Kamalia muistoja
Meillä oli lapsen vanhempainilta ja kertakaikkiaan ihastuin uuteen opettajaan; oli ihana, valloittava persoona, täynnä intoa ja uusia ideoita oppilaiden motivointiin ja tuli mieleen katkeriakin muistoja omilta kouluajoilta...
Kaikista pahin oli yläasteen liikunnan ope, joka yllätys yllätys, oli urheiluhullu, mutta ei omannut minkäänlaista pedagogista tai edes urheiluohjaajan koulutusta (Silloin villillä 80-luvulla opettajien koulutuksella ei pienellä pohjois-pohjanmaan kunnassa ollut niin väliä ). Tämä nainen onnistui tappamaan vuosiksi minusta (ja monesta muusta) kaiken liikunnallisuuden. Hän rakasti nöyryyttää liikunnallisesti vähempilahjaisia oppilaita. Joukkuepeleissä laittoi hyvät oppilaat yhteen ja huonot toiseen joukkueeseen, sitten naama punaisena haukkui ja nimitteli, kun tämä huonojen joukkue ei pärjännyt. Minulla oli vaaleanpunaiset gollegehousut kerran liikuntatunnilla ja ope repi siitä sen tunnin ilottelut pilkkaamalla niitä. Ei ollut toista kertaa ne housut jalassa. Suunnistuksessa juoksi perässä ja huitoi risulla hitaampia (ei kuitenkaan osunut). Hiihäessä hiihti huonompien perässä ja huuteli kaikkea kivaa koko ajan. Kyttäsi jokaisen liikuntatunnin jälkeen suihkuhuoneen ovella, että kaikki oppilaat pesi kaikki paikat ja sen jälkeen piti näyttää, että on puhtaat alkkarit mukana. Tämähän oli teini-ikäiselle tytölle tosi leppoisaa. Pisti juoksemaan Cooperin testin kumpparit jalassa, koska oli ensin ilmoittanut, että on suunnistusta metsässä, mutta vaihtoikin sitten Cooperin testiin. Cooper tehtiin kävellen, juosten, luistellen ja hiihtäen. Yleensäkin aina kuin mahdollista, suorituksia mitattiin jollain tapaa.
Huh, siinä oli vasta osa jutuista, mutta nyt kun näin yli 20 vuoden jälkeen muistelen asiaa, tuli meileen, että se eukkohan taisi olla ihan hullu.
Kaikista pahin oli yläasteen liikunnan ope, joka yllätys yllätys, oli urheiluhullu, mutta ei omannut minkäänlaista pedagogista tai edes urheiluohjaajan koulutusta (Silloin villillä 80-luvulla opettajien koulutuksella ei pienellä pohjois-pohjanmaan kunnassa ollut niin väliä ). Tämä nainen onnistui tappamaan vuosiksi minusta (ja monesta muusta) kaiken liikunnallisuuden. Hän rakasti nöyryyttää liikunnallisesti vähempilahjaisia oppilaita. Joukkuepeleissä laittoi hyvät oppilaat yhteen ja huonot toiseen joukkueeseen, sitten naama punaisena haukkui ja nimitteli, kun tämä huonojen joukkue ei pärjännyt. Minulla oli vaaleanpunaiset gollegehousut kerran liikuntatunnilla ja ope repi siitä sen tunnin ilottelut pilkkaamalla niitä. Ei ollut toista kertaa ne housut jalassa. Suunnistuksessa juoksi perässä ja huitoi risulla hitaampia (ei kuitenkaan osunut). Hiihäessä hiihti huonompien perässä ja huuteli kaikkea kivaa koko ajan. Kyttäsi jokaisen liikuntatunnin jälkeen suihkuhuoneen ovella, että kaikki oppilaat pesi kaikki paikat ja sen jälkeen piti näyttää, että on puhtaat alkkarit mukana. Tämähän oli teini-ikäiselle tytölle tosi leppoisaa. Pisti juoksemaan Cooperin testin kumpparit jalassa, koska oli ensin ilmoittanut, että on suunnistusta metsässä, mutta vaihtoikin sitten Cooperin testiin. Cooper tehtiin kävellen, juosten, luistellen ja hiihtäen. Yleensäkin aina kuin mahdollista, suorituksia mitattiin jollain tapaa.
Huh, siinä oli vasta osa jutuista, mutta nyt kun näin yli 20 vuoden jälkeen muistelen asiaa, tuli meileen, että se eukkohan taisi olla ihan hullu.