Syyskuun tulokkaat 2010 **** Syyskuussa **** (Päivityspyynnöt YV:llä, kiitos!)

nipistys Meillä on Habby Babyn tuplat. Näitä ei enää valmisteta, mutta huutonetistä kanntatta katsoa. Itsekin nämä ostin kakkosen syntyessä sieltä. Olivat lähes uudet ja maskoin niistä 300€, uutena maksoivat yli 600€. Näissä hyvää on se, että vauvalle saa kopan ja taaperoille ratasistuimen. Molempia voi kääntää menosuuntaan tai työtäjään päin. Omat kuomut toki. Isot pyörät, joten sopivat sorateille ja lumeen. Näillä mennää kolme päälläkin: vauva kopassa ja tytö 2v ja 4v ratasistumessa peräkkäin. Tulee kunnon kuntolenkkejä mulle, kun noita lykkii. Meillä on niin huonot tiet ettei 4v suostu vieläkään kunnolla pyöräilemään.

Ollaan menossa päivällä lääkäriin. Vauvakin jo niin flunssassa, että paras käyttää näytillä ennen viikonloppua. Tulee varmaan mielenkiintoinen reissu kolmen muksun kanssa. Sairaalan pitkät käytävät saavat nuo tytöt villiintymään.
-Poni ja poju 1kk
 
Nopeasti tulin ilmoittautumaan tänne puolelle. Okko syntyi vauhdilla alle kahdessa tunnissa viime viikon torstaina rv 40+2 (50 cm ja 3260 g). Synnytys oli rankka sen nopeuden takia, mutta koska tikkejä ei tullut, niin olisin taas voinut lähteä kotiin sairaalasta vaikka heti. Kotiuduimme jo 20 tunnin päästä synnytyksestä mikä oli ihanaa. En nimittäin osaa nukkua sairaalassa.

Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin. Esikoisesta minulla oli vahvat baby blues oireet, mutta nyt olen niiltä välttynyt. Esikko on kuitenkin nyt kuumeessa ja haluaisi äidin olevan lohtuna. Itselle tulee paha mieli kun pitää niin usein pyytää pientä odottamaan :| Onko muilla useamman lapsen äidillä syyllisyyden tunteita siitä, ettei pysty vastaamaan muiden lasten tarpeisiin? Itse olen kokenut tämän syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteen kaikkein hankalimpana asiana Okon syntymän jälkeen.

Vinkuuko/rohiseeko muiden vauvojen ääni? Meillä Okon hengitys on välillä todella kovaäänistä. Vinkumista ja kovaa rohinaa. Tiedän, että tämä on normaalia, mutta silti valvoin viime yönä kuunnellen rohinaa ja miettien, että missä menee normaalin rohinan ja lääkäriä vaativan rohinan ero. Osaako kukaan auttaa?

Okko nukkuu perhepedissä vieressäni ja esikoinen omassa sängyssään joka on kiinni sängyssämme. Varsin tiivis tunnelma siis meillä makuuhuoneessa =) Parhaiten Okko nukkuu kuitenkin sylissä, kuten juuri tälläkin hetkellä.

Tiinuliini ja Okko 8 vrk
 
Viimeksi muokattu:
Mulle tuli aika voimakkaita itkumasiskohtauksia heti kotiutumisen jälkeen. Noin viikon kesti ennen kuin alkoi hiljalleen helpottaa. Ei siis ihan kunnon baby bluesia sitten onneksi tullutkaan. =) Päiväpäivältä olen nauttinut äitiydestäni enemmän, ja nykyisin olen ains rättiväsyneenäkin niin onnellinen ettei sanoin osaa kuvata :heart:

Tämmä onni ja euforia ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö välillä tulis miehelle tiuskaistua tai muuten oltua pahalla päällä. Kaikki ikävät ajatukset ja tunteet menee vain tosi nopeasti ohi sitten. Ja tunnustan, että välillä tekee mieli vain ihastella nukkuvaa vauvaa, on hän niin ihana :heart:

Ulkoilusta. Meilläkin vauva pääsee kerran tai kahdesti päivässä vaunuttelemaan, ja aina on myös koira mukana. Toisinaan lenkit sujuu vähän paremmin, toisinaan hunommin. Yritän ajoittaa lähdön niin, että tyyö olisi jo ihan uninen, mutta hän harvoin malttaa nukkua ulkona. Ärsyttää, kun kaikki olettaa, että vauvathan nukahtavat ulkona tosta noin vaan, simsala pim, ja sit siinä saa äiti tehtyä ihanan virkistävän lenkin. Ei meillä :headwall: Vähän väliä pitää olla laittamassa tuttia suuhun ja hyyssyttelemässä, kun vauva turhautuu, kun ei vaunuista kunnolla näe maailmaa. Tyttö viihtyy paljon paremmin, jos on vaunujen sijaan turvakaukalossa, mutta siihen en häntä oikein viitsisi usein laittaa, kun sitä ei saa niin lämpimäksi, eikä se ole ergonomisestikaan niin hyvä. Jos ei lenkillä trvitsisi keskittyä aina myös koiraan, niin menisi helpommin, mutta pitäähän sen karvatassunkin päästä ulos.

Eilen menin täällä sanomaan, ettei vauva enää kurottele kohti esineitä, niin eiköhän vaan illalla ja tänään aamulla ollut tosi touhukkaalla päällä ja kaikenlaistayritti tavoitella! =) Tänään opittiin myös kaksi uutta taitoa: katsekontakti peilin kautta ja sitruunamehuun kastetun topspuikon väistely :LOL:

Kylläpä olen kade hymyjä saaneelle nipistykselle! :D Minä olen kerran nähnyt tyttäreni ihanan hymyn, mutta se ei vielä ollut minulle osoitettu.

Terveisin äitiyden ihanuudesta nauttiva Shuri ja maailman suloisin Pikku-Päivänsäde 1kk 1pv
 
Babybluesia ei täällä ole varsinaisesti ollut... Siis kun sairaalasta tultiin kotiin (olin siellä kyllä 5 päivää) niin itkin ilosta ja onnesta monta kertaa ja lähes kaikki asiat itketti! Ja itketti myös se, että olin niin "pettynyt" raskausmyrkytykseen, leikkaukseen jne. Nyt osaan enemmän jo ajatella, että kaikkihan meni loppujenlopuksi tosi hyvin jne.

Kyllä vieläkin itkettää välillä, kun vaan katson nukkuvaa vauvaa, kun olen NIIIIIN onnellinen..eli Shuri täälläkin siis ihastellaan, kun on niin ihanaihanaihana!:heart: Ja oikeestaan musta tuntuu, että oon elämäni kunnossa ja aivan mielettömän innoissani ja onnessani vauvasta!!! :heart:

Sen sijaan raskausaikana tunsin olevani alakuloinen ja näin jälkikäteen ajateltuna jopa masentunut...olihan siinä niitä liitoskipuja ja muuta, että siitäkin varmaan johtui...

Hymyä odotellaan täälläkin! Siis olen toki nähnyt monta aurinkoista refleksihymyä ja eilen ja tänään jopa pari kertaa EHKÄ osoitettuna mulle... mutta en voi olla varma onko kyseessä vielä refleksihymyt... mutta voi että odotan sitä päivää, että TIEDÄN niiden olevan tarkoituksellisia!:)

Täällä nukuttiin nyt 22-07 kahdella syötöllä, JEEEEE! Parin tunnin iltakrätyilystä selvittiin, kun laitoin tytön heti iltasyönnin jälkeen vaunuihin ja keinutin uneen! Täytyy koittaa samaa kikkaa tänään!:)

Hyvää viikonloppua kaikille!:)

Nasunaskali ja neiti 1kk 2pvä
 
Ja viel samoin kuin Shuri sanoikin niin kyllä täälläkin kaikesta tästä euforiasta huolimatta välillä tulee miehelle tiuskaistua!;) Mutta yllättävän vähän kuitenkin! Ja tottakai välillä on väsykin, mutta onneksi on mahdollisuus nukkua silloin kun vauvakin jos tarve vaatii!
 
Meillä on käytössä ne D3- vitamiinitipat, oliko Liisa joka niistä kyseli?!

Mulla alkaa olo helpottaa, saatiin miehen kanssa juteltua kunnolla asioista. Joten nyt paljon parempi mieli jo ja mies on nyt hyvillä mielin karhumetsällä, kun omistautui meille pari päivää :)

Oliko Menninkäistyttö joka mietti imetystä / maidon riittämistä?! Mulla ei meinannu alussa maito riittää, mutta join ykkösolutta, join paljon mehua + vettä ja söin / napostelin tietoisesti enemmän niin nyt maito riittää! Mulla ei ole ollut ruokahalua juuri ollenkaan sen jälkeen kun ollaan kotiuduttu, mutta vängällä yritän syödä edes jotain pientä pitkin päivää, paljon paremmin riittää maito. Meillä meinasi kans imetys takuta alussa, mutta nyt menee sekä pullo että tissi oikein hienosti :) Keskolassahan annettiin alussa pelkkää pulloa, joten ne pari ensimmäistä kertaa kun yritettiin tissiä oli ihan hirveitä.. Tyttö huusi naama punasena ja raajat suorana kun ei maitoa tullut, hoitaja piti vauvan päästä kiinni ja "väkisin" pukkasi tissille. Ekalla kerralla tätä huutoa kesti 20min (oma usko meinasi todellakin loppua), kunnes tyttö huomasi jujun. Toisella kerralla huutoa 10min, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut huutaa, huomasi kyllä pullon ja tissin eron.

Meillä tyttö alkaa olla jo pidempiä pätkiä hereillä! Viime yö meni hienosti taas, nukkui 22-05, söi 15min ja sitten nukkui puoli 9n asti. Oli hereillä puoli 12sta, saas nähdä miten suostuu heräämään reilun puolen tunnin päästä kun meillä on neuvolaan lähtö.. Miten teillä, kuinka vauvat on herkkäunisia? Mie oon nauranu, että on minun unenlahjat perinyt, kun ihan hyvin voi vieressä imuroidakin ja toinen vaan nukkuu menemään =) Siihen kyllä pyrittiinkin, ettei tarvi kuiskailla ja olla k*si sukassa kun vauva nukkuu!

Täytyy kai alkaa itsensä laittamaan valmiiksi ennen neuvolaa

Kiira & Tytsy kohta 3vko!
 
Imetyksestä sen verran, että eihän se tosiaan mitään helppoa puuhaa ole! Meillä on sujunut kyllä siis ihan hyvin ja maitoa riittää... Maito myös nousi sairaalassa onneksi jo, vaikka syntyikin sektiolla...tosin olinhan siellä viis päivää...

Mutta vaikka jo reilu kuukausi imetetty ja "harjoiteltu" niin uskon, että menee vielä pari kuukautta ennen kuin ollaan molemmat neidon kanssa mestareita tässä puuhassa. Vielkin välillä sattuu tohon toiseen tissiin imetys...varmasti imuote on välillä huono, kun joskus kun vauvalla on kova nälkä ja se alkaa jo raivostumaan, niin en jaksa välittää siitä otteesta vaan annan vauvan haukata tissiä kuinka haluaa, että sais vaan nopeeta sitä maitoa...

Ja sit aina joskus aamuyöllä, kun tissit on täynnä maitoa, on imettäminen hankalampaa...enkä tosiaan jaksa lähtee silloin mitään pumppailemaan...ja kyllä neiti sitten aina saa siitä lopulta otteen...

Rintakumia oon välillä tossa toisessa tississä käyttänyt, mutta vauva meinaa turhautua sen kanssa, kun sehän joutuu tekemään enemmän töitä rintakumilla...

Ja kaloripitoista ruokaa kannattaa syödä! Vielkään ei aina oo ruokahalua täälläkään, mutta karkit maistuis!;) Mutta tosiaan kannattaa ostaa jotain kaloripitoista naposteltavaa! Tai lorauttaa ruokaan vaikka vähän öljyä, josta saa kaloreita!:D

Mutta tosiaan... imetys vaatii kyllä tosi paljon kärsivällisyyttä ja hermoja näin aluksi!!! Vaikka välillä oon ollut turhautunut ja välillä itkenyt, kun on sattunut niin paljon...niin EN LUOVUTA! Kuitenkin jokainen päivä vie lähemmäs sitä aikaa jolloin imettämisestä "tulee kivaa"! Niin uskon!:)

Nasunaskali ja neiti 1kk 2 pvä
 
Kiira, joo täällä on päänvaivana imetys ja maidon riittävyys. Ja vauvan rintaraivarit ja plaah. Olen jo miettinyt koko imetyksen lopettamista. Esimerkiksi viime viikonloppuna pidin parin päivän tauon imettämisestä, kun tuntui että olin ihan poikki ja loppu ja itku tuli itsellekin, kun vauva riuhtoi ja parkui kun yritin tissiä antaa. Nyt taas en ole eilen ja tänään imettänyt ollenkaan, kun vauva sai toissapäivänä parit kunnon raivokohtaukset ja mulle iski taas asiasta ihan kamala stressi. Koko imetyksestä on tullut ihan hirveä mörkö mulle. Onneksi sain neuvolantätiltä "synninpäästön", kun tätä asiaa hänelle melkein itku kurkussa sepustin. Oli tosi kannustava ja sanoi, että oma jaksaminen menee ehdottomasti imetysrumban edelle ja jos tuntuu, että ei jaksa niin sitten vaan korviketta ja mahdollisesta pumppausta siihen lisäksi. Varsinkin mun kohdalla kun tuota jaksamista tarkkaillaan muutenkin, kun oon yksin vauvan kanssa ja raskausaika oli henkisesti vaikea. Eikä imetyksen lopettamisesta saisi tuntea mitään syyllisyyttä, tärkeintä on että vauva saa ruokaa, oli se sitten tissimaitoa tai korviketta, ja että äiti voi hyvin. Vauvakin stressaantuu, jos äiti voi huonosti.
En olisi uskonut imetyksestä tulevan tällaista taistelua. Sitä, kun kuvitteli että se on niin helppoa, että tissi vaan suuhun, vauva imee ja on tyytyväinen. Mulla se on sitä rintakumien pesua ja etsiskelyä milloin mistäkin, vauvan huutoa ja rimpuilua, mun hermostumista ja itkemistä ja sitä, että jokaisen imetyksen jälkeen vauva vetää kauheat määrät vielä korviketta. Huokaus. Saa nyt nähdä, mihin loppuratkaisuun tässä asiassa päädyn. Nyt ainakin tuntuu siltä, että korvikkeella ja pumppauksella mennään toistaiseksi.

mt & poika 10 päivää
 
Alkuperäinen kirjoittaja menninkäistyttö;22148198:
Eikä imetyksen lopettamisesta saisi tuntea mitään syyllisyyttä, tärkeintä on että vauva saa ruokaa, oli se sitten tissimaitoa tai korviketta, ja että äiti voi hyvin. Vauvakin stressaantuu, jos äiti voi huonosti.
Juuri näin! Älä turhaan pode stressiä siitä jos imetys ei onnistu, ihan yhtä hyvin ne vauvat kasvaa ja kehittyy korvikkeellakin. Tsemppiä! :hug:
 
Imetyksestä saa usein sen kuvan, että se onnistuu noin vain. Minullekin esikoisen kanssa oli yllätys se kuinka paljon opettelua ja töitä se vaati. Varsinkin vauva oli keskonen ja sai alkuun myös pulloa. Kakkonen meillä oli sellainen helppo tapaus.Tämän pojan kanssa oli rinnanpäät rikki ja rintatulehdus oli. Imetys oli pitkään kivuliasta. Vasta nyt alkaa sujumaan. Ymmärrän oikein hyvin menninkäistyttö sinun tilanteen. Imetys vaatii yllättävän paljon voimia ja aina niitä ei vaan ole riittävästi. On punnittava mikä on tärkeintä, niin kuin oletkin tehnyt.

Muistakaa syödä ja juoda PALJON, koska se vaikuttaa maidon tuloon. Imetysainaka on myös varottava ettei paino putoa liian nopeaan, koska muutoin elimistön kuona-aineet lähtevät liikkeelle ja erittyvät myös rintamaitoon.

Lääkärissä kävimme pojun kanssa. Kaikki hyvin. Ei tarvi lääkekuuria, mutta suppoja voi antaa, jos kipeän oloinen.

Täälläkin on yksi super-onnellinen äiti. Joka päivä olen ihan erikseen hyvin onnellinen jokaisesta lapsukaista. Riittämättömyyttä koen kyllä aika ajoin, mutta se kuuluu asiaan. Eniten harmittaa, kun yrittäjänä joudun olemaan töissä jopa päivä jonkin aikaa. Olisi upeaa olla kokonaan lasten kanssa kotona. On tässäkin kyllä puolensa, koska lapset saavat elää kiireetöntä arkea kouluikää asti ja isäsuhde kehittyy samaan tapaan kuin äitisuhde. Isä myös ymmärtää millaista on olla kotona lasten kanssa, eikä odota kodin olevan aina järjestyksessä ja lämpivän ruuan pöydässä, kun töistä tulee.
-Poni
 
Imetyksestä vielä, että ilman muuta voi hyvällä omallatunnolla antaa korviketta ja jättää koko imetyksen jos menee liian hankalaksi! Itse olen adoptoitu ja siis täysin korvikelapsi ja hyvin olen koko elämäni voinut!:)

Vauvat on vaan hetken pieniä ja pitäisi saada nauttia siitä ajasta ja vauvasta! Jos imetyksestä stressaaminen vie kaiken voiman, niin ei se ole sitten sen arvoista! :hug: Tärkeintä tosiaan on se, että vauva saa ruokaa, on tyytyväinen ja kasvaa!:)
 
Täältäkin sympatiat menninkäistytölle :hug: Kyllä pikkuvauvalle on tärkeämpää äiti, joka jaksaa hoitaa ja ruokkia tavalla tai toisella, kuin lopenuupunut ja turhautunut äiti, jonka on vaikea antaa sitä ruokaa nimenomaan imettämällä!

Mulla on muuten silloin tällöin ollut ihan kuulosuojaimet käytössä, jos vauva on enempi itkenyt, imetyksen aikana (rintakumia kun käytti) tai muutoinkin. Ei mene itsellä hermot, ei särje korvia, ja jaksan keskittyä vauvaan. Ihan lähipiiristä on mua syytetty, että vauvan ja äidin vuorovaikutus kärsii. Pah, sanon minä!

Shuri ja Päivänsäde 1kk 1pv
 
Poni06 huutonetistä olenkin tuplia katsellut, mutta tuppaavat olemaan melkein kaikki etelässä, ja haluaisin kumminkin käydä katsomassa livenä ennen ostamista :) Täälläkin on tiet niin huonot, että rattaissa pitää olla kunnon pyörät etää pääsee kulkemaan. Ja kun tyttö on pyörällä mukana, on valittava aina ne suht hyväkuntoiset tiet, että suostuu polkemaan.. Tämmöstä näillä pikkukylillä :LOL:

Tiinuliini syyllisyyden tunnetta on täälläkin. Just tuossa muutama yö sitten meidän 2-vuotias oli hyvin nuhainen ja heräsi siihen, halusi olla äidin sylissä nojatuolissa, jossa sitten häntä silittelin. Ja tottakai vauva heräsi melkein heti, ja vaati ruokaa. Poika itki, että laita Isla pois, haluan äidin syliin. Ei kelvannut tulla yhtäaikaa syliin, eikä kelvannut isän sylikään. Siinä silittelin ja samalla itkin kun tuntui niin pahalta. Onneksi poju suostui sitten isänsä syliin, ja rauhottui siihen.. Mutta tällaiset tilanteet tuntuu aina niin lohduttomilta. :( Onneks niitä ei usein ole.

Menninkäistyttö, onneks sulla on noin mukava neuvolatäti, joka ymmärtää tilanteen. Mulla oli esikon aikaan neukkatäti, joka meuhkas koko ajan täysimetyksestä, tuputti lääkkeitä ja vaikka mitä. Tyttö oli puolivuotiaaks asti puoliks tissillä ja korvikkeella, ja sitten oli oikeastaan helpotus jättää se imetys pois, kun aiheutti niin paljon stressiä. Nämä kaksi pienempää ovat sitten olleet täysimetyksellä, mutta oli kakkosta tosiaan paljon helpompi imettää, kun touhu oli edes jotenkuten tuttua. Kukaan ei muistanut ennen esikon syntymää kertoa, kuinka hankalaa se imetyksen alku voikaan olla.

Tänään on neiti taas hymyjä jaellut pitkin päivää, isosiskollekin hymyili tuossa äsken. Isosisko sanoikin, että 'taitaa Isla rakastaa minua ihan yhtä paljon kuin minä sitä rakastan'. :heart: :heart:

Nipistys ja Isla 3vko 2pv
 
Heips!

Meilläkin alkanut arki ihan mukavasti rullaamaan neitosten kera. Päivät tuntuu menevän nykysin niin nopeesti, ettei oikein perässä meinaa pysyä. Tekemistä riittää, ja usein menee niin, et kun toinen nukahtaa niin toinen herää..et se siitä omasta ajasta. Vauvan nukkuessa saa sentään vähän huushollinki eteen tehtyä. Neiti onkin kova nukkumaan.Ainaki toistaseks. Tekis mieli aina koputtaa puuta kun pääsee sanomasta, kun eihän näist koskaan tiedä...Nyt on tuntunut ottavan päiväl yhet pitkät unet. Ja sit on tällästä kuten nytkin , et illat kukutaan ja nukutaa sylis vuoron perää. Iltasin myös meillä tankataan kovasti. Muuten mä huomaan, et alkaa syömisvälit pitenee jo sekä hereilläolojaksotkin. Yöt ollaan mukavasti menty yhdellä tai kahdella syötöllä. Viime yönä oikein yllätyin kun tuli nukkumisennätys.Kävi nukkumaan kymmenen jälkeen ja puol viideltä heräsi seuraavaksi syömään! :)Toivottavasti on tullut isosiskoonsa, joka nukkui ekan kerran 9h putkeen 8-viikkoisena :). Perimässä olis kyl hyviä unenlahjoja;)...

Mä just mietinki tuota, et millonkas niit hymyjä vois alkaa odottelee. Muistelin, et esikoinen ois ollu aika lail 4 viikkoo sillon. Ehkä jo kohta :)

Painoa tullut ihan mukavasti. Ja posket onki typyllä sen verran pullukat, et on sitä vissiin maitoa tarpeeksi saatu :D.

Nyt pakko lähteä syömään jotain. Herkut kyllä edelleen maistuu liiaksikin :(, mutta onneksi imetys vienyt kaikki raskauskilot plus vähän lisääkin.toivottavasti jatkuiski suunta alaspäin. Mutta noi herkut olis pakko lopettaa. Jospa ristiäisten jälkeen sit :D. Ne onkin jo 9.10.

primrose + neitokainen tänään tasan 3 viikkoa :):heart:
 
Hei!
Te näytätte jo toipuneen hyvin ja elätte jo täysillä vauva-arkea. Itse kun olen tälläinen tuore tapaus, niin pakko valittaa vaivojansa. Yritän jatkossa päästä kiinni aiheisiinne.
Synnytyksestä on 3vrk ja oon ihan junan alle jäänyt. Kauheat kipeät peräpukamat tuli uudelleen synnytyksessä ja nyt oon laittanut rasvoja, suihkutellut, laittanut jääpussia ja syönyt Panadolia, kokopäivähommaa huoltaa pukamia:) Nenä on edelleen tukossa. Kamalat turvotukset. Paino on laskenut vain 2kg synnytyksen jälkeen, mikä on aika masentavaa... Baby blues on kyllä aika järkkyä, itken kuin vesiputous, olo on sietämätön, yritän ens yön nukkua opamoxilla. Mitään syytä ei hormoneiden lisäksi tunnu olevan. Ootan vaan, että tästä pikkuhiljaa toipuisi....

Liisa ja Liisa
 
Heips!

Paino ei ollut eilisellä mittauksella noussut kun 50g eli ei olla vieläkään syntymäpainon yli... Kuitenkin on tosi jäntevä ja reipas niin ei olla huolissaan! Paino oli eilen 3250g ja maanataina taas neuvolaan punnitukseen... Neukulla oli aikaa niin tehtiin syöttöpunnitusta... N.20min syönnin jälkeen oli tullut 40g eli maitoa kyllä tulee! Mihinkähän meitin pikkukaveri laittaa kaiken sen maidon jos ei paino nouse :D

Paljonko te jotka pullosta annatte niin syötätte kerrallaan? Neuvola neuvoi meillä 60ml, mutta tänäänkin aamulla mies antoi pullosta äidinmaitoa ja 70ml meni hujahtaen... Puolentunnin päästä tissiteltiin vielä ainaki vartti :whistle:

Miten te olette tehneet kotosalla tämän "aamupesun"? Laitoksellahan niillä haavalapuilla pestiin naama, kädet, kaula, rintakehä, kainlot jne joka päivä sekä napatynkä vanupuikolla... Oletteko siis tehneet tätä myös kotona ja miten, missä mittakaavassa? Meillä napa ei paljon enää rähmi niin sen putsaan vanulla pari krt pvssä... Naaman huuhtasen tai pyyhin kostealla silloin kun se näyttää likaselta ja kädet samoin... Kuinka tarkkaan niinkun puunaatte omianne? :eek: Kylvyt kuitenki meillä 2-3krt viikossa niin tarviiko niitä kainaloita nyt joka päivä pyyhkiä? :D

Meillä silmätulehdus jatkuu... :( Silmät pojalla välillä tosi arat ja kipeän oloset niin soitin synnärille... Sain luvan käyttää tippoja useammin ja yölläkin laitoin nyt kaks kertaa.. Aamulla olivat hiukan paremmat jo!

Poika on kovasti virkeempi päivä päivältä ja alkanut nostelemaan päätään! Kovasti on myös voimaa toisella, kun joku harmittaa niin repii ja riuhtoo käsillä ja jaloilla ottaa vauhtia minkä kerkee... Tempperamentti on jo toisella kova :D

Tuosta onnellisuudesta.. Täälläkin sydän oikein pakahtuu monia kertoja päivässä toista katsellessa :) :heart: Laitoksella itkin paljon ja kotonakin vieläkin joka päivä.. Mutta enempi sellaista haikeeta ja onnellista itkua (ja sitten huolta toisesta kun on kipiä :( ) kun mitään baby bluesia mielestäni! Minusta kyllä hormonit vähän jo rauhottunu, olo selkeempi kun vaikka viime viikolla ja hikoilu/ palelukohtauksetkin vähentyneet. :)

Joku puhui noista metsäleskistä... Itse en ole sellainen, mutta inttileski kylläkin! Miehen isyysvapaa loppuu huomenna ja hieman pelottaa jo etukäteen... Tiedän kyllä, että selvitään pojan kanssa kaksin, mutta univaje huolettaa ja sitten tottakai suren jo sitäkin, kun on miestä ikävä... Onneksi tj97 "enää" :) Olis kiva jutella muitten "leskien" kanssa enempikin, vertaistukea tullaan kyllä tarviimaan!

Nostan hattua teille useamman lapsen äideille! Minulla on välillä riittämätön olo vaikka vasta tämä yksi pieni täällä... Esim jos joudun laskemaan itkusen vauvan johonkin mennäkseni vessaan tms. niin tunnen olon aika kurjaksi... Kaippa tätä hommaa oppii pikkuhiljaa enempi! Onkos kellään vinkkiä mistä sais leikkimaton edullisesti? Poikaa kun ei oikein voi laskea mihinkään ilman huutoa jos on hereillä ja virkeä, kun haluaa toinen niin kovasti viihdykettä.. Välillä ihmettelee jo citterissä telkkaria kyllä :D

Kovasti haleja ja tsemppejä Liisa71! Toivottavasti olo paranis sulla pian! :hug:

Lara- ja PikkuVäkkärä 16pvää :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Liisa71 Jaksuja siulle. :hug: Noista peräpukamista sen verran että miulla oli jo ennen synnytystä tosi kipeät ja sen jälkeen ehkä potenssiin 10. Mut nyt 3 viikkoa synnytyksestä on melkein hävinneet kokonaan. :)
Samoin paino sairaalasta lähtiessä oli tippunut vaan 3 kiloa, mutta nyt on melkein jo 10 kiloa hävinnyt, että pikkuhiljaa sekin siitä tippuu.
Kyllä se muutaman viikon kuluttua jo helpottaa, vaikka nyt tuntuukin toivottomalta.

Vauvan pesusta Kerran viikossa oon kylvettänyt Nuppua ja sitten suihkuteltu ollaan kun vauva näyttää "likaiselta". Aamuisin tarkastan kainalot ja muut taipeet että iho on ehjä, mut en kauheesti muuten putsaile niitä. Silmiä en oo putsannu kotona kun pari kertaa, miun mielestä ei tarvi jos ei oo rähmäset. Napa onkin meillä jo parantunut niin sitä ei tarvitse enää putsata ollenkaan.

Lara Huutonetistä ja kirppiksiltä saattaa varmaan löytyä edullisesti käytettyjä. :)

Joko ootte miettineet ristiäisiä/nimiäisiä? Meillä olisi vasta 14.11, joten onneksi tässä on aikaa vähän järjestellä näitä juttuja. Jos vaikka tuo neitikin siihen mennessä olisi jonkun rytmin jo löytänyt, muuten voi olla aika hauskaa järkkäillä noita. :D

Meillä ei nukuta vaan meillä syödään. Eli Nuppu syö 2 tunnin välein, joten omaa aikaa ei kauheesti tässä ole. Kiireesti pitää yrittää tehdä kotihommat noissa väleissä jos sattuu nukkumaan, yleensä on kyllä vaan sylissä ja kitisee. Tulisipa jotain rytmiä tähän elämään.

AngelEyes ja Nuppu 2 vko 6 pvä
 
Lara Huutonetistä ja kirppiksiltä saattaa varmaan löytyä edullisesti käytettyjä. :)

Joko ootte miettineet ristiäisiä/nimiäisiä? Meillä olisi vasta 14.11, joten onneksi tässä on aikaa vähän järjestellä näitä juttuja. Jos vaikka tuo neitikin siihen mennessä olisi jonkun rytmin jo löytänyt, muuten voi olla aika hauskaa järkkäillä noita. :D
Mä olen vähän neuroottinen näissä käyttötavaroissa ja haluaisin uutena :whistle: Mietin siis lähinnä, että olisko kellään vinkata hyvää nettisivua!

Me ajateltiin pitää nimiäiset tän kuun lopulla, mutta niitä on vaikea järjestää, kun en vielä tiedä noista miehen lomista... Nimiäisistä/ ristiäisistä pitikin kysymäni... Me siis ei kasteta vauvaa eli pidetään nimiäiset... Onko muita, jotka ei aijo kastaa? Millaista "vastaanottoa" asia on saanu teidän lähipiirissä? Ei olla uskallettu kertoa monellekkaan, kun tähän mennessä oma äiti ja anoppi ovat molemmat vetäneet kauheet herneet nenään asiasta :eek: Luulin jotenkin, että kaikki hyväksyis asian automaattisesti, onhan kyse MEIDÄN lapsesta, mutta väärin luulin... On kuulemma väärin päättää lapsen puolesta ja sitten lasta hävettää, kun ei pääse rippikouluun.. Kuuluu perinteisiin ja plaa plaa. Onhan kastaminenkin lapsen puolesta päättämistä! Eikös se ole vanhempien oikeus? Mieheni ei kuulu kirkkoon ja itse en pidä kastamista tärkeänä, sillä itse uskon, että Jumalaan saa yhteyden tarvittaessa ilman kirkon paperiakin. :) Mielestäni uskon saa jokainen valita itse ja kastetaan poika ihan heti jos hän itse sitä isompana pyytää... Ajatuksia??

Entä millaista "seremoniaa" olette nimiäisiin miettineet, vai ihan vaan kakkukahvi meiningillä? Itse ajattelin, että joku laulu tai runo olis kiva, mutta varmaan monet tulee eri aikaan niin saattaisi olla hankalaa?

Lara- (taas :D ) ja poika 16pvää
 
Heippa!

Jospa minäkin kirjoittasin tännekin puolelle nyt kun vauva on syntynyt.
Meille syntyi siis poika 29.09 rv:lla 39+5. Synnytys meni tosi nopeesti ja oli tälläkin kertaa helppo, jos niin synnytyksestä voi sanoa. Ehdittiin oleen sairaalssa alle tunti, kun vauva oli syntynyt, eikä supistukset olleet missään vaiheessa niin kipeitä, ettei niitä olisi kestänyt. En ehtinyt edes mitään kivunlievitystä saamaan, joten luomuna synnytettiin. :D Täytyy kyllä sanoa, että kun olen aiemmissa synnytyksissä saanut epiduraalin, ja nyt siis luomuna, niin kivut on silti olleet oikeastaan yhtä pahat. Jos meille siis vauvoja vielä tulee, niin tuskin mitään kivunlievityksiä haluan kun luomunakin tuo näyttää onnistuvan. Poika painoi 3480g ja oli 48 cm. Sairaalassa oltiin vain reilu vuorokausi, eli kotiduin seuraavan päivänä synnytyksestä, koska molemmat voitiin vauvan kanssa hyvin. Itse olen jo toipunut synnytyksestä täysin, mitään kipuja ei ole, enkä revnnyt yhtään synnytyksessä. Itseänikin ihmetyttää miten synnytysestä voikin toipua niin nopeesti. :O

Arki meillä on alkanut oikein ihanasti. Mies on isyyslomalla ja vauva on hullaauttanut mut täysin. Miten voikin unohtaa miten pieniä ja ihania nuo vauvat ovat. :heart: Meillä ei kuitenkaan ole kun 1,5 vuotta edellisen vauvan synytymästä.

Nyt poika tuolla jo huutelee nälkäänsä. Pitää mennä.

marza ja Onni 3 vrk
 
Oletteko muut mustasukkaisia vauvasta? Olen itse huomannut olevani.. siis jos joku muu vaikka pitää vauvaa sylissä, rupee jotenkin ärsyttämään! Tosi outoa ja kiinnostaiskin tietää, että onko muilla samoja tuntemuksia? Joskus jopa oon mustasukkainen miehelle! Tai jos vauva on vaikka huutanut ja rauhottuu sitten miehen syliin, niin ärsyttää! Tänään mennään anoppilaan ja sekin jo ärsyttää valmiiks, kun siellä pitää sitten anopin syliin antaa... No tää on varmasti ohimenevä vaihe, mutta tosi oudot fiilikset siis!

Vaippaihottuma on muuten meillä vähän helpottanut! En tiedä johtuuko siitä, että vaihdoin vaippamerkkiä taas..ja tällä kertaa nyt parhaimmalta on vaikuttanut Huggies-merkkiset vaipat! Niitä ei oo ihan kaikissa kaupoissa, mut Prismas ainakin!

Aamutoimet teen aikalailla kuten sairaalassakin...eli joka aamu vanulapuilla putsaan kasvot, silmät, korvan taustat, kaulan ja kainalot. Napa on täälläkin niin hyvin jo parantunut, että sitä ei tartte putsailla... Täälläkin vauva kylpee kerran viikossa, joten koen kyllä tarpeelliseksi nuo aamutoimet ja ajattelen, että niistä vauvakin "tietää", että on "aamu"...;)

Vauva nukahti... nyt siis suihkuun ja meikkaamaan!:)

Nasunaskali ja prinsessa 1kk 3pvä
 
Liisalle voimia synkkiin hetkiin, jossain vaiheessa se siitä helpottaa! :hug:

Marza, onneksi olkoon pikku pojasta! :flower:

"Aamutoimet" on meillä tehty missä välissä päivää tahansa, eikä aina edes säännöllisesti joka päivä... :ashamed: Joka päivä kyllä putsataan silmät, koska aika helposti alkavat muuten rähmiä. Kainalot pestään silloin tällöin. Välillä vauvalla oli tapana kerryttää talia kainaloihin, silloin putsasin niitä useammin. Rapsuttelin ensin talin irti ceridal-öljyllä ja sitten joko ilmakylpy, etteivät kainalot jääneet heti taas hautomaan, tai puhdistin lopun öljyn puhdistuspyyhkeellä. Kasvoja emme sen kummemmin pese muuta kuin suihkun/kylvyn yhteydessä, josta lapsi saa nauttia n. kerran viikossa. (Suihkusta ihan oikeasti taitaa tykätäkin, kylpyhommat ovat hänen mielestään aika ikäviä.) Pylly pestään joka vaipanvaihdon yhteydessä, paitsi öisin jos on ollut lyhyt vaihtoväli ja pelkät pisut vaipassa.

Pullosta on syötetty meidän neitiä vain kerran. Hän taisi olla silloin vajaa 3 vko. Yhtään kun ei tiedetty, paljonko pitäisi antaa, niin päätettiin sitten, että mennään samalla systeemillä kuin tissitellessä: eli syököön lapsi niin kauan kuin haluaa. 100ml hän sitten söi, ja se oli siis yksi ateria sinällään, eli ennen sitä tai sen jälkeen ei ollut tissillä.

Lara, mut on kans yllättäny, kuinka isovanhemmat luulee tietävänsä meitä paremmin, kuinka lastamme tulisi hoitaa! Ei tietty haittaa sellaiset käytännälliset vinkit, esim. miten voi röyhtäyttää, yms., mut just tuollaiset isommat asiat kuten kasteeseen liittyvät! Ärh, on kyllä muutaman kerran mennyt hermot äitiini!:stick: (Pitääpä muistaa sitten kun itse joskus olen isoäiti...) Ja kyllä todellakin teillä vanhempina on etuoikeus päättää poikanne puolesta, kastetaanko hänet vai ei. Meillä ei juuri tuo asia ole aiheuttanut riitoja isovanhempien kanssa, moni muu asia kylläkin :headwall:

Nasunaskali, täällä ei ole mustasukkaisuutta ollut ilmassa, mutta jos vauva on jonkun muun kuin minun tai mieheni sylissä, niin mua alkaa pelottaa, että entä jos se ihminen pudottaa mun rakkaan kultani! Varsin tyhmää, kun monet sylittelijöistä ovat olleet paljon enemmän tekemisissä vauvojen kanssa kuin me. Mutta minkäs sitä järjettömille peloille aina mahtaa...

Mulla kans tekis mieli kokeilla noita Huggies-vaippoja, mutta koskaan ei kaupassa näy tarpeeksi pientä kokoa. Pitänee siis odotella, että lapsi kasvaa.

Paljonko teidän vauvat nukkuvat päivisin? Väillä tuntuu, että ei kai tuo meidän tyttö ole ihan normaali, kun ottaa päivällä vain yhdet pidemmät unet, n. tunnin mittaiset yleensä. Muuten nukkuu ainoastaan jos sattuu rinnalle nukahtamaan, ja senkin jälkeen unta riittää korkeintaan 20min. Onneksi nykyään sentään yöllä on ottanut toisen syötön jälkeen tavaksi nukahtaa melkein heti. Ensimmäisen syötön jälkeen saattaa mennä reilu tunti, että saadaan taas nukkumaan.

Shuri ja Päivänsäde 1 kk 1 pv
 
Meillä noi aamutoimet tehdään iltaisin, samalla kuin vauvalle vaihdetaan yöpuku. Joka toinen ilta käydään suihkussa ja sit välipäivinä pyyhin kaulan, kasvot, korvat, kainalot jne. kosteilla vanulapuilla ja kuivaan vielä perästä. Pylly pestään aina kun kakan tyttö tekee, joskus pienet pierut pyyhin puhdistuspyyhkeellä.

Shuri, meidän tytöllä on ihan samanlainen tyyli nukkua päivisin. Yhdet pitemmät unet ottaa vaunuissa iltapäivällä, muuten ottaa vain torkkuja rinnalla ja muiden sylissä. Öisin onneksi sit nukkuu 4 tunnin pätkiä, ja nukahtaa heti syötyään =)

Leikkimattoa täällä ei ole ollenkaan, eikös se ole vähän hankala pitää puhtaana? Varsinkin sitten kun vauva kääntyilee, kierii, puklailee ja vaippa falskaa.. =) Itse ole ommellut paljon tällaisia lattia-alustoja, pehmeitä ja koneessa pestäviä. Helppo vaihtaa, kun menee likaiseksi. Sitten meillä on lelukaari, johon saa vaihdettua leluja roikkumaan. Myös kirjoja olen laittanut tytölle viereen katseltavaksi. Hyvää ja pehmeää soittorasiaa olen nyt etsinyt, mutta sopivaa ei ole kohdalle vielä osunut. Kaikissa on ollut ihan liian hidastempoinen se musiikki, tahtoisin sellaisen perusmusiikilla olevan, mitä aina ennen oli..

Ristiäiset pidetään täällä kotona 6.11. Kummit on pyydetty ja muutenkin jengiä on tulossa reippaasti, kun on tuo lähisuku aika suuri. Kiva vaan pitää kunnon juhlat tytölle. Mun äiti tekee lohikukkoa, miehen täti voileipäkakut ja isomummo karjalanpiirakat. Itse sitten teen nuo leivonnaiset ja kakut, ne on mun bravuureja :p Saanpahan kakkuun värkättyä sitten kaikki kolme nimeä valmiiksi, ainoastaan etunimi ollaan kaikille kerrottu, muut on vielä salassa. =)

Ja Lara, täällä saavutettiin syntymäpaino vasta 3 viikon ikäisenä, vaikka maitoa riitti ja tyttö oli reipas ja tyytyväinen. Joillakin vauvoilla se vaan menee näin :) Oisko sit vastaavasti vaikka pituutta tullut reippaammin. Ihan kiinnostaa kyllä sit kuukauden iässä saada tietoon tuo pituus, kun sitä ei ole täällä mitattu ollenkaan syntymän jälkeen..

Nipistys ja Isla 3vko 3pv
 
Omasta painosta, mun oli ihan pakko käydä tytön neuvola-aikana myös puntarilla (meillä ei ole puntaria ollenkaan) ja iloisesti yllätyin; mullehan tuli raskauden aikana 27kg ja nyt 3vkoa synnytyksestä oli lähtenyt jo 17kg! Tuo kyllä kertoo sen, että sitä turvotusta todellakin oli paljon..!

Mie olen aika onneton nuiden aamupesujen kanssa :ashamed: Pyyhitään lähinnä silloin, kun siltä näyttää, että pesua kaipaa.. Kylvyssä käydään 2krt/vko ja pyyhin märällä harsolla taipeita / kaulaa / kainaloita jne. silloin kun ne näyttää siltä, että sitä vaatii. Napaa ei tarvitse enää hoitaa ollenkaan, on ihan normaali kuosissa jo.

Meillä on ristiäiset 23.10 ja meitä tulee vain 10hlöä. Vanhemmat, mummit ja kummit, ei kutsuta edes sisaruksia. Ristiäiset ja kahvit on seurakuntatalolla, vanhemmat ovat eronneet joten "mummilassa" ei voi pitää ja meillä on niin pieni asunto, että täällä olisi epämukava olla. Mie aloin tässä miettiä, että pitäisikö kosia miestä, jos mentäisiin samalla naimisiin kun tytsy saa nimen :whistle:?! Kihloissa siis ollaan jo, mutta nyt jotenkin alkanut pyöriä mielessä naimisiin meno.. Ja en todellakaan halua mitään "oikeita häitä". Vielä on ilta aikaa miettiä, aika äkkiähän tässä pitää kaikki hoitaa jos meinaa että paperihommat ehtii hoitaa ennen ristiäisiä. Ja mistäpä tuosta miehestä tietää, mitä se ees ajatuksesta arvelee!

Pullosta syötettiin vielä viime viikolla aina iltaisin, kun minusta tuntui, ettei maito välttämättä riitä. Silloin meni vähän vaihtelevasti 80 - 120 ml. Meillä annettiin jo sairaalassa vauvalle 70ml aina neljän tunnin välein.

Jaahas, meillä heräillään taas :)

Kiira & Tytsy 3vko ja 3pvä
 
Heips!

Vihdoin ehdin vähän lueskella teidänkin kuulumisia, on ollut viime päivät vähän sellaisia ettei oikein löydy näitä hetkiä niinkuin ennen, yllättäen :D Meidän neiti on kyllä kaikkiaan toistaiseksi kiltti tapaus, mutta osaa sitten vaatia todella huomiota tarvittaessa ja vaikea siinä on muuta kuin olla läsnä, ja niinhän se kuuluukin mennä.
Nyt olen jo oppinut oleen vähän koneella neiti sylissä ja jopa syötöt menee välillä tässä koneen ääressä. Sain hommattua kantorepun ja sen avulla pystyy kanssa hyvin kotihommia tehdä kun on kädet vapaana.

Marza ja Liisa71 onnea pikkuisista :flower: Ja Liisa, tsempit, kyllä se babyblues siitä pikkuhiljaa talttuu, mulla oli kanssa hormoonit kyllä herkässä just siinä kotiintulon jälkeisinä päivinä ja muutamat itkut tuli tirautettua vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä mitä oikein itkin, mutta kai sen voi siihen suuren tunnemyrskyn piikkiin laittaa.

Imetys on meillä sujunut hyvin, enää ei kipeydy rinnat niinkuin alkupäivinä. Mun mielestä imetyksestä on tehty sellainen peikko, ettei se onnistu tosta noin vaan ja pitäisi käydä suunnilleen jotain kursseja ja lukea pari kirjaa siitä ennenkuin voi sanoa tietävänsä mitä tekee. : /
Aika luonnollisesti ja omalla painollaan se on ainakin meidän kohdalla alkanut sujua. Luulen että mitä enempi siitä stressaa ja ajattelee miten se onnistuu sen vaikeammaksi sen itselleen tekee. Tietysti monesti se ei vaan onnistu vaikka kuinka tekisi kaiken oikein, eikä sen takia pitäisi lannistua. Mä päätin jo aikoja sitten että jos ei meidän kohdalla onnistu saa olla ja sitten mennään korvikkeilla eikä siitä oteta omantunnontuskia.
Pesuista me ollaan kerran viikossa kylvetetty toistaiseksi, ja aamuisin putsaan kasvot ja navan ja muut kohdat tarkistan jos tarvii putsausta. Iho on ollut aika kuiva paikoitellen, niin rasvausta ollaan välillä tehty. Ilmeisesti tosta yliaiakaisuudesta johtuen on sitä kuivaa kuollutta ihoa ollut aika paljon. Navan takia ollaan neuvolassa pari ylimääräistä kertaa käyty kun sitä on siellä laapistettu kun se keskuskohta ei ole ihan kuivunut vielä niin sitä nyt seuraillaan. Peppu pestään aina kakan yhteydessä, mutta usein ei sitäkään tarvi tehdä kun kakat ei vielä kovin tiheään tule.

Lara mä luulen että meillä olis kanssa tullut vähän probleemaa mun suvun kanssa jos pidettäisiin nimiäiset, kun mun isä varsinkin on niin vanhoillinen että olis varmaan tullu riita siitäkin asiasta, niin ymmärrän kuinka ärsyttävä tilanne teillä. Mutta tehän sen vanhempina päätätte mitä teette, eikä sukulaisilla pitäisi olla siihen sanomista.

Olisin kanssa itse valinnut nimiäiset koska luulin että mies ei halua kastetta kun ei kuulu kirkkoon, eikä mua noi kirkolliset menot niin kiinnosta muutenkaan vaikka sinne kuulun. Naimisiinkin mentiin maistraatissa. Mutta mies päätti että haluaa että kastetaan kuitenkin ja mulle se nyt on ihan sama. Onpahan mun isä ainakin sitten tyytyväinen ja vältytään enemmiltä keskusteluilta siitä asiasta :D

Ristiäisistä pidetään ne marraskuun lopulla ja paikka ei ole vielä tiedossa, kotona ei ainakaan pidetä kun ei tänne oikein mahdu ja muutenkin haluan tilata pitopalvelun kun en jaksa alkaa vääntää kaikkea itse, haluan päästä mahdollisimman helpolla niin varmaan joku tila pitäisi varata jossa toimitus voidaan samalla tehdä, en kuitenkaan kirkkoa halua varata sitä varten.

Vauva nukkuu päivisin yhdet pidemmät unet iltapäivästä, voi mennä 3-4 tuntia putkeen, mutta muuten ei sitten nukukaan pitkiä pätlkiä muuta kun yöllä niin että herään syöttöihin pari kertaa. Seurustella pitää paljon hänen kanssaan kun on hereillä. :)
Nasunaskali mustasukkaisuutta en sinällään koe, mutta olen kyllä aina huolissani jos joku muu kuin iskä pitelee vauvaa ettei se vaan putoa, kai ne on vaan noita äidin luontaisia suojeluvaistoja ja mustasukkaisuus on varmaan kanssa alussa ihan normaalia :D

Mirot ja vauveli 16 vrk :heart:
 
Onnea taas uusille vauvautuneille!

Ristiäiset on meillä 16.10. Kummeja on viisi ja vieraita tulee reilu 20 hlö. Mummut leipoo kakut ja voileipäkakut. Kotileipomosta tilasin tuulihattujoutsenia vadelmarahkatäytteellä ja pikkuleipiä, joihin kuorutetaan sinisellä vauvan nimi. Kukiksi tulee sinistä ritarinkannusta ja valkoisia ruusuja. Oli kyllä vaikea löytää sopivia sinisiä kukkia. Värjätyt tahtoo olla minun makuun liian voimakkaan sinisiä.

Kastaminen on meille luonnollinen valinta, vaikka ei mitenkään uskovaisia ollakkaan. Mielestäni kastejuhla on arvokas ja kasteen myötä lapsi saa mahdollisuuden käydä rippikoulun. Siten taas pystyy itse toimia kummina ja mennä kirkossa naimisiin. Tokihan sen kasteen saa myöhemminkin. Mutta jokaisen lapsen vanhemmat valitsee omalle perheelle sopivan tavan.

Pesuista kovinkaan järjestelmällinen en ole. Aamuisin tsekkaan vähän tarkemmin. Kylvyssä tai suihkussa käydään kerran viikossa. Pikkupesuja ihan tarpeen mukaan. Joskus pyyhin vain puhd. pyyhkeillä. Vauvamme on "hoikka", joten poimuja ei ole. Meillä tuo keskimmäinen oli jo vauvana sellainen ihana pullero, jossa poimuja piisasi. Nämä tahtoi hautua, vaikka miten piti puhtaana.

Pullosta meillä juodaa minun töiden aikana pumpattua maitoa. Nyt menee jo 120-140 mll kerrallaan. Pariviikkoisena riitti 80 mll. Onneksi tuli tuo avenvin pumppu hommattua, se on niin loisto kapine.

Nukkumisesta Väliin tuntuu, että vauva valvoo päivät läpensä pikku tirsoja ottaen. Sitten taas on sellaisia nukkumispäiviä. Yöt nukutaan syöden 3 h välein. Nyt kyllä nuhan takia olleet yöt resuisia.
Koskaan ei voi tietää millainen päivä on tulossa, mutta sitähän näin pienen kanssa on.

Vauva kulkee jo mukavasti muun perheen mukana. Tänäänkin käytiin hakemassa yksi heppa kotiin orilaitsalta. Matkaa oli eestaas 300 km. Myös tallihommissa poju mukana jne.
Nyt alkoi Selviytyjät, joten imettämään telkun ääreen.
-Poni ja poikanen reilu 1 kk
 

Yhteistyössä