Endotar, meillä on
koira. Ja lenkit onnistuu vaihtelevasti... Kerrostalossa asutaan, mutta vaunujen ja koiran kanssa hissiin mahtuu tosi huonosti (koira parka ahtautuu puoliksi vaunujen alle), eli muutto on edessä rivariin. Toistaiseksi olen ainakin kerran päivässä kuitenkin käynyt sekä koiran että vauvan kanssa lenkillä. Mies hoitaa 1-2 lenkkiä ja minä samaten 1-2 lenkkiä päivässä, niin että hauva pääsee ulos kolmesti. Joskus lähden koiran kanssa kahdestaan. ja meillä on varalta korviketta kaapissa, jos muksulle tulee nälkä.
Taisin jo aikaisemminkin kirjoitella, että lenkit on aika haastavia, kun tämä meidän neiti ei malta nukkua ja vaatii huomiota. Samalla pitäis myös se koirakin hallita... Koira on kyllä tottelevainen, mutta myös hyvin innokas, eli kaikkea luvatonta se tekee ellei erikseen kiellä. Pitää siis lenkillä olla silmä tarkkana, ettei toinen syöksy esim. pienriistan tai lintujen perään. Toissapäivänä sain vauvan ekaa kertaa viihtymään manducassa. Kylläpä helpotti koiran lenkitystä =)
Lara, toivottavasti paranet pian! Mulla on niska- ja hartiaseutu ollut kipeänä ihan vain vauvan kanniskelusta. Ja varmaan myös rintojen painosta, kun ei ihan tällaisia palloja ole tottunut kantamaan...
Poni, voimia myös teidän perheeseen! Toivottavasti flunssa talttuu :hug:
Ninnananna, meidän tytteli on melko tasan
2kk, kun ristiäiset pidetään.
Kiva tietää, että muillakin on
virkkuja pikkuvauvoja Tänään meillä on kyllä ollut aivan poikkeuksellinen päivä: tyttö ei ole valvonut kuin tunnin, sekä tietty ne ajat kun on syönyt. Muuten hän on nukkunut puoli yhdeksästä saakka! Outo päivä, kun yhtäkkiä tuntuu itsellä olevan aikaa vaikka mihin.
Primrose, mää en oo mikään peräpukamaekspertti, kun mulla on vain kerran ollut, raskausaikana. Mulla ne paranivat itsekseen, mutta lääkettäkin niihin kyllä on, ja muistaakseni vielä ilman reseptiä. Käyhän apteekissa kyselemässä
Muistattekos sen valopää-lääkärin, jonka mukaan vauva mahtuu musta hyvin ulos, kun kerta hänen sormensa mahtui mun sisään? Hälle kerroin silloin peräpukamista, niin vastaukseksi sain naurun päin naamaa ja toteamuksen, että "joo, ja synnytyksen jälkeen on varmaan vielä pahemmat!" :headwall:
Noh, onneks mulla siis parani ennen synnytystä.
Ensi viikolla selviää, tuleeko musta jo tässä kuussa taas joka toinen viikko yh-äiti... Miehen työasiat siis selkenevät. Kaiken kukkuraksi meillä on rahat taas niin loppu, että oli pakko ilmoittautua opiskelemaan jo nyt syksyllä, että saan sit opintotukea nostaa. Täällä on siis mietitty kaikenmaailman ratkaisuja aina huonekalujen myymisestä lähtien : / Toistaiseksi en oo pystynyt itselle selvittämään, miten hoidan lapsen, koiran, kodin ja opiskelun yksin. Niinä viikkoina, kun mies olisi periaatteessa kotona, hän tekisi kuitenkin päivät töitä tällä paikkakunnalla. Mutta kyllä kai kaikesta aina jotenkin selviää
Jahas, neiti sai syötyä, nukahti taas rinnalle. Ihme päivä
Shuri ja Päivänsäde 1kk 3pv