyllä aion vielä tytön tehdä!

 

Halusin teininä kolme poikaa. Ne olen saanut, bonuksena tytön kaupan päälle.
Olen tyytyväinen juuri näin. Eroja ei ole, muuta kuin tyttö on huomattavasti vilkkaampi tapaus kuin veljensä, mutta myös verbaalisesti paljon lahjakkaampi.

 

On se aika karsean näköistä, jos pikkusisko auttaa isompaa veljeänsä pukemaan ja riisumaan jne. Eihän miehet ikinä opikaan mitään, kun naiset on aina paapomassa. Niillä ei ole itsellään mitään halua oppia mitään. Makaavat vaan selällään, ja odottavat, että joku hoitaisi. Jos ne jätettäisiin oman onnensa nojaan, niin ne todennäköisesti lilluisivat omassa sonnassaan!

Kärjistetysti sanottu mutta tässä on pointtia. Äideillä menee paljon enemmän aikaa ja energiaa siihen että opettavat poikansa itsenäisiksi verrattuna tyttöihin. Toisaaltaan voihan ne jättää opettamatta ja sitten joku tyttöpieni saa siitä passattavan itselleen.

 

Kärjistetysti sanottu mutta tässä on pointtia. Äideillä menee paljon enemmän aikaa ja energiaa siihen että opettavat poikansa itsenäisiksi verrattuna tyttöihin. Toisaaltaan voihan ne jättää opettamatta ja sitten joku tyttöpieni saa siitä passattavan itselleen.

Minä en oikeasti usko pojan opettamisen itsenäiseksi olevan sen vaikeampaa kuin tytönkään. Äidit vain tykkäävät paapoa niitä pikku mussukoitaan. Mitä niille sääntöjä asettamaan, pojat ovat poikia... Ja jos aikuisenakin löytyy pojalle passaaja tuosta noin, niin voidaankin todeta että eipä vanha koira uusia temppuja opi.

 

Kärjistetysti sanottu mutta tässä on pointtia. Äideillä menee paljon enemmän aikaa ja energiaa siihen että opettavat poikansa itsenäisiksi verrattuna tyttöihin. Toisaaltaan voihan ne jättää opettamatta ja sitten joku tyttöpieni saa siitä passattavan itselleen.

Mikään ei ole niin totta kuin että mies heittäytyy kädettömäksi heti kun tilaisuus koittaa! (Missä ruoka on? -nenän edessä... Missä haarukoita on? -aikuinen mies joka on asunut samassa talossa n.60 vuotta, ei tiennyt missä niitä pidetään... Mikä on pussilakanan ja lakanan ero, miten ne laitetaan? jne jne... nämä ihan tosielämästä!!!!!!!!!)

 

Minä en oikeasti usko pojan opettamisen itsenäiseksi olevan sen vaikeampaa kuin tytönkään. Äidit vain tykkäävät paapoa niitä pikku mussukoitaan. Mitä niille sääntöjä asettamaan, pojat ovat poikia... Ja jos aikuisenakin löytyy pojalle passaaja tuosta noin, niin voidaankin todeta että eipä vanha koira uusia temppuja opi.

Kertoo kuitenkin sukupuolten erosta se, että passattu tyttö oppii ja tekee, kun taas passattu poika ei.

 

Niin, mulla on kaksi poikaa. Esikoista odottaessani olin varma että tulee poika ja kuopusta odottaessani varma että tulee tyttö.
Rehellisyyden nimessä on sanottava että pienen pienen hetken, ehkä nanosekunnin olin harmistunut kun kätilö ilmoitti että tämä on poika.
Mutta nyt en missään nimessä ole mitenkään pettynyt ettei ole tyttöä. Molemmat ovat omia persooniaan, ihan eri muotista, ihan omiaan ovat. Ja rakastan heitä niin paljon.
Kolmas lapsi tehdään ehkä. en tiedä vielä ja se saa olla kuka vaan. Tyttö tai poika. Aivan sama.

Pojista on helppo "kasvattaa" vätyksiä, mutta se on ihan vanhemmista kiinni. Mitä odotetaan ja pyydetään, opetetaan. Meillä ovat pojat jo nyt mukana siivouksessa, imuroivat, pyyhkivät pölyjä, leipovat pullia kanssani, ruoanlaitossa mukana. Mutta ovat myös mukana isän kanssa "miesten hommissa". Ja kyllä niistä itsenäisiä, omatoimisia miehiä kasvatetaan.

 

Pojista ei tarvitse erikseen kasvattaa omatoimisia, se tulee siinä mukana ja jos lähtee paapomislinjalle niin kyllä tytöstäkin saa vätyksen.

 

Harmittaako se kovasti? Ja te, joilla se on, onko tytön äitiys niin kovin erilaista kuin pojan?

Vaikka on vain 1 lapsi olen iloinen että se on poika.
Luin joskus äidin kateudesta tytärtään kohtaan ja aattelin että voisin olla sellainen kade mude ! pojan kanssa on reippaampaa ja jotenkin hauskempaa elo...luulen kun ei sitä tyttöä ole. Äitini olis kyllä toivonut ainoaksi lapsenlapsekseen tyttöä.

 

On se aika karsean näköistä, jos pikkusisko auttaa isompaa veljeänsä pukemaan ja riisumaan jne. Eihän miehet ikinä opikaan mitään, kun naiset on aina paapomassa. Niillä ei ole itsellään mitään halua oppia mitään. Makaavat vaan selällään, ja odottavat, että joku hoitaisi. Jos ne jätettäisiin oman onnensa nojaan, niin ne todennäköisesti lilluisivat omassa sonnassaan!

Noin on moni sekä tytön että pojan äiti sanonut; "tyttöjä ei sais auttaa yhtään, he tekevät vaikka hammasta purren itse. Poika taas ottaisi kaiken avun vastaan jota olis vaan saatavilla."
Mutta ihania ovat molemmat, yhtä rakkaita. Olin lisäksi poikani kanssa jonkin aikaa yh joten meillä on jotenkin niin vahva side kun olimme kahden, ja olemme sellaisia selviytyjiä että menemme vaikka läpi harmaan kiven!

 

Anteeksi nyt kun kysyn, mutta missä "maailmassa" sinä elät. En kyllä ole huomannut tuollaista.

En itse ole huomannut että olisi erilaista kasvattaa tyttöä kuin poikaa. Osittain pyrin tietoisestikin välttämään ajattelua että tämä tai tuo ei sovi tytölle tai pojat on poikia ja käyttäytyvät tietyllä tavalla.

Noh tuota, mulla on kolme poikaa ja yksi poika lisäksi ollut kasvatuksessa joka ei ihan ikioma ollut. Kyllä mä tytön olisin halunnut, enää en tee. Kysymys lienee oli tarkoitettu heille joilla ei ole kuin poikia...Viimeisimmän pojan kohdalla toivoin kovasti tyttöä ja en sitä häpeä millään tavalla. Mutta poika tuli, kuinkas muutenkaan Mulle vaan ei ollut tyttölasta tarkoitettu...

 

Mulla on poika ja tyttö.. Pakko myöntää että pelkäsin tyttölapsen tuloa enemmän kuin pojan.. Pelkään myös tulevaisuudessa sitä, miten tulen toimeen tytön kanssa. Ihan yhtä valloittavia nuo molemmat on ja rakastan molempia ihan tajuttomasti. En vaan oikein ymmärrä naissukupuolta kovin hyvin. Tosin sekin puoli on alkanut paikkaantumaan tässä kotiäitinä ollessa jonkin verran... Alunperin en uskonut että voisin ystävystyä edes kenenkään feminiinisen naisen kanssa ja niinkin on nyt yllättäen käynyt

 

tää näyttää nyt muuttuneen toinen-sukupuoli-on-parempi-kuin-toinen- keskusteluksi.

vastaan silti aloitukseen.
Mun lapset (tyttö ja poika) ovat vielä pieniä, etten tiedä tulevaisuuden kasvatustavoista. tällä hetkellä molemmille pelaa samat säännöt. tyttö on aina ollut rämäpää ja villi, poika luonteeltaan rauhallisempi mutta uteliaampi.
vaikken ole ainakaan tietoisesti vahvistanut kummankaan sukupuolista identiteettiä, tuntuu tyttö silti tykästyvän enempi prinsessajuttuihin. toki leikit veljen kanssa autoilla on sekin mieluisaa. poika taas tykkää kiipeilyistä ja rajummista leikeistä.

ottaako nyt tuosta sitten selvää.

musta oli aivan ihanaa saada sekä tyttö että poika. en voisi sanoa toisen sukupuolen tavoista ja kasvatuksesta mitään ilman omaa kokemusta.

 

Harmittaako se kovasti? Ja te, joilla se on, onko tytön äitiys niin kovin erilaista kuin pojan?

minulla on kaksi lasta. ihmistä. mahtavia tyyppejä. en muista mitä sukupuolta ovat. yhtä paljon touhuavat isänsä ja äitinsä kanssa.

 

Meillä on kaksi poikaa eikä harmita yhtään, ettei ole tyttöä. Toivon kyllä vielä kolmatta (ehkä neljättäkin, kuka tietää) lasta ja sukupuoli on minulle ihan sama. Näiden kahden pojan kohdalla toivoin poikaa, varsinkin kun aloin esikoista odottaa ja pojat sitten sainkin. <3

 

Mulla 2 tyttöä, joten en osaa sanoa, miten paljon eroaa perhe-elämä tyttöjen kanssa perhe-elämästä poikien kanssa. Tulevaisuudessa vielä yksi (?) lapsi olisi tervetullut, ja oishan se mukavaa, jos tähän perheeseen synyisi joskus poikakin, mutta kyllä prinsessa-leikitkin on sen verran kivoja, että tyttö olisi ihan yhtä lailla tervetullut.
Luulisin kuitenkin, että tyttöjen kanssa pärjäisin äitinä paremmin kuin poikien, koska olenhan itsekin ollut tyttö.. eikä mun lapsuudenkodissakaan poikia ollut, jos ei isää lasketa mukaan, joten poikalapsi on aika vieras käsite minulle.

 

[QUOTE="juu";22236125]Kertoo kuitenkin sukupuolten erosta se, että passattu tyttö oppii ja tekee, kun taas passattu poika ei.[/QUOTE]

höpöhöpö. eivät äidit passaaa tyttöjään, mutta poikiaan passaavat. tytöt laitetaan passaamaan näitä vellihousuja.

jopa opettajien asenne on se vanhanaikainen, että pojilta ei voi eikä saa eik tarvitse vaatia samaa käytöstä ja toisten kunnioitusta.

 

Mulla on pelkkiä poikia ja hyvä niin, sillä en vain pidä tyttölapsista. Jostain syystä suurin osa heistä ärsyttää mua suunnattomasti. Ja äitini on samanlainen, sanoi tosin että omaansa suhtautuu eri lailla
En osaa kuvitellakkaan itseäni ostamassa mitään vaaleanpunaisia rimpsumekkoja, yöks ;D
Minulla on kyllä kaksi kummityttöä, joista tykkään aivan valtavasti. Tosin toisesta on äitinsä avustuksella kasvamassa juuri sellainen nirppanokkaprinsessa...

En muutenkaan ymmärrä kysymystä, eikös ne poikalapset ole kautta aikojen olleet halutumpia oltiinpa sitten missä maailman kolkassa tahansa?

no éi, kyllä tämä on nykyään muuttumassa ja länsimaissa tyttö on halutumpi. onhan tytöt älykkäämpiä, fiksumpia, vahvempia henkisesti ja nykyään jopa fyysisesti (katsokaa nuoria parikymppisiä miehiä, ja verratkaa saman ikäisiin tyttöihin)

 

kyllä mun mielestä tytön äitiys on erilaista kuin pojan..mutta enemmän se minun mielestä riippuu luonne-eroista kun sukupuolesta..jokaisen lapset äitiys on erilaista!!

 

Tässä hieman vanhemman äidin näkemys. Itse olen perheestä, jossa oli vain tyttöjä ja mieheni on taas perheestä jossa oli vain poikia. Omat lapseni ovat jo aikuisia, ja minulla on 3 poikaa ja yksi tyttö. Lähipiirini/ ja omien lapsieni perusteella voin todeta että lapsuusajan molemmat sukupuolet ovat vanhempien kannalta hyvin samankaltaisia, toki pieniä eroja löytyy luonteen lisäksi sukupuolen perusteellakin. Minusta suurin ero sukupuolien välillä korostuu kun lapset kasvavat aikuisiksi.

Itselläni ja siskoillani on hyvin läheiset välit vanhempiini. Miestäni saa taas patistaa soittamaan omille vanhemmilleen. Sama toistuu omien lapsieni kanssa. 3 poikaani soittavat minulle enemmän "pakosta" (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) ja vaikka itse yritän pitää kaikkiin lapsiini tasavertaisesti yhteyttä, on tytön side meihin vanhempiin aikuisena kiinteämpi. Leikkisästi voisi ottaa esimerkiksi joulun, tytön kanssa käydään pitkiä keskusteluja siitä mitä tänä vuonna laitettaisiin joulupöytään ja kuka tekee mitäkin, kun poikien kanssa keskustelut ovat lähinnä sillä tasolla ehtivätkö he tänä vuonna joulupöytään myös meillekin. Tyttö käy meillä selvästi useammin perheensä kanssa kyläilemässä, ja lapsenlapsistammekin juuri tytön lapset ovat meitä useimmiten ilahduttamassa. Ja edelleenkin totean, että kaikkia rakastamme yhtä paljon ja toivomme poikiammekin useammin kyläilemään.

Vaikka en asiaa osannut ajatella kun lapset olivat pieniä, niin nyt ajatellen paljon olisi jäänyt vaille jos minulla ei tyttöä olisi. Olen tästä keskustellut muidenkin vanhempien kanssa, ja monilla toistuu sama, että perheet ovat enemmän tekemisissä tytön vanhempien kanssa. Monesti naiset kokevat perhearvot tärkeämmiksi, ja siten myös side omiin vanhempiin pysyy lujempana. Tässä siis vanhemman äidin näkemys siitä, miksi olisin jäänyt paljosta paitsi jos minulla ei tyttöä olisi.

 

[QUOTE="vieras";22235877]Tota.. pitäisköhän sun käydä juttelemassa jollekkin noista ajatuksistasi omaa poikaasi kohtaan..?! Ei toi nyt ihan normaalia ole.[/QUOTE]

Tota... on maailmassa niitä muitakin poikia. Ja kyllä tuo on ihan normaalia, pojille. Siksi ne joutuvat käymään armeijankin, koska muuten eivät tulisi toimeen ilman naista.