Toggle sidebar

Kun lapsi ottaa päähän niin miksi sitä ei saa sanoa niin kuin just sillä hetkellä tuntuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Venefica
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
En ymmärrä minäkään että pitäis tukahduttaa ne tunteet ja ajatukset mitä tulee esim. koliikkivauvan valvotettua viikkotolkulla tai uhmaikäisen temppuillessa nukkumaanmenon kanssa tuntitolkulla.

Ei kai kukaan ole niin "kone" jottei tuollaiset saisi joskus raivon partaalle?

Se että saa purettua sen kiukun esim. tänne tai hyvälle ystävälleen ilman että lapsi sitä kuulee, on varmasti parempi kuin pitää sisällään ne tunteet ja viimein räjähtää sen lapsen läsnäollessa/sille lapselle.

Puolikuolleena väsymyksestä ne ajatukset saattaa olla mitä vaan ja todella kaukana siitä mitä teot kuitenkaan olisi/on.
 
On vähän itsestäänselvyyksiä, totta kai lapset rakkaat ottaa joskus päähän ja lujaa. Jos jollakulla on "kiltit" lapset, niin olkoon onnellinen, mutta sopii ymmärtää, ettei niitä aina kilttejä ole kaikille riittänyt.

Meikäläinen toivoi niin kovasti tätä nuorimmaista ja nyt kun se ei nuku öisin, niin oikein väsyneenä toivon, ettei se olisi koskaan syntynytkään. Saisi nukkua. Pahimpana yönä osasin sitten suhtautua suureen kammooni kätkytkuolemaankin niin, että jos se nyt sitten kuolisikin yhtäkkiä, niin olisi edes mahdollisuus yrittää nukkua joskus... (ja parempana päivänä kauhistuin koko ajatusta. Mutta kun ne ovat niin tilannesidonnaisia ne ajatukset.)

Enkä halua nyt väheksyä, pilkata tai puhua ajattelemattomasti kenellekään kätkytkuoleman kokeneelle, vaan kerroin yksinkertaisesti sen ajatuksen, joka päässäni oikein pahalla hetkellä kävi. On ollut vaikea itsekin edes hyväksyä oikeasti moista ajatelleensakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Simplex:
Niin, ja se vanha ihmissuhdeneuvojien oppi kannattaa muistaa, että pidättäytyisi minä-alkuisissa lausahduksissa silloin kun joltakin tuntuu. Moni "jeesustelija" ei varmaan puuttunut siihen tunteeseen (väsyminen, turhautuminen, kiukku) vaan siihen, miten asia oli esitetty (= lapseni on p**pää).
Click to expand...

Pointtina ei ollut lapseni on p**pää vaan se, että teki mieli lyödä kirveellä.
Jos tuollaisia ajatuksia on niin kannattaisiko kuitenkin miettiä onko taustalla masennusta tai muuta mielenterveydellistä häiriötä. Pahoja ajatuksia on varmasti kaikilla mutta ei takuulla tuollaisia.
 
Siinä ei oikeasti ole edes halua tehdä sille lapselle mitään. Se on vaan tunne. Ajatus, joka ei koskaan muutu teoiksi. Itse olen halunnut viskaa lapseni seinään ja ties mitä kaikkea. En tee sitä. Mulla on palsta johon voin purkaa sen olon. Ei ole tarvetta toteuttaa lapsiin sitä. Ja se ajatus ei ole joka päivä jokaisena hetkenä, kun lapsi kiukuttelee, vaan silloin kun se kippo täyttyy ja kaikki vyöryy yli. Silloin näppis sauhuamaan tunteista ja laantuu. Eli tilanne ohi, lapsella ei ole hätää, eikä hän edes tiedä mitä äiti on ajatellu = ei vahingoita lasta henkisesti eikä fyysisesti.
 
Parempihan semmoset ajatukset on pukea sanoiksi kuin teoiksi... :| Kun saa pauhattua hetken, niin näkee lapsensa taas uusin silmin, se helpottaa. =)
Joo ja pauhaa sitten jollee muulle ko kohteelle, eiks je.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa