Kun ei enää lapsia tulossa, miten käsittelit asian?

[ei-enää-vauvoja]

eli kun on päätetty että lapsiluku todella on tässä. Miten käsittelit asian, oliko helppoa vai vaikeaa?

minulla nyt joku kriisi, kun olen myymässä kaikki vauvakamat pois, hinnoittelen niitä myyntiin, ja kierukka odottaa kaapissa, asennus 2 viikon päästä.

tiedän että todellakin meidän perhe on koossa, 4 ihanaa lasta. Ollaan todella lapsirakkaita ja haaveiltu isosta perheestä mutta nyt vain joku järki sanoo ettei enää vauvoja. Ikää 34v.

mistä tämä tunne tulee että entäs jos entäs jos....

 

["vieras"]

Huokaisin helpotuksesta kun suunnitellut 2 lasta oli koossa. Myin ilolla vauvakamat pois ja riemuitsen joka kerta kun siirrytään vaiheeta toiseen, esim juuri kuopus oppi kuivaksi, ei enää ikinä vaippoja tähän taloon.

 

["vieras"]

Mä olisin vaan äärimmäisen helpottunut, haluaisin vielä yhden lapsen, mutta voisin kelata raskauden ja pari ekaa vuotta pikakelauksella... Eli silloin kun tiedän että lapsiluku on täynnä, olen iloinen ja tyytyväinen ja odottelen että kaverit tekee vielä niin saa käydä ihastelemassa vauvoja muttei tartte valvoa öitä niiden kanssa.

 

["qwe"]

Ap täällä kohtalotoveri :wave: todella haikeaa myydä ja luopua, mutta järki sanoo että ei enää ikuinen vauvakuume meille kai jää, mutta kohtahan (10v) sitä jo voi alkaa lapsenlapsia odottelemaan

 

["isla"]

Onnea lapsista. Minkä ikäisiä?
Juuh, meillä myös lapsiluku nyt neljään jää

 

[Miuski harmailee]

Ikää oli 34v, kun kuopus, perheemme kolmas lapsi syntyi. En ole tykännyt olla raskaana ja viimeinen synnytys oli vähän inhottava ja vei aikansa toipumisen kanssa. Olin ihan helpottunut, kun tiesin, ettei tähän tarvitse enää ryhtyä. Ajatuksesta vauvoista en sinällään ole luopunut, vaan vielä on haaveissa ryhtyä pienten lasten kriisiperheeksi, kunhan tuo pienimmäinen tuosta vähän vielä kasvaa. Sit saisi vielä hoidella pikkuisia..

 

[Kinuski]

No onhan se toisaalta haikeeta. Kyllä mä välillä olen miettinyt että mitä jos vielä yksi, mutta sitten kun alkaa miettimään että nuo nykyiset on jo niin isoja ja "helppoja", niin tulee järkiinsä . Nyt vaan on tuo mies käynyt epäröimään, kun ollaan puhuttu että hän menis sterilisaatioon... Mutta ei kiitos enää! Mä ajattelen niin, että pääsen hoitamaan vauvaa sitten kun nuo lapset tekee mulle lapsenlapsia joskus .

 

[Mulla]

on sellanen tilanne, etten voi enää tulla raskaaksi. Tai voin, mutta eka raskaus oli sairauteni takia niin vaikee ja riskejä täynnä, ettei missään nimessä suositella uutta raskautta. Ja tää on mulle tosi kova paikka. Sairaus selvis raskauden alussa vasta, kannan sitä lopun elämääni. Uusi raskaus olisi liian iso riski sekä mulle, että vauvalle. Järkikin sen sanoo, että pitäs vaan nauttia tuosta (ja tietty nautinkin) ainokaisesta, eikä haikalla muuta. Mutta sattuu pelkkä ajatuskin, että toinen joutuu kasvaan ilman tärkeitä sisaruksia. Ja kun ite oon aina haaveillut ainaki kahdesta lapsesta. Nyt kirpasee aina, kun joku tuttu kertoo odottavansa toista, kolmatta jne. Iloitsen tietysti valtavasti toisten puolesta, mutta..

Olisin ihan valmis adoptioon, sijaisvanhemmaks tms. Mutta mies ei lainkaan innostu. Ja ymmärrän häntä, enkä aio painostaa.

 

[aloittaja]

on sellanen tilanne, etten voi enää tulla raskaaksi. Tai voin, mutta eka raskaus oli sairauteni takia niin vaikee ja riskejä täynnä, ettei missään nimessä suositella uutta raskautta. Ja tää on mulle tosi kova paikka. Sairaus selvis raskauden alussa vasta, kannan sitä lopun elämääni. Uusi raskaus olisi liian iso riski sekä mulle, että vauvalle. Järkikin sen sanoo, että pitäs vaan nauttia tuosta (ja tietty nautinkin) ainokaisesta, eikä haikalla muuta. Mutta sattuu pelkkä ajatuskin, että toinen joutuu kasvaan ilman tärkeitä sisaruksia. Ja kun ite oon aina haaveillut ainaki kahdesta lapsesta. Nyt kirpasee aina, kun joku tuttu kertoo odottavansa toista, kolmatta jne. Iloitsen tietysti valtavasti toisten puolesta, mutta..

Olisin ihan valmis adoptioon, sijaisvanhemmaks tms. Mutta mies ei lainkaan innostu. Ja ymmärrän häntä, enkä aio painostaa.

olen pahoillani puolestasi. Tunnen itseni nyt todella hölmöksi, ja myös todelle onnekkaaksi.

 

["vieras"]

Eihän mikään lopullista ole vaikka vauvan vaatteita yms. myy pois.

 

[aloittaja]

[QUOTE="isla";22060732]Onnea lapsista. Minkä ikäisiä?
Juuh, meillä myös lapsiluku nyt neljään jää[/QUOTE]

meillä 2v, 5v, 8v ja 10v, mukava joukko

 

[aloittaja]

[QUOTE="vieras";22060821]Eihän mikään lopullista ole vaikka vauvan vaatteita yms. myy pois.[/QUOTE]

niin, tottahan tuokin, ainahan niitä kaupasta saa, valitettavasti Mutta minulle tämä on nyt se piste, että ne rakkaimmatkin ja parhaat ja lämmöllä vuosikausiakin säilytetyt nyt lähtee. Tää ois se päätepiste vauva-ajoille. Ja sit tuo kierukkakin, se on minulle se juttu että kun se niin pitkäaikainen, ja sitä ei tosta vaan pois oteta, kuten vaikka pillerit vois jättää pois jos hetkellinen mielenhäiriö iskisi

 

["isla"]

meillä 2v, 5v, 8v ja 10v, mukava joukko

Teillä on kivasti peräkkäin lapset tullu.
Meillä on aika isoilla ikäeroilla tehty 12v, 8v, 6v ja 1v

 

[dfxv]

Oi... :'( Pahoittelut. Minäkin odotan kauhulla sitä, kun se päätös viimeisestä lapsesta on tehty. :'( Onneksi meillä on vielä haluja saada lisää lapsia ja nytkin on yksi tulossa. Minä en myöskään ole sellainen, että rakastan raskautta, mutta muutenhan tämä on ihanaa. Varmaan alkaa sitä raskausaikaakin ikävöimään, kun sitä ei enää saa kokea. :'( Menispä kaikki hyvin ja saataisiin vielä monta lasta.

 

[3 lasta]

Iloitsin
Myin tyytyväisenä kamat pois ja sain tilaa kaikelle uudelle! Vaunuista luopuminen oli kieltämättä vaikea paikka... en tiedä miksi.

 

["vieras"]

niin, tottahan tuokin, ainahan niitä kaupasta saa, valitettavasti Mutta minulle tämä on nyt se piste, että ne rakkaimmatkin ja parhaat ja lämmöllä vuosikausiakin säilytetyt nyt lähtee. Tää ois se päätepiste vauva-ajoille. Ja sit tuo kierukkakin, se on minulle se juttu että kun se niin pitkäaikainen, ja sitä ei tosta vaan pois oteta, kuten vaikka pillerit vois jättää pois jos hetkellinen mielenhäiriö iskisi

Mitäpä jos valkkaat muutaman rakkaimman vaatteen ja säästät ne, voit sitten joskus antaa lapsen lapsille. Itse ensimmäistä odotan ja äitini on säästänyt muutaman nutun, joita me kaikki 5 sisarusta ollaan pidetty vauvana, paljon arvokkaampia kuin kaupasta ostetut.

 

[Pätsmaruu harmaana]

Käsitellyt ja "käsitellyt"...Niin, en mä varmaan sitä olekaan vielä edes tehnyt, vaikka todellakin meidän lapsiluku on tässä - näissä kolmessa mukelossa :heart:. Haikeelta tuntuu toki ja mielessä kaihertaa se "jos" mutta pakko yksinkertaisesti tunnustaa tosiasiat ja iloita suuresti näistä omista, ja jatkossa riemuita lähipiirin vauvauutisista. Vaikka tiukkaa kyllä tekee laittaa vauvatavaraa pois kiertoon, hinnoittelua teen parhaillaan...

 

[aloittaja]

Oi... :'( Pahoittelut. Minäkin odotan kauhulla sitä, kun se päätös viimeisestä lapsesta on tehty. :'( Onneksi meillä on vielä haluja saada lisää lapsia ja nytkin on yksi tulossa. Minä en myöskään ole sellainen, että rakastan raskautta, mutta muutenhan tämä on ihanaa. Varmaan alkaa sitä raskausaikaakin ikävöimään, kun sitä ei enää saa kokea. :'( Menispä kaikki hyvin ja saataisiin vielä monta lasta.

Onnea! Mones tulossa?
Me joskus puhuttiin kolmesta lapsesta, unelmamääränä, sit jopa kuudesta, mutta tähän neljään se nyt näköjään asettui.

 

["nnn"]

En mä mitenkään kamalasti sitä käsitellyt. Nää asiat hoidetaan meillä järjellä. Kaksi haluttiin ja saatiin, niihin riittää resurssit ja varat ja tämä on tässä. Sit odotellaan uusia kehitysvaiheita

 

[Paatunut Parahdus]

Oikeastaan käsittelin asiaa hyvin pitkän aikaa. Tiesin, että lopullinen ratkaisu on se oikea ratkaisu eli putket solmuun ja munasarjat suppuun. Olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Vaikka tiedostan, että jossain vaiheessa tulee epäröintiä ja ehkä katumustakin, olen tähän jo nyt varautunut. Oletan sen olevan osana tätä prosessia, ja ymmärrän myös ratkaisuni lopullisuuden. Tätä ei käy purkaminen. Se helpottaa sitten jos näitä epäilyksen heikkoja hetkiä syntyy.

Sinetöin koko homman myymällä suurimman osan lasten vaatteista nyt pois. Vain rakkaimmat säilytin annettavaksi sitten lapsenlapsille... jos niitä tulee. Ainahan voi olla, ettei tule, niin antaa sitten vaikka siskonlapsien saamille pienille.

 

["Rötväles"]

Meillä on 2 ja mielessä pyörii että muutaman vuoden päästä vielä yksi täytyisi saada. Näiden kahden kanssa kaikki on mennyt nyt todella hyvin ja olen itsekin vielä raskauksien ja synnytysten jälkeen kaikin puolin kunnossa. ...Niin se hieman hirvittää että se 3s olisikin sitten jotenkin vähemmän terve ja itselle tulisi synnytyksessä jotain kamalia komplikaatioita.
Vaihtoehtona voisi olla pienen vauvan adoptointi, mies ei siihenkään kyllä varmaan suostuisi. Vauvakuumetta mulla ei ole koskaan ollutkaan mutta haluaisin niin antaa hyvän kodin ja rakkautta jollekin hylätylle lapsen alulle.

 

["sama"]

olen pahoillani puolestasi. Tunnen itseni nyt todella hölmöksi, ja myös todelle onnekkaaksi.

No älä nyt pahoillasi ole. Ymmärrän oikeesti tosi hyvin tuonkin tunteen, kun on "pakko" itse laittaa jarrut päälle ja todella päättää, että nyt riittää. Se vasta taatusti vaikeeta onkin. Tsemppiä siihen!

Se asian käsitteleminen on kyllä vaikeinta, ite ainaki työnnän koko asian mielestäni. Mutta sitte tulee tietty niitä hetkiä, kun itkeä vollotan ja suren. Se on ärsyttävää, kun tiedän että varsinkin tuntemattomat ihmiset jotenkin paheksuu, jos on vain yksi lapsi. Puhutaan, etteikö olla jaksettu enempää tehdä, haluamme vaan päästä helpolla jne. Ja kun asia ei todellakaan ole niin. Tiedetään itse, että ollaan tosi hyvät ja välittävät vanhemmat ja oltas sitä useammallekin lapselle kovin mielellämme.

Myös se on kiusallista, kun ihmiset neuvovat tietämättömyyttään ja neuvovat tekemään toisen heti perään, että on seuraa.

 

[huumoriila]

Mä en ikinä myy vauvatarvikkeita ja me toivotaan kovasti iltatähteä ja ukkokin rukoili viimeks rakastelun jälkeen, vaikka on ateisti, että tulis lapsi ja mä olenkin vasta 54-vuotias.

 

["vieras"]

on sellanen tilanne, etten voi enää tulla raskaaksi. Tai voin, mutta eka raskaus oli sairauteni takia niin vaikee ja riskejä täynnä, ettei missään nimessä suositella uutta raskautta. Ja tää on mulle tosi kova paikka. Sairaus selvis raskauden alussa vasta, kannan sitä lopun elämääni. Uusi raskaus olisi liian iso riski sekä mulle, että vauvalle. Järkikin sen sanoo, että pitäs vaan nauttia tuosta (ja tietty nautinkin) ainokaisesta, eikä haikalla muuta. Mutta sattuu pelkkä ajatuskin, että toinen joutuu kasvaan ilman tärkeitä sisaruksia. Ja kun ite oon aina haaveillut ainaki kahdesta lapsesta. Nyt kirpasee aina, kun joku tuttu kertoo odottavansa toista, kolmatta jne. Iloitsen tietysti valtavasti toisten puolesta, mutta..

Olisin ihan valmis adoptioon, sijaisvanhemmaks tms. Mutta mies ei lainkaan innostu. Ja ymmärrän häntä, enkä aio painostaa.

Vaikka sisaret ois kuinka tärkeitä tahansa, muista että aina voi saada ikuisia ystäviä serkuista, kavereiden lapsista jne. Mun kaverilla vain yksi lapsi, eikä toista saa.. meidän lapsi tärkeä tämän lapselle. Luulen, että heidän ystävyytensä säilyy, siinä missä meidänkin. =)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

En ole käsitellyt asiaa sen enempää. En ennen, kuin tilasin ajan sterilisaatioon. Jotkut asiat ovat vain selkeitä.