Mitä tehdä, kun pelkään miestäni?

[EI näin]

Ollessani lapsi, äitini pahoinpiteli minua usein lyömällä ja hakkaamalla päätäni seinään. Lapsuuteni oli kamala. Ensimmäinen mieheni, lapseni isä hakkasi minua, lähinnä kännissä. Jatkuvasti odotin häntä valmiiksi peloissani kotona, kun hän saapui ravintolasta. Joskus sain turpaan, joskus en. Yritin parhaani mukaan häntä miellyttää, se ei aina riittänyt. Hän hakkasi minua nyrkein ja pampuilla, kuristi niin että menetin tajuntani. Ongelma on nyt se, että minulla on uusi mies, joka ei ikinä löisi minua, ainakin uskon niin. Mutta pelkään häntä, pelkään sitä kun hän tulee yöllä juovuksissa ravintolasta kotiin, tuntuu, että sydämeni tulee rinnasta ulos ja hengitys ei kulje. Pelkään häntä, vaikka hän ei olisikaan juonut, jo se että hän tulee yllättäen halaamaan tai kohottaa kätensä, saa minut säpsymään ja varuilleni. Hän on huomanut sen itsekin, ja on kysynyt, pelkäänkö häntä. Vastaan kieltävästi, koska en tahdo pahoittaa hänen mieltään. Pelkään siis aivan syytä, mutta meneekö tämä koskaan ohi? Anteeksi pitkä juttu.

 

["mimmi"]

Sun kannattaa hakea apua tuohon terapiasta tms. ihan oman elämänlaatusi takia. Olen todella surullinen että lapsuutesi ja elämäsi on ollut noin kurjaa! *virtuaalihalaus*

 

[lai-ne]

kauhea tausta sinulla

suosittelen, että haet apua, kokemasi kauheudet pitäisi käsitellä jotta pääset eroon peloistasi.

 

[Ys]

Kerro miehellesi, miten asiat ovat, ettei hän luule, että säpsähtelysi johtuu syyllisyydestä tms.

 

[teisu]

hanki apua.. mene juttelemaan jonnekin.. saat purettua padot sisältä :hug:

 

[AlkuPer.]

Kerro miehellesi, miten asiat ovat, ettei hän luule, että säpsähtelysi johtuu syyllisyydestä tms.

Olen miehelle kertonut asioita menneisyydestäni, mutta tuntuu pahalle hänen puolesta, että pelkään häntä ilman syytä.

 

[kalamama]

Ehdottomasti haet ammattiapua. Entäs jos tuo ei mene ikinä ohi? Sinulla on oikeus elää tavallista, pelotonta, turvallista elämää.

 

[Ei näin]

Ehdottomasti haet ammattiapua. Entäs jos tuo ei mene ikinä ohi? Sinulla on oikeus elää tavallista, pelotonta, turvallista elämää.

Asia tuntuu kamalan vaikelta, jutella tuntemattomalle ihmiselle minulle vaikeista ja rankoista asioista. Tiedän, että käyn itkemään ja itkusta ei tule sitten loppua! Olen monesti miettinyt hakevani apua, sen verran olenkin hakenut, että minulla todettiin keskivaikea masennus, ja itsetuhoisuuden takia olin pakkohoidossa. Mutta en sielläkään kyennyt puhumaan lapsuudestani tai menneisyydestäni.

 

[Niin....]

Uusi miehes tulee kännissä kotiin...Ok joskus tietty mutta jos usein niin epäilisin alkoholiongelmaa. Joo, terapiaan sun kannattas mennä mutta vaikeahan se on löytää terapeuttiakin...

 

[Alkuper.]

Uusi miehes tulee kännissä kotiin...Ok joskus tietty mutta jos usein niin epäilisin alkoholiongelmaa. Joo, terapiaan sun kannattas mennä mutta vaikeahan se on löytää terapeuttiakin...

Ei hänellä ole alkoholi ongelmaa, käy viikot töissä jne.

 

["vieraana"]

Mullakin oli väkivaltainen ex-mies. Erosta on jo 7 vuotta, nykyisen miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 4. Mulle on sit taas tullut joku ihme siitä, että mulle ei saa huutaa/korottaa ääntä. Itse olen kovaääninen ja huudan herkästi, mutta jos mies hiemankin korottaa ääntään, minä rupean itkemään... En tiedä onko se jotain pelkoa vai oonko vaan outo...?

Suosittelisin hakemaan ammattiapua. Mitä siitä sitten, jos itkuksi menee. Varmasti ovat ennenkin itkeviä ihmisiä nähneet

 

[Tuppautuja]

Hae apua. Hae apua.

Ei muuta voi sanoa. Olet saanut kyllä kokea aivan liikaa elämässäsi. Ansaiset paljon parempaa ja ajattele että ne sinulle pahaa tehneet ihmiset voittavat jos nyt kuljet elämäsi loppuun saakka hermorauniona.

Miehesi kuulostaa hyvältä tyypiltä, puhukaa ja selvittäkää nämä asiat. Henkistä puolta ei usein hoideta kunnolla ja seuraukset ovatkin sitten pitkäkestoiset.

Itse menin terapiaan ihan paikallisen terveyskeskuksen kautta. Sinne aika, sain lähetteen ja kävin puoli vuotta terapiassa. Auttoi todella paljon.

 

[Ooo]

Ei hänellä ole alkoholi ongelmaa, käy viikot töissä jne.

Töissäkäynti ei estä alkoholiongelmaa. Itsestäni olisi outoa, että pitäisi käydä (säännöllisesti?) erikseen juomassa kapakassa. No, mutta se ei liene pointti. Vaan se, että apua tarvitset. Terapiassa on paketillinen nenäliinoja pöydällä juurikin siksi, että suurin osa taitaa itkeä tihrustaa siellä elämäänsä. Terapeutti ei siitä säikähdä, vaan on tottunut. Pakkohoito on kokemuksena varmaan kovin erilainen kuin itse haettu terapia. Eikö pakkohoidon jälkeen ollut mitään apua avoihoidon puolelta? Olettaisi, että saisit vuosien terapian ja tarvitsisitkin sen aivan ehdottomasti. Sanon tän aina, mutta jollet itsesi tähden, niin lasten edes.

 

[kalamama]

Voihan olla että ensimmäiset kerrat vain itket. Mutta pikkuhiljaa se auttaa. :hug:

 

[Alkuper.]

[QUOTE="vieraana";22133348]Mullakin oli väkivaltainen ex-mies. Erosta on jo 7 vuotta, nykyisen miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 4. Mulle on sit taas tullut joku ihme siitä, että mulle ei saa huutaa/korottaa ääntä. Itse olen kovaääninen ja huudan herkästi, mutta jos mies hiemankin korottaa ääntään, minä rupean itkemään... En tiedä onko se jotain pelkoa vai oonko vaan outo...?

Suosittelisin hakemaan ammattiapua. Mitä siitä sitten, jos itkuksi menee. Varmasti ovat ennenkin itkeviä ihmisiä nähneet [/QUOTE]

Minun nykyinen mieheni ei ikinä ole huutanut minulle, kerran korotti ääntään ja minä olin kauhusta kankeana ja ajattelin vain, että nytkö se käy. Vaan ei käynyt.

 

[samaa vaivaa]

Mulla takana vaikea lapsuus ja vaikka mieheni ei juo, eikä käyttäydy uhkaavasti niin menen riitatilanteissa lukkoon. Jos mies korottaa ääntään, lähden pois koska alkaa pelottaa, vaikka siihen ei mitään syytä ole, mies ei ikinä tekisi mitään, eikä oikeasti edes huuda. Jos mies on kireä esim. työkiireiden takia ja hermostuu vaikka kun ei löydä jotain niin heti sykkeeni nousee ja pyydän miestä rauhoittumaan ja rauhoittelen ja nuoleskelen käytökselläni. Ja mieheni on siis maailman pitkähermoisin ja ihanin.

 

[alkuper.]

Töissäkäynti ei estä alkoholiongelmaa. Itsestäni olisi outoa, että pitäisi käydä (säännöllisesti?) erikseen juomassa kapakassa. No, mutta se ei liene pointti. Vaan se, että apua tarvitset. Terapiassa on paketillinen nenäliinoja pöydällä juurikin siksi, että suurin osa taitaa itkeä tihrustaa siellä elämäänsä. Terapeutti ei siitä säikähdä, vaan on tottunut. Pakkohoito on kokemuksena varmaan kovin erilainen kuin itse haettu terapia. Eikö pakkohoidon jälkeen ollut mitään apua avoihoidon puolelta? Olettaisi, että saisit vuosien terapian ja tarvitsisitkin sen aivan ehdottomasti. Sanon tän aina, mutta jollet itsesi tähden, niin lasten edes.

Mielenterveys toimistoon tuli aika, ja ne menivät pitkän ajan päähän. Sanoivat, että siellä on niin ruuhkaista, että sinne ei helpolla edes pääse juttelemaan.

 

[hyytikyppynen]

Mulla on ihan sama ongelma, kiitos väkivaltasen exän. Nykynen mies ei satuttais, tiiän sen. Ja luotan. Mut pelko on aina päällä. Mies on siitä tietonen, ja ymmärtää ja tukee ja terapiassahan käyn muutenki. Esim jos mies korottaa ääntä enemmän, mie vetäydyn piiloon jos pääsen, jos olen "loukussa" niin jähmetyn ja jännityn ja ootan koska pamahtaa. Siksipä meillä on sopimus että mies välttää huutamista, vaikka kuinka ois vihanen. Onneksi on niin rauhallinen tapaus että harvoin suuttuu mistään. Pelkään tehä virheitä kotitöissä, niistä tuli selkäsauna automaattisesti exän kans elellessä. Näin niinku yleensä olen miehen kans kahestaan ollessa aika arka ja varovainen, mut mies on ottanu sellasen jämäkän asenteen minun kans että herättelee välillä todellisuuteen huumorilla ja hellyydellä.
Joskus on kausia että olen säikympi, joskus mennee pariki päivää että ei ole mittään. Itsevarmuudesta kiinni, heti jos on huonompi päivä muutenki niin tuo arkuus iskee myös.
Kyllä sen kans oppii elämään sekä siitä kärsivä että kumppaniki jos haluaa vaan.
Mut suosittelen että puhut sen miehen kans tarkkaan ne asiat. Töitä vaatii molemmilta että siitä edes osittain eroon pääsee. :kiss:

 

["kumipuu"]

Eikö olisi mukavampaa elää sinkkuna noiden kokemustesi takia? Tai sitten etsit miehen joka ei käy ravintoloissa ryyppäämässä ja on raitis. Ja terapiaa tarvitset tottakai. Hyvää jatkoa

 

[Ooo]

Mielenterveys toimistoon tuli aika, ja ne menivät pitkän ajan päähän. Sanoivat, että siellä on niin ruuhkaista, että sinne ei helpolla edes pääse juttelemaan.

Sä saisit ihan oikean psykoterapeutinkin. Kysy vielä lääkäriltä sitä. Kela korvaa suurimman osan, muttei ihan kaikkea yleensä.

 

[LisaMarie]

Ei hänellä ole alkoholi ongelmaa, käy viikot töissä jne.

No tämä se kertookin siitä jotain...
Ihmeesti vaan alkoholisti perheen lapsilla on tapana naida alkoholisti ja kierre on vaikea katkaista. Tunne-elämän pitää pysyä tuttuna ja turvallisena, vaikka se ol8is fyysisesti miten vaarallista.
Tuo pelkosi on luonnollista ja lähtee vain puhumalla. Ihmisen on elettävä ne tunteet, jota on lapsena ja aikuisenakin joutunut kieltämään, peittämään ja pidättämään läpi silloin, kun on joku turvallinen ihminen ne vastaanottamassa. Emme voi hypätä suoraan asioiden tiedostamisesta niiden hyväksymiseen ja anteeksiantoon, vaan meidän on suotuttava elämään uudelleen kaikki niihin liittyvät tunteet.
Irene kristerin kirjat Tule lähelle-mene pois sekä Haavoittunut vanhemmuus ovat hyvää luettavaa sinun taustallasi.

 

["vieras"]

Oman terveytesi kannalta ois tärkeetä että saisit purettua sisimpiä tuntojasi jollekin auttajalle.
Olen itse käynyt sekä kirkon perheterapiassa että kaupungin kriisikeskuksessa ja työntekijät ovat olleet tosi ystävällisiä ja empaattisia. Ei sitä tartte hävetä. Arvosta itseäsi ja elämääsi niin paljon että hoidat itsesi kuntoon. Sinä olet sen ansainnut!
Voimia sinulle!

 

[Alkuper.]

Mulla on ihan sama ongelma, kiitos väkivaltasen exän. Nykynen mies ei satuttais, tiiän sen. Ja luotan. Mut pelko on aina päällä. Mies on siitä tietonen, ja ymmärtää ja tukee ja terapiassahan käyn muutenki. Esim jos mies korottaa ääntä enemmän, mie vetäydyn piiloon jos pääsen, jos olen "loukussa" niin jähmetyn ja jännityn ja ootan koska pamahtaa. Siksipä meillä on sopimus että mies välttää huutamista, vaikka kuinka ois vihanen. Onneksi on niin rauhallinen tapaus että harvoin suuttuu mistään. Pelkään tehä virheitä kotitöissä, niistä tuli selkäsauna automaattisesti exän kans elellessä. Näin niinku yleensä olen miehen kans kahestaan ollessa aika arka ja varovainen, mut mies on ottanu sellasen jämäkän asenteen minun kans että herättelee välillä todellisuuteen huumorilla ja hellyydellä.
Joskus on kausia että olen säikympi, joskus mennee pariki päivää että ei ole mittään. Itsevarmuudesta kiinni, heti jos on huonompi päivä muutenki niin tuo arkuus iskee myös.
Kyllä sen kans oppii elämään sekä siitä kärsivä että kumppaniki jos haluaa vaan.
Mut suosittelen että puhut sen miehen kans tarkkaan ne asiat. Töitä vaatii molemmilta että siitä edes osittain eroon pääsee. :kiss:

Meitä on näköjään enemmänkin täällä! On sinulla ollut kans kestämistä, tätä ei kelleen toivoisi.

 

[Alkuper.]

No tämä se kertookin siitä jotain...
Ihmeesti vaan alkoholisti perheen lapsilla on tapana naida alkoholisti ja kierre on vaikea katkaista. Tunne-elämän pitää pysyä tuttuna ja turvallisena, vaikka se ol8is fyysisesti miten vaarallista.
Tuo pelkosi on luonnollista ja lähtee vain puhumalla. Ihmisen on elettävä ne tunteet, jota on lapsena ja aikuisenakin joutunut kieltämään, peittämään ja pidättämään läpi silloin, kun on joku turvallinen ihminen ne vastaanottamassa. Emme voi hypätä suoraan asioiden tiedostamisesta niiden hyväksymiseen ja anteeksiantoon, vaan meidän on suotuttava elämään uudelleen kaikki niihin liittyvät tunteet.
Irene kristerin kirjat Tule lähelle-mene pois sekä Haavoittunut vanhemmuus ovat hyvää luettavaa sinun taustallasi.

Kiitos kirjavinkeistä, tykkään muutenkin lukemisesta

 

[Aatamin akka]

Kannattaa ainakin kertoa miehellesi miten asia on. Itse olen omalle miehelle sanonut että minua ei saa säikyttää koska vanhojen juttujen takia alan aina itkeä heti kun minut säikäyttää. Kerran se minut säikäytti ja sen jälkeen kyllä uskoi että olen tosissani. Aloin meinaa parkua kuin pieni lapsi kun säikähdin niin paljon. :ashamed:
Terapia olisi kanssa ihan hyvä idea tilanteessasi. Tsemppiä.