G: Tuttavasi OUDOT tavat lasten kanssa!

no aina oon ihmetelly sita miks pitaa opettaa lapsi potalle, ja viela keskelle olohuonetta?!?!? voisko sen tehda vessassa ja mika ihanuus se potta on, jos lapsi uskaltaa pontolle niin siita vaan tarpeet ponttoon ja napista alas!!

Meillä siks, ettei lapsi suostunut menemään vessassa potalle, mutta olohuoneessa meni. Mieluummin otin potan olohuoneeseen ja vaipattoman lapsen kuin pidin potan väkisin vessassa. Enkä itsekään ymmärtänyt pottia olohuoneessa ennen kuin meillä kävi näin...

 

yli 3vuotiailla kaksosilla vaipat ja tuttipullot.

Huokaus. Taitaa vaan olla vähän rankkaa äidillä...

 

no vaikka se, että 1-vuotiaalta kysellään, että otatko puuroa ja laitatko vaatteet päälle ja menetkö päiväunille...? Saman huushollin 4-vuotiaalta kysellään samalla tavalla, mutta:

esimerkki: Tuletko tänne? Lapsi vastaa: EN! Tästä vanhemmat suuttuvat ja mesoavat, että noin ei vastata äitille/isille!
SIis haloo! Mitäs kysyy jos vaihtoehtoja ei oikeasti ole!

 

[QUOTE="vieras";21921159]Meillä siks, ettei lapsi suostunut menemään vessassa potalle, mutta olohuoneessa meni. Mieluummin otin potan olohuoneeseen ja vaipattoman lapsen kuin pidin potan väkisin vessassa. Enkä itsekään ymmärtänyt pottia olohuoneessa ennen kuin meillä kävi näin...[/QUOTE]
En minäkään, siis ymmärtänyt ennen kun meillä se pöttä nökötti olkkarissa

 

no aina oon ihmetelly sita miks pitaa opettaa lapsi potalle, ja viela keskelle olohuonetta?!?!? voisko sen tehda vessassa ja mika ihanuus se potta on, jos lapsi uskaltaa pontolle niin siita vaan tarpeet ponttoon ja napista alas!!

Aika iso lapsi saa olla että itse pääsee pytylle. Useimmat oppii kuivaksi siinä parin vuoden paikkeilla, ja silloin normaalikokoinen pytty on tavallisesti liian korkealla. Monesti se on aika pelottavakin, reikä on kuitenkin pikkulapsen näkövinkkelistä valtavan suuri. Supistaja taas tekee itse istumaan nousun entistäkin hankalammaksi.

Itse olen ainakin sen verran mukavuudenhaluinen että mieluummin annan lapsen käydä yölläkin itse potalla, kuin heräisin vartavasten viemään vessaan.

 

Mää en kans ymmärrä tuota täti ja setä juttua. Ärsyttää. Minä sanon nainen tai mies, jos en nimeä / titteliä (poliisi, myyjä) tiedä. EN edes oikein tiedä, mikä siinä ärsyttää...

 

Mää en kans ymmärrä tuota täti ja setä juttua. Ärsyttää. Minä sanon nainen tai mies, jos en nimeä / titteliä (poliisi, myyjä) tiedä. EN edes oikein tiedä, mikä siinä ärsyttää...

Mietin tätä aikoinani paljonkin, mutta päädyin "tädittelemään" ja "sedättelemään" tuntemattomia, aikuisia ihmisiä. Tämä siksi, etten keksinyt parempaakaan sanaa. Eräät loukkaantuvat rouvittelusta, toiset neidittelystä, toiset tytöttelystä jne. Aina joku loukkaantuu kuitenkin ja siihen toki jokaisella on oikeus.

 

Oudolta tuntuu kun herkän vauvan äiti suunnilleen tärisee hermostuksesta aina kun vauva inahtaakin. Lapsi on kohta puolivuotias eikä ole kertaakaan ollut esim. lattialla itsekseen sillä "ei se tykkää siitä yhtään". Joo-o...eikö tuon ikäisen pitäisi osata jo kannatella päätään?? Koko ajan hosutaan ja hermoillaan vauvan kanssa, onko ihme että huutaa...

Sitäkään en ihan tajua että jos ollaan liikkeellä "normaalin" leikki-ikäisen kanssa, niin miksei huolehdita että omat eväät on mukana jos kyläpaikan ruoka ei kelpaa? Ymmärrän ettei monikaan 4-vuotias tahdo syödä "outoa" ruokaa, mutta jotain on pielessä jos "väärin leikatut" tomaatit vievät ruokahalun..!

Minä ymmärrän oikein hyvin tuota kuvailemaasi herkän vauvan äidin toimintaa. Meilläkin esikoinen ollut äärimmäisen herkkä ja hittastilämpiävä ja kyllä muistan, että aina sai jännittää, milloin vauva "saa kohtauksen" jostain pikkujutusta. Meilläkään ei muuten vauva viihtynyt hetkeäkään yksin lattialla, vaan siitä olisi seurannut "kohtaus", ja todennäköisesti olisimme joutuneet lähtemään kyläpaikasta pois. Kuopus meillä onkin ihan eri maata. Hänen kanssaan ei tarvitse ikinä jännittää tilanteita.

 

[QUOTE="juu";21921309]Mietin tätä aikoinani paljonkin, mutta päädyin "tädittelemään" ja "sedättelemään" tuntemattomia, aikuisia ihmisiä. Tämä siksi, etten keksinyt parempaakaan sanaa. Eräät loukkaantuvat rouvittelusta, toiset neidittelystä, toiset tytöttelystä jne. Aina joku loukkaantuu kuitenkin ja siihen toki jokaisella on oikeus. [/QUOTE]

Ja edelleen, "aikuisuuden" rajapyykin määrittely on hankaa, lapsen näkökulmasta kaikki teini-iästä ylöspäin ovat aikuisia, mutta minulle vielä noin 20v asti tyttöjä ja poikia.

 

[QUOTE="ellu";21920486]turha kieltäminen:

"älä heiluta hattua" (bussissa)
"älä aja leluautolla mummin parketilla, voi tulla jälkiä" (kylässä)
"älä laula niin kovaa" (bussissa)

Kummastuttaa. Mitä se ketään haittaa?[/QUOTE]

Mä myönnän tekeväni näin. Kotoa opittua. Yleensä tuollasissa tapauksissa opetellaan muiden huomioon ottamista. Noista esimerkeistä kaks jälkimmäistä sopii tähän kategoriaan.

Taidan ollakin niin outo, ettei parane muiden tapoja ihmetellä. Tai no joo. Kun itse kerran olen kova kieltämään ni ihmettelen, miten täysin vastakkaisen suunnan ihmisten lapset selviää ilman suurempia tapaturmia. Läheltäpiti tilanteita on ollut monta. Esim. tyyliin: Laitoin ton meidän konttausikäisen yksinään tonne takapihalle. Eihän se sieltä mihinkään ehdi. -Katos, se olikin kontannut kadulle asti, kun menin hakemaan.

 

juuh. suurin osa noista kyllä itseäkin ihmetyttää.
muistetaan nyt kuitenkin ettei aina välttämättä kotona ole sellaista kun kylässä.
itse ainakin saatan kyläpaikassa enemmän olla lapseni lähellä ja höösätä vaikka lattialla olisikin nätisti.
kai sitä tavallaan jännittää että kaikki menee hyvin.
ja se miksi usein syötän lapseni kyläpaikassa johtuu siitä että usein nukkuu matkan kyläpaikkaan ja sitten on unen jälkeen nälkäinen.
nooh. mutta toki kaikki asiat välillä ihmetyttää. itsekin näitä kavereiden kanssa taivastelen kyllä.

 

[QUOTE="vieras";21920327]Eli mitä outoja tapoja tuttavillanne tai ystävliiänne on lastenkasvatuksessa, jota et itse ymmärrä tai jollalailla sinun ei tulisi mieleenkään toimia?

Minä en ymmärrä sitä, että vierailu aloitetaan AINA lämmittämällä perunaa ja soosia vauvalle, MIKSEI voida syödä KOTONA ENNEN vieraisille lähtöä?
Tämä toistuu siis yhden tutun kohdalla AINA.

Lapsen syöttämistä porsaaksi en tajua myöskään. KOKO ajan tarjotaan tissiä. KOKO ajan.
Vauva vilkaisee sivulle "Oi, sull on varmaan nälkä, ota tissi", vauva räpsäyttää silmiään" No niin, taas on Eemilillä kova nälkä"
vauva heilauttaa kättään; "Eemil, tuuppa tisulle"

:headwall::headwall:[/QUOTE]



Oonkohan minä just tuollainen perunanlämmittäjä-kummajainen... Mulla on yleensä aina vieraisilla vauvanruoat mukana. Kun vauva syö 5 kertaa päivässä kiinetää ruokaa, niin yleensä jokin ruoka-aika sattuu vierailun ajalle. Ja sitten vielä kun visiitit yritän sovittaa sopivasti päiväunien kanssa, niin monesti se vaan menee sitten niin, että kun tullaan kylään niin aika pian vauvalle annetaan ruokaa. Ei mulle kukaan ole ainakaan sanonut, että se olis jotenkin haittaavaa. Siinä se menee muun jutustelun sivussa.

 

En ymmärrä sitä kun lapset laitetaan nukkumaan klo. 19.00 illalla ja ne on opetettu pienestä pitäen siihen, että talossa pitää olla hiljaa kuin huopatossutehtaalla lasten nukkuma-aikana. Tämä siis miehen veljen perheessä...

 

äiti pureskelee lihapalat reilun vuoden ikäiselle suussaan ja antaa sen jälkeen pureskellun palan lapselle. Yöks!!! lisäksi syöttää esim. isovanhempien ruokien jämät heidän lautasiltaan lapselle. Eikö voi lapsi saada infektion äidiltään jos äidillä on esim. reikä hampaassa puhumattakaan sitten muista flunssaviruksista ym. Tai äidit jotka imevät vauvan tuttia suussaan.

 

Ihana ketju. Vastasinkin jo tähän. Nyt kun luin kokonaan, niin mitä tästä opimmekaan? Käsittämättömän huonosti sitä suvaitaan erilaisia tapoja.

 

äiti pureskelee lihapalat reilun vuoden ikäiselle suussaan ja antaa sen jälkeen pureskellun palan lapselle. Yöks!!! lisäksi syöttää esim. isovanhempien ruokien jämät heidän lautasiltaan lapselle. Eikö voi lapsi saada infektion äidiltään jos äidillä on esim. reikä hampaassa puhumattakaan sitten muista flunssaviruksista ym. Tai äidit jotka imevät vauvan tuttia suussaan.

En usko!

 

Minä ymmärrän oikein hyvin tuota kuvailemaasi herkän vauvan äidin toimintaa. Meilläkin esikoinen ollut äärimmäisen herkkä ja hittastilämpiävä ja kyllä muistan, että aina sai jännittää, milloin vauva "saa kohtauksen" jostain pikkujutusta. Meilläkään ei muuten vauva viihtynyt hetkeäkään yksin lattialla, vaan siitä olisi seurannut "kohtaus", ja todennäköisesti olisimme joutuneet lähtemään kyläpaikasta pois. Kuopus meillä onkin ihan eri maata. Hänen kanssaan ei tarvitse ikinä jännittää tilanteita.

Tämä on varmastikin mielipide-kysymys mutta...tajuatko että viestistäsi saa kuvan, että sinä pelkäät lapsiasi? Siis mitä pahaa on siinä että lapsi saa "kohtauksen"? Lapsella on oikeus suuttua ja vaikkapa hermostua kymmenesti päivässä, ei se silti tarkoita sitä että häntä pitää suojella niiltä "raivostuttavilta" asioilta! Kyllä ainakin meille saa tulla kylään vaikka lapsella olisikin paha päivä tai kohtaus päällä...antaa raivota niin paljon kuin sielu sietää, ei siitä tarvitse välittää. Vai muuttuiko oma lapsesi rauhallisemmaksi/sietävämmäksi sillä hössötykselläsi? Veikkaan että ei.

Ihan inhimillistä tuollainen höösääminen, ei siinä mitään. Mutta ns. tavallisen lapsen vanhemman näkökulmasta täysin turhaa.

Ps. Viihtyykö vauva lattialla paremmin, jos häntä ei koskaan totuta siihen?

 

En usko!

En minäkään.

 

naapurissa käy äiti ainokaisen poikansa noin 4v kanssa kylässä.

Tämä äiti vaatii että kun "jetro" leikkii jollain lelulla ja sattuu jättämään sen johonki poistuessaan kiikkuun yms pitää muitten muistaa että "jetrolla" on leikki kesken jos sattuu tuleen sitää jatkamaan!
Minusta jos lelu jätetään ja mennään muihin puuhiin se on vapaata riistaa?

Naapurini lapsi on taasen tarkka tästä "jetron" karkailusta yms ja huuteleekin "jetron" perään jos lähtee juoksee karkuun pihalta eikä äitinsä sano mitää."jetron" äiti sähähtää tälle lapselle että Elä SiNÄ komenna "jetroa" minä kyllä huolehin.Lapsi itkua tihrusti pihalla viime kerralla saman tapauksen jäliltä ja oli kauhuissaan jos "jetro"jääkin auton alle kun sai mennä minustaki aika vilkkaalle 60nopeus alueella olevan tien viereen lällättään.
naapuri puree vaan huulta tämän äidin ainokaisen suojelun lomassa.

 

Tämä on varmastikin mielipide-kysymys mutta...tajuatko että viestistäsi saa kuvan, että sinä pelkäät lapsiasi? Siis mitä pahaa on siinä että lapsi saa "kohtauksen"? Lapsella on oikeus suuttua ja vaikkapa hermostua kymmenesti päivässä, ei se silti tarkoita sitä että häntä pitää suojella niiltä "raivostuttavilta" asioilta! Kyllä ainakin meille saa tulla kylään vaikka lapsella olisikin paha päivä tai kohtaus päällä...antaa raivota niin paljon kuin sielu sietää, ei siitä tarvitse välittää. Vai muuttuiko oma lapsesi rauhallisemmaksi/sietävämmäksi sillä hössötykselläsi? Veikkaan että ei.

Ihan inhimillistä tuollainen höösääminen, ei siinä mitään. Mutta ns. tavallisen lapsen vanhemman näkökulmasta täysin turhaa.

Ps. Viihtyykö vauva lattialla paremmin, jos häntä ei koskaan totuta siihen?

Mulla on myös ns. "herkkä" tai vaativan temeramentin vauva (nyt jo melkein taapero kyllä). Itseläkin oli jossain vaiheessa tilanne, että jännitin vierailuja ja kaikenlaisia kerhokäyntejä tms. En koe sitä niin, että olisin pelännyt lastani, vaan sitä miten ympäristö reagoi. Monta kertaa oli aika ahdistava tilanne, kun ympärillä pyöri tusinoittain setiä ja tätejä neuvomassa mitä mun pitäisi tehdä, enkä päässyt heitä mihinkään "karkuun" tai rauhallisempaan paikkaan. Olisin tarvinnut vain hetken rauhaa tyynnytellä vauvaani. Nyt nuo ajat ovat kyllä jo vain muistoja ja herkkä vauvani on kasvanut iloiseksi ja rohkeaksi taaperoksi.

 

En minäkään.

Valitettavasti on totta. Äidin mielestä pöpöt vain karaisevat lasta. Lapsi todellisuudessa sairastelee jatkuvasti.

 

No se että lapselle syötetää PELKKÄÄ valmis ruokaa. ihan vauvasta asti. onko se niin vaikeaa se porkkana, peruna keittää ja tilsiä. Jotenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä tajuta tämä. koska se porkana on niin helppo, kuoria ja laitta veteen ja keittää. ja on halpaa.

 

mä en myöskään ymmärrä jos jo muutenkin huonosti syövälle lapselle aletaan aina selittämään että tässä on nyt tätä ja tätä ja tätä lautasella, tuo on tuo kasvis ja tässä on tätä lihaa. Noniin, maistapa nyt.

Mä laitan ruuan nenän eteen, syö mitä syö ja sillä hyvä. En mä ala aina ensin selvittämään mitä kaikkea siihen ruokaan on tällä kertaa laitettu.

 

öh, mä oon putsannu vauvan tutin suussani, kun ei ollut muita tutteja mukana ja putos maahan..

Mut itse aloitukseen:

Mä en ymmärrä perhepetejä enää siinä vaiheessa, kun lapsi ei tarvitse yöllä ruokaa.

Enkä myöskään tajua sitä taaperoimetystä. Kyl reilu vuosikas pitää olla jo vierotettuna ja lehmänmaidoilla. Enkä sitä, kun vauvalle ei opeteta kiinteitä vaan tuskaillaan, et kun ei se syö kiinteää, ja laiskuuksissaan vaan lykätään tissi suuhun vuoden ikäselle.

Mä en tajua just myöskään sitä, et jos jostain komennetaan/kielletään niin ei katsota et lapsi tottelee sen mitä sanoo.

 

lisäyksenä: mulla ei myöskään ole yhtään reikää hampaissa.