Kun tekee niin mieli sanoa jotain, mutta ei oikein voi?

[Phoebsi]

Niin kannattaako olla hiljaa? Jos kovasti tekisi mieli huomauttaa elämänmenosta tai siitä, että hei teillä on kohta vauva siellä mutta ei voi sukurauhan säilyttämiseksi tehdä mitään?

Vähän niin kuin istun tässä ja odotan mitä tuleman pitää, enkä todellakaan odota mitenkään innolla. Ei ole kiva katsoa vierestä kun elämät ei ole mallillaan eikä kukaan siihen oikein voi puuttuakaan.

Äh. :|

 

[..]

Jos ei ole kyse alkoholinkäytöstä ym., niin olisin hiljaa.

 

[Phoebsi]

No alkoholista, rahankäytöstä, asioiden tärkeysjärjestyksistä, välinpitämättömyydestä, suoranaisesta tyhmyydestä ja tietämättömyydestäkin varmaan. Ja huonosta seurasta.

Niistä on kyse.

 

[..]

Jos ei kyse raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, niin olisi edelleen aika hiljaa. Toki niin voi sanoa, kuin muillekin, jos näyttää pahalta. Rahankäytöstäkin siltä osin jättäisin puhumatta, kunhan ei loppuelämäksi velkaannuta. Muuhun ehtii puuttua myöhemminkin (jos se mitään vaikuttaa). Parhaassa tapauksessa vauvan tulo itsestään rauhottaa menoa. Se tietysti on kaunis ajatus, että kaikissa lapsiperheissä elämä olisi turvattu taloudellisesti, fyysisesti, henkisesti ym., mutta täysin epärealistista. Se vaan täytyy hyväksyä. Onko kuinka läheisistä ihmisistä kyse?

 

[..]

Ja auttaa voi tietysti monessa asiassa ja neuvoa, jos ovat vastaanottavaisia.

 

[..]

Jos ei kyse raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, niin olisi edelleen aika hiljaa. Toki niin voi sanoa, kuin muillekin, jos näyttää pahalta. Rahankäytöstäkin siltä osin jättäisin puhumatta, kunhan ei loppuelämäksi velkaannuta. Muuhun ehtii puuttua myöhemminkin (jos se mitään vaikuttaa). Parhaassa tapauksessa vauvan tulo itsestään rauhottaa menoa. Se tietysti on kaunis ajatus, että kaikissa lapsiperheissä elämä olisi turvattu taloudellisesti, fyysisesti, henkisesti ym., mutta täysin epärealistista. Se vaan täytyy hyväksyä. Onko kuinka läheisistä ihmisistä kyse?

Onpas kummallisia lauseita. No ymmärrät sisällön varmaan silti.

 

[Lilja1]

laita joku nimetön kirje heille älä laita siihen mitään mikä paljastai että sinä oot sen kirjottanu

 

[Phoebsi]

Jos ei kyse raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, niin olisi edelleen aika hiljaa. Toki niin voi sanoa, kuin muillekin, jos näyttää pahalta. Rahankäytöstäkin siltä osin jättäisin puhumatta, kunhan ei loppuelämäksi velkaannuta. Muuhun ehtii puuttua myöhemminkin (jos se mitään vaikuttaa). Parhaassa tapauksessa vauvan tulo itsestään rauhottaa menoa. Se tietysti on kaunis ajatus, että kaikissa lapsiperheissä elämä olisi turvattu taloudellisesti, fyysisesti, henkisesti ym., mutta täysin epärealistista. Se vaan täytyy hyväksyä. Onko kuinka läheisistä ihmisistä kyse?

Hyvin läheisistä

Resussursit hyvään elämään olisi mutta ei ymmärrystä eikä halua toimia lapsen parhaaksi. Kai lapsen parhaaksi voi toimia se vähemmänkin varakas tai fiksu ihminen? Juu tiedän mitä tarkoitat kyllä.

En pysty heitä välimatkan takia enkä oman elämäntilanteen takia ainakaan konkreettisesti juuri auttamaan. Voin neuvoa mutta tuntien heidät, sillä tuskin on merkitystä.

 

[..]

laita joku nimetön kirje heille älä laita siihen mitään mikä paljastai että sinä oot sen kirjottanu

 

["vieras"]

Anna toisten elää elämäänsä miten parhaaksi näkevät.

 

[Anatolia]

Vaikeita asioita.

Sukurauhan menettämisen uhallakin olisi hyvä sanoa asioista suoraan ja asiallisesti.

Ettei tarvitse n. vuoden päästä ajatella että "mitäs minä sanoin" - kun sossu on vienyt lapsen ja asiat on päin persettä muutenkin.

Mutta on olemassa ihmistyyppi, joka ei usko eikä tajua, vaikka heille kuinka yrittäisi realiteetteja selittää, auttaa, tukea. Ja kun jotain sitten tapahtuu, ne on ekana ja suurimpaan ääneen parkumassa miksei kukaan auta ja tue heitä, ja miten mielivaltainen Suomen sossu on :headwall:. Sitä ihmistyyppiä edustavien eteen ei voi mitään tehdä, joten parasta vaan siirtyä takavasemmalle ja antaa niiden sotkea asiansa ihan rauhassa.

 

[sanoin ei auttanut]

Olisiko joku tapa viestiä jotain sellaista, mikä voisi mennä perille? Itse sanoin ja sain koko suvun vihat päälleni. Onneksi oli exän suku. Ja eipä siitä mitään apua silti ollut. Sama meno jatkui ja nyt heillä on agressiivinen ja arvaamaton 3-vuotias ja pieni vauva ja edelleen elämä ilman rytmiä ja aikuisten ehdoilla mennään. Minua vihaavat. Että en sanoisi.

Jos ovat sinulle läheisiä ihmisiä, niin ole mieluummin lapsen tukena ja turvallisena aikuisena lapsen elämässä. Tarjoa hoitoapua, ota mukaan oman perheese elämään, että näkee tavallistakin arkea ja kun lapsi on lähes aikuinen jo, niin auta näkemään ero vanhempien ja lapsen välillä ja tue ongelmissa, joita on tullut. Tue vanhempia hienovaraisesti aikuisuuteen aina kuin voit.

 

[..]

Hyvin läheisistä

Resussursit hyvään elämään olisi mutta ei ymmärrystä eikä halua toimia lapsen parhaaksi. Kai lapsen parhaaksi voi toimia se vähemmänkin varakas tai fiksu ihminen? Juu tiedän mitä tarkoitat kyllä.

Ehdottomasti voi. Taloudellisesti turvatulla elämällä itse tarkoitan enemmänkin rahankäyttöä kuin suuria tuloja ja henkisellä turvallisuudella sitä, että vanhemmat ovat henkisesti vakaita, eivät välttämättä hyvin älykkäitä.

 

[..]

Hyvin läheisistä
En pysty heitä välimatkan takia enkä oman elämäntilanteen takia ainakaan konkreettisesti juuri auttamaan. Voin neuvoa mutta tuntien heidät, sillä tuskin on merkitystä.

Sitten pitää luottaa siihen, että aika muuttaa asioita. Yritä olla liikaa surematta tai tuntematta syyllisyyttä siitä, ettet pysty niin paljoa auttamaan. Monelle jutulle ei voi vaan mitään, vaikka tahtoa olisikin. :hug:

 

["tytti"]

Niin kannattaako olla hiljaa? Jos kovasti tekisi mieli huomauttaa elämänmenosta tai siitä, että hei teillä on kohta vauva siellä mutta ei voi sukurauhan säilyttämiseksi tehdä mitään?

Vähän niin kuin istun tässä ja odotan mitä tuleman pitää, enkä todellakaan odota mitenkään innolla. Ei ole kiva katsoa vierestä kun elämät ei ole mallillaan eikä kukaan siihen oikein voi puuttuakaan.

Äh. :|

kerro tarkemmin mistä on kyse.meillä on sellanen tilanne että lapsella on kaikki paremmin kuin hyvin,ruokaa ja turvallisuutta on,rakkautta on,kuria on jne siis KAIKKI lapsen perustarpeet on huomioitu.siitä huolimatta eräs sukulainen kokee asiakseen jatkuvasti arvostella ja puuttua jokaiseen asiaan,ihan ilkeyttään.siksipä olen ottanyt etäisyyttä häneen.en kerro hänelle enää mitään,olen asiallinen vain lapseni takia koska on pakko toistaiseksi ainakin olla hänen kanssaan tekemisissä.