Käynnistetystä synnytyksestä mietteitä

Mietityttää jo etukäteen et millanen on käynnistetty synnytys... siis lähinnä et jos on edellinen synnytys ollut todella nopea ja seuraava käynnistetään sen takia että on vaarana ettei ehdi sairaalaan asti niin kestääkö se käynnistetty aina pitkään? Kun monelta kuullut että kun on käynnistelty niin on ollut todella monta tuntia supistuksia ennen kun on tapahtunut mitään. Vai vaikuttaako käynnistetyssä synnytyksessä yhtään se et jos normaalisti synnytykset olleet nopeita?
Ajatus käynnistyksestä kun ei innostaisi juuri sen takia että edelliset synnytykset olleet nopeita ja todella kivuliailta mutta näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin aika helppoja vaikka ihan luomuna ovatkin tulleet... niin ei oikein innostaisi se ajatus monen tunnin supistuksista ja kaikista siitä mitä käynnistykseen liittyy. No, tietenkin mennään sen mukaan mikä on lapselle parasta...

 

mulla se oli raju. ensin ei tapahtunu mitään,mutta sitten kaikki oli ohi 20 minuutissa.
en osaa vastata tuohon että vaikuttaako jos edeltävät ollu nopeita. mun eka synnytys kesti 11 tuntia ja käynnistetty 6 tuntia. laskeminen kun aloitettiin siitä kun tippa laitettiin,tiedä sit miksi. olin 3cm auki silloin ja 4cm auki 20min ennen kun lapsi syntyi. aukes aika rajusti sitten loppuvaiheessa.
mutta jos käynnistetään niin sairaalassahan oot silloin,ei tarvi miettiä kerkeekö perille.

kolmas synnytys koitettiin käynnistää,muttei se käynnistynyt. oli 6h tipassa ja kipuja turhaan.
syntyi sitten ittekseen ja kesti 3h.

 

mulla käynnistettiin,ensin sain lääkemuruja 3kpl:tta joka kolmas tunti aina yks muru,no niistä ei ollu mitään hyötyä.sitten odoteltiin yks vuorokausi,ja sitten laitettiin tippa,sori mä oon huono muistamaan noita lääkkeitten nimiä.ja sitä annosta aina nostettiin,joo tuli supistuksia ja helvetin kipeitäkin sellasia mutta silti ei edistystä meinannu tapahtua,kun oltiin maksimiannostuksessa käyty niin pidettiin parin tunnin tauko ja sitten alotettiin taas alusta toi tippahomma.tää koko rumba alotettiin aamulla seittemän jälkeen ja vauva syntyi illalla kymmenen jälkeen.että en sanois mitenkään nopeeks synnytykseks.
ja toi oli mun ensimmäinen synnytys niin en osaa sanoa millasia on supistukset muuten mutta noi sattu ihan saatanasti.

 

Mulla on vain yksi synnytys takana, käynnistetty, joten en voi vertailla. Eka supistus tuli, kun sain toisen cytotecin alapäähän ja ekasta supistuksesta lapsi oli maailmassa 5½ tunnin kuluttua, joten kai se aika nopea oli. Sattui aivan järjettömästi epiduraaliin saakka, supistukset olivat lyhyitä, todella kivuliaita ja tulivat tiheään.

Tuo on muuten hyvä pointti, että sairaalaassahan se käynnistellään, ei ole pelkoa ettetkö sairaalaan ehtisi.

 

Mulla on kaks synnytystä takana ja molemmat on käynnistettyjä. Ei kuitenkaan mun mielestä mitenkään erityisen rajuja. Eka käynnistettiin lääkkeillä veden menon jälkeen. N. 9 tuntia käytävillä kävelyä ilman supistuksia ennen ku niitä alko tulemaan. Sitte saliin ja siellä tippa. Tipan kanssa mentiin vielä n. 6 tuntia. Aika takkusta oli koko juttu. Se oli eka synnytys.

Toka käynnistettiin kovien epäsäännöllisten supistusten takia. Siis supistukset ei avannu paikkoja. Siitä synnytyksestä jäi hyvät kuvat. Olin melkolailla 4 cm auki pitkän aikaan ennen ku tippa laitettiin. Siitä sitten puol tuntia ja lapsi oli ulkona. Nopeeta oli, mutta olin saanu epiduraalin ja kaikki kivunlievitykset sitä ennen niin oli ihanan nopea synnytys.

Se hyvä puoli noissa käynnistetyissä on että olet jo sairaalassa ja saat kaiken avun siellä ja eihän se varmaan haittaa että se on nopeesti ohi

 

Tarkennusta siis tuohon et ehtiikö sairaalaan asti... tajuanhan siis toki sen et käynnistetään sairaalassa joten ei tarvii miettiä et ehtiikö perille asti...edellinen synnytys kesti 1h20min ja käynnistyi sillä että meni vedet, ehdin olla sairaalassa vartin kun lapsi sit jo olikin jo sylissä. Ja mulle sanottiin sillon et jos viel kolmas tulee niin vaihtoehdot on käynnistys tai ambulanssilla sairaalaan. =(
Joten noi monen tunnin supistukset kuulostaa sinänsä aika hurjilta mun korviin kun edelliskerralla homma oli ohi reilu tunnissa. Mulla on molemmat synnytykset olleet ennen laskettua aikaa (viikot 38+3 ja 38+4) ja ensimmäinen synnytys oli ekasta supistuksesta reilu 5h ja sillon sanottiin et toka on sit luultavasti n.3h mikä lyhenikin sit reilu tunniksi. Sen takia pelottaa et mitä jos seuraava on vielä nopeempi... meiltä kun ajaa jo sairaalaankin vähintään puoli tuntia.
Ja juu, tiedän ettei aina mene saman kaavan mukaan vaan voi hyvin mennä reilustikin yli... tuntunu vaan noi kumpikin synnytys olevan kaikkea muuta kun oppikirjasta.

 

Mulla on kaks synnytystä takana ja molemmat on käynnistettyjä. Ei kuitenkaan mun mielestä mitenkään erityisen rajuja. Eka käynnistettiin lääkkeillä veden menon jälkeen. N. 9 tuntia käytävillä kävelyä ilman supistuksia ennen ku niitä alko tulemaan. Sitte saliin ja siellä tippa. Tipan kanssa mentiin vielä n. 6 tuntia. Aika takkusta oli koko juttu. Se oli eka synnytys.

Toka käynnistettiin kovien epäsäännöllisten supistusten takia. Siis supistukset ei avannu paikkoja. Siitä synnytyksestä jäi hyvät kuvat. Olin melkolailla 4 cm auki pitkän aikaan ennen ku tippa laitettiin. Siitä sitten puol tuntia ja lapsi oli ulkona. Nopeeta oli, mutta olin saanu epiduraalin ja kaikki kivunlievitykset sitä ennen niin oli ihanan nopea synnytys.

Se hyvä puoli noissa käynnistetyissä on että olet jo sairaalassa ja saat kaiken avun siellä ja eihän se varmaan haittaa että se on nopeesti ohi

Nämähän ovat lääkkeillä avustettuja eivätkä käynnistettyjä. Varmaan tässä kysyttiin millaisia on olleet synnytykset jotka on käynnistetty suhteellisen epäkypsästä tilanteesta. On ihan eri asia verrata lääkkeillä tehostettua synnytystä sellaiseen, jossa on alusta asti saatu supistukset ja avautuminen aikaan lääkkeillä.

Itselläni meni noin vuorokausi tipan laitosta lapsen syntymään. Supistukset olivat pitkiä, mielettömän kivuliaita ja ne tulivat todella tiheään. Olen synnyttänyt vain kerran, joten vertailukohdetta ei ole. Synnytyksen nopeus luultavasti riippuu aika paljon siitä miten kypsä kohdunsuun tilanne on käynnistystä aloitettaessa ja siitä millä lääkkeellä ja annoksella käynnistys aloitetaan.

 

Nostan jos ois lisää kokemuksia.
Ja juu, haen tässä siis juuri tuota mitä macy gray kirjoitti.

 

Mulla on takana neljä synnytystä, joista kolme käynnistettyjä. Ekasta laitettiin tippa, supparit alkoi heti ja vauva syntyi 2 tunnin päästä. En ehtinyt saamaan kipulääkettä, koska "ei ensimmäinen synnytys voi edetä niin nopeasti".

Toinen tuli itekseen, synnytyksen kesto n. 9h, siitä sairaalassa 3 tuntia.

Kolmas käynnistettiin cytotecilla. Aamulla eka murunen ja neljältä ip toinen. Ei vaikutusta, ei suppareita. Kunnes klo 21 alkoi supistuksia tulemaan, tiheästi. Vauva syntyi klo 22.50.

Neljättä käynnisteltiin päivä tipalla, ei lähtenyt. Toisena päivänä jatkettiin tipalla, ei mitään... Kolmantena päivänä puhkaistiin kalvot(lapsivettä ei ollut lainkaan, pisaraakaan ei tulut...) ja tippaa edelleen... Suppareita tuli ja meni, kohdunsuun avautuminen pysähtyi 4 cm ja edessä oli kiireellinen sektio. Vauva oli väärässä tarjonnassa eikä painanut kohdunsuuta auki, lisäksi napanuora vartalon ja kaulan ympäri, ei olisi alakautta syntynytkään...

 

Mulla oli raju käynnistetty synnytys rv 42+0. Supparit alkoi heti potenssiin sata ja parin tunnin päästä kohtu repesi. Kiirellinen sektio lopulta mutta vauva ja minä selvittiin terveinä.

Ja täysin epäkypsästä tilanteesta lähdettiin.Yksi muru kohdunsuulle auttoi heti. Mulla yritettiin käynnistää viikkoa aikaisemmin 3 päivää mutta mitään ei tapahtunut.

 

Mulla takana sekä itsestään käynnistynyt että käynnistetty synnytys. Kaikesta rajuudestaan huolimatta (ekasta supistuksesta pojan syntymään 4h56min, saliin mennessä 3cm auki ja vauva synty 65min saliin siirtymisen jälkeen) käynnistetystä synnytyksestäni jäi parempi mieli kuin tuosta luonnollisesti käynnistyneestä.

 

Mun käynnistetty synnytys kesti 12 tuntia, seuraava lähti ilman käynnistystä ja kesti 11 tuntia. Kolmas lähti myös itsestään ja kesti 17 tuntia.

Eli mulla ei ainakaan käynnistys ole ollut sen pidempi/hitaampi tms.

 

Mulla kaksi neljästä synnytyksestä käynnistetty, ja ihan melkein nolla tilanteesta. Käynnistetyt olleet tosi nopeita, ja ei edes hurjan kipeitä. Aamulla 8 on annettu eka lääke suun kautta, ja ilta kuudelta olleet lapset maailmassa, ja vasta siinä neljän maissa on supistukset olleet sellasia tuntuvia.

 

Käynnistettiin lääkkeillä. Synnytys oli raju ja kivualias, todella voimakkaita supistuksia ilman mitään taukoa. Alkoin noin klo 17.00 ja kello kahdelta päätyi sektioon. Sitä en tiedä, miten pitkään olisi mennyt, jos alakautta olisi lapsi saanut syntyä. Nyt olen raskaana toista kertaa ja jos aikovat käynnistää, saavat kyllä todella hyvion perustella, että suostun. Se verran paskamainen oli tuo toistaiseksi ainoa kerta.

 

Mulla käynnistettiin toinen raskaus tipalla lievän raskausmyrkytyksen takia rv 41+6. Tippa laitettiin klo 12 ja pikkuhiljaa sitä lisättiin (kalvot puhkaistiin myös) ja poika oli maailmassa klo 16 eli 4h ja kaikki oli ohi.

Esikoisen synnytys kesti 13h ja kolmosen vajaa 8h ja ei mun käynnistetty synnytys poikennut kamalasti noista luonnollisesti käyntiin lähteneistä. Tietty supistukset koveni tipan takia nopeammin, mutta siinäpä se. Positiivinen mieli jäi =)

 

Mulla neljästä synnytyksestä viimeinen oli käynnistetty. Aiemmat eivät mitenkään nopsaan syntyneet, mutta tämä käynnistetty kesti 4 ja puoli tuntia , josta viimeinen tunti vasta kipeenä. Käynnistettiin siis tipalla ja kalvojen puhkaisulla ihan epäkypsässä tilanteessa. Ei ollut paha nakki.

 

Minä pähkin aikanaan samaa kysymystä, kun kolmatta odotin. En ollut innostunut käynnistyksestä, mutta toki sanoin koko ajan, että lapsen turvallisuus on kaikkein tärkein. Kolmatta ei sitten käynnistetty, vaikka taustalla oli kaksi todella nopeaa synnytystä (reilu tunti ja vajaa tunti). Jotenkin olivat loppupeleissä aika haluttomia käynnistämään aivan epäkypsässä tilanteessa. Tilannetta seurattiin kyllä jatkuvasti, mutta lääkäri sanoi käynnistävänsä vasta kun jotain merkkejä jo. No eihän niitä tullut. Kolmaskin syntyi sitten onnella sairaalssa ja synntys oli vielä edellisiä nopampi ja helppo. Loppupeleissä olin tyytyväinen, mutta välillä mietin, että entä jos jotain olisi käynyt (napanuora oli kaulan ympärillä, joten synnytys kotona olisi voinut olla kohtalokas). Olisinko antanut itselleni anteeksi, etten vaatinut käynnistystä. Kun siihen varmasti olisi suostuttu, jos olisin sitä todella halunnut.

Tässä siis ajatuksia aiheeseen liittyen. Vaikkakin kovasti alkuperäisen kysymyksen ohi

 

Mulla käynnistettiin viimeinen synnytys epäkypsästä tilanteesta, paikat oli ihan kiinteät. Aloitettiin niillä cytotecien antamisella eli kypsyteltiin kohdunsuuta pari päivää - aiheuttivat vain muutaman laimean supistuksen, paikat pehmenivät vain hieman. Mulla puhkaistiin viimein kalvot, ei alkanut tuntiin supistuksia - laitettiin tippa. Vauva syntyi 1 h 45 minuutin päästä. Supistukset olivat inhimillisiä. Mulla on aina loppu menny rytinällä eli muutama supistus ja 5 cm on aunnut sinne 10 cm.
Tuo käynnistetyn synnytyksen kokeminen on jokaisella erilainen ja menee yksilöllisesti sen sujuminen. Ei kannata jännittää!

 

En tienny ety senki takii käynnistetään et vaarana se ettei kerkee sairaalaan.

 

Se on erilaista kaikilla. Eka käynnistettiin, 7 aikaan aamulla sitä sytotecia kielen alle murunen. Hieman supistuksia, toinen murunen sitten päivällä, supistukset parani, kolmannenkin taisin saada iltasella ja lapsi syntyi kahdeksan jälkeen illalla.
Toisesta oli supistuksia kun menin sairaalaan, loppuivat, ei edistystä mihinkään suuntaan. Nukuin yön yli ja aamulla sain taas tätä sytotecia kielen alle murusen, toisen mokoman päivällä ja lapsi syntyi kahden aikaan. Synnytys kesti siis jotain 5 tuntia.
Kolmannesta meni vedet, odoteltiin sairaalassa supistuksia, ei mitään tapahtunut. Tippaan ja siitä se lähti, 2h oli ohi koko homma.

 

Minä pähkin aikanaan samaa kysymystä, kun kolmatta odotin. En ollut innostunut käynnistyksestä, mutta toki sanoin koko ajan, että lapsen turvallisuus on kaikkein tärkein. Kolmatta ei sitten käynnistetty, vaikka taustalla oli kaksi todella nopeaa synnytystä (reilu tunti ja vajaa tunti). Jotenkin olivat loppupeleissä aika haluttomia käynnistämään aivan epäkypsässä tilanteessa. Tilannetta seurattiin kyllä jatkuvasti, mutta lääkäri sanoi käynnistävänsä vasta kun jotain merkkejä jo. No eihän niitä tullut. Kolmaskin syntyi sitten onnella sairaalssa ja synntys oli vielä edellisiä nopampi ja helppo. Loppupeleissä olin tyytyväinen, mutta välillä mietin, että entä jos jotain olisi käynyt (napanuora oli kaulan ympärillä, joten synnytys kotona olisi voinut olla kohtalokas). Olisinko antanut itselleni anteeksi, etten vaatinut käynnistystä. Kun siihen varmasti olisi suostuttu, jos olisin sitä todella halunnut.

Tässä siis ajatuksia aiheeseen liittyen. Vaikkakin kovasti alkuperäisen kysymyksen ohi

Kiitos tuhannesti vastauksestasi. Mulla oli ekan kanssa ongelmana et oli napanuora kaulan ympärillä ja tokan kanssa jouduin jarruttelemaan ponnistusvaiheessa kun hartiat oli jumissa eli nää on ehkä ne jutut minkä takia sitä kaikista mieluiten synnyttäisi sairaalassa valvotussa ympäristössä.
Näitä juttuja lukiessa vaan vahvistuu ajatus siitä et mielummin tilaan sen ambulanssin ja annan synnytyksen mennä omalla painollaan, toivoen että antaa jonkun ennakkovaroituksen niin ehtii saada lapset hoitoon ennen kun pitää sairaalaan lähteä.

 

Kiitokset kaikille vastanneille!
Onhan tässä vielä onneksi laskettuun aikaan jonkun verran joten sittenhän sen näkee et tuleeko supistuksia aiemmin vai alkaako synnytys taas ihan yllättäen.