Hörökorvat lapsella (mitä mieltä niiden leikkauttamisesta)

Ja kun ei se leikkaus nyt niin kummoinen operaatio ole, aika helposti se meni ainakin mulla. Jotenkin oli niin turhaa kärsiä niin monta vuotta. Luojan kiitos ei enää ole sitä ongelmaa. musta siitä on niin turha kärsiä! En halua sellaista lapselleni.

 

Mä uskon, että ainoa keino on vaan yrittää vahvistaa lapsen itsetuntoa, koska toi kiusaamis-kortti on aika heikko..siinä mielessä siis, että toista ihmistä voi kiusata mistä syystä vain..yks yleinen syy tulla kiusatuksi on se, että on liian kaunis tai liian hyvä koulussa. Kiusaajat ovat pipipäitä joiden täytyy purkaa omat ahdistuksensa muihin, henkisesti heikompiinsa ja sillä ei ole loppupeleissä ulkonäön kanssa MITÄÄN tekemistä!

 

Kyllä mä leikkauttaisin - mieluiten pikkulapselta, ennen kun hän ehtii niistä kärsimään.

Olen samaa mieltä.

No mites jos lapsella on ruma possun nenä tai kaksoisleuka? Entä liian ohuet tai liian paksut huulet? Miksi niitä ei lapsilta korjata?

Kas siinäpä pulma.


Kaikkea ei voi kasvuiässä korjata, esimerkiksi mä sain avun vasta 2-kymppisenä :/ Ei siinä aina edes hyvä itsetunto auttanut kun kiusaaminen oli jopa jokapäiväistä.

Munkin miestä kiusattiin koko lapsuus, eikä se ollut pelkkää possuksi tai apinaksi nimittelyä, vaan myös lyömistä ja potkimista.

Miten mä voisin sanoa, että hän on hyvä sellaisenaan, jos en hyväksyisi niitä korvia, sitä nenää ja sitä suuta, joka hänellä on? Hän on ihan täydellinen, vaikka sitä ei muuta lapset silloin tajunneet. Onneksi pienintäkään kohtaa ei ole hänestä leikattu.

Se on hienoa, että rakastat miestäsi sellaisena kuin hän on ja vielä hienompaa on jos miehellesi ei ole kiusaamisesta jäänyt traumoja

mutta

kaikki eivät ole niin onnekkaita.


Tavallaanhan sitä tietoisesti altistaa lapsensa kiusaamiselle jos lapsella on selkeät hörökorvat. En tiedä kumpi on pahempaa, lapsen syyttely isompana kun niitä ei leikattu vai lohduttaa pientä ihmistä kun häntä niistä kiusataan ja varmaa on, että kiusataan.


Jokaiselle meistä se oma lapsi on täydellinen, on hällä sitten hörökorvat taikka kierosilmät mutta...

Minä en lasteni korvia leikkauta. Naurettavaa, että pitäisi, vain ettei kiusattaisi. En ymmärrä, mikä syy se on kiusata. Sanotte itsekin ettei kiusaaminen ole kiusatun syy, vaan kiusaajan.

Miksi te hörökorvat teette lapsia, jos se on niin eitoivottu ominaisuus, että silloin muka varmasti kiusataan?

 

Hyvä etten terapian tarpeessa ole siitä, että olen lapsena kärsinyt asiasta niin kovin. Edelleen jo korva-sanan kuuleminen saa aikaan jonkinasteisen ahdistuksen. En ikinä ikinä voisi sanoa sanaa hörökorva, sen kirjoittaminenkin tuntuu pahalta. Kaikki lapsuuskuvat olen hävittänyt, enkä kellekään tutulle ole kertonut tästä leikkauksesta, edes mieheni ei tiedä siitä.

 

Jos hörökorvat pahat, leikkauttaisin. Leikkausta ei pidä myöskään jättää isommalle iälle. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän ymmärtää ottaa asian itseensä. Kaveri leikkautti 7 vuotiaan ja 5 vuotiaan korvat. Isompi reagoi kovemmin ja oli pahoillaan. Hän kun oli tyytyväinen omiinsa ja omaan ulkonäköönsä eikä ymmärtänyt, miksi hänen piti muuttua. Pienempi ei tajunnu kysyä moisia eikä ottanut asiaa raskaasti. Totuus on kuitenkin, että molemmilla oli tosi pahat hörökorvat ja ne olisivat varmasti johtaneet koviin koulukiusauksiin isommalla iällä.

 

On muakin kiusattu. Sanokaa, mikä kohta on sellainen, joka olisi pitänyt leikata, jotta ei olisi kiusattu?

Menen sit syyttämään siitä vanhempiani.

 

Jos hörökorvat pahat, leikkauttaisin. Leikkausta ei pidä myöskään jättää isommalle iälle. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän ymmärtää ottaa asian itseensä. Kaveri leikkautti 7 vuotiaan ja 5 vuotiaan korvat. Isompi reagoi kovemmin ja oli pahoillaan. Hän kun oli tyytyväinen omiinsa ja omaan ulkonäköönsä eikä ymmärtänyt, miksi hänen piti muuttua. Pienempi ei tajunnu kysyä moisia eikä ottanut asiaa raskaasti. Totuus on kuitenkin, että molemmilla oli tosi pahat hörökorvat ja ne olisivat varmasti johtaneet koviin koulukiusauksiin isommalla iällä.

Mutta piti vaan leikata, vaikka lapsi oli itse tyytyväinen?

 

Minä en lasteni korvia leikkauta. Naurettavaa, että pitäisi, vain ettei kiusattaisi. En ymmärrä, mikä syy se on kiusata. Sanotte itsekin ettei kiusaaminen ole kiusatun syy, vaan kiusaajan.

Miksi te hörökorvat teette lapsia, jos se on niin eitoivottu ominaisuus, että silloin muka varmasti kiusataan?

Oikeasti nyt jotenkin jurppii, että vielä kaikkien vuosien jälkeen joku tulee nimittelemään hörökorvaksi!!!! Se aika on takana - minulta. Onneksi.

Myös lasten tekemistä olen tämän johdosta oikeasti miettinyt todella paljon, hommaanko edes lapsia, jos heille tulee samanlaiset korvat ja he joutuvat kärsimään. No, lapsia tuli kumminkin, mutta kärsimään he eivät joudu. Että aika vakavasta asiasta puhut, monelle se on todellinen ongelma, ja sunkin ehkä kannattaisi se tunnustaa. Et vaan tajua jollet ole itse siitä kärsinyt. aikuisena asiat näyttää ehkä toiselta kuin lapsena.

 

Jos hörökorvat pahat, leikkauttaisin. Leikkausta ei pidä myöskään jättää isommalle iälle. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän ymmärtää ottaa asian itseensä. Kaveri leikkautti 7 vuotiaan ja 5 vuotiaan korvat. Isompi reagoi kovemmin ja oli pahoillaan. Hän kun oli tyytyväinen omiinsa ja omaan ulkonäköönsä eikä ymmärtänyt, miksi hänen piti muuttua. Pienempi ei tajunnu kysyä moisia eikä ottanut asiaa raskaasti. Totuus on kuitenkin, että molemmilla oli tosi pahat hörökorvat ja ne olisivat varmasti johtaneet koviin koulukiusauksiin isommalla iällä.

Mutta piti vaan leikata, vaikka lapsi oli itse tyytyväinen?

Luitko: molemmilla oli tosi pahat hörökorvat, ja ne olisivat varmasti johtaneet koviin koulukiusauksiin. Oneksi oli fiksut rohkeat vanhemmat.

 

Minä en lasteni korvia leikkauta. Naurettavaa, että pitäisi, vain ettei kiusattaisi. En ymmärrä, mikä syy se on kiusata. Sanotte itsekin ettei kiusaaminen ole kiusatun syy, vaan kiusaajan.

Miksi te hörökorvat teette lapsia, jos se on niin eitoivottu ominaisuus, että silloin muka varmasti kiusataan?

Oikeasti nyt jotenkin jurppii, että vielä kaikkien vuosien jälkeen joku tulee nimittelemään hörökorvaksi!!!! Se aika on takana - minulta. Onneksi.

Myös lasten tekemistä olen tämän johdosta oikeasti miettinyt todella paljon, hommaanko edes lapsia, jos heille tulee samanlaiset korvat ja he joutuvat kärsimään. No, lapsia tuli kumminkin, mutta kärsimään he eivät joudu. Että aika vakavasta asiasta puhut, monelle se on todellinen ongelma, ja sunkin ehkä kannattaisi se tunnustaa. Et vaan tajua jollet ole itse siitä kärsinyt. aikuisena asiat näyttää ehkä toiselta kuin lapsena.

Sanoiko sulle kukaan koskaan, että sulla oli hyvät ja persoonalliset korvat?

 

Jos hörökorvat pahat, leikkauttaisin. Leikkausta ei pidä myöskään jättää isommalle iälle. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän ymmärtää ottaa asian itseensä. Kaveri leikkautti 7 vuotiaan ja 5 vuotiaan korvat. Isompi reagoi kovemmin ja oli pahoillaan. Hän kun oli tyytyväinen omiinsa ja omaan ulkonäköönsä eikä ymmärtänyt, miksi hänen piti muuttua. Pienempi ei tajunnu kysyä moisia eikä ottanut asiaa raskaasti. Totuus on kuitenkin, että molemmilla oli tosi pahat hörökorvat ja ne olisivat varmasti johtaneet koviin koulukiusauksiin isommalla iällä.

Mutta piti vaan leikata, vaikka lapsi oli itse tyytyväinen?

Luitko: molemmilla oli tosi pahat hörökorvat, ja ne olisivat varmasti johtaneet koviin koulukiusauksiin. Oneksi oli fiksut rohkeat vanhemmat.

No eipä tarvinnut koulussa kiusata, kun vanhemmat tekivät sen.

 

Sanoiko sulle kukaan koskaan, että sulla oli hyvät ja persoonalliset korvat?

Ei todellakaan sanonut kukaan ikinä.

 

Miksi välttämättä pitää lasta karaistaa jos ongelman voi ratkaista leikkauksella?
Kyllä suojelisin lapsiani kaikelta mahdolliselta jos voisin.
Tämä asia kuuluu sellaiseen.

 

Sanoiko sulle kukaan koskaan, että sulla oli hyvät ja persoonalliset korvat?

Ei todellakaan sanonut kukaan ikinä.

Olisi pitänyt sanoa. Minusta sellaiset on kauneimmat mahdolliset korvat.

 

Jos sun lapsella vaikka r-vika niin älä vaan vie puheterapiaa, muuten viestit lapselle että hän on vialinen ja huono.

 

Jos sun lapsella vaikka r-vika niin älä vaan vie puheterapiaa, muuten viestit lapselle että hän on vialinen ja huono.

Vertaatko erinäköisiä korvia puhevikaan?

 

Rukoilijasirkalle: On vastuutonta antaa omien lapsien kärsiä jonkun hullun oman vakaumuksen vuoksi. Faktahan on se, että jos lapsi kärsii jostain esim. hörökorvista niin vanhempien velvollisuus on auttaa lasta. Eikä siinä auta omien "ylevien" periaatteiden jankuttaminen lapselle.
Vakavissa tapauksissa leikkaus on ainoa keino säästää lapsen mielenterveys ja tasapainoinen kehitys.

 

Mun mielestä on ihan esteettisestikin kaunista, että korvat eivät hörötä mihin sattuu, jos hörötyksen huomaa siis SELKEÄSTI. Ei se, että puolustaa leikkausta ja veisi lapsen leikkaukseen, tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi tuntee olonsa vialliseksi ja huonoksi. Asiasta täytyy osata keskustella lapsen kanssa. Enemmän se lapsi kärsii luultavimmin tulevaisuudessa niistä höröttävistä korvistaan, kuin leikkauksesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä mietteistä, jotka voi ehkäistä puhumalla asiasta paljon.

Eräältä tuttavaperheen lapselta leikattiin hörökorvat, ja lapsi oli silminnähden onnellinen leikkauksen jälkeen, ja luulenpa, että on vielä onnellisempi asiasta nyt 15-vuotiaana.

 

Jos sun lapsella vaikka r-vika niin älä vaan vie puheterapiaa, muuten viestit lapselle että hän on vialinen ja huono.

Vertaatko erinäköisiä korvia puhevikaan?

Miksen vertaisi. R-viasta ei ole sen enemåpää haittaa kun niistä korvista

 

Mitäs tässä sano Ritari Ässä...no joo...siis vielä tuosta kiusaamisasiasta sen verran, että en myöskään ymmärrä miksei ihmiset niinkään keskity KIUSAAJIEN psyyken koplaamiseen, vaan aina ratkaisua lähdetään etsimään uhrista..uhrin tulee muuttua tai muuttaa..koska MAAILMA NYT VAAN ON SELLAINEN????? :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

Jos sun lapsella vaikka r-vika niin älä vaan vie puheterapiaa, muuten viestit lapselle että hän on vialinen ja huono.

Vertaatko erinäköisiä korvia puhevikaan?

Oikeastaan osuva pointti vieraalta.

 

Kyllä mä leikkauttaisin - mieluiten pikkulapselta, ennen kun hän ehtii niistä kärsimään.

Olen samaa mieltä.

No mites jos lapsella on ruma possun nenä tai kaksoisleuka? Entä liian ohuet tai liian paksut huulet? Miksi niitä ei lapsilta korjata?

Kas siinäpä pulma.


Kaikkea ei voi kasvuiässä korjata, esimerkiksi mä sain avun vasta 2-kymppisenä :/ Ei siinä aina edes hyvä itsetunto auttanut kun kiusaaminen oli jopa jokapäiväistä.

Munkin miestä kiusattiin koko lapsuus, eikä se ollut pelkkää possuksi tai apinaksi nimittelyä, vaan myös lyömistä ja potkimista.

Miten mä voisin sanoa, että hän on hyvä sellaisenaan, jos en hyväksyisi niitä korvia, sitä nenää ja sitä suuta, joka hänellä on? Hän on ihan täydellinen, vaikka sitä ei muuta lapset silloin tajunneet. Onneksi pienintäkään kohtaa ei ole hänestä leikattu.

Se on hienoa, että rakastat miestäsi sellaisena kuin hän on ja vielä hienompaa on jos miehellesi ei ole kiusaamisesta jäänyt traumoja

mutta

kaikki eivät ole niin onnekkaita.


Tavallaanhan sitä tietoisesti altistaa lapsensa kiusaamiselle jos lapsella on selkeät hörökorvat. En tiedä kumpi on pahempaa, lapsen syyttely isompana kun niitä ei leikattu vai lohduttaa pientä ihmistä kun häntä niistä kiusataan ja varmaa on, että kiusataan.


Jokaiselle meistä se oma lapsi on täydellinen, on hällä sitten hörökorvat taikka kierosilmät mutta...

Minä en lasteni korvia leikkauta. Naurettavaa, että pitäisi, vain ettei kiusattaisi. En ymmärrä, mikä syy se on kiusata. Sanotte itsekin ettei kiusaaminen ole kiusatun syy, vaan kiusaajan.

Miksi te hörökorvat teette lapsia, jos se on niin eitoivottu ominaisuus, että silloin muka varmasti kiusataan?

Sä et myöskään hoidattaisi lastesi teini-iän akneihoja kun on niin naurettavaa, että haukutaan pizzanaamaksi. Et tietystikään ostaisi ihonhoitotuotteita ja koettaisi auttaa heitä, jottei lasten iho jäisi pahan näköiseksi loppu iäksi ja etteivät he joutuisi koulukiusatuksi..... Hörökorvat ovat kova paikka monelle, aivan yhtä kova kuin se pizzanaama. Hörökorvat vain sattuvat vaatimaan vaativamman hoidon. Mutta samalla tavalla ulkoisista tekijöistä on kyse.

 

Minä en lasteni korvia leikkauta. Naurettavaa, että pitäisi, vain ettei kiusattaisi. En ymmärrä, mikä syy se on kiusata. Sanotte itsekin ettei kiusaaminen ole kiusatun syy, vaan kiusaajan.

Miksi te hörökorvat teette lapsia, jos se on niin eitoivottu ominaisuus, että silloin muka varmasti kiusataan?[/quote]


Missä helvetin välissä mä sanoin, että mulla on hörökorvat taikka lapsellani? |O |O |O

 

Mitäs tässä sano Ritari Ässä...no joo...siis vielä tuosta kiusaamisasiasta sen verran, että en myöskään ymmärrä miksei ihmiset niinkään keskity KIUSAAJIEN psyyken koplaamiseen, vaan aina ratkaisua lähdetään etsimään uhrista..uhrin tulee muuttua tai muuttaa..koska MAAILMA NYT VAAN ON SELLAINEN????? :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

Juu tällainen ei saa pointti olla - tässä tapauksessa korvien leikkausasiassa -, sillä ei sellainen mukautuminen kiusaajien tahtoon pelasta mitään eikä ketään.
Mutta kun syitä nyt vaan sattuu olemaan monia muitakin kuin kiusaaminen, moneenkin asiaan.

Lisäys; itse en kyllä puutu nyt tuohon kiusaamiskeskusteluun, enkä viittaa siihen mitenkään, vaan kerroin oman mielipiteeni ihan omasta näkökulmastani ottamatta mitään "lapsi tulee hörökorvien kans kiusatuks" - löpinöitä mukaan. Muut saatte tingata tuosta kiusaamisesta. Oma pointtini ei liittynyt siihen mitenkään.

 

Jos lapsi pyytäisi leikkausta korvilleen niin voisin sen myöntää yli 10v lapselle. Sitten yhdessä säästettäis rahaa. Lapsi voisi tehdä jotain korvaamatonta työtä jolla säästetään kassaa
Voi olla että heltyisin aiemminkin. Mun mielestä ketään ei saa kiusata koko ajan. Olisipa joku ostanut mulle ne levikset kun olin esi-murkku.. Olis noin 2vuoden kiusaamiset ulkonäöstä jäänyt vähemmälle. Vanhemmat ei aina ajattele.

En usko että kiusattu hörökorvainen lapsi koskaan alkaa ajattelemaan että "aah ihanat korvat.. onneksi en leikkauttanut". Jos lasta ei kiusata korvista ja jos lapsi ei itse välitä.. Niin tuskin leikkaus on silloin tarpeellinen.