mieheni ei enää jaksa minua....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ev
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tottakai toisen masennus vaikuttaa myös perheen muihin jäseniin. Vähän aikaa jaksaa ehkä "esittää" pirteää ja sempata toista, mutta jossain vaiheessa saattaa käydä myös niin että toinenkin masentuu.
 
Ei ole mies tainnut muuttua mihinkään vaan sinä. :/ Et tietysti voi sairaudellesi mitään, mutta minä kyllä ymmärrän miestäkin, elämä vakavasti masentuneen ihmisen rinnalla on aika raskasta.
 
höpöhöpö tei masennuksia, siihen voi täysin itse vaikuttaa jos haluaa, samoin ku lihomiseen. Masennus ei ole varsinainen sairaus, kuten ei alkoholismikaan, vaan itse ajattelemalla ja asioita vääntämällä jokainen tuntee olevansa masentunut. Kyllä on nykyajan ihmisillä helvetti ongelmat, keksisivät oikeita sairauksia, sairastaisivat perkele kerran kunnon syövän niin tietäisivät mitä on olla sairas ! Kaiken parasta on ku ihmiset on kuukausia sairaslomalla masennuksen takia. Se loppuu heti ku päätät olla tyytyväinen elämääs, etkä masentunut, helppohan se on tollasen nimikkeen kanssa rypeä, tehdä mitä huvitta, maata sohvanpohjalla viikkokausia ja mässäillä, ja panna kaikki ymmärtämään sinuu. Ota itteäs niskasta kiinni hemmetti jos haluat säilyttää ihmissuhtees, ei siihen lääkkeet auta eikä valitus.
 
No huhuh, kylläpäs täällä on ihania ihmisiä tänään.
Älä välitä kommentoijista, jotka eivät ymmärrä mitä masennus tarkoittaa.
Tottahan se on, että masennus yleensä "tarttuu" perheessä ja masentunut on todella raskasta seuraa. MUTTA, siltikin uskon, että miehesi tarvitsee vain voimia ja uskoa taas huomiseen ja sinun takaisin saamiseen. Menkää yhdessä terapiaan ja yrittäkää jaksaa tämä vaikea aika. Ei saa unohtaa halauksia ja hellyyttä. Antakaa aikaa toisillenne!
 
höpöhöpö tei masennuksia, siihen voi täysin itse vaikuttaa jos haluaa, samoin ku lihomiseen. Masennus ei ole varsinainen sairaus, kuten ei alkoholismikaan, vaan itse ajattelemalla ja asioita vääntämällä jokainen tuntee olevansa masentunut. Kyllä on nykyajan ihmisillä helvetti ongelmat, keksisivät oikeita sairauksia, sairastaisivat perkele kerran kunnon syövän niin tietäisivät mitä on olla sairas ! Kaiken parasta on ku ihmiset on kuukausia sairaslomalla masennuksen takia. Se loppuu heti ku päätät olla tyytyväinen elämääs, etkä masentunut, helppohan se on tollasen nimikkeen kanssa rypeä, tehdä mitä huvitta, maata sohvanpohjalla viikkokausia ja mässäillä, ja panna kaikki ymmärtämään sinuu. Ota itteäs niskasta kiinni hemmetti jos haluat säilyttää ihmissuhtees, ei siihen lääkkeet auta eikä valitus.

tässä puhuu ihminen joka ei tiedä todellisesta masennuksesta mitään.
 
[QUOTE="vieras";22120797]Entisenä masentuneenä voin sanoa, että ZIKI on oikeassa.[/QUOTE]

ja koska TEIDÄN kokemus on sellainen, se on kaikilla sama?

mun masennus on pahimmillaan ollut itsemurha yrityksiä toisensa perään, sairaalahoito jaksoja, huutoa maaten maassa, paniikkikohtauksia keskellä kauppaa niin että ulkopuoliset soittaa paikalle ambulanssin ym ym ym,


ja skö on "ota ittees nikasta kiinni" juttuja???
 
höpöhöpö tei masennuksia, siihen voi täysin itse vaikuttaa jos haluaa, samoin ku lihomiseen. Masennus ei ole varsinainen sairaus, kuten ei alkoholismikaan, vaan itse ajattelemalla ja asioita vääntämällä jokainen tuntee olevansa masentunut. Kyllä on nykyajan ihmisillä helvetti ongelmat, keksisivät oikeita sairauksia, sairastaisivat perkele kerran kunnon syövän niin tietäisivät mitä on olla sairas ! Kaiken parasta on ku ihmiset on kuukausia sairaslomalla masennuksen takia. Se loppuu heti ku päätät olla tyytyväinen elämääs, etkä masentunut, helppohan se on tollasen nimikkeen kanssa rypeä, tehdä mitä huvitta, maata sohvanpohjalla viikkokausia ja mässäillä, ja panna kaikki ymmärtämään sinuu. Ota itteäs niskasta kiinni hemmetti jos haluat säilyttää ihmissuhtees, ei siihen lääkkeet auta eikä valitus.

Herrajumala mitä tekstii :O
Pitskö ottaa selvää enneku runollisen arkkunsa yleisesti avaa :attn:
 
mä olen kyllä samaa mieltä et ei kukaan jaksa masentuneita kauaa katsella. Enkä usko et se mies mitenkään sua takaisin haluaisi, riippakiveä. Tavallaanhan sä itse olet itsesi yksinäiseksi hommannut. Tai hommaa uus mies, joka kans on masentunut niin saat samalla vertaistukea, anna muiden elää normaalielämää.
 
ja koska TEIDÄN kokemus on sellainen, se on kaikilla sama?

mun masennus on pahimmillaan ollut itsemurha yrityksiä toisensa perään, sairaalahoito jaksoja, huutoa maaten maassa, paniikkikohtauksia keskellä kauppaa niin että ulkopuoliset soittaa paikalle ambulanssin ym ym ym,


ja skö on "ota ittees nikasta kiinni" juttuja???

No en mäkään kattelis tuollaista.
 
Enpä osaa kuin kauhistella näitä ajattelemattomia ja typeriä kommentteja, mitä ap on saanut. Masennus on oikeasti ihan oikea sairaus, jolle sairastunut itse ei voi mitään. Apua voi (ja kannattaa) hakea, mutta ei kukaan voi sairaudelleen mitään. Jos "masennus" menee ohi noin vaan ajattelemmalla, "että enpä olekaan enää masentunut", niin ei ole silloin masentunut ollutkaan. Sellaisia alakuloisuuksia ja harmaita päiviä tulee jokaiselle joskus ja ne menee itsestään ohi. Mutta ei niillä ole mitään tekemistä oikean masennuksen kanssa. Kokemusta mulla on sekä omasta, että monen läheisen masennuksesta.

Ap:lle toivotan voimia! Toivottavasti asiat selkiytyy vielä jonain päivänä.
 
höpöhöpö tei masennuksia, siihen voi täysin itse vaikuttaa jos haluaa, samoin ku lihomiseen. Masennus ei ole varsinainen sairaus, kuten ei alkoholismikaan, vaan itse ajattelemalla ja asioita vääntämällä jokainen tuntee olevansa masentunut. Kyllä on nykyajan ihmisillä helvetti ongelmat, keksisivät oikeita sairauksia, sairastaisivat perkele kerran kunnon syövän niin tietäisivät mitä on olla sairas ! Kaiken parasta on ku ihmiset on kuukausia sairaslomalla masennuksen takia. Se loppuu heti ku päätät olla tyytyväinen elämääs, etkä masentunut, helppohan se on tollasen nimikkeen kanssa rypeä, tehdä mitä huvitta, maata sohvanpohjalla viikkokausia ja mässäillä, ja panna kaikki ymmärtämään sinuu. Ota itteäs niskasta kiinni hemmetti jos haluat säilyttää ihmissuhtees, ei siihen lääkkeet auta eikä valitus.

Mulla oli synnytyksenjälkeinen masennus. En voinut siihen itse vaikuttaa. En edes tajunnut oelvani masentunut.
Se oli kamalaa aikaa.
 
Kysymys teille joiden mielestä masennukseen voi itse vaikuttaa, niin käytännössä miten? Miten voi opettaa toista käsittelemään stressiä tai tunteita rakentavammalla tavalla niin että ne ei muutu masennukseksi, samalla pitää huolta omasta jaksamisesta niin että toisen paraneminen ei tapahdu toisen hyvinvoinnin kustannuksella?
 

Yhteistyössä