Huoh, että lasten takia ollaan yhdessä... Luuleeko joku, että se on lapsille hyväksi?

[ap]

Muistan omien vanhempieni eron olleen helpotus ja molempien olleen onnellisempia eron jälkeen. En kuitenkaan usko heidän tehneen kaikkensa suhteen onnistumisen eteen.
Itselle on jäänyt vain erosta sellainen malli, että ero on ratkaisu jokaiseen ongelmaan (kärjistettynä) Sen kanssa on vaikea elää.

Omien vanhempieni ero oli suuri helpotus kaikille. Perheemme jäsenten elämä alkoi silloin vasta toden teolla, oli hyvä olla ja sai elää tasapainossa ja turvallisuudessa - vaikka meillä lapsilla olikin kaksi kotia.
Onnekseni vanhempani ovat yhä ystäviä, eli kertonee paljon siitä, että eron jälkeen ei ole tarvinnut miellyttää ketään tai kuunnella mitään haukkuja toista vanhempaa kohtaan tms.

Omasta erostaan huolimatta vanhempani ovat kannustaneet minua omassa parisuhteessani pysymään yhdessä ja ratkaisemaan vaikeatkin ongelmat, sekä näkemään asiat ja vaikeudet paljon värikkäämmin kuin oma mustavalkoinen ajatusmaailma olisi sallinut. Olen kasvanut ihan älyttömästi tässä suhteessa vaikeuksien ja vanhempieni sanojen vuoksi.

 

[TuKKa oNGeLMa]

nii-in. mun parin kaverin vanhemmat sinnittelivät kanssa yhdessä siihen asti, että nuorinkin muutti pois kotoa ja erosivat sitten. kavereille jäi kuulemma aika kusetettu olo. :/

Miksi kavereillesi jäi kusetettu olo? Siksikö että vanhemmat (kai) tarjosivat heille ehjän kodin? Ei siinä minusta ole mitään vikaa.

ehkä siksi, että uskoivat vanhempiensa rakastavan toisiaan, mutta totuus olikin toinen? niinkuin "en ole ehjä vieläkään" kirjoitti, äiti sanonut jälkeen päin että hänen takiaan sinnitteli liitossa. eikä sitä tarvitse välttämättä edes sanoa, aikuinen lapsi sen varmaan itsekkin päättelee...

On aika lapsellista ajatella, että kaikki pariskunnat ovat vain ja ainoastaan rakkaudesta yhdessä. Jotkut ovat vain tavasta ja tottumuksesta, joillekin hyvä järjestely

Ja miksi vanhempien edes pitäisi rakastaa toisiaan? Mitä merkitystä sillä lapselle on?

Ompa tyhmä kysymys! :headwall: :headwall:

 

[tämä]

Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.

 

[tämä]

otteita ero artikkelista:
Yksikään eronneiden perheiden lapsista, joiden elämästä tässä kirjassa raportoidaan, ei tahtonut lastensa kokevan samaa. Yksikään heistä ei sanonut haluavansa lastensa elävän kahdessa eri pesässä tai edes kahdessa eri huvilassa.

 

[vieras]

nii-in. mun parin kaverin vanhemmat sinnittelivät kanssa yhdessä siihen asti, että nuorinkin muutti pois kotoa ja erosivat sitten. kavereille jäi kuulemma aika kusetettu olo. :/

Miksi kavereillesi jäi kusetettu olo? Siksikö että vanhemmat (kai) tarjosivat heille ehjän kodin? Ei siinä minusta ole mitään vikaa.

ehkä siksi, että uskoivat vanhempiensa rakastavan toisiaan, mutta totuus olikin toinen? niinkuin "en ole ehjä vieläkään" kirjoitti, äiti sanonut jälkeen päin että hänen takiaan sinnitteli liitossa. eikä sitä tarvitse välttämättä edes sanoa, aikuinen lapsi sen varmaan itsekkin päättelee...

On aika lapsellista ajatella, että kaikki pariskunnat ovat vain ja ainoastaan rakkaudesta yhdessä. Jotkut ovat vain tavasta ja tottumuksesta, joillekin hyvä järjestely

Ja miksi vanhempien edes pitäisi rakastaa toisiaan? Mitä merkitystä sillä lapselle on?

Ompa tyhmä kysymys! :headwall: :headwall:

Kuinka niin, voisitko selittää?

Miksi lapselle olisi merkitystä sillä, onko vanhempien välinen tunne rakkautta, kiintymystä tai mitä. Ja kuka sitä edes loppujen lopuksi tietää, mitä se tunne kenenkin liitossa on. Jos lasta rakastetaan ja koti on lämmin ja turvallinen, niin ei muulla ole minusta mitään väliä.

 

[Emilyn]

Parisuhde ei ole ihmisille mikään elinehto ja pakko. Suurin osa on niin riippuvaisia toisesta, ettei kykene elämään yksin.

Mieluummin annan lapselleni kuvan vaikka koko loppuelämänsä sinkkuelämää viettävästä onnellisesta äidistä, kuin pitkin hampain ja ongelmallisessa suhteessa, ilman rakkautta = toisen kunnioittamista elämisestä.

 

[vieras]

Parisuhde ei ole ihmisille mikään elinehto ja pakko. Suurin osa on niin riippuvaisia toisesta, ettei kykene elämään yksin.

Mieluummin annan lapselleni kuvan vaikka koko loppuelämänsä sinkkuelämää viettävästä onnellisesta äidistä, kuin pitkin hampain ja ongelmallisessa suhteessa, ilman rakkautta = toisen kunnioittamista elämisestä.

Sulla taitaa olla tästä eroaiheesta aika paljon kokemusta.

 

[vieras]

Omien vanhempieni ero lienee ollut parasta mitä minulle ja sisaruksilleni on lapsuudessa tapahtunut. Eron jälkeen kotona oli rauhallista eikä tarvinut pelätä riitoja tai painostavaa ilmapiiriä. Voi kunpa olisivat eronneet jo aiemmin! Onhan toki sekin vaihtoehto, että olisivat osanneet selvittää välinsä, mutta eivät osanneet - enkä soisi kenenkään lapsen elävän sellaisessa kodissa kuin me elimme ennen eroa. Aineellisesti meillä oli kaikki hyvin, mutta ei se riitä. Olemme aikuisina puhuneet asiasta sisarusten kesken ja myös äitimme kanssa.

Valitettavasti äidin muistot aika on kullannut, hän vain muistelee miten meillä oli kaikki hyvin (joo, olikin hyvät vaatteet ja iso talo jne., mutta kauhea ilmapiiri). Ja äiti oli jopa monenlaisessa yhdistystoiminnassa hyvässä asemassa - niin kuin sillä olisi jotain väliä, kun me lapset pelokkaina odottelimme, koska äiti tulee kokouksesta ja vanhempien riitely taas alkaa.

Onneksi sillä ei enää ole väliä. Ja teen kaikkeni taatatkseni omille lapsilleni hyvän, rauhallisen kodin, jossa riidat selvitetään ja pyritään siihen, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi.

 

[sisar puoliQ]

On aika lapsellista ajatella, että kaikki pariskunnat ovat vain ja ainoastaan rakkaudesta yhdessä. Jotkut ovat vain tavasta ja tottumuksesta, joillekin hyvä järjestely

jos se toimii kaikin puolin eikä kenellekkään tule siitä katkeruutta niin mikäpä siinä. ap:n tapauksessa kaikki keinot kuulemma käytetty suhteen parantamiseksi, mutta vanhemmat yhdessä onnettomia. tässä tapauksessa ero varmasti parempi vaihtoehto.

 

[Emilyn]

Parisuhde ei ole ihmisille mikään elinehto ja pakko. Suurin osa on niin riippuvaisia toisesta, ettei kykene elämään yksin.

Mieluummin annan lapselleni kuvan vaikka koko loppuelämänsä sinkkuelämää viettävästä onnellisesta äidistä, kuin pitkin hampain ja ongelmallisessa suhteessa, ilman rakkautta = toisen kunnioittamista elämisestä.

Sulla taitaa olla tästä eroaiheesta aika paljon kokemusta.

Sen verran, että omat vanhempani kittuuttavat tänäkin päivänä onnettomassa liitossaan tai eivät ainakaan käsitä mitä onni on. Sitä surkuttelua sain koko lapsuuteni kuulla äidiltä, kun lasten takia ei voi erota. Todellisuudessa oli toisesta niin riippuvainen, ettei kyennyt.

Ja olen eronnut lasteni isistä, kuten tiedetään, ne stoorit on tänne jo taustojaan myöten kirjoiteltu, en siis paneudu yksityiskohtiin enempää.

 

[TuKKa oNGeLMa]

nii-in. mun parin kaverin vanhemmat sinnittelivät kanssa yhdessä siihen asti, että nuorinkin muutti pois kotoa ja erosivat sitten. kavereille jäi kuulemma aika kusetettu olo. :/

Miksi kavereillesi jäi kusetettu olo? Siksikö että vanhemmat (kai) tarjosivat heille ehjän kodin? Ei siinä minusta ole mitään vikaa.

ehkä siksi, että uskoivat vanhempiensa rakastavan toisiaan, mutta totuus olikin toinen? niinkuin "en ole ehjä vieläkään" kirjoitti, äiti sanonut jälkeen päin että hänen takiaan sinnitteli liitossa. eikä sitä tarvitse välttämättä edes sanoa, aikuinen lapsi sen varmaan itsekkin päättelee...

On aika lapsellista ajatella, että kaikki pariskunnat ovat vain ja ainoastaan rakkaudesta yhdessä. Jotkut ovat vain tavasta ja tottumuksesta, joillekin hyvä järjestely

Ja miksi vanhempien edes pitäisi rakastaa toisiaan? Mitä merkitystä sillä lapselle on?

Ompa tyhmä kysymys! :headwall: :headwall:

Kuinka niin, voisitko selittää?

Miksi lapselle olisi merkitystä sillä, onko vanhempien välinen tunne rakkautta, kiintymystä tai mitä. Ja kuka sitä edes loppujen lopuksi tietää, mitä se tunne kenenkin liitossa on. Jos lasta rakastetaan ja koti on lämmin ja turvallinen, niin ei muulla ole minusta mitään väliä.

http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/artikkeleita2/?x13200=25769

Tuolta löytyy vastauksia kysymykseesi!

 

[vieras]

nii-in. mun parin kaverin vanhemmat sinnittelivät kanssa yhdessä siihen asti, että nuorinkin muutti pois kotoa ja erosivat sitten. kavereille jäi kuulemma aika kusetettu olo. :/

Miksi kavereillesi jäi kusetettu olo? Siksikö että vanhemmat (kai) tarjosivat heille ehjän kodin? Ei siinä minusta ole mitään vikaa.

ehkä siksi, että uskoivat vanhempiensa rakastavan toisiaan, mutta totuus olikin toinen? niinkuin "en ole ehjä vieläkään" kirjoitti, äiti sanonut jälkeen päin että hänen takiaan sinnitteli liitossa. eikä sitä tarvitse välttämättä edes sanoa, aikuinen lapsi sen varmaan itsekkin päättelee...

On aika lapsellista ajatella, että kaikki pariskunnat ovat vain ja ainoastaan rakkaudesta yhdessä. Jotkut ovat vain tavasta ja tottumuksesta, joillekin hyvä järjestely

Ja miksi vanhempien edes pitäisi rakastaa toisiaan? Mitä merkitystä sillä lapselle on?

Ompa tyhmä kysymys! :headwall: :headwall:

Kuinka niin, voisitko selittää?

Miksi lapselle olisi merkitystä sillä, onko vanhempien välinen tunne rakkautta, kiintymystä tai mitä. Ja kuka sitä edes loppujen lopuksi tietää, mitä se tunne kenenkin liitossa on. Jos lasta rakastetaan ja koti on lämmin ja turvallinen, niin ei muulla ole minusta mitään väliä.

http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/artikkeleita2/?x13200=25769

Tuolta löytyy vastauksia kysymykseesi!

Kysyin sinun mielipidettäsi.

 

[TuKKa oNGeLMa]

Oon aikapitkälle samaa mieltä :

Tarve saada kunnollinen sisäinen käsitys vanhemmista pariskuntana on tärkeä lapsen kehitykselle koko kasvun ajan, mutta teini-iässä tämän muotin tärkeys kasvaa. Muistot ja käsitykset menneestä ja nykyisestä liittyvät yhteen aikuisuuteen astuessa, nuoren kohdatessa todella rakkauden ja sitoutumisen valinnat.(69)

"Lapsen näkemystä äidistään ja isästään yksilöinä voimakkaampi on lapsen näkemys omasta suhteestaan heihin, suhteen kahdenkeskisestä luonteesta, parina. Lapsi näkee vanhempansa kaksikkona. Hän on intohimoisen ja intensiivisen tietoinen vanhempien välisestä suhteesta. Mikä voisi olla tärkeämpää tai lumoavampaa? Nämä monimutkaiset mielikuvat vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta ovat keskeinen osa perheteatteria ja niillä on kestävä vaikutus eron lapsiin ja ehjien perheiden lapsiin."(68)

 

[vieras]

Oon aikapitkälle samaa mieltä :

Tarve saada kunnollinen sisäinen käsitys vanhemmista pariskuntana on tärkeä lapsen kehitykselle koko kasvun ajan, mutta teini-iässä tämän muotin tärkeys kasvaa. Muistot ja käsitykset menneestä ja nykyisestä liittyvät yhteen aikuisuuteen astuessa, nuoren kohdatessa todella rakkauden ja sitoutumisen valinnat.(69)

"Lapsen näkemystä äidistään ja isästään yksilöinä voimakkaampi on lapsen näkemys omasta suhteestaan heihin, suhteen kahdenkeskisestä luonteesta, parina. Lapsi näkee vanhempansa kaksikkona. Hän on intohimoisen ja intensiivisen tietoinen vanhempien välisestä suhteesta. Mikä voisi olla tärkeämpää tai lumoavampaa? Nämä monimutkaiset mielikuvat vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta ovat keskeinen osa perheteatteria ja niillä on kestävä vaikutus eron lapsiin ja ehjien perheiden lapsiin."(68)

Sori mutta en ymmärtänyt suunnilleen noista lainauksista yhtään mitään.
Lapsi on intensiivisen ja intohimoisen tietoinen vanhempien välisestä suhteesta...? Ei tajua.

Eli sinusta kaikkien vanhempien, jotka eivät esim. 25 vuoden liiton jälkeen enää suhtaudu toisiinsa yhtä suurella intohimolla kuin teinivuosina, pitäisi erota, koska lapsi peilaa sitä suhdetta ja rakentaa siten minäkuvaansa...? Näinkö tämä pitäisi ymmärtää?

 

[vieras]

Kyllä on parempi erota jos ei rakasta.. se että vanhemmat väkisin ovat yhdessä ei tee lapselle hyvää. Vanhemmat katkeroituu ja se heijastuu lapsiin tai kumpiki juoksee vieraissa.

 

[vieras]

Kyllä on parempi erota jos ei rakasta.. se että vanhemmat väkisin ovat yhdessä ei tee lapselle hyvää. Vanhemmat katkeroituu ja se heijastuu lapsiin tai kumpiki juoksee vieraissa.

Ilmankos niitä eroja onkin nykyään sitten niin paljon, kun erotaan heti kun rakkaus hiipuu.

 

[S]

Meilla oli taydellinen kulissiperhe, mutta niissa kulesseissa kaytiin armottomia riitoja ja vanhemmat nukkuivatkin eri huoneissa.

Olen jo 32-v. mutta edelleen toivon etta vanhemmat olisivat ajatelleet meita lapsia ja eronneet aikanaan, olisin saastynyt monen riidan kuulemiselta enka olisi joutunut pelkaamaan kotona.

Ja vanhemmat asuvat edelleen saman katon alla, eri huoneissa tosin.

Itse tulen heti eroamaan jos naen viitteita parisuhteen toimimattomuudesta.

 

[vieras]

Kyllä on parempi erota jos ei rakasta.. se että vanhemmat väkisin ovat yhdessä ei tee lapselle hyvää. Vanhemmat katkeroituu ja se heijastuu lapsiin tai kumpiki juoksee vieraissa.

Ilmankos niitä eroja onkin nykyään sitten niin paljon, kun erotaan heti kun rakkaus hiipuu.

Mun vanhemmat on ollu 40vuotta yhdessä ja edelleen rakastaa. Niillä meni 10vuotta sitte jonku aikaa huonommin ja sen kyllä lapsena huomattiin jokainen. Lapset ei ole tyhmiä..

 

[vingutin]

itse olen kokenut vaikeimman mahdollisen kautta, että lasten takia ei pidä olla yhdessä.

mutta tämän kun sais iskettyä muidenkin päihin....

 

[juu]

Vanhempani erosivat vasta kun me lapset olimme aikuisia. Onko meille jäänut malli, että ero ei ole ratkaisu? Ei ole jäänyt. Antoivat viestin, että elämässä pitää kärsiä ja kitua lasten takia, itsensä pitää unohtaa, erota ei saa, jos toinen ei lyö. Kulissia elettiin, ei oltu oikeasti onnellisia.

Onko minulle jäänyt olo, että ero ei ole ratkaisu. Ei ole. Ero on ratkaisu siinä missä parisuhdeterapia tai viikonloppukänni. Se mikä tekee ihmisen onnelliseksi, on ratkaisu.

Mitä väliä sillä on, menevätkö lapseni naimisiin? Ei mitään väliä. He saavat elää oman onnellisen elämän jollakin tavalla. En halua antaa kuvaa, että yhdessä ollaan tulipa mitä tuli. Miksi ihmisen pitäisi olla naimisissa? Ei se tuo onnea.

 

[vieras]

Kyllä on parempi erota jos ei rakasta.. se että vanhemmat väkisin ovat yhdessä ei tee lapselle hyvää. Vanhemmat katkeroituu ja se heijastuu lapsiin tai kumpiki juoksee vieraissa.

Ilmankos niitä eroja onkin nykyään sitten niin paljon, kun erotaan heti kun rakkaus hiipuu.

Mun vanhemmat on ollu 40vuotta yhdessä ja edelleen rakastaa. Niillä meni 10vuotta sitte jonku aikaa huonommin ja sen kyllä lapsena huomattiin jokainen. Lapset ei ole tyhmiä..

Olisiko sinusta parempi, että olisivat silloin 10 vuotta sitten eronneet kuin että ovat nyt (sinusta) onnellisia yhdessä?

 

[S]

Vanhempani erosivat vasta kun me lapset olimme aikuisia. Onko meille jäänut malli, että ero ei ole ratkaisu? Ei ole jäänyt. Antoivat viestin, että elämässä pitää kärsiä ja kitua lasten takia, itsensä pitää unohtaa, erota ei saa, jos toinen ei lyö. Kulissia elettiin, ei oltu oikeasti onnellisia.

Onko minulle jäänyt olo, että ero ei ole ratkaisu. Ei ole. Ero on ratkaisu siinä missä parisuhdeterapia tai viikonloppukänni. Se mikä tekee ihmisen onnelliseksi, on ratkaisu.

Mitä väliä sillä on, menevätkö lapseni naimisiin? Ei mitään väliä. He saavat elää oman onnellisen elämän jollakin tavalla. En halua antaa kuvaa, että yhdessä ollaan tulipa mitä tuli. Miksi ihmisen pitäisi olla naimisissa? Ei se tuo onnea.

Ero ei aina todellakaan ole paha asia, monesti se parantaa koko perheen olemassaoloa.

Toivon niin etta vanhempani olisivat tajunneet erota tai edes tajuaisivat nyt erota.

 

[Neydan]

Meilla oli taydellinen kulissiperhe, mutta niissa kulesseissa kaytiin armottomia riitoja ja vanhemmat nukkuivatkin eri huoneissa.

Olen jo 32-v. mutta edelleen toivon etta vanhemmat olisivat ajatelleet meita lapsia ja eronneet aikanaan, olisin saastynyt monen riidan kuulemiselta enka olisi joutunut pelkaamaan kotona.

Ja vanhemmat asuvat edelleen saman katon alla, eri huoneissa tosin.

Itse tulen heti eroamaan jos naen viitteita parisuhteen toimimattomuudesta.

Tämä oli sinulta aika raju yhteenveto. Jos elät jonkun ihmisen kanssa 20 vuotta, voin vakuuttaa, että näet viitteitä parisuhteen toimimattomuudesta.

Itsekin olen ns. rakkaudettoman liiton lapsi, mutta pidän tärkeänä, että vanhempani pysyivät yhdessä. Pahin pelkoni pienenä tyttönä oli vanhempien ero ja se, että joutuisin valitsemaan vanhempieni välillä. Kun nyt katson taakse päin ymmärrän, että äiti olisi jäänyt yhteishuoltajaksi ja isä viikonloppuisäksi.
Näin ollen minulla ei olisi ollut isääni sitä suhdetta, mikä on nyt. Onhan selvää, ettei ihminen, joka näkee lapsiaan 4-8 päivää kuukaudessa voi tähän hirveän tiivistä suhdetta rakentaa.

Siispä vanhempien yhdessä pysyminen, mikäli suhde ei ole täysin mahdoton ja tee ihmisiä pysyvästi onnettomiksi, on paras vaihtoehto vanhempien ja lasten suhteiden rakentumisen kannalta.

Yhteishuoltajuus on teoriassa hyvä ajatus, mutta näkemäni perusteella ikävä on jatkuva seuralainen. Äiti/isä ikävöi lasta, lapsi isää/äitiä aina kun joutuvat olemaan erossa.

Toki ymmärrän, että joskus ei ole muita vaihtoehtoja kuin erota. Ja siitäkin huolimatta lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia

 

[minä]

Jännää, että lähes kaikki tähän ketjuun osallistuneet tyrmäävät tutkimuksen lopputuloksen...

Minä puolestani olen tutkimuksen kanssa melko lailla samaa mieltä ja omat vanhempani erosivat kun muutin pois kotoa. Taitaa riippua aika paljon vanhemmista minkälainen kuva lapselle jää heidän parisuhteestaan. Minun vanhempani eivät varmasti olleet niitä onnellisimpia parisuhteessaan, mutta minulle he (ennen kaikkea äitini) loi turvallisen ja rakastavan kodin. Mikäli vanhemmat kokevat asemansa marttyyrina, niin varmasti lapset kärsivät siitä eroa enemmän. Mikäli taas vanhemmat asettavat todella aidosti lapset ensisijaiseen asemaan ja luovat UHRAUTUMATTA heille turvallisen ja rakastavan kodin, niin silloin heidän parisuhteen keskinäisen onnen määrällä ei mielestäni ole lapselle niin paljon merkitystä.

Joka tapauksessa, minä olen kiitollinen vanhemmilleni ehjästä lapsuudenkodista, vaikka he eivät missään vaiheessa ole kiitollisuutta millään tavoin edellyttäneet.

 

[S]

Meilla oli taydellinen kulissiperhe, mutta niissa kulesseissa kaytiin armottomia riitoja ja vanhemmat nukkuivatkin eri huoneissa.

Olen jo 32-v. mutta edelleen toivon etta vanhemmat olisivat ajatelleet meita lapsia ja eronneet aikanaan, olisin saastynyt monen riidan kuulemiselta enka olisi joutunut pelkaamaan kotona.

Ja vanhemmat asuvat edelleen saman katon alla, eri huoneissa tosin.

Itse tulen heti eroamaan jos naen viitteita parisuhteen toimimattomuudesta.

Tämä oli sinulta aika raju yhteenveto. Jos elät jonkun ihmisen kanssa 20 vuotta, voin vakuuttaa, että näet viitteitä parisuhteen toimimattomuudesta.

Itsekin olen ns. rakkaudettoman liiton lapsi, mutta pidän tärkeänä, että vanhempani pysyivät yhdessä. Pahin pelkoni pienenä tyttönä oli vanhempien ero ja se, että joutuisin valitsemaan vanhempieni välillä. Kun nyt katson taakse päin ymmärrän, että äiti olisi jäänyt yhteishuoltajaksi ja isä viikonloppuisäksi.
Näin ollen minulla ei olisi ollut isääni sitä suhdetta, mikä on nyt. Onhan selvää, ettei ihminen, joka näkee lapsiaan 4-8 päivää kuukaudessa voi tähän hirveän tiivistä suhdetta rakentaa.

Siispä vanhempien yhdessä pysyminen, mikäli suhde ei ole täysin mahdoton ja tee ihmisiä pysyvästi onnettomiksi, on paras vaihtoehto vanhempien ja lasten suhteiden rakentumisen kannalta.

Yhteishuoltajuus on teoriassa hyvä ajatus, mutta näkemäni perusteella ikävä on jatkuva seuralainen. Äiti/isä ikävöi lasta, lapsi isää/äitiä aina kun joutuvat olemaan erossa.

Toki ymmärrän, että joskus ei ole muita vaihtoehtoja kuin erota. Ja siitäkin huolimatta lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia

Minusta nimenomaan ei kasvanut onnellista ja tasapainoista lapsuuteni takia.

Meidan tapauksessa ero olisi todellakin ollut paras vaihtoehto. Isani toki oli kotona mutta viikonloppuisana varmasti antanut minulle enemman huomiota kuin mita sain tulehtuneessa perheessamme.

Toki lapsia aina pelottaa uusi muutos, eli ero, mutta jalkikateen se olisi ollut pienelle tytolle suuri helpotus. Ja samaa sanoo veljeni.

Vakivaltaa ei ollut, kauheita henkisia riitoja tosin, vanhempien puhumattomuutta ja eri huoneissa asumista. Aina pelkasin etta milloinkas se seuraava riita alkaa.

Riitaisat vanhemmat - Antakaa lapsillenne paras lahja - ERO.