Ajatteleeko ihmiset oikeasti niin, että mieluummin ollaan yhdessä vaikka sitten vaan lasten takia

["vieras"]

Että jos ei ole väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä tms. niin sitten ollaan yhdessä ihan vaan lasten takia, vaikka toinen tuntuisi kaverilta ja seksiäkään ei ole. Että ei lapsia kiinnosta se nukkuuko vanhemmat samassa sängyssä. Millaisen kuvan luulette, että lapset saa silloin parisuhteesta? Entä kun ne lapset on isoja ja elämä on mennyt ohi? Sitten ollaan katkeria ohimenneestä elämästä.

Kyllä se ero joskus on lasten kannalta oikea ratkaisu, vaikka isä ei vetäisikään äitiä pataan joka lauantai kännissä. Ei lasta palvele se, että vanhemmat ei rakasta toisiaan ja heillä ei ole yhdessä hyvä olla.

 

["vieras"]

Samaa mieltä ja samojen asioiden parissa painin parhaillaan. Mietin kummasta jää lapselle enemmän traumoja. Vanhempien "kaverisuhteesta" vai erosta.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";22119917]Samaa mieltä ja samojen asioiden parissa painin parhaillaan. Mietin kummasta jää lapselle enemmän traumoja. Vanhempien "kaverisuhteesta" vai erosta.[/QUOTE]

Minä painin samojen asioiden kanssa jamulle ainakin on kaksikin terapeuttia selvästi sanonut, että lasten takia ei pidä jatkaa liittoa. Ja on sanonut nimenomaan, että teen karhunpalveluksen lasten omille parisuhteille, jos he eivät näe ns. normaalia parisuhteen mallia.

Ja mielestäni meillä kyllä lapset reagoi tähän tilanteeseen vaikka se päälisin puolin on erittäin normaali eikä kukaan ulkopuolinen koskaan arvaisi mitään.

 

["minä"]

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Joskus kyllä tuntuu, että erotaan liian herkästi, mutta joskus myös roikutaan liian kauan huonossa suhteessa.
Tuohon yhdessä nukkumiseen kyllä vielä puuttuisin. Ei erikseen nukkuminen tarkoita aina rakkaudettomuutta tai huonoa suhdetta. Se voi olla ihan arjen sujumisen kannalta hyvä ratkaisu.

 

["alkup"]

[QUOTE="minä";22119938]Tämä on mielenkiintoinen aihe. Joskus kyllä tuntuu, että erotaan liian herkästi, mutta joskus myös roikutaan liian kauan huonossa suhteessa.
Tuohon yhdessä nukkumiseen kyllä vielä puuttuisin. Ei erikseen nukkuminen tarkoita aina rakkaudettomuutta tai huonoa suhdetta. Se voi olla ihan arjen sujumisen kannalta hyvä ratkaisu.[/QUOTE]

Niin voiki, mutta silloinhan ei ole kyse tästä. Eikä silloin lapset kärsi vanhempien rakkaudettomasta liitosta. Tuohan on lähinnä vertauskuvallista, että nukutaan eri sängyissä. Ei lapset tiedä mitä siellä sängyssä puuhataan.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";22119929]Minä painin samojen asioiden kanssa jamulle ainakin on kaksikin terapeuttia selvästi sanonut, että lasten takia ei pidä jatkaa liittoa. Ja on sanonut nimenomaan, että teen karhunpalveluksen lasten omille parisuhteille, jos he eivät näe ns. normaalia parisuhteen mallia.

Ja mielestäni meillä kyllä lapset reagoi tähän tilanteeseen vaikka se päälisin puolin on erittäin normaali eikä kukaan ulkopuolinen koskaan arvaisi mitään.[/QUOTE]
Meilläkin lapset reagoi. He ovat alle 5v molemmat eivätkä siis vielä tavallaan mitään aikuisten välisistä suhteista ymmärrä. Mutta tulee aika jolloin taatuti ymmärtävät. Meiltä eivät tervettä ja onnellista mallia saa. Ja koska mä en ole onnellinen niin lapsetkaan ei ole (olen lasten kanssa 90% ajasta yksin joten mun mielialat ja fiilikset vaikuttaa suoraan heidän mielialoihinsa).

Ja meilläkin siis kulissit kunnossa, ulkopuolinen voisi luulla et kyseessä unelmaelämä vaan totuus jotain muuta.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

mä luulin ennen niin että kyllä lasten takia pietään kulissit pystyssä ja ollaan väkisin onnellisia...no mieli muutui,ja en halunnut olla enään onneton.tässä sitä ollaan,ja lapset on mamman kanssa erittäin onnellisia!

 

["Vaimo"]

Olen tämän ketjun ap: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1848401-hella-ero/

Ja samojen asioiden kanssa painin. Ainakin minun saamistani vastauksista päätellen on lähtöolettama se, että onnettomanakin pitäisi jatkaa suhdetta, jos ei ole mitään "sosiaalisesti hyväksyttävää" syytä erota (alkoholi, väkivalta, pettäminen).

Hassua, että parisuhdetta etsivälle sinkulle harvoin sanotaan että pitäisi kelpuuttaa kuka tahansa, kunhan ei ole juoppo naistenhakkaaja. Yleensä on ihan hyväksyttävää etsiä oman oloistaan kumppania. Samoin hetken aikaa seurustelleelle tuskin sanotaan että ok, teillä ei yhtään synkkaa, mutta jatka nyt vaan sinnikkäästi koska ei se ole vielä edes hakannut.

Mutta sitten jos erilaiset odotukset elämältä paljastuvatkin vasta myöhemmässä vaiheessa, pitäisi vaan hammasta purren jatkaa suhdetta jossa kumpikin on onneton, koska "eihän se edes juo, lyö tai petä".

 

["vieras"]

No minä en kyllä ymmärrä että se, että parisuhde ei ole muuta kuin kaverisuhde, se olisi syy eroon. Onko se yhdessä eläminen niin kamalaa jos vertaa siihen, että kumpikin asuu erillään yksikseen. Miksi? Onko siinä takana siis se, että pitäisi etsiä parempi puoliso? Miksi se toimiva parisuhde on pakollinen, jos muuten yhteiselossa ei ole ongelmia? Liittyyhän siihen yhteiseloon paljon muutakin kuin se itse parisuhde, esim yhteinen koti, lapset, sukulaiset, yhteiset kaverit jne. Miksi noista kaikista pitäisi luopua vain sen takia, että "parisuhteesta puuttuu se kipinä"?

 

[hup]

Kyllä minusta on ihan oikein lasten takia vähän yrittää. Kyllä minä uskon, että molemmat vanhemmat jokapäiväisessä arjessa on hyvä asia lapsille, vaikka vanhempien suhde ei ihan samallainen olisikaan kuin aikaisemmin. Väkivallat ym. tietysti eri juttu. Lapsi toki sopeutuu mihin vaan, mutta kyllä vuoroviikkoasumisenkin täytyy olla jonkinmoinen stressi lapsillekin. Eikä sekään hirveästi hyvästä parisuhteesta opeta.

 

["Vaimo"]

[QUOTE="vieras";22120045]No minä en kyllä ymmärrä että se, että parisuhde ei ole muuta kuin kaverisuhde, se olisi syy eroon. Onko se yhdessä eläminen niin kamalaa jos vertaa siihen, että kumpikin asuu erillään yksikseen. Miksi? Onko siinä takana siis se, että pitäisi etsiä parempi puoliso? Miksi se toimiva parisuhde on pakollinen, jos muuten yhteiselossa ei ole ongelmia? Liittyyhän siihen yhteiseloon paljon muutakin kuin se itse parisuhde, esim yhteinen koti, lapset, sukulaiset, yhteiset kaverit jne. Miksi noista kaikista pitäisi luopua vain sen takia, että "parisuhteesta puuttuu se kipinä"?[/QUOTE]
Miksi ihmeessä elää jonkun henkilön X kanssa kämppäkavereina vain siksi että on aiemmin elänyt tämän kanssa suhteessa? Mitä pahaa on yksinelämisessä?

Ei toimiva parisuhde ole lainkaan pakollinen, mutta sinulle ilmeisesti parisuhde on pakollinen, kun toimimatonkin on parempi kuin ei mitään?

Aika hullu ajatus että yhdessäolon syynä on yhteiset kaverit tai sukulaiset. Tai joku rakennus. "Ei me voida erota kun me tykätään molemmat siitä kämpästä, muttei toisistamme".

 

["vieras"]

Yh:t, kysykäähän lapsiltanne haluaisivatko isin taas kotiin asumaan. Mikli vastaus on myönteinen, on eronne itsekäs ja lapsille vahingollinen.

 

[Snoopy]

100% varmaa on se, että nykyään erotaan liian helposti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jo jompikumpi osapuolista suunnattomasti kärsii parisuhteessa ja kaikki voitava tehty on parempi erota. Joku voi kokea kaveriliitonkin todella karuna ja kärsii tilanteesta.

Parisuhteessa tulee kriisejä, ja joskus ne kestävät pitkäänkin. Siksi hetkellinen yksinäisyydentunne ja rakkaudettomuus ei omasta mielestäni ole äkkiseltään "hyvä" syy erota.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22120045]No minä en kyllä ymmärrä että se, että parisuhde ei ole muuta kuin kaverisuhde, se olisi syy eroon. Onko se yhdessä eläminen niin kamalaa jos vertaa siihen, että kumpikin asuu erillään yksikseen. Miksi? Onko siinä takana siis se, että pitäisi etsiä parempi puoliso? Miksi se toimiva parisuhde on pakollinen, jos muuten yhteiselossa ei ole ongelmia? Liittyyhän siihen yhteiseloon paljon muutakin kuin se itse parisuhde, esim yhteinen koti, lapset, sukulaiset, yhteiset kaverit jne. Miksi noista kaikista pitäisi luopua vain sen takia, että "parisuhteesta puuttuu se kipinä"?[/QUOTE]

Puhun vain omasta puolestani nyt. Ihmiset kun kaipaa eri asioita.

Mun "parisuhteessa" ei ole tarpeeksi tunteita. En kunnioita, luota, rakasta, halua, kaipaa tai ihaile miestä. Osa noista tunteista on sammunut, osaa ei ole ollutkaan. Ei ole molemminpuolista yritystä, tahtoa, vastuunkantoa. Ajatus siitä että jäisin tällaiseen tilanteeseen "loippuiäksi" tuntuu pahalta. Haluan tuntea jotain. Haluan kunnioittaa, luottaa, rakastaa.

Meillä on miehen kanssa eri ystäväpiirit. Olen sukuni kanssa läheinen ilman miestäkin ja miehen sukulaisten kanssa en ole tekemisissä. En siis näistä menetä mitään.

 

["mä"]

Jos takana on yli 20 vuotta yhteistä taivalta ja liuta lapsia... työ, arki ja joskus juhla. Ei se elämä mitään hehkua ole. Lapset kuitenkin rakastaa molempia vanhempiaan ja jos ne lapset on tehty on ne hoidettava. Lapselle valinta siitä, kumman vanhemman luona asuisivat olisi liian rankkaa. Koska meillä ei sen kummempin tapella, lyödä ja ryypätä niin me olemme vain ja ainoastaan tällä hetkellä lasten takia yhdessä. Toki joskus seksuaaliset tarpeet nostavat päätään ja kumpikin vuorollaan ne tyydytetään. Se mitä tapahtuu viimeisen lapsen kasvaessa ja muuttaessa pois kotoo, en todellakaan voi tietää. Voi olla, että huomaamme välittävämme toisistamme niin paljon ,ettemme osaa edes olla erossa toisistamme. Ehkä se on sitten sitä rakkautta tai ei... mene ja tiedä, mutta sen tiedän, että se on lapsiperheen arkea!

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="Vaimo";22120078]Miksi ihmeessä elää jonkun henkilön X kanssa kämppäkavereina vain siksi että on aiemmin elänyt tämän kanssa suhteessa? Mitä pahaa on yksinelämisessä?

".[/QUOTE]

Kyse ei olekaan siitä yksin elämisestä, vaan perheen ja lasten elämisestä. Kukaan lapsi tuskin valitsee vuoroviikkoasumista tai iskäviikonloppuja, jos saa valita elämän samassa taloudessa molempien vanhempiensa kanssa.
Avioero myös aika väistämättä vaikuttaa elintasoon ja sitä kautta lastenkin elämään. Onko esimerkiksi oikein myydä lasten koti?

 

[Snoopy]

Mun vanhemmilla on tuollainen kaverisuhde enkä ole kärsinyt siitä päivääkään. Päinvastoin olisin varmasti ollut onneton jos vanhemmat eivät olisi asuneet saman katon alla.

Ja tää kaverisuhde on jatkunut jo toistakymmentä vuotta. Erittäin toimiva ja hyvä ratkaisu heidän tilanteessaan.

 

["suski"]

Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.

Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin. Vaikka monet ovat hylänneet myytin, jonka mukaan lapset hyötyvät aina erosta, joka tekee aikuisista onnellisimpia, se vaikuttaa edelleen hienovaraisesti ja alitajuisesti ajatteluumme erosta ja reaktioihimme sitä kohtaan. Se kannustaa vanhempia olettamaan, että saavat lastensa siunauksen erolle. Sen vuoksi vanhempien on ollut vaikeampaa nähdä tai uskoa lastensa kärsivän peloista, surusta ja yksinäisyydestä eron jälkeen.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412

 

["vieras"]

[QUOTE="Vaimo";22120078]Miksi ihmeessä elää jonkun henkilön X kanssa kämppäkavereina vain siksi että on aiemmin elänyt tämän kanssa suhteessa? Mitä pahaa on yksinelämisessä?

Ei toimiva parisuhde ole lainkaan pakollinen, mutta sinulle ilmeisesti parisuhde on pakollinen, kun toimimatonkin on parempi kuin ei mitään?

Aika hullu ajatus että yhdessäolon syynä on yhteiset kaverit tai sukulaiset. Tai joku rakennus. "Ei me voida erota kun me tykätään molemmat siitä kämpästä, muttei toisistamme".[/QUOTE]

No minä voisin kuvitella, että jos erotaan, niin aikamoinen sumpliminen olisi esimerkiksi lasten kanssa ja esimerkiksi joulun viettäminen sun muut sellaiset.

Ei yksin elämisessä tai parisuhteettomuudessa olekaan mitään pahaa ja tehköön niin sellaiset, jotka kokevat sen paremmaksi. Minä kysyinkin miksei pari voi pysyä yhdessä vaikka vain niiden lapsien takia, jos se heille sopii paremmin.

Lähinnä puhuin vähän omastakin tilanteesta, kun minusta arki on aika paljon helpompaa kun tuo toinen on tuossa, vaikkei parisuhteen kulta-aikoja enää eletäkään. Miksi minun pitäisi hankaloittaa meidän kaikkien elämää vain sen takia, ettei kukaan pääse sanomaan että elämme kulisseissa?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22120094]Puhun vain omasta puolestani nyt. Ihmiset kun kaipaa eri asioita.

Mun "parisuhteessa" ei ole tarpeeksi tunteita. En kunnioita, luota, rakasta, halua, kaipaa tai ihaile miestä. Osa noista tunteista on sammunut, osaa ei ole ollutkaan. Ei ole molemminpuolista yritystä, tahtoa, vastuunkantoa. Ajatus siitä että jäisin tällaiseen tilanteeseen "loippuiäksi" tuntuu pahalta. Haluan tuntea jotain. Haluan kunnioittaa, luottaa, rakastaa.

Meillä on miehen kanssa eri ystäväpiirit. Olen sukuni kanssa läheinen ilman miestäkin ja miehen sukulaisten kanssa en ole tekemisissä. En siis näistä menetä mitään.[/QUOTE]

Eli sinullakin loppujen lopuksi on kyse siitä, että haluat uuden parisuhteen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22120149]Eli sinullakin loppujen lopuksi on kyse siitä, että haluat uuden parisuhteen.[/QUOTE]
Ja se on paha juttu koska.....?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vaimo";22120078]

Ei toimiva parisuhde ole lainkaan pakollinen, mutta sinulle ilmeisesti parisuhde on pakollinen, kun toimimatonkin on parempi kuin ei mitään?

[/QUOTE]

Ei parisuhde sinänsä olekaan pakollinen ja siksi en ymmärrä miksi pitäisi erota siitä "kämppiksestä", jos ei olla haikailemassa uutta parisuhdetta.

 

[Guinka]

Meillä elellään kämppiksinä ja ollaan ystäviä toisillemme. Lapsi löytyy. Kyllä minusta on mukavaa kun ei ole tyhjä koti ja on joku jonka kanssa jutella.
Mistään uudesta suhteesta en haaveile, ei ole sellainen minua varten.

 

[ei eroa]

[QUOTE="vieras";22120163]Ja se on paha juttu koska.....?[/QUOTE]

...lapset TUSKIN kaipaavat uutta isää!

 

[Guinka]

minä kunnioitan miestäni ja hän on ehdottomasti, todistettavasti luotettavin ihminen jonka tunnen. Halu ja sellainen rakkaus mikä parisuhteeseen mielletään, on loppunut, mutta elämä jatkuu yhdessä siltikin