Rikkaiden kakarat ja ylimielisyys :(

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

 

näitä riittää.Vanhemmiltahan tuo on lähtösin

 

Ehkä elämä on kovin suorituskeskeistä, jos ainoa mitä osaa puhua on, mitä ovat tehneet, missä käyneet, mitä ostaneet, mitä osaavat, mitä omistavat.. ? Mä en kadehdi tuollaisia. Minusta on hienompaa osata ottaa rennosti, että lapset osaavat leikkiä ilman suoritusten luettelemista jne. Ja aikuisena arvostan enemmän ns hidasta elämää kuin suorittamista. Eikä tuo ole välttämättä suoraan varakkuuden kanssa yhteydessä. Monet köyhemmätkin suorittavat elämää ja jutut ovat sen mukaiset. Hengästyttävää.

 

Hei voiko tosiaan olla totta, että aikuinen harmittelee, että 6-vuotias leuhkii jollakin!!! Mikä teitä ihmisiä vaivaa?!!

Se huono itsetunto ja kateus jo lapselle.

Joo tällainen ajatus heräsi mullekin. Mitä leveilemistä se nyt sit on, jos 6-vuotias juttelee asioita omasta elämästään. Ottaahan se varmaan tietty päähän, että jollain on elämä erilaista...

 

Miten teidän mielestä pitäisi koulun suhtautua, jos lapsi on ollut pitkällä lomalla ulkomailla.. Saako opettajat kysellä luokan kuullen reissusta, vai pitäisiko opettajien olla hiljaa, kun koululainen tulee taas takaisin?
Ja sen takia, koska muilla oppilailla ei ole mahdollisuutta matkustella.

Minusta saa kysellä. Minusta toistenkin on kiva saada jotain siitä matkasta, esim. sen lapsen kertomuksen muodossa, hyödyttää muitakin. tai jonkun ienen tuliaisen, joka lapsi tuo toisille (saippuaa, karkkia jne)

ja ei, meillä ei ole varaa matkustella, koska yhdellä palkalla elämme, mutta en silti kadehdi vaikka joku matkustelee.

Täällä on tehty koulussa päätös, ettei lomalaisilta kysellä mitään matkasta.
Toisaalta ymmärrän tuon päätöksen, mutta lapsilla on luontainen tarve kertoilla, jos jotain spesiaalia on ollut. Sen sijaan opettaja toteaa lomalaisen tullessa; 'jahas Irmeli tuli kouluun'

 

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

Tsiisus. Mun ja minun mieheni lähikauppa on Stocka ja käymme siellä päivittäin hakemassa ruokamme. Eikö tästäkään saa puhua, ettei kateelliselle palstamammalle tulisi paha mieli? Pitääkö valehdella, että käydään Prismassa? Vai sanoa, ettei osteta ruokaa ollenkaan?

 

Molemmilla lapsillani huomattavan varakkaista perheistä noita koulukavereita. Mitään kehuskeluja/leveilyjä en kyllä ole huomannut. Joo, on asuntoja ulkomailla, runsaasti matkailua, kalliita harrastuksia jne., mutta en pidä omien rahojen käyttämistä leveilynä.

Siinä missä toinen on isovanhempien alppitilalla kesän hoitamassa omaa hevostaan, on minun lapseni leikkipuistossa uimassa. Ei ole kummaltakaan mitään kateutta vielä näitä kavereita kohtaan ilmennyt paitsi, että kuopus haluaisi asua omakotitalossa, mihin minulla ei ole varaa ainakaan tyttäreni ystävien asuinsijoilla Maununnevalla.

 

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

Tsiisus. Mun ja minun mieheni lähikauppa on Stocka ja käymme siellä päivittäin hakemassa ruokamme. Eikö tästäkään saa puhua, ettei kateelliselle palstamammalle tulisi paha mieli? Pitääkö valehdella, että käydään Prismassa? Vai sanoa, ettei osteta ruokaa ollenkaan?

Ei se ollut mun tekstin pointti! Olkoon lähikauppa mikä vaan mun puolesta. Ja kirjoittaja hyvä, puhun nyt 7vuotiaasta lapsesta, jonka mielestä Stockalla asioiminen on jotenkin parempien ihmisten puuhaa (joka tavallaan on totta). Vanhempiensa ajattelutapaa jo nyt mallintanut. Kysy ihmeessä lisää jos et ymmärrä, selitän mieluusti pointtini selkeämmin

 

Täällä on tehty koulussa päätös, ettei lomalaisilta kysellä mitään matkasta.
Toisaalta ymmärrän tuon päätöksen, mutta lapsilla on luontainen tarve kertoilla, jos jotain spesiaalia on ollut. Sen sijaan opettaja toteaa lomalaisen tullessa; 'jahas Irmeli tuli kouluun'

Musta on toisaalta kummallista, jos matkoista ei saa kertoa. Kyllähän lapsien pitäisi oppia sietämään sitä, että oikeassa maailmassa ihmiset tekevät eri asioita, toiset matkustavat ja toiset eivät, ja ihmisillä on omat syynsä matkustaa tai olla matkustamatta. Minusta aikuiset oikein korostavat kuvitteellista "eriarvoisuutta", jos matkoista puhuminen kielletään, kun halutaan suojata muita lapsia ilmeisesti pettymykseltä tai joltakin.

Mutta eikö tuollainen "salaa" matkustelu juuri ruoki enemmän niitä mahdollisia kateuden ja pettymyksen tunteita. Koulussa supistaan sitten selän takana että taas ne oli reissussa siellä ja siellä ja tekivät varmaan sitä ja tätä jne. Sellainenkin on varmasti aika kiusallista niitä lapsia kohtaan jotka joskus matkoille pääsevät.

Järkevimmältä tuntuisi sellainen neutraali linja, toiset matkustavat, toiset eivät ja molemmat on yhtä ok. Parhaiten sellainen kai toteutuu jos matkoistakin voi avoimesti puhua, eikä tehdä niistä kummallista kiellettyä hedelmää sen pelossa, että joku pitää matkustamista kehuskeluna.

 

Täällä on tehty koulussa päätös, ettei lomalaisilta kysellä mitään matkasta.
Toisaalta ymmärrän tuon päätöksen, mutta lapsilla on luontainen tarve kertoilla, jos jotain spesiaalia on ollut. Sen sijaan opettaja toteaa lomalaisen tullessa; 'jahas Irmeli tuli kouluun'

Musta on toisaalta kummallista, jos matkoista ei saa kertoa. Kyllähän lapsien pitäisi oppia sietämään sitä, että oikeassa maailmassa ihmiset tekevät eri asioita, toiset matkustavat ja toiset eivät, ja ihmisillä on omat syynsä matkustaa tai olla matkustamatta. Minusta aikuiset oikein korostavat kuvitteellista "eriarvoisuutta", jos matkoista puhuminen kielletään, kun halutaan suojata muita lapsia ilmeisesti pettymykseltä tai joltakin.

Mutta eikö tuollainen "salaa" matkustelu juuri ruoki enemmän niitä mahdollisia kateuden ja pettymyksen tunteita. Koulussa supistaan sitten selän takana että taas ne oli reissussa siellä ja siellä ja tekivät varmaan sitä ja tätä jne. Sellainenkin on varmasti aika kiusallista niitä lapsia kohtaan jotka joskus matkoille pääsevät.

Järkevimmältä tuntuisi sellainen neutraali linja, toiset matkustavat, toiset eivät ja molemmat on yhtä ok. Parhaiten sellainen kai toteutuu jos matkoistakin voi avoimesti puhua, eikä tehdä niistä kummallista kiellettyä hedelmää sen pelossa, että joku pitää matkustamista kehuskeluna.

Kyllähän lapset varmaan keskenään voivat näistä jutella, mutta opettaja ei erikseen kysele? Ymmärsin

 

Täällä on tehty koulussa päätös, ettei lomalaisilta kysellä mitään matkasta.
Toisaalta ymmärrän tuon päätöksen, mutta lapsilla on luontainen tarve kertoilla, jos jotain spesiaalia on ollut. Sen sijaan opettaja toteaa lomalaisen tullessa; 'jahas Irmeli tuli kouluun'

Musta on toisaalta kummallista, jos matkoista ei saa kertoa. Kyllähän lapsien pitäisi oppia sietämään sitä, että oikeassa maailmassa ihmiset tekevät eri asioita, toiset matkustavat ja toiset eivät, ja ihmisillä on omat syynsä matkustaa tai olla matkustamatta. Minusta aikuiset oikein korostavat kuvitteellista "eriarvoisuutta", jos matkoista puhuminen kielletään, kun halutaan suojata muita lapsia ilmeisesti pettymykseltä tai joltakin.

Mutta eikö tuollainen "salaa" matkustelu juuri ruoki enemmän niitä mahdollisia kateuden ja pettymyksen tunteita. Koulussa supistaan sitten selän takana että taas ne oli reissussa siellä ja siellä ja tekivät varmaan sitä ja tätä jne. Sellainenkin on varmasti aika kiusallista niitä lapsia kohtaan jotka joskus matkoille pääsevät.

Järkevimmältä tuntuisi sellainen neutraali linja, toiset matkustavat, toiset eivät ja molemmat on yhtä ok. Parhaiten sellainen kai toteutuu jos matkoistakin voi avoimesti puhua, eikä tehdä niistä kummallista kiellettyä hedelmää sen pelossa, että joku pitää matkustamista kehuskeluna.

Juu, en voi minäkään ymmärtää. Ketä tuollainen voi palvella?

 

Minä kun olen törmännyt (vanhemmat pitkäaikaistyöttömiä ja sosiaalitoimistosta hekee tukia) vähäosaisien perheiden ylimielisyyteen ja siihen kateuteen mitä keskituloista kohtaan on
Ei se kuule kivaa ole kun opetetaan ne lapset tekemään pahoja kun meillähän on varaa ostaa uusiakin ja sitten nauretaan kun sanotaan että ei meilläkään varaa ole ostella.

 

Päinvastoin. Ne ihmiset , jotka eivät ole rikkaita suhtautuvat aina varauksella rikkaampiin. Toiselle saattaa olla aivan jokapäiväistä puhua etelänmatkoista tai hienoista autoista. Toislla vain on jatkuva alemmuudentunne ja huono itsetunto ja kaikista jutuista vedetään herne nenään. Miksi niiden rikkaampien pitäisi alkaa köyhäilemään, kun luuseriserkut tavataan mummolassa kesällä. Hyvä itsetunto on sitä, mitä jotkut heikommat pitävät ylimielisyytenä.

Eikö tämä määritelmä "luuseriserkut" pistä kenenkään muun kuin minun silmääni? Onko tosiaan niin, että tavallisten työtätekevien perheiden lapset ovat automaattisesti syntyperästään johtuen luusereita? Ja tekeekö raha ja omaisuus lapsesta ilman muuta menestyvän ja fiksun?

 

Täällä on tehty koulussa päätös, ettei lomalaisilta kysellä mitään matkasta.
Toisaalta ymmärrän tuon päätöksen, mutta lapsilla on luontainen tarve kertoilla, jos jotain spesiaalia on ollut. Sen sijaan opettaja toteaa lomalaisen tullessa; 'jahas Irmeli tuli kouluun'

Musta on toisaalta kummallista, jos matkoista ei saa kertoa. Kyllähän lapsien pitäisi oppia sietämään sitä, että oikeassa maailmassa ihmiset tekevät eri asioita, toiset matkustavat ja toiset eivät, ja ihmisillä on omat syynsä matkustaa tai olla matkustamatta. Minusta aikuiset oikein korostavat kuvitteellista "eriarvoisuutta", jos matkoista puhuminen kielletään, kun halutaan suojata muita lapsia ilmeisesti pettymykseltä tai joltakin.

Mutta eikö tuollainen "salaa" matkustelu juuri ruoki enemmän niitä mahdollisia kateuden ja pettymyksen tunteita. Koulussa supistaan sitten selän takana että taas ne oli reissussa siellä ja siellä ja tekivät varmaan sitä ja tätä jne. Sellainenkin on varmasti aika kiusallista niitä lapsia kohtaan jotka joskus matkoille pääsevät.

Järkevimmältä tuntuisi sellainen neutraali linja, toiset matkustavat, toiset eivät ja molemmat on yhtä ok. Parhaiten sellainen kai toteutuu jos matkoistakin voi avoimesti puhua, eikä tehdä niistä kummallista kiellettyä hedelmää sen pelossa, että joku pitää matkustamista kehuskeluna.

Keskenään koululaiset puhuvat välitunneilla matkoista, joten tavallaan tuo on opettajien tekemällä tekemää eriarvoisuutta.
Meijän koululla ei onneksi vielä esiinny tuota mainitsemaasi 'kiusaamista', mutta muistan itse omilta kouluajoilta tuotakin esiintyneen.

 

En tiedä, onko tuo niin ärsyttävää kuin se, että koyhän perheen lapset tulee meille aina lapsille leuhkimaan, että hei sun lippis ei oo aito mun on ja tää maksoi 50 euroa...
Ja tiedän oikeasti että he ovat köyhiä, joten ihmetten, miten on varaa laittaa johonkin lippalakkiin tuollainen summa ja lapsia on kaiken lisäksi useampia.

 

Mä voin suoraan sanoa että kyllä mä oon kateellinen rikkaiden vanhempien lapsille (kylläkin minun ikäisiä) Yksikin kaveri saa 20 vuotiaana edelleen viikkorahaa (paljon) vaikka asuu omassa kodissa ja kaiken isi maksaa... Kaikki puheensa liittyy häneen, hänen ostamiin lacosten tai muun merkkisiin vaatteisiin tai hänen sikarikkaisiin vanhempiin.... Toisaalta taas olen onnellinen että nyt ku menen töihin ANSAITSEN rahani enkä ole vaan kotona ja joku tyrkkää mulle rahat kainaloon.

 

Edelleen olen sitä mieltä, että leveilyä tai kehuskelua ei ole sellainen, jos kertoo mitä itsellä on. Leveilyksi se muuttuu siinä vaiheessa, jos yrittää arvottaa itseään ja muita materian perusteella.

Lapsilla on yksi kaveri, joka tekee tätä jatkuvasti, ja keittiöpsykologina sanon että hänen mieletön fiksaationsa materiaan johtuu siitä, ettei hän saa henkisellä puolella riittävästi huomiota

Mulla oli koulussa yksi kaveri, joka oli muita luokkalaisia varakkaammasta perheestä. Mä en koskaan kokenut, että esimerkiksi heidän kotinsa olisi ollut leuhkimista tai kadehtimisen arvoista. Mutta myönnän, että oli hyvin vaikea suhtautua häneen reiluna ihmisenä sen jälkeen, kun hän riittävän monta kertaa pilkkasi muita, juuri tällä "mun vaatteet on sieltä ja sieltä, ja teidän muiden vaan jostain paskasta halpahallista, mun vaatteisiin ei saa tulla likaa, kun nää on kalliita, mitä väliä teidän vaatteilla kun ne on niin halpoja rytkyjä". Sellaisten kommenttien jälkeen oli vähän vaikea uskoa, etteikö hän muutenkin olisi koko ajan vähintään mielessään arvottanut muita ihmisiä materian perusteella. Ja tietenkin, jos hänen seurassaan ei tuollaisen jälkeen enää viihtynyt, oli vain kateellinen ja ruma köyhä, joka inhosi häntä hänen kauneutensa ja rikkautensa vuoksi

Yhtään en kyllä tiedä, minkälaiseksi aikuiseksi hän on kasvanut.

 

Ja tiedän oikeasti että he ovat köyhiä, joten ihmetten, miten on varaa laittaa johonkin lippalakkiin tuollainen summa ja lapsia on kaiken lisäksi useampia.

Voihan sitä saada lahjaksikin toisinaan.

 

Ja tiedän oikeasti että he ovat köyhiä, joten ihmetten, miten on varaa laittaa johonkin lippalakkiin tuollainen summa ja lapsia on kaiken lisäksi useampia.

Voihan sitä saada lahjaksikin toisinaan.

Kun satun tietämään että äitinsä on ostanut... mutta samapa tuo. Onhan se kivaa kun saa jotain uutta, toisaalta luulisi että sillekin rahalle olisi vähän järkevämpää käyttöä.

 

Me ollaan reilusti köyhiä ja meidän lapset kehuu jos joskus sattuvat saamaan jotain kivaa! Lähinnä näin: arvaa mitä sain lahjaksi?
Miksi? Kavereilla on sitä ja tätä, saavat aina uuttaa ja kivaa (muutenkin kuin synttäreillä). Kertovat että heillä onkin parempi malli siitä ja tästä. Heille ostetaan aina uutta ja ihmettelevät miksi lapseni saavat vain käytettyä...
Sitten kun repäistään ja lapsi saa vaikka uuden kännykän, niin jo on seuraavana päivänä kaverilla taas uusi...
Sellaista se on, lapsilla paha mieli kun kaverit viettää kunnon lomaa, muualla kuin kotona. Kun kaverit käyvät huvipuistoissa yms ja meidän lapset pihalla...
Ei voida varusteluissa tai matkoissa voittaa, mutta joskus saavat hetken olla onnellisia, kun on jotain mitä kavereilla ei ole ja saavat reilusti leuhkia!!

 

Ikävää puolin ja toisin, jos vanhemmat asenteellaan välittävät lapsille eriarvoisuutta. Ihan yhtä asennevikaista on se että "köyhät" lapset ottavat "rikkaan" lapsen kaikki jutut kehumisena ja leveilynä. Silloin on ihan turha syyttää pelkästään "rikasta" lasta kehuskelijaksi ja materialistiksi, koska joskushan se leveilyn tunne onkin ihan vaan kuulijan korvien välissä.

Joistakin tässä ketjussa olleista mielipiteistä saa sen kuvan, että rikkaat ovat aina niitä kehuskelijoita ja leveilevät jatkuvasti. Tämä tuskin pitää paikkaansa. Jos itse suhtautuu rikkaisiin asenteella, että ne kaikki ovat materialistisia leveilijöitä, niin tottakai kaikki puheet tulkitaan tämän linssin läpi. Silti rikas leveilijä ole mikään tosiasia, vaan henkilön oman asenteen värittämä tulkinta.

Jos itse suhtautuu muihin asenteellisesti, niin on pikkuisen hassua syyttää muita siitä ihan samasta asenteellisuudesta toisin päin käännettynä

 

Ikävää puolin ja toisin, jos vanhemmat asenteellaan välittävät lapsille eriarvoisuutta. Ihan yhtä asennevikaista on se että "köyhät" lapset ottavat "rikkaan" lapsen kaikki jutut kehumisena ja leveilynä. Silloin on ihan turha syyttää pelkästään "rikasta" lasta kehuskelijaksi ja materialistiksi, koska joskushan se leveilyn tunne onkin ihan vaan kuulijan korvien välissä.

Joistakin tässä ketjussa olleista mielipiteistä saa sen kuvan, että rikkaat ovat aina niitä kehuskelijoita ja leveilevät jatkuvasti. Tämä tuskin pitää paikkaansa. Jos itse suhtautuu rikkaisiin asenteella, että ne kaikki ovat materialistisia leveilijöitä, niin tottakai kaikki puheet tulkitaan tämän linssin läpi. Silti rikas leveilijä ole mikään tosiasia, vaan henkilön oman asenteen värittämä tulkinta.

Jos itse suhtautuu muihin asenteellisesti, niin on pikkuisen hassua syyttää muita siitä ihan samasta asenteellisuudesta toisin päin käännettynä

Järkipuhetta!

 

Materialistiset vanhemmat siirtävät lapsiinsa nämä materialistisen maailman ARVOT lapsilleen. Ja lapset vanhemmiltaan oppivat mikä elämässä on tärkeää eli tässä tapauksessa kaikki kallis mitä vain rahalla voi saada

Mutta rahalla ei saa terveyttä eikä rakkautta, ei onnea eikä aitoa iloa!

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

 

Materialistiset vanhemmat siirtävät lapsiinsa nämä materialistisen maailman ARVOT lapsilleen. Ja lapset vanhemmiltaan oppivat mikä elämässä on tärkeää eli tässä tapauksessa kaikki kallis mitä vain rahalla voi saada

Mutta rahalla ei saa terveyttä eikä rakkautta, ei onnea eikä aitoa iloa!

Kateuttahan ei sitten pitäisi edes olla, jos köyhällä asiat kuitenkin paremmin? Olette niin mustavalkoisia, että ihan ahdistaa. Meillä oli läjäpäin hienoja autoja ja tiedän, että moni piti meitä rikkaana, mutta lapsuudessani ei niistä autoista maksettu paljoakaan, vaan ne tehtiin käsityönä jostain ruosteisesta raadosta itse ja asuimme erittäin pienissä tiloissa syöden erittäin yksinkertaista ruokaa kierrätetyissä tai omatekoisissa vaatteissa. Elämä on valintoja, useimmat etenkin Suomessa pystyvät tekemään näitä valintoja itse. Uskoisin, että halutessani voisin saavuttaa huippupalkkatason, mutta en pidä sitä tärkeänä. Säästäväisyys on tärkempi keino päästä esim. lomalle kuin vauraampien ivaaminen.