Raskauden keskeytys Downin syndrooman vuoksi

Miten joku kehtaa abortoida sikiön, jolla on Downin syndrooma? Mikä perustelu se on raskauden keskeytykselle?

Olen ihmetellyt kun keskustelupalstoilla osuu useinkin vastaan naisia, jotka ovat monasti yrittäneet lasta ja sitten kun on tärpännyt ja vauva onkin osoittautunut Down-lapseksi niin sitten oonkin menty keskeytykseen. Sitten tulevaisuudessa puhutaan lapsesta Enkelilapsena ja oi voi.

Rankkaahan se on, mutta jo nyt on helvetti, että ensin halutaan lasta vaikka kuinka, mutta sitten ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla luovutetaan.

 

En ole aborttia koskaan tehnyt. Silti minusta se on vanhempien asia, ei sinun.

 

Mä tekisin trisomia-tapauksessa abortin. En usko, että syntyvällä lapsella olisi hyvä elämänlaatu. En myöskään, rehellisesti sanottuna, ole valmis uhraamaan loppuelämääni yhden lapsen hyvinvoinnin takia kun tiedän, että se hyvinvointi ei koskaan kuitenkaan tule olemaan niin hyvää vointia.

On ihan luonnollista haluta lähinnä terveitä lapsia.

 

Varmaan jokaisen oma asia. Minun oma asiani olisi etten keskeyttäisi enlä myöskään mennyt Down- seulontaan joka minulle olisi iän puolesta tarjoutunut. Olen itse hoitanut down- lapsia ja syndrooman asteesta riippuen elämänlaatukin vaihtelee liki normaalista sitten johonkin muuhun.

 

Jos tietäisin odottavani down-lasta, niin tekisin varmaankin abortin.

Jos synnyttäisin down-lapsen, niin rakastaisin häntä ihan takuulla, ja pitäisin häntä arvokkaana kuten terveitä sisaruksiaankin.

Mutta tietoisesti en haluaisi vammaista lasta synnyttää. Näin ainakin ajattelen nyt, olen ajatellut jo kauan, mutta en tiedä mitä ajattelisin sitten jos tilanne tosiaan osuisi omalle kohdalle.

 

ja onhan se kiinni vähän vanhempien jaksamisestakin,ei kaikki jaksa minäkään en henk.koht. varmaan jaksaisi

 

jumalan luomia kaikki enkä elämää yheltäkään pois ottaisi

 

Mä tekisin trisomia-tapauksessa abortin. En usko, että syntyvällä lapsella olisi hyvä elämänlaatu. En myöskään, rehellisesti sanottuna, ole valmis uhraamaan loppuelämääni yhden lapsen hyvinvoinnin takia kun tiedän, että se hyvinvointi ei koskaan kuitenkaan tule olemaan niin hyvää vointia.

On ihan luonnollista haluta lähinnä terveitä lapsia.

No jaa, tästä oon kyllä täysin eri mieltä, ettei Down lapsella/aikuisella voisi olla hyvä vointi ja elämä! Mä tunnen monta Down ihmistä ja heillä kaikilla on oikein hyvä elämä, käyvät töissä asuvat valvotussa asunnossa, mutta omillaan ja ovat oikein mukavia ja iloisia ihmisiä! En kyllä tuomitse kenenkään päätöstä keskeyttää raskaus kyseisen syndrooman vuoksi, jos tuntuu ettei omat voimat riitä tai ei pysty rakastamaan ja hoivaamaan lastaan. Minä en niin tekisi! Enkä kokisi sitä edes uhraukseksi.

Ja vielä tuosta seulasta, että aion mennä siihen, en siksi että sen vuoksi keskeyttäisin raskauden vaan, että voisin valmistautua ja ottaa asioista selvää jo etukäteen.

 

Olen huomenna menossa keskytykseen, syystä että mulla on jo sairas esikoinen, olen 40 v enkä tiedä miten vaikea tapaus on tulossa. Onko minusta 25 v "lapsen" hoitajaksi vielä eläkkeellä?

Helppoa ei todellakaan ole leikkiä Jumalaa, ei todellakaan ja toivon vaan että ratkaisuni on oikea.
Helppoa se on kritisoida jos ei ole saman tilanteen edessä.

Helpottaa hieman se tieto että vain 1/3 näkee yksivuotispäivänsä, 40% sairastaa sydäntään + kaikki leukemiat yms jotka on suurentunut riski. Ja tuosta määrästä vain murto-osa on lieviä tapauksia.

 

Mä tekisin trisomia-tapauksessa abortin. En usko, että syntyvällä lapsella olisi hyvä elämänlaatu. En myöskään, rehellisesti sanottuna, ole valmis uhraamaan loppuelämääni yhden lapsen hyvinvoinnin takia kun tiedän, että se hyvinvointi ei koskaan kuitenkaan tule olemaan niin hyvää vointia.

On ihan luonnollista haluta lähinnä terveitä lapsia.

No jaa, tästä oon kyllä täysin eri mieltä, ettei Down lapsella/aikuisella voisi olla hyvä vointi ja elämä! Mä tunnen monta Down ihmistä ja heillä kaikilla on oikein hyvä elämä, käyvät töissä asuvat valvotussa asunnossa, mutta omillaan ja ovat oikein mukavia ja iloisia ihmisiä! En kyllä tuomitse kenenkään päätöstä keskeyttää raskaus kyseisen syndrooman vuoksi, jos tuntuu ettei omat voimat riitä tai ei pysty rakastamaan ja hoivaamaan lastaan. Minä en niin tekisi! Enkä kokisi sitä edes uhraukseksi !

Nojoo, mä oon nähny lähinnä tosi vaikeita tapauksia... Tietenkin jos mulle asia joskus olis ajankohtainen niin kävisin läpi kaikki mhdollisuudet taas ja vielä kerran ennen kun lopullista päätöstä tekisin, mutta mitä tähän asti oon ajatellu niin keskeyttäisin.

 

No jaa, tästä oon kyllä täysin eri mieltä, ettei Down lapsella/aikuisella voisi olla hyvä vointi ja elämä! Mä tunnen monta Down ihmistä ja heillä kaikilla on oikein hyvä elämä, käyvät töissä asuvat valvotussa asunnossa, mutta omillaan ja ovat oikein mukavia ja iloisia ihmisiä! En kyllä tuomitse kenenkään päätöstä keskeyttää raskaus kyseisen syndrooman vuoksi, jos tuntuu ettei omat voimat riitä tai ei pysty rakastamaan ja hoivaamaan lastaan. Minä en niin tekisi! Enkä kokisi sitä edes uhraukseksi.

Ja vielä tuosta seulasta, että aion mennä siihen, en siksi että sen vuoksi keskeyttäisin raskauden vaan, että voisin valmistautua ja ottaa asioista selvää jo etukäteen.

Sun kans oon samoilla linjoilla.

 

Mulle ei toisten abortit kuulu. Itse en varmaan pystyis tekemään aborttia. Äidin 45-vuotiaalla siskolla on down, onneksi muuten terveydessä ei ole vikaa ei esim. sydänsairauksia. 22-vuotiaana muutti tukiasuntolaan, hän osaa kirjoittaa, lukea, lähettää sähköpostia ja on töissä lajittelukeskuksessa. Poikaystäväkin hällä on

 

Jos nyt kysytään niin varmaan keskeyttäisin,siis jos seulat hälyttäisi ja punktio olisi positiivinen. Minusta ei olisi loppuelämäksi huolehtimaan hänestä.

 

No jaa, tästä oon kyllä täysin eri mieltä, ettei Down lapsella/aikuisella voisi olla hyvä vointi ja elämä! Mä tunnen monta Down ihmistä ja heillä kaikilla on oikein hyvä elämä, käyvät töissä asuvat valvotussa asunnossa, mutta omillaan ja ovat oikein mukavia ja iloisia ihmisiä! En kyllä tuomitse kenenkään päätöstä keskeyttää raskaus kyseisen syndrooman vuoksi, jos tuntuu ettei omat voimat riitä tai ei pysty rakastamaan ja hoivaamaan lastaan. Minä en niin tekisi! Enkä kokisi sitä edes uhraukseksi.

Ja vielä tuosta seulasta, että aion mennä siihen, en siksi että sen vuoksi keskeyttäisin raskauden vaan, että voisin valmistautua ja ottaa asioista selvää jo etukäteen.

Sun kans oon samoilla linjoilla.

mää kans!!!!

 

Ja miten joku kehtaa tuomita noin jyrkästi?
Tuskin yhdellekään naiselle se päätös helppo on, kyllä sen kanssa elää loppuikänsä!

Mä olen työssäni nähnyt ja toiminut "monenlaisten" Down-lasten/aikuisten kanssa, niiden ns. helppojen sekä vaikeiden tapausten.
Jos sellainen tilanne eteen tulisi että joutuisin päättämään pidänkö vammaisen lapsen vai en niin kyllä mä keskeytykseen kallistuisin.

 

Mä abortoisin. Enkä häpeilisi asiaa lainkaan mutta en kyllä alkaisi asiasta kuuluttamaankaan ihmisille.

 

Jos nyt kysytään niin varmaan keskeyttäisin,siis jos seulat hälyttäisi ja punktio olisi positiivinen. Minusta ei olisi loppuelämäksi huolehtimaan hänestä.

Mitäs jos seulat ok, mut lapsi olisin kuitenkin sairas tai vammautuisi esim. synnytyksessä, hylkäisitkö lapsesi?

 

Jos nyt kysytään niin varmaan keskeyttäisin,siis jos seulat hälyttäisi ja punktio olisi positiivinen. Minusta ei olisi loppuelämäksi huolehtimaan hänestä.

Mitäs jos seulat ok, mut lapsi olisin kuitenkin sairas tai vammautuisi esim. synnytyksessä, hylkäisitkö lapsesi?

En tietenkään,mutta täällä olinkin kyse downista..

 

Mitäs jos seulat ok, mut lapsi olisin kuitenkin sairas tai vammautuisi esim. synnytyksessä, hylkäisitkö lapsesi?

Mä en ainakaan hylkäisi.

Mutta jos tietäisin odottavani vammaista lasta, niin tekisin abortin.

 

down-lapsia on monenlaisia. Ja itkut ne on itkettävä jossain vaiheessa. Ei elämä laitoksessa ole minun kuolemani/sairastumisen jälkeen juhlaa. Hoitajiakin on monenlaisia.

 

En tekisi aborttia. JOkaisella on oikeus syntyä-

 

En tekisi aborttia. JOkaisella on oikeus syntyä-

Oikeus ehkä, onko velvollisuus?

 

mun mielestä, jos ihan minkä tahansa syyn takia tekee abortin.. hänellä ei pitäisi olla oikeutta saada enää yhtään lasta. jos ei oo valmis hoitamaan sairasta lasta niin ei ole kyllä tervettäkään... onhan tervekin välillä sairas.. tai joskus enemmänkin.

 

mun mielestä, jos ihan minkä tahansa syyn takia tekee abortin.. hänellä ei pitäisi olla oikeutta saada enää yhtään lasta. jos ei oo valmis hoitamaan sairasta lasta niin ei ole kyllä tervettäkään... onhan tervekin välillä sairas.. tai joskus enemmänkin.

Onneksi se ei mene noin oikeassa elämässä =)

(ja kamoon hei, etkö muka näe eroa vammaisen lapsen & terveen, satunnaisesti nuhakuumetta/mahatautia tms ohimenevää potevan lapsen kasvatuksessa?)

 

näen kyllä eron. mutta terveeksi luultu lapsi voi olla pahemmin sairas ku valmiiksi sairaaksi tiedetty lapsi. ni miten ihmeessä äiti sellaista jaksaa hoitaa jos ei oisi jaksanut valmiiksi sairaaksi tiedettyähään...