Syöttekö te joka päivä yhdessä koko perhe?

Meillä ei siihen oikein ole nyt mahdollisuutta. Mies aloittaa työpäivänsä myöhemmin, koska vie kuopuksen hoitoon. Ja mä taas vastaavasti aloitan päiväni aikaisin, jotta pääsen sitten aikaisemmin hakemaan lasta hoidosta. Eli tämä järjestely siksi, että saatais kuopuksella mahd. lyhyt hoitopäivä.

No "ongelma" on sitten se, että mies tulee kotiin siinä puoli kuuden pintaan iltaisin, jolloin me muut ollaan jo syöty.

Ja sitten taas kun mä tulen kotiin töistä kolmen pintaan niin kotona on vastassa jo hyvin nälkäinen koululainen, joka tarvii päivällisen viimeistään neljältä. Kuopus taas ei ole nälkäinen vielä neljältä vaan vasta viiden tienoilla voi kuvitella saavansa hänelle menemään jotain alas.

Välillä syödään sitten, minä ja lapset, joko neljältä tai viideltä, tai esikoinen syö neljältä ja kuopus viidelta. Mies ei kuitenkaan noihin ruokailuihin ehdi mukaan.

Muuten meillä on kyllä elämänrytmi säännöllistä jne. Mutta mietin vaan kun joka paikassa toitotetaan sitä yhteisen ruokailun tärkeyttä, ilman sitä lapsista kasvaa vähintäänkin yhteiskuntakelvottomia häiriköitä ;/
 
JUURI eilen sanoin miehelle asiasta. Meillä nimittäin menee usein niin, että minä ja lapset istutaan kyllä päivällispöydässä yhdesssä, mut mies on monesti töissä tai muissa puuhissaan silloin.
Ja mun mielestä olis ideaali, että sovittais joku aika milloin on aina ruoka. Niin lapsetkin tietäis (kun tuosta kasvavat), että kotona on aina oltava tiettyyn aikaan syömässä. Saas nähdä saanko tahtoni läpi :whistle:
 
ebr
Syödään. Meidän kotona on ihan siitä asti kun olen itsekin ollut pieni, syöty siinä kuuden aikaan. Koulun ja tuon isomman ruoan välillä ollaan syöty välipalaa. Siis jotain leipää tai mikropizzaa... Sen verran, että selvitään siihen 6 asti. Iltapalaksi ollaan vielä syöty leipää.
 
"äiti"
Joskus luin tutkimuksen siitä, kuinka yhdessä syövien perheiden lapset pärjäävät elämässään muita paremmin, tiedä sitten pitääkö paikkaansa. Uskon kuitenkin, että yhteiset ruokailuhetket tuo lapsille tilaisuuden oppia nauttimaan syömisestä seurassa, tulee positiivisia kokemuksia niin erilaisista ruoista kuin muiden kanssa keskustelemisesta. Hyviä pöytätapoja voidaan yhdessä harjoitella, samalla kasvavien lasten ruokamääriä voi seurata.

Meillä syödään pääosin aina yhdessä, kummallakaan vanhemmista ei ole joustava työaika, joten lapsi viedään seitsemäksi hoitoon ja koko perhe ollaan puolen viiden aikaan ruokapöydän ääressä. Viikonloppuisin syödään lisäksi aamupalaa yhdessä. Jos viikolla on vaikea järjestää yhteisiä aterioita, niin viikonloppuisin on usein monilla perheillä siihen mahdollisuus. Tuskin siitä ainakaan haittaa on..:)
 
Ooo
Yritetään syödä viiden maissa ruoka ja iltapala myöhemmin yhdessä. Mies tulee juurikin siinä viiden kieppeillä töistä kotiin. Tuo ruoka olisi ns.kunnon ateria pöydän ääressä. Iltapalaa syödään usein yhdessä olkkarissa. Päiväruuat syödään töissä ja hoidossa. Mies ja poika 2,5v. taloudessa lisäkseni, eli aika helppo on järjestää kun ei ole isompien lapsien harrastuksiin viemisiä tms.
 
egnb
Mun mielestä on ehdottoman tärkeää, että koko perhe syö yhdessä. Se perheen yhtenäisyys oikeasti korostuu siinä hetkessä. Ja kuten tuossa on sanottu, niin niissä ruoka-ajoissa voi vähän joustaa ja viikonloppuisin syödään meilläkin kaikki aamupala, lounas ja päivällinen/illallinen ainakin yhdessä.
 
"vieras"
Mitä jos koululainen söisi pienen välipalan heti kun tulee kotiin (leipä, jugurrtia tms) ja söisitte viiden maissa ruuan? Tai välipala moelmmille lapsille niin että ruoka olisi kaikille kuuden paikkeilla?

Mä arvostan kyllä yhteistä iltaruokaa niin että sen toteutumisen eteen voin nähdä vähän vaivaa järjestelyissäkin. (Niin monta vuotta vuorotyötä takana jolloin se vaan ei onnistunut)
 
[QUOTE="vieras";21994024]Mitä jos koululainen söisi pienen välipalan heti kun tulee kotiin (leipä, jugurrtia tms) ja söisitte viiden maissa ruuan? Tai välipala moelmmille lapsille niin että ruoka olisi kaikille kuuden paikkeilla?

Mä arvostan kyllä yhteistä iltaruokaa niin että sen toteutumisen eteen voin nähdä vähän vaivaa järjestelyissäkin. (Niin monta vuotta vuorotyötä takana jolloin se vaan ei onnistunut)[/QUOTE]

Koululainen kyllä syökin välipalan kotiin tultuaan, mutta ilmeisesti kovin kasvavassa iässä, kun on tuo suden nälkä siinä neljän pintaan jokatapauksessa.
Ja meillä on aika monena iltana sitten jo harrastuksia, joko mun, koululaisen tai isän eli se kuuden aikaan syöminen ei siksikään onnistuisi.
 
Mun mielestä on ehdottoman tärkeää, että koko perhe syö yhdessä. Se perheen yhtenäisyys oikeasti korostuu siinä hetkessä. Ja kuten tuossa on sanottu, niin niissä ruoka-ajoissa voi vähän joustaa ja viikonloppuisin syödään meilläkin kaikki aamupala, lounas ja päivällinen/illallinen ainakin yhdessä.
Viikonloppuisin mekin toki syödään yhdessä ihan kaikki.
Mutta tuosta perheen yhteinäisyydestä, niin mä koen että siihen vaikuttaa moni muukin asia. Illat yleensä touhutaan kaikki pihassa yhdessä, käydään lenkillä, leikitään purkkista. Yhteiset saunomiset ja mökillä olo sekä veneily -ne on niitä meidän perheen juttuja. Muuten kyllä siis hyvin tiiviisti ollaan perheen kesken. Niin ja toki iltapalan aikaan ollaan kaikki koolla.

Lähinnä "ongelma" siis tuo päivällinen.
 
Ooo
Itselle se on sen verran tärkeää, että sen kustannuksella voisi miettiä jopa omien, isännän tai lapsen harrastusten valikoitumista/poisjättämistä jos aikataulut menisivät niin päällekkäin. Yksi ilta ei paljon haittaa, mutta jos ei juuri koskaan onnistuisi yhteisen ajan löytyminen edes ruokailun ajaksi, niin jopas ahdistaisi!
 
Itselle se on sen verran tärkeää, että sen kustannuksella voisi miettiä jopa omien, isännän tai lapsen harrastusten valikoitumista/poisjättämistä jos aikataulut menisivät niin päällekkäin. Yksi ilta ei paljon haittaa, mutta jos ei juuri koskaan onnistuisi yhteisen ajan löytyminen edes ruokailun ajaksi, niin jopas ahdistaisi!
No, se syöminen ei mene meille sen edelle ettö kuopus joutuisi olemaan hurjan pitkän päivän hoidossa. Muuten taisi sulla mennä pointti ohi.
 
Itselle se on sen verran tärkeää, että sen kustannuksella voisi miettiä jopa omien, isännän tai lapsen harrastusten valikoitumista/poisjättämistä jos aikataulut menisivät niin päällekkäin. Yksi ilta ei paljon haittaa, mutta jos ei juuri koskaan onnistuisi yhteisen ajan löytyminen edes ruokailun ajaksi, niin jopas ahdistaisi!
Miten teillä onnistuu, että koko perhe harrastaa yhtenä päivänä samaan aikaan? Isovanhemmatko sitten hoitaa?
 

Yhteistyössä