Miksi yksinhuoltajuus, miksei yhteishuoltajuus?

Minä taas en näe vuoroviikko systeemissä mitään järkeä, en minä ainakaan haluaisi joka viikko vaihtaa kotia, johan siinä menee pää sekaisin. Meillä on tosin vielä se, että mies asuu viikot tällä hetkellä pääosin täällä, pienessä kämpässä ja tekee töitä öisin ja viikonloput ja vapaat uuden naisensa luona toisella puolella Suomea, että miten vuoroviikkosysteemi edes onnistuisi ja viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun se olisi mahdotonta.
Meillä on tällä hetkellä paras tapa se, että isä tapaa lastaan mahdollisuuksien mukaan, noin kerta viikkoon on lapsen kanssa muutaman tunnin ja joskus, aika harvoin ottaa lapsen yökylään luokseen. Saa nyt nähdä miten käy kun tämä toinen syntyy, että miten sen kanssa tulee toimimaan, aluksi nyt ainakin joutuu käymään täällä vauvaa katsomassa, mutta onnistuuko isältä kahden lapsen kaitseminen, niin se on vielä arvoitus

 

Noista vuoroviikkotapaamisista - LAPSEN kannalta kaikkein paras vaihtoehto on yksi koti ja VANHEMMAT vaihtaa asunnosta toiseen. Se miten monella tähän on mahdollisuus on sitten eri asia...

 

Oon samoilla linjoilla sun kanssa.

Joissain tapauksissa vuoroviikkosysteemi voi toimia ihan hyvin, uskon sen kyllä, ja se tuntuukin toimivan hienosti mm. hyvällä kaverillani ja hänen ex-miehellään.

Joissain tapauksissa se taas on ihan syvältä, ja huomaa että vanhemmat ajattelee itsekkäästi vain itseään. Esimerkiksi tietämässäni tapauksessa, missä 4 v lapsi on viikon äidillä (vaikkapa) Porissa, ja viikon isällä (vaikkapa) Salossa vuorotellen. Isällä on pitkät työpäivät, joten lapsi on iskäviikolla 11 h päivässä päiväkodissa. Vaihtaa päiväkotia viikon välein, on ns. ulkopuolinen molemmissa päiväkodeissa eikä ole saanut luotua kunnon kaverisuhteita. Äidin luona oireilee isän ikävää, kun on juuri ehtinyt tottua isän talon tavoille ja sitten vaihtaa taas äidin luo, ja isän luona sama juttu mutta päinvastoin. Sokerina pohjalla riitelyt siitä, kenen vuoro on kuskata lapsi äidin/isän luo - lapsen kuullen toki.

Voi viddu etten sanois. Lapsi sekoaa tuota menoa, ja onkin itse asiassa "voimakastahtoinen" ja "haastava". Ei nuku öitään hyvin, syömisen kanssa ongelmia, käytöksessä häikkää, päiväkodista tulee alituiseen noottia. Mutta miten tuossa tilanteessa tasapainoiseksi kasvaisikaan?

Paikkakunnat yms pikkutietoa muutettu ettei tyyppejä tunnistettaisi.

Tuo kyllä kuulostaa kamalalta Mä oon jotenki niin naiivi, etten edes tajua, että erotessaan vanhemmat voivat muuttaa toisistaan noinkin kauas. Eivät ajattele lasta hetkeäkään! Erotilanteessa vanhempien pitäis pysyä toistensa lähellä, jotta vuoroviikkojärjestely toimis! Tiedän vanhempia, jotka asuvat esim. samassa rapussa, jolloin lasten on helppo kulkea vanhempien kotien väliä

 

[QUOTE="Mari";22199274]Tuo kyllä kuulostaa kamalalta Mä oon jotenki niin naiivi, etten edes tajua, että erotessaan vanhemmat voivat muuttaa toisistaan noinkin kauas. Eivät ajattele lasta hetkeäkään! Erotilanteessa vanhempien pitäis pysyä toistensa lähellä, jotta vuoroviikkojärjestely toimis! Tiedän vanhempia, jotka asuvat esim. samassa rapussa, jolloin lasten on helppo kulkea vanhempien kotien väliä [/QUOTE]

Kai siinä painaa vaakakupissa monikin asia. Työpaikat, tukiverkot...eron jälkeen voi olla helpotus palata takaisin kotikaupunkiin. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Mutta sitten pitäisi myös ymmärtää, ettei viikko-viikko- systeemi oikein onnistu.

 

On hieman hankalaa hoitaa esim. kouluilmoittautumisia, jos tarvitsisin toisen vanhemman allekirjoituksen joka paikkaan, kun exä viipottaa jossain päin Afrikkaa tai Aasiaa teillä tietymättömillä.

 

[QUOTE="Mari";22199274]Tuo kyllä kuulostaa kamalalta Mä oon jotenki niin naiivi, etten edes tajua, että erotessaan vanhemmat voivat muuttaa toisistaan noinkin kauas. Eivät ajattele lasta hetkeäkään! Erotilanteessa vanhempien pitäis pysyä toistensa lähellä, jotta vuoroviikkojärjestely toimis! Tiedän vanhempia, jotka asuvat esim. samassa rapussa, jolloin lasten on helppo kulkea vanhempien kotien väliä [/QUOTE]

Joo minäkin tiedän tapauksen, jossa vanhemmat asuivat samassa rapussa ja se ei välttämättä ollut mikään kauhean hyvä ratkaisu, koska silloin kun lapsille tuli riitaa vaikka isänsä kanssa, niin niiden oli helppo mennä äidin luokse ja toisinpäin. Siinä tapauksessa, että asutaan ihan lähekkäin, niin silloin pitää olla kasvatusperiaatteet täysin samat, muuten tulee etenkin isompien lasten kanssa helposti ongelmia.

Toisekseen meillä tilanne on se, että mies löysi itselleen sen uuden naisen, joka siis tosiaan asuu toisella puolella Suomea.

 

Niin, yksi koti jossa asioita hoidetaan, jos toinen vanhempi ei ole halukas osallistumaan! Eli yksinhuoltaja. Jos molemmat haluavat tavata yhtä paljon ja huolehtia lapsesta ja tämän asioista, silloin yhteishuoltajuus.

Jaa no kyllä mun ex on ainakijn halukas osallistumaan ja huolehtimaan. Silti lapsella on yksi koti ja minulla yksinhuoltajuus.
Miksi kaikki eron jälkeen pitäs laittaa tasan, ei lapsi ole mikään esine. Miksi pitää sitten erota jos lapsi pitää puoliks pistää..
Mites se joku historiallinen opetus menikään tästä asiasta, kun lasta yritettiin puolittaa...

 

Onhan se hieman harhaanjohtavaa, että lasten kanssa ilman puolisoa asuva äiti luokitellaan yksinhuoltajaksi (kelassa jne) vaikka huoltajuusmuoto olisikin yhteishuoltajuus. Tapaamisten kanssa noilla termeillä ei tosiaan ole mitään tekemistä. Suurimmalla osalla on yhteishuoltajuus, vaikka tapaamisia olisi etä(isä)ä kohtaan vain kerran kuussa tai harvemminkin.

Yksinhuoltajuus huoltomuotona antaa huoltajalle itselleen päätöksen lapsen asioista, silloin ei tarvita etävanhemman allekirjoituksia tai suostumuksia mihinkään papereihin, muuttoihin jne. Ja joka tapauksessa eron jälkeen on kyse lapsen oikeudesta tavata toista, muualla asuvaa vanhempaansa - ei vanhemman oikeuksista.

 

[QUOTE="Mari";22199228]Eihän se lapsi mihinkään muuta kun koti on molemmissa paikoissa! Julmempaa olisi rikkoa isän ja lapsen välinen side.[/QUOTE]

Ai ei muuta, kuule kokeilepa ihan omalle kohdalle asiaa käytännössä ja puhu vasta sitten.

Ei se side mihinkään isän kanssa rikkoudu vaikka lapsi ei palloile viikko/viikko systeemillä nuppi tutisten, ootko ihan vatipää?

Tolla systeemillä siltä nimenomaan menee siteet joka asiaan, varsinkin kotiin. Missä on koti.. kuka minä olen.. onko mikään pysyvää.. mikä on elämän tarkotus... miksei kukaan välitä...

 

Mites se joku historiallinen opetus menikään tästä asiasta, kun lasta yritettiin puolittaa...

Salomonin tuomio?

 

Ai ei muuta, kuule kokeilepa ihan omalle kohdalle asiaa käytännössä ja puhu vasta sitten.

Ei se side mihinkään isän kanssa rikkoudu vaikka lapsi ei palloile viikko/viikko systeemillä nuppi tutisten, ootko ihan vatipää?

Mulla on isäni kanssa hyvä suhde, vaikka näimme vain viikonloppuisin. Eikä se silti ollut mitään extraspesiaalia pelkästään. Ihan tavallista kotielämää iskänkin luona. Näin aikuisena asun n. 5 km päässä hänestä, vaikka lapsena asuin 150 km päässä.

 

Mulla on isäni kanssa hyvä suhde, vaikka näimme vain viikonloppuisin. Eikä se silti ollut mitään extraspesiaalia pelkästään. Ihan tavallista kotielämää iskänkin luona. Näin aikuisena asun n. 5 km päässä hänestä, vaikka lapsena asuin 150 km päässä.

Näin juuri, ei se isä-suhde mihinkään häviä.

 

Salomonin tuomio?

Juu vissiin?