Aviopari kummiksi yhdessä vai vain toinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kummi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kummi:
Tää kysymys on varmaan jonkun mielestä ihan omituinen ja hölmö, mut pakko kysellä...
Mun hyvä ystävä asuu kaukana, näemme harvoin. Hänen miestään en tunne kunnolla, ovat siis aviopari.
Onko typerää pyytää kummiksi VAIN tämä mun ystävä, ei miestä ollenkaan?
Vai onko se enemmän sääntö kuin poikkeus et avioparin ollessa kyseessä, kumpikin pyydetään kummiksi?

On kahta erilaista "kulttuuria". Toiset pyytää kummiksi vain sen läheisen ihmisen, toiset aina ainakin naimisissaolevat tai avoparin. Jotkut loukkaantuu, jos ei pyydetä.
Me ollaan pyydetty avioparista molemmat, mutta joistain tuoreista pareista vain se läheinen ystävä. Enkä kyllä loukkaantuis, jos esim. miehen läheinen työkaveri, jota en tunne pyytäis vain mieheni tai esim. oma opiskelukaverini, joka ei ole miestäni tavannutkaan pyytäis vain minut.
Minusta on aika herkkähipiäistä loukkaantua kummivalinnoista, kun tapoja on kahdenlaisia ja vanhemmathan ne kummit päättää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja noup:
Mun mielestä on junttia ja huonoa käytöstä pyytää av(i)oparista vain toista, ainoa paikka missä tuo tuntuu olevan ok on tää palsta.
Ja mitä väliä sillä on vaikka se mieskin olisi lapsenne kummi, miksi turhaan pahoittaa toisen mieli?

asia puhetta laitat!
mä tiedän että täällä on meitä normaaleja jotka kykenemme ajattelemaan asioita terveellä tavalla,täällä jyllää näitä joille vain oma napa on maailma

Mun mielestä oma napa on maailma niille, jotka loukkaantuu jos ei pääse itselle etäisten ihmisten lasten kummiksi :D.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun mielestä oma napa on maailma niille, jotka loukkaantuu jos ei pääse itselle etäisten ihmisten lasten kummiksi :D.
Samaa mieltä. Ja kuinka moni näistä kohteliaisuuden vuoksi kummeiksi otetuista jaksavat olla lapsen näkökulmasta kummeja vielä senkin jälkeen, jos ovat eronneet puolisostaan? Vai käykö niin, että tämä kohteliausuuskummi katoaa kummilapsensa elämästä samantien?

 
Alkuperäinen kirjoittaja savolainen äiti:
meillä mieheni ystävä sai lapsen ja pyysi miestäni sylikummiksi. Olimme juuri menneet naimisiin. Mieheni ei halunnut lähteä yksin kummiksi, vaan kieltäytyi, koska koki tilanteen kiusalliseksi. Pariskunta pyysi meitä molempia, vaikka minusta se tuntui sitten väkinäiselle. Menimme sitten yhdessä. Mutta musta on tosi outoa ajatella, että jos mieheni olisi ollut yksin kummina, niin olisimmeko me sitten pyytäneet tästä pariskunnasta vain toisen kummiksi, kun he molemmat ovat mieheni pitkäaikaisia ystäviä? Ja mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin pyytää pariskunnasta molempia, varsinkin jos ollaan naimisissa, eli ns. kirkollisessa mielessä yhdessä.

En ymmärrä logiikkaasi. Jos molemmat tuosta pariskunnasta on miehesi ystäviä ja miehesi heidät ois halunnut kummeiksi niin miksi ei... Mutta ymmärrän kyllä, jos noi ystävät ei sua tunne, mutta miehesi taas pitkän ajan takaa. En haluaisi tuntemattomien ihmisten lasten kummiksi, enkä tuntematonta lapselleni kummiksi.
 
No musta kyllä olisi outo tilanne, jos kerta naimisissa ollaan ja vain toista pyydettäisiin kummiksi. Tulisi vähän semmoinen olo, että eikö musta pidetä..

Mutta toisaalta, en ehkä ap:n kaltaista tilannetta osaa kuvitella, koska meillä ei semmoisia naimisissa olevia hyviä ystäviä ole, joista emme molempia "puoliskoita" hyvin tuntisi tai jotka eivät meitä molempia hyvin tuntisi.

Seurustelevat parit on asia ihan erikseen.
 
Minä olin ihan huojentunut, kun mies pyydettiin sukulaislapsen kummiksi ja minua ei. Ensinnäkin olin vielä tuore henkilö suvussa, joten minun pyytämiseni olisi ihan varmasti tapahtunut pelkästä kohteliaisuudesta. Toiseksi en kuulu kirkkoon. Ja kolmanneksi tuntuu paljon mukavammalta muistaa lasta, kun se ei ole pakkopullaa.

Ihan huomautuksena herneen nenuliin vetäneille: sen lapsen kanssa voi viettää aikaa ihan yhtä lailla, vaikka ei virallinen kummi olisikaan. Lapsi kiintyy niihin, joita näkee. Ei niihin, joiden nimi lukee kastetodistuksessa.
 
Ei mitään väliä pyytääkö vain yhtä vai molempia, ainoastaan sillä on väliä, onko itse ja haluaako lapsen olevan läheinen tuleville kummeille. Itse olemme sekä mieheni kanssa yhdessä että erikseen kummeja.
Kuka hullu ottaa herneen nokkaan siitä ettei kumppania pyydetä jos ei kerta kunnolla edes tunneta?
Minä suoraan sanottuna olen vain helpottunut jos minua ei pyydetä sellaisen lapsen kummiksi jonka vanhempia en kunnolla tunne. Muutenkaan en halua kymmentä kummilasta.
 
Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 5 vuotta. Nyt meidän yhteiset ystävät pyysivät vain miestäni kummiksi. Loukkaannuin, koska yhtälailla minäkin olen heidän ystävä. Muutama vuosi sitten vain minua pyydettiin kummiksi (jälleen kyseessä meidän yhteiset ystävät). Loukkaannuin ja ihmettelin kun miestäni ei pyydetty.
 
Mulla sama homma, mutta kyse avoparista. Nainen on mun parhaimpia ystäviä. Nykyään näemme harvemmin kun asuvat kaukana. Miestä en ole nähnyt pariin vuoteen ollenkaan. Yhdessä ovat kymmenisen vuotta olleet. Kummiksi haluan pelkästään ystäväni.

Ystäväni kanssa varovasti aloin puhumaan tästä kummiasiasta, tai aluksi kysyin haluaisiko hän tulla lapseni kummiksi ja mielellään hän alkaa. Sitten aloin puhumaan siitä, että mites hänen miehensä, että kun en oikein tiedä että pitäisikö häntäkin pyytää. Ystäväni onneksi sanoi että ei kai se ole tarpeen, kun en minäkään hänen miestään niin hyvin tunne ja turhaa muodollisuuden vuoksi pyytää. Onneksi kävi näin niin en joudu kiusalliseen tilanteeseen.
 
Kannattaako ylipäätään pyytää kummiksi kaveria, jota näkee vain harvoin ja joka asuu kaukana? Miten tämä kummi osallistuu lapsen elämään? Korttien ja lahjojen kautta? Mun mielestä ehdottomasti kummiksi joku läheinen, joka osallistuu lapsen elämään.

Entä jos kotipaikkakunnalla ei ole sellaisia läheisiä? Minulla on suurin osa ystävistä muuttanut kauemmas opiskelujen vuoksi eikä asu enää kuin yksi ystävä jossa on "kummiainesta" tällä paikkakunnalla. Mielestäni kummi voi olla lapsen elämässä vaikka asuukin kauempana.

Minulla on neljä kummia ja vain yksi pitää yhteyttä ja hän asuu kauimmaisena. Eräs joka asuu samalla paikkakunnalla, ei ole minua nähnyt ainakaan 10 vuoteen.
 
Tää kysymys on varmaan jonkun mielestä ihan omituinen ja hölmö, mut pakko kysellä...
Mun hyvä ystävä asuu kaukana, näemme harvoin. Hänen miestään en tunne kunnolla, ovat siis aviopari.
Onko typerää pyytää kummiksi VAIN tämä mun ystävä, ei miestä ollenkaan?
Vai onko se enemmän sääntö kuin poikkeus et avioparin ollessa kyseessä, kumpikin pyydetään kummiksi?

Kummatkin, vaikka tosiasiassa kaverisi sen pestin hoitaa, jos hoitaa.

On loukkaavaa, jos pyytää vaan toisen avioparista.
 
Minä taas pyysin parasta kaveriani kummiksi ja hän alkoi vaatimaan myöhemmin hänen miehensä lisäämistä kummilistalle, koska menivät myöhemmin sitten naimisiinkin. En minä halua, koska me ei pidetä siitä tyypistä ollenkaan.
 
Mun pojalla on vain yksittäisi kummeja, kun 5 kummista vain mun kaveri oli silloin naimisissa ja hänen miestään en oikeastaan edes tunne, ollaan nähty muutaman kerran. Kaverini vielä käy meillä vain yksin mieluiten, joten miksi olisin pyytänyt kummiksi ihmisen, jota en edes tunne.
Muiden kummien puolisot olivat kyllä hyviä kavereita, mutta kun eivät olleet naimisissa niin jäivät siksi ulkopuolelle ja kukaan ei ole minusta loukkaantunut asiasta.
 
Ei kai kummina oleminen ole mikään perusoikeus?? Miten siitä voi loukkaantua että joku ei pyydä kummiksi? Olen sekä siskon että veljen lapsen kummi, mutta heidän lapsistaan kaikki ovat mulle aivan yhtä tärkeitä. Omat kummini eivät koskaan pitäneet minuun mitään yhteyttä eivätkä huomioineet että olen heidän kummityttärensä, vaikka asuivat samalla paikkakunnalla. Itse asun eri paikkakunnalla kuin kummilapseni, mutta silti muistan heitä, muutoinkin kun jouluna ja synttäreinä. Ei se samalla paikkakunnalla asuminen mitään takaa. Myös muutkin läheiset kuin kummit voivat pitää lapseen yhteyttä, en ymmärrä miten joku voi loukkaantua kun ei pyydetä kummiksi. Mun ex-avomiestä pyydettiin serkkunsa lapsen kummiksi, ja mua ei, vaikka olimme silloin olleet jo monta vuotta yhdessä ja tunsin hyvin myös tämän serkun. Ei olisi tullut mieleenikään että sellaisesta edes VOI loukkaantua!
 
Musta avioparikummius on vanhanaikaista, koska nykyisin suhteet eivät tahdo kestää koko ihmiselämään. Eihän se, että ei ole lapsen kummi tarkoita sitä, että ei ole tervetullut lapsen elämään. Minulla yksi kummilapsi ja miehelläni on kaksi. Saamme kuitenkin kutsut aina perheenä, mutta kristillisissä tilaisuuksissa (Kummikirkko, kouluunsiunaus ym.) alttarille menee tietenkin lapsen vain lapsen kummit. Naimisissa olemme olleet 10 vuotta, omia lapsia on kolme ja yhdellä on kummeina sukulaisaviopari.
 
Kummius on henkilökohtainen asia eikä mikään koko perheen juttu. Ja kummeiksi pyydetään juuri niitä ihmisiä, joita siihen oikeasti haluaa. Mua pyydettiin eräänä vuonna kummiksi ja kerrottiin, että kutsu koskee myös miestäni (jonka lapsen vanhemmat kyllä periaatteessa tuntevat, mutta tämä äiti on siis alunperin ystäväni). Mieheni kieltäytyi kunniasta, koska ei koe olevansa pätevä siihen hommaan. Samana vuonna miehen sisko sai lapsen ja pyysi pelkästään miestäni kummiksi, vaikka olemme tämän äidin kanssa erittäin hyvissä väleissä ja ollaan tunnettu jo parikymmentä vuotta. He halusivat kummeiksi pelkästään omia sisaruksiaan, joten puolisot jätettiin siitä hommasta pois. Enkä mä vetänyt siitä yhtään hernettä nenääni. Joten meillä on molemmilla yhtä vanhat kummilapset, joista toinen on mun ja toinen miehen :).
 
Sain juuri puhelun, jossa veljeni pyysi MINUA pian syntyvän lapsensa kummiksi. Olemme mieheni kanssa olleet kohta 5 vuotta yhdett (joista 3 naimisissa) ja häntä ei pyydetty. Vastasin suostuvani. Mieheni ei vielä tiedä asiasta, enkä todellakaan tiedä miten kerron hänelle. En halua että hän loukkaantuu. Ei tullut etukäteen mieleenkään, että jos minua pyydetään kummiksi niin miestäni ei. Mitä tehdä ja miten kertoa?
 
[QUOTE="TaRa";22346792]Sain juuri puhelun, jossa veljeni pyysi MINUA pian syntyvän lapsensa kummiksi. Olemme mieheni kanssa olleet kohta 5 vuotta yhdett (joista 3 naimisissa) ja häntä ei pyydetty. Vastasin suostuvani. Mieheni ei vielä tiedä asiasta, enkä todellakaan tiedä miten kerron hänelle. En halua että hän loukkaantuu. Ei tullut etukäteen mieleenkään, että jos minua pyydetään kummiksi niin miestäni ei. Mitä tehdä ja miten kertoa?[/QUOTE]

He ovat ehkäpä valinneet kummit yksi kerrallaan, siis 4 kummia niin että kaikki on "irtopareja". Kerrot siis ihan kuten asia on, että sinua on pyydetty kummiksi.

Mun mielestä tuo naimisissa tai ei ei vaikuta mitenkään. Meillä tosin kävi niin että otettiin lapselle pariskuntakummit - no ennen lapsen 1v synttäreitä tämä pariskunta oli eronnut ja luuletteko että siitä toisesta puoliskosta on sen jälkeen kuultu mitään?

Kiusallinen tilanne siitä tulee jos kummipariskunta eroaa ja sitten pitää miettiä kuka on yhteydessä kummilapseen ja miten. Helpoimmalla pääsee kun valitsee kummeiksi sukulaisia joihin ollaan muutenkin yhteydessä, siis ilman että he ovat lapsen kummeja.
 

Similar threads

K
Viestiä
17
Luettu
4K
A
E
Viestiä
16
Luettu
2K
Aihe vapaa
en tiedä mitä teen
E
V
Viestiä
5
Luettu
415
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä