Minua itkettää.

En ole ees varma mikä. Kävin tuossa saunassa ja rupesin miettiin kaikkea tapahtunutta, viime vuosia, viime kuukausia, tuli sellanen olo että nyt vasta tajuaa mistä kaikista esteistä on selvinny ylitte. Hitto, jotenki se vaan iski tajuntaan. Ja sitte se itku tuli.... Vaikka oon itkua tihrustanu päivätolkulla samojen juttujen takia niin nyt se vasta tuntu helpottavalta. Harmi ko mies on töissä, nyt ois ollu niin ihana puhua jollekki ja käpertyä kainaloon jonka tietää olevan minua varten.... :ashamed:

Piiiiiiiitkän tekstarin laitoin kyllä ja sain takasin vastauksen että rakastaa minua eikä ole montaa tuntia että on kotona. Kyllä se vähän helpotti.
En mie selittää ossaa, mut jotenki tuntuu helpotuksen itkulta. Koko ilta menny persiilleen ihan kaikin tavoin, ko itelleni niin suunnittelin kivaa iltaa yksinään, siitä mittään tullu ko dvd-soitin ei toiminu, kasvonaamio oli menny vanhaksi, jäätelö ei maistunu miltään nuhasena ja kuumekki taas nousussa ja heppi puuttuu :D

Pöh. Turha vissin murehtia. Elämä jatkuu.... Aina vaan. Toivon niin kovasti että aamulla oisin terve simsalabim ja pääsisin mettään marjoja vaanimaan. :snotty:


*avautuminen*
 
"august"
vaikken tiedä noista jutuista mitn mutta silti voin elää tunteessa mukana, osaan kuvitella miltä tuntuu...helpottaa se! :) Kumpa voisitkin olla aamulla täysin terve.
 
"vieras"
Voimaa! Kipeenä asiat aina kertaantuu. Mä aina poraan, että nyt kuolen ja lapset jää ilman äitiä ja ties mitä... ja sitten teen lupauksen, että jos paranen, sitten olen maailman paras äiti ja plaa plaa :) Kyllä se siitä! Sulla on kuitenkin aika rankka elämä takana, varmasti vielä vie aikaa ennenkuin pystyt ajattelemaan menneitä ilman itkua tai herkistymistä.
 
[QUOTE="august";21909404]vaikken tiedä noista jutuista mitn mutta silti voin elää tunteessa mukana, osaan kuvitella miltä tuntuu...helpottaa se! :) Kumpa voisitkin olla aamulla täysin terve.[/QUOTE]

Jos vetäis pari kolme valkosipulia nassuun nii ehkä....? :whistle: Tälle päivää olen jyrsiny jo neljä kynttä, ilmankos se ukko niin vauhilla hilpas töihin.... :'(
 
[QUOTE="vieras";21909415]Voimaa! Kipeenä asiat aina kertaantuu. Mä aina poraan, että nyt kuolen ja lapset jää ilman äitiä ja ties mitä... ja sitten teen lupauksen, että jos paranen, sitten olen maailman paras äiti ja plaa plaa :) Kyllä se siitä! Sulla on kuitenkin aika rankka elämä takana, varmasti vielä vie aikaa ennenkuin pystyt ajattelemaan menneitä ilman itkua tai herkistymistä.[/QUOTE]
No niin, surkeana olo on surkea jo valmiiksi ja se siitä vaan pahenee ko istuu hetken yksin ihan hiljaa... En oo vielä onneksi joutunu toteamaan että lupaisin olla parempi äiti, mie oon tehny nämä kuukaudet parhaani mihin oon kyenny ja olen siihen tyytyväinen. =)
Yleensä mie aattelen niin tunteettomasti kaikkea mitä oon taakse jättäny, paitsi ne jotku itkut jotka tullee niitten asioitten takia. Mut tämä itku oli niin erilaista. Se ei tullu niin syvältä, mut oli paljon helpottavampi. Ja ennemminki vois sanoa että nyt on ihan erilainen olo ko yleensä itkun jälkeen, ei oo lohduton olo, enkä pelkää mittään, vaan varmempi olo. Vahva olo. Miten sen sanois....
 
"vieras"
No niin, surkeana olo on surkea jo valmiiksi ja se siitä vaan pahenee ko istuu hetken yksin ihan hiljaa... En oo vielä onneksi joutunu toteamaan että lupaisin olla parempi äiti, mie oon tehny nämä kuukaudet parhaani mihin oon kyenny ja olen siihen tyytyväinen. =)
Yleensä mie aattelen niin tunteettomasti kaikkea mitä oon taakse jättäny, paitsi ne jotku itkut jotka tullee niitten asioitten takia. Mut tämä itku oli niin erilaista. Se ei tullu niin syvältä, mut oli paljon helpottavampi. Ja ennemminki vois sanoa että nyt on ihan erilainen olo ko yleensä itkun jälkeen, ei oo lohduton olo, enkä pelkää mittään, vaan varmempi olo. Vahva olo. Miten sen sanois....
Avioeron jälkimainingeissa nuo itkun eri vaiheet, asteet ja vivahde-erot tuli hyvin tutuiks, joten ymmärrän mitä tarkoitat. Se on kai sitä puhdistavaa itkua. Kyllä mäkin yritän aina parhaani äitinä ja pidänkin itseäni hyvänä äitinä, mutta kipeänä jotenkin aina tuntuu, etten riitä mihinkään. Toinen pyhä lupaus on aloittaa terveelliset elämäntavat :D
 
[QUOTE="vieras";21909526]Avioeron jälkimainingeissa nuo itkun eri vaiheet, asteet ja vivahde-erot tuli hyvin tutuiks, joten ymmärrän mitä tarkoitat. Se on kai sitä puhdistavaa itkua. Kyllä mäkin yritän aina parhaani äitinä ja pidänkin itseäni hyvänä äitinä, mutta kipeänä jotenkin aina tuntuu, etten riitä mihinkään. Toinen pyhä lupaus on aloittaa terveelliset elämäntavat :D[/QUOTE]

No nuo terveelliset elämäntavat... Mie pääsin tupakasta muka eroon mut röyhyttelen iltasin yhen tai kaks, no en ees joka ilta. Joskus. Ja aina mie tupakilla ollessa päätän etten ennää ikinä.
Joka kerta ko vedän sipsipussia naamaan mie kuvittelen minun tukkeutuvia suonia ja vauhti senku kiihtyy. Hoen että pitäs elää monta kymmentä vuotta vielä, ei sais tämmösiä syä.... Ja silti syön. Ikilihottaja kai olen. Sen takia mätän naamaan kaikkea kökköä, mut mitä se tekkee terveydelle lopulta. Hyh.

Mut terapiassa minun piti miettiä miksi olen hyvä äiti (oli huono äiti-fiiliksiä liikaa ) ja listassa oli mm. se että mulla on aina aikaa leikkiä, mulla on aina aikaa halia ja muiskutella, aina aikaa pöristellä massua, aina aikaa vain tuijottaa ja hihitellä, aina aikaa syöttää ja pukea, mennä ulos, mulla on aina aikaa pittää sylissä ja lukea kirjoja... Ja se kuulema riittää. Joten päätin että mie oon hyvä äiti. Paras mitä meijän tirppa voi saaha. :saint:
 
Niin pä :) Ihana oli nukkua meleki kaheksaan asti, sit alotti eskariterroristi ja sen sisko kauheen mekkalan |O
Mut jos mie tulisin teille yökylään niin voisin aamulla nousta niitten kans mölyään. Tosin mie yleensä nousen kuuen maissa, näin niinku normaalisti... Onneksi minimuru on yhtä aikanen lintu ko äitinsäkki. Ei tarvi yksin olla hereillä. :D
 
Mut jos mie tulisin teille yökylään niin voisin aamulla nousta niitten kans mölyään. Tosin mie yleensä nousen kuuen maissa, näin niinku normaalisti... Onneksi minimuru on yhtä aikanen lintu ko äitinsäkki. Ei tarvi yksin olla hereillä. :D
Niiin, mut sit mie saisin vauvan kans nukkua ihan rauhassa, ko työ jo kuudelta puuhaisitte PIHALLE innosta soikeena.. :saint:

Nyt pitää mennä hommiin, ennenko juurrun tähä :D
 

Yhteistyössä