Helppo ja sopiva koirarotu perheeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja perheen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sinänsä tuo "helppo rotu" särähtää korvaan. Koirat kun on yksilöllisiä, ja vaikka rotu olisikin katsottu ns. helpoksi, ei se teidän koira sitä välttämättä sit kuitenkaan ole. Mutta jos nyt ihan vastaisi varsinaiseen kysymykseen niin... Pienet koirat ei välttämättä kestä lapsia ja voivat näykkiä. Pienen koiran kanssa LASTEN koulutus on se ensisijainen asia mun mielestä. Toki tietty isonkin koiran kanssa, mutta pieneen sattu ihan oikeesti helpommin ja siitä saa helposti aran ja lapset saa siltä vaikka luut poikki. Lyhytkarvainen on helpompi, ei niin paljon karvaa, eikä varsinakaan sitä hiekkaa ja kuraa tuo mukanaan niin paljoa. Pienet koirat tuo mukanaan enemmän moskaa ulkoa kurakeleillä kuin keskikokoiset, tietenkin kun maavaraa on vähempi. Itse tykkään "helpompana" lyhytkarvaista sekarotuistani jolla on pitkät raajat, ainakin siis juuri tuon kuramoskan takia. Mutta pitempikarvaiseni sitten taas ei toisaalta järsi kaikkia kenkiä, lasten leluja yms... "Helppoutta" on niin monenlaista... ;)
 
Muistan joskus lapsena Pirkkahallissa oli koiranäyttely, ja me haaveiltiin äidin kanssa koirasta. Tehtiin siellä sellainen testikysely, josa vastausten perusteella suositeltiin tiettyä rotua. Isä oli realistinen ja halusi vastata kaikkeen negatiivissävyisesti. Kun esimerkiksi kysymys kuului, paljonko liikuntaa koiralle olisi päivittäin tarjolla, isä vastasi että 0-1 tuntia tai ei yhtään. Ja jaksaako joku kouluttaa koiraa, isä vastasi että ei. Ja niin edelleen. Kukaan ei jaksa hoitaa turkkia tai trimmata sitä jne ja yllätykseksemme meille kuitenkin suositeltiin koiraa. Rotu oli tiibetinspanieli, jota meille ei luojan kiitos koskaan sitten hankittu.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jyrsijät kuuluvat häkkiin ja koiran erottaa siitä, että sitä ei voi kantaa käsilaukussa ja hukuttaa teekuppiin. Koiran tulee olla myös hiukan ruma, ei mikään föönattu puudeli. Oma ihannerotuni on irlanninsusikoira ja hyvänä kakkosena tulee briardi, jollainen meille sitten lapsuudenkotiin hankittiinkin lopulta. Tosin sillä oli hyvin voimakas paimenvietti, ja se aiheutti välillä hämmentäviä tilanteita.
 
Helpolla ilmeisesti tarkoitatte sitä, että kokoa ei ole liikaa, turkki ei kaipaa trimmausta tai jatkuvaa harjaamista, vietit on hallittavissa ja koira on ystävällinen. Joku ns. seurakoirarotu voi olla hyvä tai sitten joku pieni paimenkoira tai pikkuterrieri. Nyt vain kirjastosta lainaamaan rotukirja ja selaileen sitä tai netistä etsitte sopivaa.

Meille tulee bouvier ja se taitaa olla sellainen mitä ette haluaisi:D
 
Helpolla ilmeisesti tarkoitatte sitä, että kokoa ei ole liikaa, turkki ei kaipaa trimmausta tai jatkuvaa harjaamista, vietit on hallittavissa ja koira on ystävällinen. Joku ns. seurakoirarotu voi olla hyvä tai sitten joku pieni paimenkoira tai pikkuterrieri. Nyt vain kirjastosta lainaamaan rotukirja ja selaileen sitä tai netistä etsitte sopivaa.

Meille tulee bouvier ja se taitaa olla sellainen mitä ette haluaisi:D

Juuri tätä tarkoitan. Harmittaa että noi jotkut koiran kasvattajat on niin kauheen nenäkkäitä. Ettei vaan ois se oma hauveli opettanu huonoja tapoja omistajalleen.
 
Muistan joskus lapsena Pirkkahallissa oli koiranäyttely, ja me haaveiltiin äidin kanssa koirasta. Tehtiin siellä sellainen testikysely, josa vastausten perusteella suositeltiin tiettyä rotua. Isä oli realistinen ja halusi vastata kaikkeen negatiivissävyisesti. Kun esimerkiksi kysymys kuului, paljonko liikuntaa koiralle olisi päivittäin tarjolla, isä vastasi että 0-1 tuntia tai ei yhtään. Ja jaksaako joku kouluttaa koiraa, isä vastasi että ei. Ja niin edelleen. Kukaan ei jaksa hoitaa turkkia tai trimmata sitä jne ja yllätykseksemme meille kuitenkin suositeltiin koiraa. Rotu oli tiibetinspanieli, jota meille ei luojan kiitos koskaan sitten hankittu.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jyrsijät kuuluvat häkkiin ja koiran erottaa siitä, että sitä ei voi kantaa käsilaukussa ja hukuttaa teekuppiin. Koiran tulee olla myös hiukan ruma, ei mikään föönattu puudeli. Oma ihannerotuni on irlanninsusikoira ja hyvänä kakkosena tulee briardi, jollainen meille sitten lapsuudenkotiin hankittiinkin lopulta. Tosin sillä oli hyvin voimakas paimenvietti, ja se aiheutti välillä hämmentäviä tilanteita.

Rotu oli tiibetinspanieli, jota meille ei luojan kiitos koskaan sitten hankittu.<------- ai miten niin luojan kiitos? toisaalta taas hyvä sille koiralle ettei teille joutunut
 
Lue netistä ja koirakirjoista eri roduista. Kiertele sen jälkeen koiranäyttelyissä ja kysy siellä näiden rotujen omistajilta ja kasvattajilta rodusta. Asuinpaikkasi vaikuttaa myös valintaan, sillä alati haukkuvaa koiraa ei kannata ottaa naapureiden kiusaksi. Mieti, mitä aiot koirasi kanssa tehdä ja kuinka usein. Mieti, tarvitsetko koirallesi joskus hoitajaa esim omien reissujenne takia ja jos tarvitsette, kenelle voitte koiran antaa siksi aikaa hoitoon. Onko kyse ensimmäisestä koirastasi vai onko sulla aiemmin kokemusta koirista? Uros vai narttu? Ja siis sun ei tarvitse vastata mulle noihin kysymyksiin vaan itsellesi.
 
[QUOTE="joo";21967888]Koira ei ole missään tilanteessa helppo, jos se on elävä.[/QUOTE]

No voi hyvä tavaton, onhan.
Mulla on ollut yli 20 vuotta koiria ja siitä n. 15 vuotta laumiksia. Jos multa kysytään, ni helppoja (tunnettuja) rotuja olis esimerkiksi labradorinnoutajat, tiibetinspanielit ja samojedit. Myös monet muut, kuten saksanpaimenkoira, on helppo kouluttaa (mun mielestä siis).
 

Yhteistyössä