Minulla on maailman vittumaisin lapsi ja inhoan häntä ylikaiken.

Ei suostu tekemään mitään mitä pyydän, ei pesemään hampaitaan, laittamaan vaatteet valmiiksi seuraavalle päivälle, ei siivoamaan jälkiään yms.

Hän suuttuu silmittömästi kaikesta mitä ei saa periksi, esim. en antanut mennä kaverilleen enää illalla kahdeksalta.

Hän lyö, potkii ja puree minua. Haukkuu kaikilla maailman haukkumasanoilla. Huutaa niin, että varmasti kaikki naapuritkin kuulevat.

Hän on 10-vuotias ja olen nyt mielestäni tehnyt oman osuuteni ja eikö nyt olisi jo lapsen isän vuoro? Olen siis yksinhuoltaja. Soskun tädeistä ei ole apua, tuo on lapsen luonne ja mielestäni hänen paikkansa olisi mielisairaalassa.

 

pitäisiköhän sinun katsoa peiliin...

 

Sulla on vanhemmuudessa nyt jotain pikku petraamisen varaa. Tosin, mitä vanhemmaksi lapsi tulee niin sitä vaikeammaksi käy.

Minä annoin tämän tilannearvion, nyt muut saavat kertoa sinulle kuinka homma palautetaan raiteilleen.

 

[QUOTE="just";22162076]pitäisiköhän sinun katsoa peiliin...[/QUOTE]

Mielestäni olen tehnyt kaikkeni ja olen hyvä äiti. En voi syyttää itseäni. Minua sattuu hänen lyöntinsä, mutten voi lyödä takaisin tietenkään.

 

No ku se kasvattaminen alotetaan pikkasen nuorempana, niin tuossa iässä pelisäännöt on jo selvät...

 

Saisko sen lapsen?
:saint:

 

Saisko sen lapsen?
:saint:

Sinäkö tahdot sen teille sijaiskotityyliin?

 

Saisko sen lapsen?
:saint:

Voi kun olis noin yksinkertaista, niin kyllä saisit lapsen, joka laittaa minut niin alas, että tahtoisin kuolla.

 

[QUOTE="alkup.";22162143]Voi kun olis noin yksinkertaista, niin kyllä saisit lapsen, joka laittaa minut niin alas, että tahtoisin kuolla.[/QUOTE]

Poika vaiko tyttö. Tosin sillä tuskin merkitystä mutta kysyn kuitenkin.

 

[QUOTE="vieras";22162095]No ku se kasvattaminen alotetaan pikkasen nuorempana, niin tuossa iässä pelisäännöt on jo selvät...[/QUOTE]

Kyllä meillä on pelisäännöt ollut aina. Hän olikin ihan herttainen lapsi pienempänä. Kun aloitti koulun, niin kaikki menee koko ajan huonommin.

 

Rehellistä tilitystä, jees Lapset voi koetella hermoja. Mites auttaisko jos soittaisit vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimeen ja vähän tuulettaisit ja kysyisit neuvoja?

Täytyy sanoa että nostan kaikille yksinhuoltajille hattua, en jaksaisi ite!

 

[QUOTE="äiti 44v";22162152]Poika vaiko tyttö. Tosin sillä tuskin merkitystä mutta kysyn kuitenkin.[/QUOTE]

Tyttö. Voisko joku vastata, että olenko minä tehnyt nyt oman osuuteni? Nyt lapsen isän vuoro?

 

Sin ä tarvitset nyt apua lapsen kasvatukseen, toivottavasti saat sitä. Paljon voimia! :hug:

 

Minä en ois yksin omieni kanssa jaksanut. Toivon, että sinä saat apua. Jos vaikka tukiperheen, jos isästä ei ole jakamaan vastuuta.

 

Sin ä tarvitset nyt apua lapsen kasvatukseen, toivottavasti saat sitä. Paljon voimia! :hug:

Et viittis syyttää, etten osaa kasvattaa lasta. Tuo on vaan lapsen luonne. Lapsen sukulaisetkin ovat kokeneet miten hirveä lapsi on. Ei se ainoastaan mulle oo veemäinen.

 

[QUOTE="äiti 44v";22162142]Sinäkö tahdot sen teille sijaiskotityyliin?[/QUOTE]

ähh
Yritin herätellä sitä ajatusta että välillä veemäinen elämä kasvavan lapsen kanssa on lopulta enemmän kuin kenttäkevyesti palkitsevaa.
Mutta joo, toki otan laumanosaksi sunkin muksun, jos oikeesti kestät eron.

 

Väsynyt ja turhautunut saa olla, apua saa hakea. Periksi ei saa antaa.

 

Ps. Mun mielestä on ilkeää sanoa että "olisit alkanut kasvattamisen aiemmin".
Joskus hyvin kasvatetut , fiksut lapset, oireilee rankasti preteineinä, teineinä ja nuorina aikuisina.
Kenenkään elämää ei voi, onneksi, ohejlmoida varhaislapsuudessa.

 

[QUOTE="äiti 44v";22162087]
Minä annoin tämän tilannearvion, nyt muut saavat kertoa sinulle kuinka homma palautetaan raiteilleen.[/QUOTE]

Onko "äiti 4 v" aina rannalla viisas kun merellä on hätä.
Tilannearvoitahan aina pukkaa kyllä.
Vallan toinen asia on ymmärtää asioista vähän enemmän.

 

Kysymykseesi, oletko osasi tehnyt ja onko isän vuoro ottaa vastuuta, niin voithan isältä kysyä tahtooko hän lapsen asumaan luokseen tai antaisiko lapselleen enemmän aikaa, mutta koska lapsi asuu sinun luona on hän sinun vastuullasi, ja jos hän kerran on noin agressiivinen niin luultavasti sinun kannattaisi jostain hakea apua esim. koulupsykologilta kysyä neuvoja mitä voit lapsesi kanssa tehdä ja mistä saisit apuja.

Jaksamisia sinulle, rankkaa varmasti on.

 

Lapsesi todennäköisesti testaa, että rakastatko häntä vaikka hän tekisi mitä. Taustalla saattaa olla esim. avioeron/isän hylkäämisen jättämä epävarmuuden kokemus juuri siitä, että rakastat(te)ko häntä sellaisena kuin hän on - vaikka olisi kuinka vaikea. Nyt tärkeintä on sen osoittaminen, että et hyväksy kaikkea mitä hän tekee, mutta rakastat kaikesta huolimatta. Apua kannattaa hakea jo hyvissä ajoin! Jaksamista!

 

On katsonut liika kotimaisia sarjoja. Niissä kiroillaan paljon ja kysymyksiin vastataan huutaen ym.

 

pahaa tekee tuo otsikko...vaikka välillä kyllä muokin ärsyttää tuo teinipoika ihan valtavasti,mutta en noin menis sanomaan. Hae apua.

 

Oletko aivan varma ettei kiusata koulussa? Itse purin pahaa oloa noin nuorena kun koulussa kiusattiin..

 

hei voiko nää asiat tulla ulkopuolelta? Esim. jos on huono lähiö tai on joutunut huonoon kaveriporukkaan? Kiusataanko koululla (ja purkaa kaiken äitiin miten osaa)? Sellaista sattuu ja siitä on varmasti todella vaikeaa päästä.

Tuli mieleen, et pitäiskö olla enemmän rangaistuksia huonosta käytöksestä? Mä ottaisin hienot vehjeet-lempilelut-tyynyn-peidon jne pois 'varastoon' (yks kerrallaan toki ) jos lyöminen/sikamainen käytös jatkuis. Sitten takas kun on ollut kiltisti (ja taas siis yks kerrallaan)

Minusta ei äiskää sais lyödä ja purra vaikka miten pahalta tuntuu. Voimia