Olen 50 v. ja odotan ekaa lasta, kysykää mitä haluatte?

Onnea odotukseen! Elämää ei etukäteen tiedä, olkaa onnellisia ja kiitollisia raskaudesta. Toivottavasti odotus sujuu hyvin ja ilman ongelmia, samoin vauva-aika.
Uskon että sinusta tulee ihan yhtä hyvä äiti kuin 30 vuotiaasta. Voithan olla paremmassa kunnossakin kuin itseäsi paljon nuoremmat.
Kaikkea hyvää siis.

Kiitos!

 

Minusta tuollaiset yliikäiset odottajat ovat melko irvokkaita ja säälittäviä.

Onko ala-ikäiset odottajat mielestäsi myöskin irvokkaita?

Jos ei niin mistä moinen epäloogisuus?

Alaikäiset (alle 18v hedelmälllisessä iässä olevat eli noin +15v) ovat hehkeitä kuin ruusunnuput ja juuri parhaassa iässä lisääntymisen biologiaa ajatellen. Ei heitä voi rinnastaa mummoikäisiin.

 

Onnea raskauteen ja kaikkea hyvää äitiyteen! kysyn vaan että eikö sitten häiritse, kun sinua luullaan lapsen mummoksi? Tiedän tapauksia joissa nelikymppisenäkin synnyttäneitä äitejä ollaan luultu lapsen mummoksi.Mutta se on tuskin huolista suurin

Minua kyllä luullaan yleensä nuoremmaksi kuin olen. Mutta, mitä se muille kuuluu minun ikäni??? Kuka olisi niin pässi, että tulisi kysymään minulta olenko lapseni mummo? Kai ihmisillä nyt jonkinlaiset käytöstavat sentään on?

Olen todellakin ihan aito 50 v. Enkä ole edes lähes tulkoonkaan vanhin odottaja Suomessa. Pari vuotta sitten Sara-lehdessä kerrottiin sinkkunaisesta, joka oli saanut 52-vuotiaana kolmostytöt. Tämä nainen on antanut viime aikoina monia haastattelua asiasta. Hyvin hänellä ja tytöillä menee. Kannattaa lukea niitä artikkeleita, jos on jotain ennakkoluuloja yli 50 v. äitejä kohtaan. Monta vuotta sitten "Sunnuntaivekkari" -ohjelmassa haastateltiin naista, joka oli saanut luomutyttären 50 vuotiaana. Esikoinen oli jo 33v.

Isäni isä eli 94 vuotiaaksi. Suvussani löytyy aika paljon yli 90-vuotiaaksi asti eläneitä. Jos pidän itsestäni huolta, niin myös minulla on ihan hyvät mahdollisuudet saavuttaa tuo ikä. Voin hyvin nähdä lapsenlapsetkin.

En polta tupakkaa, en käytä alkoholia, huumeita en ole koskaan edes kokeillut. Enkä ole lääkkeiden väärinkäyttäjä. Olen perusterve ja pyrin elämään kohtalaisen terveellisesti. Yritän antaa lapselleni mahdollisimman hyvän alun elämälle.

On todellakin vaikka kuinka paljon naisia, jotka eivät elä terveellisesti ja suorastaan vahingoittavat odottamaansa vauvaa käyttämällä alkoholia tms. Siksi ihmettelenkin tätä pelkkään ikään kohdistuvaa arvostelua.

Jos näytät mummolta, niin et voi myöskään loukkaantua jos joku olettaa sinun olevan lapsesi mummo.

 

Miten sinuun/ sinuun ja mieheesi (lähinnä ikään) on suhtauduttu neuvolassa yms?
Ja seurataanko raskauttasi normaalia enemmän?

Suhtauduttu asiallisesti. Seurataan normaalia tarkemmin, siis käyn lääkärissä useammin kuin muut.

Kyselevätkö ne mitään, miten on saanut alkunsa? Tuleeko asenteellisuutta vastaan?

Miltä tuntuu ajatella, että munasolu on toisen naisen? Ajatteleeko sitä asiaa ollenkaan? Tuntuuko lapsi kuitenkin täysin omalta?

Neuvolassa ei kysytty asiasta. Sen sijaan np-ultrassa itse kerroin asiasta, koska se oli oleellinen tieto, luovuttajan ikä. Kummassakin paikassa suhtautuminen asiallista, sen puoleen ei valittamista.

Lahjamunasolu oli minulle ainoa mahdollisuus saada lapsi. Olen tulevan lapseni äiti. Minä olen se, joka olen raskaana ja käyn läpi sektion. Imetän ja huolehdin lapsestani. Suhtaudun lapseeni aivan kuin hän olisi minun biologinen lapseni. En osaa ajatella asiaa mitenkään toisin. Ei asiassa ole minulle mitään eroa.

 

Jännittääkö/peloittaako synnytys?

Miten suku ja ystävät ottivat raskausuutisen vastaan?

Minut leikataan tietysti, tottakai se jännittää. Osa ystävistä tiesi asiasta jo etukäteen. Sukulaisista vain harva tietää. Mitään kkovin negatiivista ei ainakaan suoraan ole sanottu. Mitä sitten selän takana puhutaan, en tietenkään tiedä.

Miten niin "leikataan tietysti"?

 

Jännittääkö/peloittaako synnytys?

Miten suku ja ystävät ottivat raskausuutisen vastaan?

Minut leikataan tietysti, tottakai se jännittää. Osa ystävistä tiesi asiasta jo etukäteen. Sukulaisista vain harva tietää. Mitään kkovin negatiivista ei ainakaan suoraan ole sanottu. Mitä sitten selän takana puhutaan, en tietenkään tiedä.

Miten niin "leikataan tietysti"?

En kyllä edes suostuisi synnyttämään alateitse 50-vuotiaana. On kuitenkin ensimmäinen synnytys.

 

Jännittääkö/peloittaako synnytys?

Miten suku ja ystävät ottivat raskausuutisen vastaan?

Minut leikataan tietysti, tottakai se jännittää. Osa ystävistä tiesi asiasta jo etukäteen. Sukulaisista vain harva tietää. Mitään kkovin negatiivista ei ainakaan suoraan ole sanottu. Mitä sitten selän takana puhutaan, en tietenkään tiedä.

Miten niin "leikataan tietysti"?

En kyllä edes suostuisi synnyttämään alateitse 50-vuotiaana. On kuitenkin ensimmäinen synnytys.

Saitko sä ihan automaattisesti luvan sektioon vain iän perusteella?

 

Miten sinuun/ sinuun ja mieheesi (lähinnä ikään) on suhtauduttu neuvolassa yms?
Ja seurataanko raskauttasi normaalia enemmän?

Suhtauduttu asiallisesti. Seurataan normaalia tarkemmin, siis käyn lääkärissä useammin kuin muut.

Kyselevätkö ne mitään, miten on saanut alkunsa? Tuleeko asenteellisuutta vastaan?

Miltä tuntuu ajatella, että munasolu on toisen naisen? Ajatteleeko sitä asiaa ollenkaan? Tuntuuko lapsi kuitenkin täysin omalta?

Neuvolassa ei kysytty asiasta. Sen sijaan np-ultrassa itse kerroin asiasta, koska se oli oleellinen tieto, luovuttajan ikä. Kummassakin paikassa suhtautuminen asiallista, sen puoleen ei valittamista.

Lahjamunasolu oli minulle ainoa mahdollisuus saada lapsi. Olen tulevan lapseni äiti. Minä olen se, joka olen raskaana ja käyn läpi sektion. Imetän ja huolehdin lapsestani. Suhtaudun lapseeni aivan kuin hän olisi minun biologinen lapseni. En osaa ajatella asiaa mitenkään toisin. Ei asiassa ole minulle mitään eroa.

Mun mielestä tuo on luonnotonta ja sairasta. Jos lapsi olisi biologinen (vahinko kai lähinnä tuossa iässä), ymmärtäisin. mutta että lapsi joutuu kärsimään ikälopusta vanhemmasta -se on VÄÄRIN.

 

Miten sinuun/ sinuun ja mieheesi (lähinnä ikään) on suhtauduttu neuvolassa yms?
Ja seurataanko raskauttasi normaalia enemmän?

Suhtauduttu asiallisesti. Seurataan normaalia tarkemmin, siis käyn lääkärissä useammin kuin muut.

Kyselevätkö ne mitään, miten on saanut alkunsa? Tuleeko asenteellisuutta vastaan?

Miltä tuntuu ajatella, että munasolu on toisen naisen? Ajatteleeko sitä asiaa ollenkaan? Tuntuuko lapsi kuitenkin täysin omalta?

Neuvolassa ei kysytty asiasta. Sen sijaan np-ultrassa itse kerroin asiasta, koska se oli oleellinen tieto, luovuttajan ikä. Kummassakin paikassa suhtautuminen asiallista, sen puoleen ei valittamista.

Lahjamunasolu oli minulle ainoa mahdollisuus saada lapsi. Olen tulevan lapseni äiti. Minä olen se, joka olen raskaana ja käyn läpi sektion. Imetän ja huolehdin lapsestani. Suhtaudun lapseeni aivan kuin hän olisi minun biologinen lapseni. En osaa ajatella asiaa mitenkään toisin. Ei asiassa ole minulle mitään eroa.

Mun mielestä tuo on luonnotonta ja sairasta. Jos lapsi olisi biologinen (vahinko kai lähinnä tuossa iässä), ymmärtäisin. mutta että lapsi joutuu kärsimään ikälopusta vanhemmasta -se on VÄÄRIN.

Sinä joka vastasit, olet pikemminkin luonnoton ajatusmaailmaltasi.
Mäkin olen 45v, enkä tunne itseäni yhtään vanhaksi/raihnaiseksi.
Moni 50-vuotias on vielä ihan ok ja terve!

 

Mikä on lääketieteellinen syy sektiolle iän takia? Siis mitä siinä pelätään tapahtuvan alateitse synnytettäessä? Vai myönnetäänkö siinä rivien välistä, että se sektio onkin alatiesynnytystä turvallisempi juttu...?

 

Miten sinuun/ sinuun ja mieheesi (lähinnä ikään) on suhtauduttu neuvolassa yms?
Ja seurataanko raskauttasi normaalia enemmän?

Suhtauduttu asiallisesti. Seurataan normaalia tarkemmin, siis käyn lääkärissä useammin kuin muut.

Kyselevätkö ne mitään, miten on saanut alkunsa? Tuleeko asenteellisuutta vastaan?

Miltä tuntuu ajatella, että munasolu on toisen naisen? Ajatteleeko sitä asiaa ollenkaan? Tuntuuko lapsi kuitenkin täysin omalta?

Neuvolassa ei kysytty asiasta. Sen sijaan np-ultrassa itse kerroin asiasta, koska se oli oleellinen tieto, luovuttajan ikä. Kummassakin paikassa suhtautuminen asiallista, sen puoleen ei valittamista.

Lahjamunasolu oli minulle ainoa mahdollisuus saada lapsi. Olen tulevan lapseni äiti. Minä olen se, joka olen raskaana ja käyn läpi sektion. Imetän ja huolehdin lapsestani. Suhtaudun lapseeni aivan kuin hän olisi minun biologinen lapseni. En osaa ajatella asiaa mitenkään toisin. Ei asiassa ole minulle mitään eroa.

Mun mielestä tuo on luonnotonta ja sairasta. Jos lapsi olisi biologinen (vahinko kai lähinnä tuossa iässä), ymmärtäisin. mutta että lapsi joutuu kärsimään ikälopusta vanhemmasta -se on VÄÄRIN.

Sinä joka vastasit, olet pikemminkin luonnoton ajatusmaailmaltasi.
Mäkin olen 45v, enkä tunne itseäni yhtään vanhaksi/raihnaiseksi.
Moni 50-vuotias on vielä ihan ok ja terve!

45 ei ole sama kuin 50.

 

Haha! "munasolutuotanto!"

Kyllä ne munasolut ihan siellä ovat valmiina vauvasta asti, ei niitä mistään "tehdä".

 

Ja luin lisää! Ai munasarjoista ne munasolut oikein "loppuvat!"

Lääh, nyt onkin tämän yön naurut saatu. Kiitos niistä. Voi voi.

 

Voisit jo vastata, että saatko sektion iän perusteella! :attn:

 

Onnea raskauteen ja kaikkea hyvää äitiyteen! kysyn vaan että eikö sitten häiritse, kun sinua luullaan lapsen mummoksi? Tiedän tapauksia joissa nelikymppisenäkin synnyttäneitä äitejä ollaan luultu lapsen mummoksi.Mutta se on tuskin huolista suurin

Minua kyllä luullaan yleensä nuoremmaksi kuin olen. Mutta, mitä se muille kuuluu minun ikäni??? Kuka olisi niin pässi, että tulisi kysymään minulta olenko lapseni mummo? Kai ihmisillä nyt jonkinlaiset käytöstavat sentään on?

Olen todellakin ihan aito 50 v. Enkä ole edes lähes tulkoonkaan vanhin odottaja Suomessa. Pari vuotta sitten Sara-lehdessä kerrottiin sinkkunaisesta, joka oli saanut 52-vuotiaana kolmostytöt. Tämä nainen on antanut viime aikoina monia haastattelua asiasta. Hyvin hänellä ja tytöillä menee. Kannattaa lukea niitä artikkeleita, jos on jotain ennakkoluuloja yli 50 v. äitejä kohtaan. Monta vuotta sitten "Sunnuntaivekkari" -ohjelmassa haastateltiin naista, joka oli saanut luomutyttären 50 vuotiaana. Esikoinen oli jo 33v.

Isäni isä eli 94 vuotiaaksi. Suvussani löytyy aika paljon yli 90-vuotiaaksi asti eläneitä. Jos pidän itsestäni huolta, niin myös minulla on ihan hyvät mahdollisuudet saavuttaa tuo ikä. Voin hyvin nähdä lapsenlapsetkin.

En polta tupakkaa, en käytä alkoholia, huumeita en ole koskaan edes kokeillut. Enkä ole lääkkeiden väärinkäyttäjä. Olen perusterve ja pyrin elämään kohtalaisen terveellisesti. Yritän antaa lapselleni mahdollisimman hyvän alun elämälle.

On todellakin vaikka kuinka paljon naisia, jotka eivät elä terveellisesti ja suorastaan vahingoittavat odottamaansa vauvaa käyttämällä alkoholia tms. Siksi ihmettelenkin tätä pelkkään ikään kohdistuvaa arvostelua.

niinpä,tupakoitseva 30v äiti voi kuolla aikasemmin kun 50v terveellisesti elävä äiti. kukaan ei tiedä kauanko elää

 

Apua, etkai vaan tosissas ole?

Noh, onnea varmaankin sitten...

 

Kyllä mä ymmärrän tuon ikäisten luomuraskaudet, mutta se, että ehdoin tahdoin toimitaan luontoa vastaan, menee mun ymmärryksen yli. Miksi ihmeessä kukaan lääkäri edes suostuu tuohon? Tai no tiedänhän minä, että raha ratkaisee. Lapsen etu on toissijaista.

 

Yksi kysymys nousee tässä oudossa oudossa keskustelussa mieleen: kuinkahan varmaa on, että maitoa alkaa noin iäkkäällä ihmisellä kehittyä?

 

Onko luomuraskaus?

No, ei varmasti ole! Lue biologian kirjat uudestaan.

Lue itse

Kyllä nainen voi tulla raskaaksi luomusti 50 vuotiaanakin.

 

Yksi kysymys nousee tässä oudossa oudossa keskustelussa mieleen: kuinkahan varmaa on, että maitoa alkaa noin iäkkäällä ihmisellä kehittyä?

No jos tulee raskaaksi niin kyllä kaikki tarvittava kehittyy. Eihän sitä maitoa välttämättä tule nuorellakaan, muuten.

 

Miksei voisi olla luomu? Nainenhan voi olla hedelmällinen niin kauan kuin menkat tulee.

Kuten sanoin, lue biologian kirjat uudestaan. Kromosomihäiriöt jne.

No kyllä tiedän yhden joka tuli luomusti raskaaksi 53-vuotiaana ja sai terveen lapsen.

 

Kattoppa mummeli ittees peilistä se on aika irvokasta ol 50 raskaana vaihtari ikä ja maha pömpöllä terveen lapsen saaminen vaaka laudalla ja mietimiten lapsi tulee kärsiin liian vanhaa äitiä onnea murrosiän taistoihin. Toivottavasti eläkeryhmän tuesta on sillo apua

 

En usko, puppua koko juttu

 

32 vuotiaana mietit oletko liian vanha hankkimaan lisää lapsia?????? No tyhmä olet ainakin. Seuraatko yhtään mitä ympärilläsi tapahtuu? Vai oletko niitä sukuja joissa koulua käydään se pakollinen 9 vuotta ja sitten pistetään perhe pystyyn. Suvun lukenein on lähihoitaja ja muut elelee sossun kustannuksella? Ollaan sitten mummoja 32-vuotiaana ja isomummoja 48-vuotiaana. Huhhuh. SE on säälittävää. Mieluummin perhe 40+ ikäisenä kun 20v kakarana.

Sinuna olisin hiljaa ja haukkumatta hoitajia, kyllä ne sunkin itsekkään perseen vielä joskus pesee!

 

Mikä on lääketieteellinen syy sektiolle iän takia? Siis mitä siinä pelätään tapahtuvan alateitse synnytettäessä? Vai myönnetäänkö siinä rivien välistä, että se sektio onkin alatiesynnytystä turvallisempi juttu...?

Eihän sitä tiiä vaikka näiden vanhempien synnättäjien sydän pettää siinä ponnistaessa..