Psykologian professori Ylen AamuTV:ssä: "alle 3-vuotiaiden pikkulasten vanhempien ei tulisi erota."

[QUOTE="Huom";21898168]Nyt ymmärsit aivan väärin. Mehän olemme heidän (siis niiden 40-50-luvuilla syntyneiden) lapsiaan ja ilmeisesti tälle nykyiselle vanhempien sukupolvelle ei ole ongelmia näyttää tunteita tai etsiä hyvää parisuhdetta. Vai yhäkö se "perintö" edelleen sinusta jatkuu?[/QUOTE]

Mun mielestä nimenomaan aletaan pikkuhiljaa saada sitä "perintöä" purettua eikä sitä sen takia saisi yrittää tuhota. Omat vanhempani pyrki olemaan asiallisissa väleissä lasten nähden, mutta todellisuudessa heillä oli tosi kylmät välit vuosikausia vaikka yhdessä lasten takia pysyivätkin. Mun on vaikea olla ajattelematta paljonko se on omiin suhteisiin vaikuttanut, miten monet ongelmat johtuu siitä että yritän niin voimakkaasti rikkoa sitä esimerkkiä mikä mulle on annettu.

Jos nyt aletaan painostaa ihmisiä siihen että yhdessä pitää pysyä lasten takia, lapsille on parempi ettei vanhemmat eroa, ei tarvitse olla sellaisissa väleissä että vanhempien väliltä voi aistia lämpimiä tunteita vaikkei näkyvää fyysistä läheisyyttä olisikaan, mennään takapakkia oikein kivasti. Tämä on se mitä en voi uskoa kenenkään haluavan : /
 
Viimeksi muokattu:
nikitön
Jos nyt aletaan painostaa ihmisiä siihen että yhdessä pitää pysyä lasten takia, lapsille on parempi ettei vanhemmat eroa, ei tarvitse olla sellaisissa väleissä että vanhempien väliltä voi aistia lämpimiä tunteita vaikkei näkyvää fyysistä läheisyyttä olisikaan, mennään takapakkia oikein kivasti. Tämä on se mitä en voi uskoa kenenkään haluavan : /
Aloitetaan siitä, että perustetaan se perhe sellaisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla ikuisesti, joka omaa samat arvot, jonka eteen on tarvittaessa valmis vähän uhrautumaankin, jonka kanssa eläminen on sen arvoista että jaksaa hampaat irvessä vähän taistellakin jos joskus onkin vaikeaa. Puhutaan perheytymisasiat halki jo ennen ensimmäisenkään yritystä, eletään arkea ja vähän vastamäkiäkin kaksistaan, jotta nähdään olisiko tuosta vanhemmaksi. Ja sitten annetaan lapsille taas se malli, että avioon ei mennä hetken mielijohteesta, eikä elämä aina ole ruusuilla tanssimista ja varmaan joka suhteessa on huonojakin päiviä, mutta että nekin kuuluu elämään eivätkä ole syy eroon.

Tajutaan itse ja opetetaan lapsille että avioliitto ja perheen perustaminen on vakavia asioita joiden eteen pitää nähdä jopa vaivaa, eikä aina voi vaan luovuttaa ja etsiä helpointa tietä.
 
"juupas"
Jep, ei alle 3-vuotiaiden lasten pitäisi minustakaan erota. Ei kuitenkaan tuon alkuperäisen asian vuoksi vaan sen takia, että pikkulapsi aika on vaikeaa aikaa monelle parisuhteelle ja sen aikana eron tekeminen on minusta älyvapaata. Aika usein suhteet elävöityy kun lapset ylittää pikkulapsivaiheen. Sitä en ymmärrä alkuunkaan että sitten vedotaan siihen, että on ne eron aiheet olleet aiemminkin esillä, miksi sitten on tehnyt sellaiseen suhteeseen lapsia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja nikitön;21898804:
Aloitetaan siitä, että perustetaan se perhe sellaisen kanssa, jonka kanssa haluaa olla ikuisesti, joka omaa samat arvot, jonka eteen on tarvittaessa valmis vähän uhrautumaankin, jonka kanssa eläminen on sen arvoista että jaksaa hampaat irvessä vähän taistellakin jos joskus onkin vaikeaa. Puhutaan perheytymisasiat halki jo ennen ensimmäisenkään yritystä, eletään arkea ja vähän vastamäkiäkin kaksistaan, jotta nähdään olisiko tuosta vanhemmaksi. Ja sitten annetaan lapsille taas se malli, että avioon ei mennä hetken mielijohteesta, eikä elämä aina ole ruusuilla tanssimista ja varmaan joka suhteessa on huonojakin päiviä, mutta että nekin kuuluu elämään eivätkä ole syy eroon.
.
omasta puolestaan voi päättää että asiat ovat noin. Toisen puolesta ei voi. koskaan ei voi olla 100% varma että se toinen ihminen ei muutu tai kaikista vannomisista ja vakuutteluista huolimatta päätä että hänelle riitti perhe-elämä. Vaikka itse pysyisi kynsin hampain suhteessa ja yrittäisi korjata asioita ja ylläpitää parisuhdetta, se ei auta jos toinen osapuoli on saanut tarpeekseen eikä enää yksinkertaisesti halua
 
Minä uskon siihen, että lapsi sopeutuu eroon paremmin mitä pienempi hän on. Minusta siis tuo neljän vuoden ikäero on täyttä puppua. Vaikeampaa on esim. varhaismurrosikäisillä tai teineillä, joiden vanhemmat eroavat. He ovat vielä yleensä joutuneet seuraamaan vanhempiensa huonoa parisuhdetta vuosikausia ja saaneet vääristyneen mallin parisuhteesta, ja kaiken lisäksi hakeutuvat helposti itsekin samanlaiseen parisuhteeseen myöhemmin (esim. tyttö voi kuvitella että mies saa puhua puolisolleen halveksivaan ja vähättelevään sävyyn, tai poika voi kuvitella että miehelle on normaalia olla tossukka, joka hyppää kun vaimo napsauttaa sormiaan tai poika voi kasvaa siihen että naisen kuuluu olla kotiorjana ja palvella miestään. Tms.).

Ennen arvostin Keltikangas-Järvistä, enää en ymmärrä noin mustavalkoista ajattelua.
 
Jep, vuoroviikkosysteemi on huono, palvelee ainoastaan itsekkäiden vanhempien etua... Mutta ehkäpä joissain tapauksissa (esim. väkivalta, päihdeongelmat) se ero todellakin on ainoa oikea vaihtoehto eikä siitä pidä vanhempia yhtään enempää syyllistää.
 
Minä uskon siihen, että lapsi sopeutuu eroon paremmin mitä pienempi hän on. Minusta siis tuo neljän vuoden ikäero on täyttä puppua. Vaikeampaa on esim. varhaismurrosikäisillä tai teineillä, joiden vanhemmat eroavat. He ovat vielä yleensä joutuneet seuraamaan vanhempiensa huonoa parisuhdetta vuosikausia ja saaneet vääristyneen mallin parisuhteesta, ja kaiken lisäksi hakeutuvat helposti itsekin samanlaiseen parisuhteeseen myöhemmin (esim. tyttö voi kuvitella että mies saa puhua puolisolleen halveksivaan ja vähättelevään sävyyn, tai poika voi kuvitella että miehelle on normaalia olla tossukka, joka hyppää kun vaimo napsauttaa sormiaan tai poika voi kasvaa siihen että naisen kuuluu olla kotiorjana ja palvella miestään. Tms.).

Ennen arvostin Keltikangas-Järvistä, enää en ymmärrä noin mustavalkoista ajattelua.
Näin. Kyllä yli nelivuotias muistaa sen vanhempien eron ja sen mitä ennen sitä on ollut. Mun likka oli eron tullessa 1v7kk eikä hänellä ole mitään muistikuvaa siitä, että äiti ja isi on ollut joskus pariskunta. Tuskin osaa edes kuvitella sellaasta, että oltais saman katon alla.

Mä ehdin just täyttää 18v. kun mun vanhemmat eros. Voin sanoa, että onneksi erosivat. Mä tiesin missä mennään ja toivoin, että vanhemmat pian tajuaa erota. Mä olin helpottunut, mutta 13v. sisko piti vanhempien eroa pahana. Mutta sisko nyt ei tiennytkään koko totuutta toisin kuin mä. Veli ei ole pitänyt eroa kovin pahana, oli tuolloin 8v.
 
Lunatic
Oon aina päivitelly tota viikko-viikko-systeemiä.. ihan sairas, menis jo aikusellakin pää sekasin.

Kannattais ajatella lasta kun erotaan, eikä omaa napaa. Jokainen ansaitsee kodin, eikä kiertolaiselämää jossa ei ole PYSYVÄÄ kotia.
Ei sen toisen vanhemman tartte mihinkään kadota, vaikka lapsi "vain kävis" siellä.
Totuus vain on, ettei lasta voi pistää puoliksi!!!!!

Eikö ihmiset ajattele järjellä ja sydämellään, ENNEN KUIN joku ns. "ammatti-ihminen" ottaa asioita puheeksi.
Luulis äidinvaistojenkin jotain sanovan, vai eikö semmosia ole sitten suotu.. esim noille julkkiksille. :O
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Oon aina päivitelly tota viikko-viikko-systeemiä.. ihan sairas, menis jo aikusellakin pää sekasin.

Kannattais ajatella lasta kun erotaan, eikä omaa napaa. Jokainen ansaitsee kodin, eikä kiertolaiselämää jossa ei ole PYSYVÄÄ kotia.
Ei sen toisen vanhemman tartte mihinkään kadota, vaikka lapsi "vain kävis" siellä.

Eikö ihmiset ajattele järjellä ja sydämellään, ENNEN KUIN joku ns. "ammatti-ihminen" ottaa asioita puheeksi.
Luulis äidinvaistojenkin jotain sanovan, vai eikö semmosia ole sitten suotu.. esim noille julkkiksille. :O
Mä en kyllä osaasi meille kuvitella tuota viikko-viikkosysteemiä. Eikä meillä ole jokatoinen viikonloppusysteemiäkään. Likka on isällään yleensä ti, to ja pe-yöt. Meille toimiva. Pidettiin tärkiänä sitä, että likka näkee isäänsä usiemmin kuin jokatoinen viikonloppu koska oli eron tullessa pieni vielä. Nyt on rutinoitunut tuo systeemi, mutta siinä voidaan joustaa esim. heinäkuussa mentiin aika pitkälti mun työvuorojen ehdoilla.

Yksi tapa mitä en voisi ikinä toteuttaa on se, että lapset jää yhteiseen kotiin ja vanhemmat vuorottelee. Ei siitä tulisi yhtään mitään.
 
Lunatic
Mä en kyllä osaasi meille kuvitella tuota viikko-viikkosysteemiä. Eikä meillä ole jokatoinen viikonloppusysteemiäkään. Likka on isällään yleensä ti, to ja pe-yöt. Meille toimiva. Pidettiin tärkiänä sitä, että likka näkee isäänsä usiemmin kuin jokatoinen viikonloppu koska oli eron tullessa pieni vielä. Nyt on rutinoitunut tuo systeemi, mutta siinä voidaan joustaa esim. heinäkuussa mentiin aika pitkälti mun työvuorojen ehdoilla.

Yksi tapa mitä en voisi ikinä toteuttaa on se, että lapset jää yhteiseen kotiin ja vanhemmat vuorottelee. Ei siitä tulisi yhtään mitään.
Minen suostuis ikipäivänä mihinkään viikko-viikko-systeemiin.. saati toi likkakaan kun osaa jo itsekin sanoa mitä haluaa.
Juu meilläkin mennään joustaen, ei ole edes mitenkään virallisesti sovittu aikoja. Fiilisten ja tarpeen mukaan täs mennään.
 
Minen suostuis ikipäivänä mihinkään viikko-viikko-systeemiin.. saati toi likkakaan kun osaa jo itsekin sanoa mitä haluaa.
Juu meilläkin mennään joustaen, ei ole edes mitenkään virallisesti sovittu aikoja. Fiilisten ja tarpeen mukaan täs mennään.
Meillä ei ole mitään virallista tapaamissopimusta olemassa vaan papereihin on vain laitettu, että vanhemmat sopii keskenään.
 
matkailija
Itse naureskelin tuolle mummolle. Kyllä se on parempi, että vanhemmat eivät asu samassa kämpässä jos eivät toisiaan kestä.

Tuo mummo edusti ns. vanhaa koulukuntaa jonka mukaan naimisissa ollaan hautaan asti, ei väliä vaikka tulisi nyrkistä tai kaulimesta.

Samaisen mummon mukaan lasten paras paikka on äidin luona, ei isän. Isäthän pahoinpitelee mummon mukaan.
Tuo "mummo" sattuu olemaan varsin arvostettu tyyppi. Siis juurihan bracketin tekstin mukaan hän sitä paitsi sanoi, että olisi hyvä olla yhdessä PAITSI jos perheessä alkoholismia tai väkivaltaa.. Itse haastattelua en kyllä ole mistään katsonut.

Saatan olla vanhanaikainen, mutta minusta kyllä vanhempien pitäisi ihan oikeasti ottaa enemmän vastuuta lapsiensa hyvinvoinnista eikä juosta just niin kuin itselle parhaalta tuntuu.
 

Yhteistyössä