Yliluonnolliset kokemukset

nuoruudessani mun mieli irtosi mun kehosta ja alkoi leijailemaan mun edessä

 

Mä jäin miettimään, että miten voi pyytää apua esi-isiltään, jos ei tunne heitä? Ei tiedä keitä he olivat?

Voi kun menneet sukupolvet tietäisivät, että minkälaista hallaa tekivät, kun eivät kertoneet minun vaarin syntyperää

Veri on vettä sakeempaa! Mun rakas pappani on tullut lohduttamaan mua monesti (kasvatti mut)ja isoäitini isäkin välillä pistää mua ruotuun!! Mää en tiedä ihanampaa,kun joskus näiden sairauksien uuvuttamana,meen nukkuun ja pappani tulee ja ottaa mut kainaloon ja mää oikeesti tunnen hänen tuoksun ja halin(mun äiti ja isä hylkäs mut)Se on ihana tunne,ettei olekkaan niin hyljeksitty kuin lapsena luuli!Että joku oikeesti välittää!Pappani on myös varottanut mua monasti elämäni karikoissa!Ja olen selvinnyt niistä kuuntelemalla hänen varotuksiaan!Joskus joku tuntematon mieskin käy mun unissa..en tiedä onko pappan isänisä vai kuka..aika jämäkkä kaveri kuitenkin! =) mutta mun esi-isäni kuitenkin... =)
Ny mua alko itkettää....hetki...

 

se kenellä on voodoo nukke minusta, vois välittömästi irrottaa edes muutaman neulan että sais nukuttua :attn:

 

se kenellä on voodoo nukke minusta, vois välittömästi irrottaa edes muutaman neulan että sais nukuttua :attn:

Oho, sori, unohdin irrottaa ne.

 

se kenellä on voodoo nukke minusta, vois välittömästi irrottaa edes muutaman neulan että sais nukuttua :attn:

Oho, sori, unohdin irrottaa ne.

:xmas:

 

se kenellä on voodoo nukke minusta, vois välittömästi irrottaa edes muutaman neulan että sais nukuttua :attn:

Voi vitsi,unohdin,odota hetki...irrotettu on...hyvät yöt!!!

 

Minä myös lapsena kokenut näitä, kuolleiden näkemisiä jne. Voitte sanoa että lapsen mielikuvitusta mutta vaikka mulla on tunnetusti huono muisti niin nämä tapaukset on kyllä mieleeni syöpyneet.

Joten uskoa muuhunkin kuin tähän elämään löytyy myös täältä ja olisi ehkä mukavakin tutustua henkimaailmaan enemmänkin.

 

mä olen nähnyt muutaman enneunen, en niitä jaksa alkaa nyt selittämän väsyttää sen verran. kuolema on kuitenkin liittynyt kahteen uneen.
Ja kaksi viimeistä raskautta olen nähnyt unessa ennen testaamista, eli unien perusteella olen tiennyt, että nyt jos testaan tulee plussa. ehkä sattumaa, ehkä ei.

 

heh ålå katso taustapeillin jos muuten ette halua ikinä enää katsoa peilikuvaanne vuokratkaa kiefer sutherlandin "mirrors" on muuten kilo tavaraa stringeissä sen jälkeen.. sama kuin "kaunan" jälkeen, kuulin sitä kamalaa narisevaa ääntä kotoani ja oli niin kivaa..

 

se on kyllä varmaa että jos lapseni kasvettuaan alkaa höpistä jotain että "miksi tuo täti tuijottaa" tms ja ollaan kaksin kotona niin se on saletisti tyttö kantoon ja pihalle ! :/ mie en ala haamujen kanssa vehdata.. jo nyt tarpeeksi karmivaa kun vauveli naureskelee ihastuneena ja aina ilta aikaan olohuoneen täysvalkealle seinälle jossa ei kuvia tms.. ei mitään mielenkiintoista pitäis olla mutta jotain tyttö siinä näkee..

 

Hyi hitto. Mun karmivin kokemus oli se kun poika 3 vuotiaana alko kyseleen "Kuka se vanha mamma oli, joka leijaili ikkunan takana ja yritti tulla sisään?" Kääk :O Asuttiin keskellä metsää kaksin ja oli oman huoneen ikkunasta illalla katsellut. *Hyrrr*

 

Mun isä on kuollut kauan sitten. Isän kuolemasta oli kulunut lähes vuosi, kun näin unen missä isäni oli, siis seisoi edessäni.
Poikkesin seuraavana päiväni äitini luona ja tokasin hänelle, että "näin iskästä unta viime yönä" johon äitini vastasi, että niin hänkin. Vielä siinäkun vaiheessa vain naureskelin, mutta kun menin kotiinja kerrroin poikaystävälleni, että oltiin molemmat nähty unta missä isäni oli, hän kauhistui ja sanoi: "Sekö se oli, hän oli yöllä herännyt siihen, että sängyn jalkopäässä on joku ja poikaystäväni yritti poikia sitä pois".
Silloin ei enää naurattanut, mutta olen itse päättänyt, että isäni kävi katsomassa meitä.

 

Tulin kerran (yksin) kotiin ja oli hirvittävä kakkihätä. Kissat tuli siihen huussin lattialle istuskelemaan, kun yhtäkkiä toinen rupesi kattelemaan pesuhuoneen suuntaan karvat pörröllään, toinen perässä. Siinä sitten istuin ja mietin että mitähän nyt, jos siellä onkin joku varas/raiskaaja/tappaja/mikäliehörhö ja mä istun pöntöllä... Ei siellä mitään (näkyvää) ollut, mutta on kyllä _jälkeenpäin_ naurattanut tuo tilanne.
Meillä on vanhin muksu nähnyt jotain ihme valopalloja n.2 vuotiaana, nauroi vaan mahottomasti ja kysyi multa, että äiti mitä nää on... silloin meni kyllä sormi suuhun.

 

Hyi hitto. Mun karmivin kokemus oli se kun poika 3 vuotiaana alko kyseleen "Kuka se vanha mamma oli, joka leijaili ikkunan takana ja yritti tulla sisään?" Kääk :O Asuttiin keskellä metsää kaksin ja oli oman huoneen ikkunasta illalla katsellut. *Hyrrr*

Hmmm kyllä tuollainen olisi normisti sisälle päässyt ilman ongelmia. Onko teidän talo sitten jotenkin suojattu?

 

Hyi hitto. Mun karmivin kokemus oli se kun poika 3 vuotiaana alko kyseleen "Kuka se vanha mamma oli, joka leijaili ikkunan takana ja yritti tulla sisään?" Kääk :O Asuttiin keskellä metsää kaksin ja oli oman huoneen ikkunasta illalla katsellut. *Hyrrr*

Hmmm kyllä tuollainen olisi normisti sisälle päässyt ilman ongelmia. Onko teidän talo sitten jotenkin suojattu?

Ihan tavallinen talo oli. Koskaan ei ollu narinoita tai mitään. Pieni, et ei koskaan edes pelottanut. Ainoa asia mitä kerran pelästyin, oli se kun heräsin yöllä ja joku koitti kahvaa, siis ulko-oven. Eikä valo liiketunnistimella syttynyt, ajattelin et se oli unta.

Mutta poika sanoi, et se oli valkotukkainen, ei pelottava ja olis tullu sisälle. Heilu siinä lasin takana. Otti asian puheeks vasta seuraavana päivänä.

 

Hyi hitto. Mun karmivin kokemus oli se kun poika 3 vuotiaana alko kyseleen "Kuka se vanha mamma oli, joka leijaili ikkunan takana ja yritti tulla sisään?" Kääk :O Asuttiin keskellä metsää kaksin ja oli oman huoneen ikkunasta illalla katsellut. *Hyrrr*

Hmmm kyllä tuollainen olisi normisti sisälle päässyt ilman ongelmia. Onko teidän talo sitten jotenkin suojattu?

Ihan tavallinen talo oli. Koskaan ei ollu narinoita tai mitään. Pieni, et ei koskaan edes pelottanut. Ainoa asia mitä kerran pelästyin, oli se kun heräsin yöllä ja joku koitti kahvaa, siis ulko-oven. Eikä valo liiketunnistimella syttynyt, ajattelin et se oli unta.

Mutta poika sanoi, et se oli valkotukkainen, ei pelottava ja olis tullu sisälle. Heilu siinä lasin takana. Otti asian puheeks vasta seuraavana päivänä.

No, se ei välttämättä ollut pahalla asialla, hankala tietää.
Mutta erikoista tosiaan on se että se ei tullut sisälle, olisiko kutsua ollut vailla.. Ei sulle tullut mieleen olisiko se ollut joku sinun läheinen?

 

Hyi hitto. Mun karmivin kokemus oli se kun poika 3 vuotiaana alko kyseleen "Kuka se vanha mamma oli, joka leijaili ikkunan takana ja yritti tulla sisään?" Kääk :O Asuttiin keskellä metsää kaksin ja oli oman huoneen ikkunasta illalla katsellut. *Hyrrr*

Hmmm kyllä tuollainen olisi normisti sisälle päässyt ilman ongelmia. Onko teidän talo sitten jotenkin suojattu?

Ihan tavallinen talo oli. Koskaan ei ollu narinoita tai mitään. Pieni, et ei koskaan edes pelottanut. Ainoa asia mitä kerran pelästyin, oli se kun heräsin yöllä ja joku koitti kahvaa, siis ulko-oven. Eikä valo liiketunnistimella syttynyt, ajattelin et se oli unta.

Mutta poika sanoi, et se oli valkotukkainen, ei pelottava ja olis tullu sisälle. Heilu siinä lasin takana. Otti asian puheeks vasta seuraavana päivänä.

No, se ei välttämättä ollut pahalla asialla, hankala tietää.
Mutta erikoista tosiaan on se että se ei tullut sisälle, olisiko kutsua ollut vailla.. Ei sulle tullut mieleen olisiko se ollut joku sinun läheinen?

Olis saattanut olla mummo, mutta pelästyin niin paljon, et en halunnu ajatella asiaa sillon ja työnsin asian mielestäni. Pelottaa nytkin, kun asiaa ajattelen. Jotenkin se asia tuli niin puskista sillon, et en hyväksyny sitä todeks.

 

Minun poika katsoi kerran viereeni kylppärissä ja kysyi: "äiti, kuka sinun vieressä seisoo?" Arvaa säikähdinkö ja poika vaan tuijoitti viereeni. Siinä vain kaakelia, joten ei heijastus tms., jonka kyllä tarkistin.

 

kääk kun tuli musta tukka, näytän ihan vampyyriltä kun miulla tällänen rusketusta hylkivä iho :0 ! mutta sitähän mie tulin kertomaan kun vuosia sitten poikamiestyttö boksissani näin hiton pelottavan harhanäyn.. makasin makuualkovissani, seinän ja jo nukkuvan poikaystävän (nykyinen avomies) välissä kun äkkiä näin keittiön oven vieressä mustakaapuisen hahmon. suljin silmät, avasin.. ja hahmo oli yhä siinä ja lähempänä ! jos olisin ollut yksin olisin varmaan kuollut pelosta.. painoin kasvot kultani selkään enkä katsonut enää. aamulla päättelin oven vieressä olleen julisteen aiheuttaneen näyn mutten kyllä tahdo nähdä moista enää ikinä !!

 

jep..minen nuku enää ikuna.. enkä varmaan katso ikkunasta noitten "leijuva mummo"- juttujen jälkeen.. enkä uskalla mennä vessaankaan kun joudun tuijottamaan pimeään saunaa :/ mistä vois vuokrata mörkövahdin ?

 

ei nuissa kokemuksissa mitään pelättävää pitäisi olla?
Entisaikaan ne oli huomattavia kykyjä ja niitä kunnioitettiin eri tavalla ja kokemuksia osattiin tulkita oikein..

 

Oltiin pojan kanssa sairaalassa, pojalla oli kova kuume ja tosi huono kunto. Yht'äkkiä virkistyi ja osoitti huoneen nurkkaan. "Äiti, kato enkeli". Vähän säikähdin jo noutajan tulleen, kun poika nukahti saman tien. Ja seuraavana aamuna oli terve!

 

Minun 5v pojalla on, mutta ei halua että enää ikinä muistutan asiasta. Ja äidilläni on vaikka kuinka paljon niin hyviä kuin pelottavia tapahtumia.

 

Mä koin lapsuuden kodissani kaikkea pelottavaa, ja yritin keksiä niille järkevää selitystä, mutta kerran sitten kuulin vahingossa äitini ja isäni keskustelun ja aloin pelkäämään tosissaan, en oikeen uskaltanut olla yksin kotonakaan. Kun äidille puhuin niistä, niin äiti yritti rauhoitella että mielikuvitusta vaan, mutta nyt olen vasta vanhempana tajunnut että jotain siellä oli. Kun olin jo muuttanut kotoa pois, ja isä oli reissussa, äiti tuli aina minun luokse yöksi, ei kuulemma viitsinyt olla yksin, vaikka normaalisti tykkää yksinolosta. Ja äiti ei ole mikään hermoheikko tai hysteerikko, eli jostain syystä ei uskaltanut olla siinä talossa yksin. Pitäis varmaan kysyä joskus, jospa nyt mulle kertoisi. Näin myös nuorempana enneunia, aloin jo pelätä nukkumista mutta onneksi ne loppuivat.

Esikoiseni ollessa 2v, asuimme kaksin. Poika leikki kaikessa rauhassa legoilla, ja minä katsoin telkkaria, yhtäkkiä poika tuli luokseni ja sanoi että eteisessä on enkeli. Olin kyllä ihan kurat housussa, enkä uskaltanut nukkua ilman valoja pitkään aikaan. Poika myös puhui usein seinän läpi kävelevistä ihmisistä. Pojalle on sattunut muutakin kummallista nyt isompanakin, on tuntenut kun joku tarttuu käsivarresta kiinni, ja kerran oli ylittämässä autotietä, niin oli tuntenut että joku laittoi käden olalle. Poika ei oikein halua puhua näistä, on aika peloissaan. Kuopus on muutaman kerran herännyt yöllä itkemään, ja kun olen mennyt katsomaan niin on osoittanut sängyn päätyään ja kysynyt miksei toi mene pois, minä tai mieheni emme ole nähneet mitään, ei edes varjoa tai heijastumaa. Oisko sitten unenpöpperöissään nähnyt muka jotain, mene ja tiedä.

Mä myös saatan aavistella asioita, mutta mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän noita juttuja enää tapahtuu. Onneksi, koska mua ne pelottaa.

 

En nyt tiedä, onko tämä mitään yliluonnollista, kun en ole ikinä aiemmin mitään kokenut, mutta 2006 tammikuussa meidän rakkaalla koiralla (eleli vanhemmillani) todettiin luusyöpä ja mitään ei ollut tehtävissä. Koira oli niin huonossa kunnossa, että piti viedä lopetettavaksi :'( Sinä päivänä, kun isäni meni koiran kanssa eläinlääkärille, klo 12 mun läpi meni selittämätön lämmöntunne ja mulle tuli todella rauhallinen olo. En sen kummemmin asiaa ajatellut, kunnes isältäni tuli tekstiviesti klo 12.30, että rakkaan koiramme kärsimykset ovat ohi ja Japo nukkui ikiuneen klo 12. Myöhemmin mietin, että oliko asioilla yhteys toisiinsa.