Niin, onhan se parempi ajatella sitä ex-miestä kuin lasta. Hohhoijaa.
Haluisitko itse vaihtaa vuoroviikoin kotia?
Minä en ainakaan.
Sekasin menee tollaset lapset joita pallotellaan kuin kapsäkkiä. Ei voi lasta pistää puoliksi.
Oon samoilla linjoilla sun kanssa.
Joissain tapauksissa vuoroviikkosysteemi voi toimia ihan hyvin, uskon sen kyllä, ja se tuntuukin toimivan hienosti mm. hyvällä kaverillani ja hänen ex-miehellään.
Joissain tapauksissa se taas on ihan syvältä, ja huomaa että vanhemmat ajattelee itsekkäästi vain itseään. Esimerkiksi tietämässäni tapauksessa, missä 4 v lapsi on viikon äidillä (vaikkapa) Porissa, ja viikon isällä (vaikkapa) Salossa vuorotellen. Isällä on pitkät työpäivät, joten lapsi on iskäviikolla 11 h päivässä päiväkodissa. Vaihtaa päiväkotia viikon välein, on ns. ulkopuolinen molemmissa päiväkodeissa eikä ole saanut luotua kunnon kaverisuhteita. Äidin luona oireilee isän ikävää, kun on juuri ehtinyt tottua isän talon tavoille ja sitten vaihtaa taas äidin luo, ja isän luona sama juttu mutta päinvastoin. Sokerina pohjalla riitelyt siitä, kenen vuoro on kuskata lapsi äidin/isän luo - lapsen kuullen toki.
Voi viddu etten sanois. Lapsi sekoaa tuota menoa, ja onkin itse asiassa "voimakastahtoinen" ja "haastava". Ei nuku öitään hyvin, syömisen kanssa ongelmia, käytöksessä häikkää, päiväkodista tulee alituiseen noottia. Mutta miten tuossa tilanteessa tasapainoiseksi kasvaisikaan?
Paikkakunnat yms pikkutietoa muutettu ettei tyyppejä tunnistettaisi.