Te naiset joilla ei ole omaa tyttöä..

Minulla on poika ennestään ja ihana pieni mies onkin. Tästä toisesta toivon salaa poikaa myös. Miten multa mitään puuttuisi, enhän mä alunperin halunnut lapsia ollenkaan

 

2 poikaa eikä harmita ettei tyttöä ole. tai no, ehkä siinä mielessä etten voi tehdä kenellekkään pieniä mekkoja mutta se taitaa olla ainoa harmistuksen aihe.

 

Mulla on neljä tyttöä ja olen aina saanut kuulla harmitteluja, kun en ole poikaa saanut.
Itseäni ei ole harmittanut. Eikä varmasti poikakaan olisi harmittanut.

Olen kuullut jonkun verran, että tyttöjen kans on vaikeampaa, kun ovat murrosiässä.

En tiedä, meillä ei ole ollut isompia vaikeuksia. (Siis kaksi lapsistani on täysi-ikäisiä).
Tai sitten mä en vaan tajua, miten vaikeata on ollut, koska mulla ei ole ollut sitä helppoa murrosikäistä poikalasta...

Tosin nämä vaikeuksista puhujat ovat olleet äitejä, joilla molempaa sukupuolta.

Ja onhan totta, että tytöt osaavat olla tosi ärsyttäviä, varsinkin 10-11 -vuotiaat loistavat näsäviisaudessaan. Mutta toki omat tuon ikäisetkin ovat aivan ihania kuitenki

 

Ei harmita, minulla just ne lapset mitkä kuuluukin olla .

 

Anteeksi nyt kun kysyn, mutta missä "maailmassa" sinä elät. En kyllä ole huomannut tuollaista.

En itse ole huomannut että olisi erilaista kasvattaa tyttöä kuin poikaa. Osittain pyrin tietoisestikin välttämään ajattelua että tämä tai tuo ei sovi tytölle tai pojat on poikia ja käyttäytyvät tietyllä tavalla.

En ole itse tuota mieltä. Kysynkin tätä täältä, koska olen itse törmännyt näihin käsittämättömiin luuloihin ja oletuksiin. Ilmeisesti kaikki eivät sitten olekaan yhtä yksinkertaista sakkia.

 

1 poika ja 4 tyttöä. Poika esikoinen. Tiettyinä ikäkausina ollut myös hankala, nykyään helpoin kaikista vaikka murrosiässä. Tytöt on tosiaan aikamoisia vinkuiitoja ainakin meidän perheessä. Silti toivon tulevastakin vielä tyttöä

 

Täällä maalla törmää vieläkin joskus miehen ajatukseen siitä että talossa kuuluu olla vähintään yksi poika. Yksikään tyttölapsen isä ei ainakaan minulle sitä ole kyllä uskaltanut tunnustanut, että kaipaisi omaa poikaa.

 

Mulla on "pelkkiä" tyttöjä joten en osaa sanoa olisiko pojan äitinä erilaista, mutta olin aina nähnyt itseni ennemmin poikien äitinä kuin tyttöjen. Joka raskauskerralla poikatunne on ollut vahva, mutta niin vaan tyttöjä tuli... Nyt on kuitenkin lapsiluku täynnä ja rakastan tyttöjäni yli kaiken ja nyt voin sanoa, että minua harmittaisi enemmän se jos mulla ei olisi yhtään tyttöä kuin se, että en koskaan saanut poikaa. Myönnän siis rehellisesti, että olisin halunnut myös sen pojan tähän katraaseen ja jotenkin olo on hieman "tyhjä" ilman sitä poikaa kun aina olen itseni nähnyt pojan äitinä. Toivottavasti ei ollut kauhean epäselvästi selitetty...

 

Meiltä löytyy kumpaakin sukupuolta..enkä mä nyt voi ainakaan allekirjoittaa tuota, että jos en olisi tyttöä saanut, niin se asia olis mua kalvamaan jäänyt tms. Jotenkin outo ajattelutapa tuollainen. Ja mitä tuohon kasvattamiseen tulee...siinähän nuo kaikki menevät, samoilla opeilla ja periaatteilla. En mä koe olevani erilainen äitinä pojille tai tytölle, tietysti hankala mennä itse sanomaan - joku voi ehkä tilanteissa nähdä erilaisia sävyjä, mene ja tiedä, mutta ainakaan tietoisesti en heitä eri tavalla kasvata.

 

Täällä maalla törmää vieläkin joskus miehen ajatukseen siitä että talossa kuuluu olla vähintään yksi poika. Yksikään tyttölapsen isä ei ainakaan minulle sitä ole kyllä uskaltanut tunnustanut, että kaipaisi omaa poikaa.

Me ei asuta maalla, mutta mies on myöntänyt, että olisi halunnut (ainakin) yhden pojan. Ei tosin niin paljoa, että haluaisi vielä yrittää.. Meillä siis kolme tyttöä ja lapsiluku täynnä. Tyttäriäänkin mies kyllä jumaloi. <3

 

Ja vielä tuosta erilaisesta kasvatuksesta; en usko että peruskasvatus eroaisi kovinkaan paljon, vaikka meillä poikakin olisi, mutta tunnetasolla luulen, että vanhempien suhde lapsiin on jotenkin erilainen sukupuolesta riippuen. En siis tietenkään voi olla varma, mutta näin luulen. Eikä meidänkään tytöt ole keskenään yhtään samanluonteisia, löytyy rauhallisempaa ja riehakkaampaa sorttia. Yhdenkään en myönnä olevan valivali-vinkumoukuajia ja suoraan sanottuna mun mielestä nainen, jonka mielestä _kaikki_ pikkutytöt ovat sellaisia, ei itse ole sinut oman naiseutensa kanssa. Nih!

 

Itselläni on 1 lapsi, tyttö. Ja kun tämän yhden vain tein, olen onnellinen että sain juuri tytön.

Työkaverini on kolminkertainen mummo ja hän sanoi, että on ihan eri asia kun tytär on raskaana kuin minia. Lapsenlapset ovat varmasti kaikki yhtä rakkaita hänellekin, mutta tyttären kanssa odottaminen oli vielä ihanampaa!

 

Mulla on kolme poikaa.. nuorimmasta povattiin tyttöä koko raskauden ajan, ultrien ja muiden "merkkien" johdosta.. Jotenkin olin siihen jo todella valmistautunu ja mietinki et miten ihmeessä mä jotain tyttöä ees osaan hoitaa.. No joo.. poika meille kuitenkin syntyi, ja onnellinen olen siitä ollut, mut kyllä mulla silti on vielä sellanen "kaipuu" et haluisin myös viel tytön, yhtäkään pojistani en pois vaihtaisi, mutta jos vielä neljännen lapsen sais.. Mä kyllä jotenki ihan varma että hänestäki poika tulis, mut ei haittaa.. Saa sitä ihminen haaveilla.. Itsellä pelkkiä siskoja ja pikkusisko on 14v. nuorempi, ja häntä aina paljon hoitanu.. Et kyllä mä vaan vähän toivon että viel tytönki saisin.. nyt kesällä mun silmiin pistäny kaikki pikku tytöt, ihania pinkkejä hello kitty juttuja niillä ja kaikkee..

 

Minulla on kaksi poikaa. Ennen lapsia kuvittelin itseni tyttöjen äidiksi, minulla ei ole veljiä, joten perhe-elämä poikalasten kanssa oli sitäkin kautta vierasta. Mutta kun meille tuli poikia eikä tyttöä, en ole sittemmin asiaa paljon ajatellut. Tai kyllä joskus hienoista kaihoa mielessä, että olisikohan kiva, jos olisi perheessä toinenkin naispuolinen. Mutta sitten muistuttanut itseäni, että mitä se kaveri taas sanoikaan teinitytöstään ei-niin-mairittelevaa Tosin sanovat he pojistaankin. Se minusta on ollut mukavaa, että lapset ovat samaa sukupuolta, siis heille itselleen. Vaikka mistä minä sitäkään heidän puolestaan voin tietää. Olisihan minulle itsellenikin voinut olla hyväksi, jos minulla olisi ollut veli. Ehkä se on niin, että minulle on ollut helpompaa, kun molemmat ovat poikia.

 

Mulla ei ole poikaa, mutta on kaksi tytärtä ja voin sanoa, että tytön ja tytön äitiyskin voi erota suuresti.

 

2 ihanan haastavaa poikaa, pitää mielen pirteenä en kaipaa tyttöä

 

Yleensä se tuntuu olevan niinpäin että oman tytön puuttuminen on huomattavasti kovempi paikka, kuin oman pojan puuttuminen. Naiselle siis.

Näin olen ymmärtänyt, toki ei päde kaikkiin. Ainakin kaveripiirissä tehdyn kyselyn mukaan.

Mulla on kolme tyttöä ja sopii mulle. En ole poikaa toivonut etukäteen, tyttöjä sen sijaan kyllä. Olen aina ajatellut etten tule toimeen pojan kanssa, tuo miestenkin maailma on niin outo ja välillä ärsyttäväkin. Ja pikku pojat on mulle liian raisuja, poikien leikit jotenkin aggressiivisia jo pienellä iällä. Tämä on tietenkin oma mielipiteeni mutta sitähän tässä kai kysyttiinkin.

 

myöntää että onhan se aivan ihanaa että on oma tyttö..Oon jo miehelle sanonut kun tytöt (2kpl) kasvaa isoiksi niin me lähetään, äiti ja tytöt yhdessä ulkomaille lomaileen ja shoppaileen ja mies maksaa Pojista siis ei oo kokemusta eikä tuukkaan kun mies on sitä mieltä että lapsiluku täynnä.

 

Mulla on yksi poika ja oikeastaan poikaa toivoinkin, oon aina pitänyt tyttölapsia jotenkin ärsyttävinä.

 

Eikös se ole vain hyvä jos mies ei ole sekatyöläinen?
Ei tytön ja pojan kasvatus ole erilaista, eri jutut ja touhut on muttei se kasvatus poikkea mitenkään.

 

[QUOTE="Nannu";22232968]Mulla on yksi poika ja oikeastaan poikaa toivoinkin, oon aina pitänyt tyttölapsia jotenkin ärsyttävinä.[/QUOTE]

onneksi sinulla siis on poika, kamalaahan se olis kun oma äiti pitäisi ärsyttävänä ja halveksisi.

 

Ei harmita. Toi poika on jokatapauksessa niin toivottu ja kaivattu että olen hänestä onnellinen sellasenaan. En tiiä sitte jos ois ollu helppo saada ja haluisin lisää jne.

 

Eikös se ole vain hyvä jos mies ei ole sekatyöläinen?
Ei tytön ja pojan kasvatus ole erilaista, eri jutut ja touhut on muttei se kasvatus poikkea mitenkään.

mites se nyt niin hyvä juttu on jos mies ei ole sekatyöläinen? eikö se kuitenkin ole ihan sama, kumpaa sukupuolta olevat ja tulevat lapset on?

 

Halusin pojan ja sen sain. Tyttöä en olisi "osannut kasvattaa", niin ainakin oletan.

 

[QUOTE="jepjep";22232982]mites se nyt niin hyvä juttu on jos mies ei ole sekatyöläinen? eikö se kuitenkin ole ihan sama, kumpaa sukupuolta olevat ja tulevat lapset on?[/QUOTE]

Niin??