Ketä kummiksi

[kolmannelle?]

Ovatko muut pähkäilleet kummien valinnan vaikeutta? Nykyään erotaan kirkosta niin paljon ja kun suvut ovat jo alunperin pieniä, useampilapsiset perheet ovat pulassa, vai olemmeko ainoita? Paha virhe oli tietenkin se, että valitsin esikoiselle neljä kummia, mutta se on ollut suvussamme tapana enkä silloin tietenkään tiennyt, montako lasta kaiken kaikkiaan saisimme. Eli 1. ja 2. lapsi ovat ""käyttäneet"" siskoni ja veljeni, mieheni siskon, kaksi läheisintä serkkuani, mieheni ainoan serkun ja kaksi ystävääni.

Nyt kolmatta odotellessani pääsin vielä alkuun valitessani siskoni ja veljeni puolisot (heitä ei ollut vielä isompien ristiäisissä, muuten olisin valinnutkin avioparin aina kerrallaan) ja sitten voisin pyytää vielä yhtä serkkuani, joka tosin asuu kaukana ja tapaamme vain harvoin. Enempää kirkkoon kuuluvia ei ole, kirkosta ovat eronneet mieheni veli, siskon mies, kaikki mieheni ystävät ja omista ystävistänikin loput. Ilmeisesti osa papeista hyväksyy ristiäisiin myös kirkosta eronneita kummeja, mutta tällä asialla on hankala käydä kauppaa etukäteen.

Onko suuri loukkaus, jos tiedustelisin kummiehdokkaalta, voisiko hän tilapäisesti liittyä takaisin? Entä voiko teidän mielestänne samaa ihmistä pyytää uudelleen nuoremman lapsen kummiksi? Meillä olisi myös yksi kummiksi sopiva ystävä, mutta onko teistä 51-vuotias liian vanha vauvan kummiksi? Koska vanhemmat lapset ovat meillä jo kouluikäisiä, haaveilen, että hankkisimme tälle tulokkaalle vielä leikkikaverin, mutta suunnitelma uhkaa kaatua tähän kummien puutteeseen! Kastamatta jättäminen eli nimenantojuhla ei omalla kohdallani ole vaihtoehto.

Ehdotuksia, kommentteja?

 

[äiti kohta kolmen]

No ei nyt kummi asian takia kannata jättää lapsia tekemättä.

Eikä 51-vuotias ole ollenkaan liian vanha kummiksi. Selvitä voiko kirkkoon kuulumaton olla kummi. Ja voisi sitä kysyä jos sama henkilö voisi olla kolmannenkin lapsen kummi.

Minusta koko kummi homma on hankala. Olemme itse eri seurakunnan kuin Ev.lut jäseniä meillä ei kummi systeemiä ole kuin epävirallisesti jos joku niin haluaa. Mutta lapsillemme rakkaita läheisiä on riittänyt ilman kumminimitystäkin.

 

[ahistaa!]

Sama ongelma, mutta jo esikoista odotettaessa! Sisaruksia ei ole, paitsi miehellä veli. Häntä voisi pyytää. Mutta mites hänen tuorehko tyttöystävä, kun suhteen kestosta ei ole vielä mitään takuita?

Kaverit asuvat ympäri Suomen. Ainut lähellä asuva tuttava pariskunta ei kuulu kirkkoon.

Omat serkut ovat jo aika iäkkäitä, neljääkymppiä lähestyy, jotenkin tuntuisi oudolta pyytää heitä.

Jos kummeja ei löydy tarpeeksi (2 kpl?), niin kuinka käy ristiäisten?!

Itselläni on pari kummilasta, ja pitkien välimatkojen vuoksi yhteydenpito on vähäistä. Tästä johtuen on huonoja kokemuksia kummiudesta, ja koko asia ahdistaakin suunnattomasti. Eikö tuon kummiuden voisi jo nykyään heittää romukoppaan, kun sen perimmäinen tarkoituskaan (korvata vanhemmat vanhemmille jotain sattuessa) ei taida enää päteä. En ole ainakaan koskaan kuullut, että orvoiksi jääneet lapset olisi sijoitettu kummeille.

Mikäs tuo nimenantojuhla on? Mielenkiinto heräsi siihen.

 

[Emmi]

Itse en kuulu kirkkoon joten meillä tuo nimenantojuhla tulee sitten ajankohtaiseksi. Eli eikö silloin valita kummeja?

 

[Iina]

meillä on tämä asia hieman toisinpäin, eli ei tiedetä ketä pyytäisimme kummeiksi ketä ei. Olen kylläkin ajatellut että helpottaa se, että kun/jos tulee toinenki lapsi ""riittää"" hänellekkin kummeja.
Silti tuntuu vaikealta päättää ketkä olisivat he joita pyytäisimme..

Tämähän ei sinänsä liity teidän keskusteluun, tuli vain mieleen.
Ja mielestäni ei 51-vuotias ole liian vanha kummiksi ja kannattaa kysyä että voiko olla kirkkoon kuulumaton/sama kummi.

Voithan ahistaa kysyä vaikka jommankumman kummilapsesi äitiä/isää kummiksi, ehkä näin näkisittekin useammin? Ja jos niin ""pahasti"" on asiat että ei millään meinaa saada sitä kahta kummia, voisit pyytää vaikka jotain kauempanakin asuvaa kummiksi, olisihan lapsella kuitenkin ainakin toinen kummi lähellä (miehesi veli) ?

 

[yhtä tuskaa]

Juu, hankalaa on täälläkin, vaikka eri tavalla.

Suunnitelmissa vain tämä yksi lapsi, eli kummit on sitten ainoat, jos niin käy. Molemmat haluaisivat vain kaksi kummia (suvuissa tapana), ja pitäisi mielellään olla pariskunta.

Minulla on yksi veli, joka on sinkku. Luulisin, ettei kauhean innokas kummiksi.

Miehellä kolme sisarusta. Yksi ei tule kyseeseen, emme oikein koe mitään yhteistä ko. henkilön kanssa. Toisen lapsen kummeja olemme itse, ja emme haluaisi tätä ristiin -hommaa. Kolmas sisarus olisi aivan loistava kummi, mutta hänellä on varmaan lähemmäs 10 kummilasta. Tosin hänellä on uudehko puoliso (ovat kihloissa), eikä heillä tietääkseni ole vielä yhteisiä kummilapsia.

Itselläni on toisella puolella vain yksi serkku, joka on oikeastaan läheisempi kuin veljeni (veljen kanssa iso ikäero, serkun kanssa ei), joten hän kihlattuineen voisi tulla kyseeseen. Eli nyt jos haluamme pariskunnan, vaihtoehtoina ovat toisen sisko, jolla on jo liuta kummilapsia tai toisen serkku (voiko veljen noin vain syrjäyttää?) puolisoineen. Päätä tässä nyt sitten. Kaverit ovat poissuljettuja, omat kummini olivat vanhempien kavereita... olen nähnyt heidät viimeksi vuonna 1980.

 

[neljännelle?]

Iällä ei ole kyllä väliä kummiuden kanssa mielestäni.
Mutta meillä on kans samaa probleemaa tämän neljännen tulokkaan kanssa ketä pyytäisimme kummeiksi.
Vanhimman tyttäreni paras ystävätär tulee, hän ei ole käynyt rippikoulua mutta epävirallisen virallisesti olemme hänet valinneet vaikka ei kirkon kirjoihin nimeä saisikaan.
Meillä on juuri laskettu aika, eikä virallisesta kummista ole tietoakaan kun kaikki parhaat ystävät ja sukulaiset on jo käytetty....mut eiköhän tämä tästä lutviinnu muutaman viikon sisään

 

[zaida]

Meillä on esikoisella kummit ympäri Suomea. Ei se meille ollut este, että asuvat kauempana. Kuitenkin tavalla tai toisella ollaan yhteydessä. Lähellä asuviinkin kummeihin voi välit katketa tai yhteydenpito harveta... Ei sitä koskaan tiedä. Mutta on silti ongelmaa sen kanssa että ketä pyydetään toiselle lapselle kummeiksi.
Esikko vei ne ketä ehdottomasti haluttiinkin. Mutta ei toiselle lapselle välttämättä enää samoja. Haluasivatkohan he edes monta kummilasta...
On tämä niin vaikeaa!

 

[This is my opinion]

51 v on OK kummiksi, erilaisia elämän perspektiivejä kummeilta on hyvä olla.

Kirkosta eronneen pyytäminen kummiuden vuoksi liittymään on epäkohteliasta ja toisen elämänarvoja loukkaavaa.

Jos ne kaksi ""kirkkokummia"" löytyy niin loputhan (jos niin monta haluaa) voivat olla myös epävirallisia, toisaalta joissakin seurakunnissa nämäkin suostutaan kirjaamaan.

Jo toisen lapsen kummiksi pyytäminen on mielestäni aikamoinen vaatimus, ihan kovin helpolla mielestäni moiseen ei pitäisi päätyä.

 

[Äiti -73]

Eihän lapsel tarvii olla ku yx kummi vaikka. Kai ny aina saa jonkun kummix, kai se samaki voi olla ku sisaruksel, miksei. Ei kai lapsia kummitilanteen mukaan ""hankita""..

 

[pakana]

Itse en kuulu kirkkoon, ja mua on loukannut jo pari kertaa se, ettei mua pyydetä kummiksi. Tiedän, että ystävät eivät halua kummia lapsen uskonnollisen kasvatuksen vuoksi, ja kumminkin perustelevat sen, etteivät ole pyytäneet mua sillä, etten kuulu kirkkoon. Kyllähän kirkkoon kuulumatonkin voi olla ""kunniakummina"" eli muuten ihan samanlainen kummi kuin muutkin, mutta ei vaan merkitä siihen kastetodistukseen vai mihin ne kirkon puolesta kirjataankin.

Mua tosiaan loukkaisi myös todella paljon, jos pyydettäisiin sen takia liittymään väliaikaisesti kirkkoon. Varsinkin kun ei se ole kovin helppoa, pitäisi käydä rippikoulut tässä aikuisiällä ja muutenkin..

Meidän lapselle pyydetään kummit (2-3), vaikka ei kasteta vaan on nimiäiset.

 

[---]

Meillä esikoinen tulossa ja myös ongelma kummeista. Mies ei kuulu kirkkoon eikä hänen puolelta suvusta kukaan. Mulla taas ei edes ole sisaruksia... Luin ev.lut.kirkon sivuilta että kirkkoon kuuluvia kummeja pitäis olla vähintään kaksi! Yksi kummi ollaan jo pyydetty, mutta toisesta ei tietoa. Vähän alkoi itseäkin mietityttää voiko sitä toista lasta tehdäkään, vaikka tyhmältähän se kuulostaa...

 

[Tuuli]

Et voi missään nimessä pyytää kummiehdokkaita liittymään kirkkoon. Ja jos sinulla on kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia, niin siinähän on tarpeeksi virallisiin tarkoituksiin.

Eikö lopuille lapsille voisi valita jo olemassa olevien kummien joukosta kirkon tarpeisiin kaksi kummia ja sitten kaksi uutta kummia, jotka eivät kuulu kirkkoon?

 

[Kaisa]

Vähän samanlaisia ongelmia täälläkin. Tosin ehdokkaita ei vain ole. Kuopuksella on sellaiset kummit, että eivät todellakaan vaivaudu meille tulemaan. Matkaa alle 100 km. Aika ikävää, kun esikoisen kummit hoitavat hommansa esimerkillisesti. Mies halusi nämä kummit kuopukselle, on hänen ""ystävästään"" kyse ja hänen vaimostaan. Mutta arvasin kyllä jo etukäteen, että näin käy. Joten toisaalta turha kai sitten valittaa. Mutta harmittaa se silti. Enkä nyt edes mitään ihmeitä vaadi kummeilta. Kehtasivat vielä sanoa, että se on kunniatehtävä. Ei oikein siltä vaikuta. Meidän pitäisi aina mennä heille, ""on muka lyhyempi matka"" rivien välistä voi lukea.

No kolmannelle lapselle vaihtoehdot vain heikkenevät. Joten tässä saa oikein tosissaan pohtia asiaa.

Olen muuten kuullut yhdestä tapauksesta, että pappi ei halunnut kirkkoon kuulumatonta kummia seisomaan eteen muiden kummien kanssa.

 

[sama meillä...]

Olen miettinyt ihan samaa... Tosin vasta esikoista odotellaan. Minulla yksi sisko ja hänellä avomies (ei kovin pitkä suhde takana). Ehdottomasti pyydän siskoni, mutta pyydänkö hänen miestä??? En välttämättä haluaisi, koska jotenkin haluaisin, että pariskunnan, jotka on kummeja, suhde kestäisi. Miehellä on veli, jolla on aika pitkäaikainen, mutta kaukosuhde tyttöystäväänsä, jonka kanssa mulla kaikenlisäksi ei ole kauhean hyvät välit. Eli, miehen veli tulee kyseeseen, hänen tyttöystävä ei. Onko tämä kauhean epäkohteliasta??? Koska tämä kummitilanne tuntuu niin hankalalta, niin olen ajatellut, että voisin pyytää lapselleni kuitenkin kummiksi omat kummini. Minusta sekin olisi hienoa. He ovat aviopari, tosin jo pitkästi yli 50v molemmat. Kummitätini on äitini sisko. Lisäksi olisi kyllä muutamia kavereita. Lähinnä siis ajattelin, että onko tuo siskon ja veljen ""puolison"" jättäminen kummintehtävien ulkopuolelle epäkohteliasta???

 

[Vieras]

Odotan neljättä lasta ja olemme eroamasa kirkosta. Syynä osittain myös tämä kummi juttu. Mielestäni kummeilla ei tänäpäivänä ole merkitystystä koska kristillisellä puolella arvomaailma klikkaa pahasti. Kirkolliskokouksessa vanhat äijät puivat hedelmällisyyshoitojen oikeellisuudesta tai miettivät kannattaako homo tai lespoliittoja siunata. Minusta tämä on askel vähemmistöjen eriarvoiseen kohteluun.

 

[Ei puolisopakkoa]

Mielestäni ei tarvitse kummeiksi pyytää ""pariskuntia"", riittää ihan hyvin ne läheisemmät osapuolet, Kuitenkin kun pyytää kandee selvästi sanoa mitä tarkoittaa, ettei tule väärinkäsityksiä. Voihan sitä aina sanoa et haluaa sukukummit pääkummeiksi. Ja todella, tuoreet avo- ja etäpuoliskot ovat helposti ns. poishäipyviä kummeja. Omat kummisi voisivat olla sitten vaikka ""pikkukummeja"".

 

[ap]

Kiitos tähänastisista kommenteista, lisääkin saa laittaa. Eniten on yllättänyt se, että kysyminen kummiehdokkaalta, voisiko hän harkita liittymistä kirkkoon hetkeksi, koetaan niin loukkaavana. En toki ajatellutkaan henkilöä, joka ei ole vakaumuksensa takia koskaan kuulunut kirkkoon, vaan kaveripiirissäni olevia, jotka aikuisena ovat eronneet taloudellisista syistä. Kastetodistuksessa on itse asiassa tila kolmelle kummille, joten kaipa perinteistä pitävä mieleni hyväksyisi ainakin sen neljännen epäviralliseksi, ei-kirkkokummiksi. Lasten välinen tasa-arvo vain vaatisi samanlaiset ristiäismenot... Voinen myös tunnustaa, että mulle kristillisillä arvoilla on ainakin jonkin verran merkistystä, vaikken kyllä kummilasteni kanssa olekaan osannut viestittää sitä millään tavalla, omille lapsille sentään.
Kommentteina muutamalle muulle: mielestäni siskon tai veljen voi ihan hyvin valita ilman avopuolisoa, ei missään ole määrätty, että pitäisi valita henkilö, jota ei vielä kovin hyvin tunnekaan. Eräs kirjoittaja aikoi hankkia vain yhden lapsen ja harmitteli, kun sukulaisia jää yli, itse kyllä siinä tilanteessa valitsisin suvun perinteistä poiketen neljä kummia, jos tosiaan olette varmoja, ettette tarvitse lisää kummeja ikinä enää...