S
seurusteleva
Vieras
Hei,
Miten teidän parisuhteessanne suhtaudutaan vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin? Meillä ei ole ollut ongelmia aiemmin, ja kummallakin on ollut sekä miehiä että naisia kavereina, ja yleensä tunnemmekin toistemme ystävät muutenkin. Nyt kuitenkin kävi niin, että eräs mies, joka on myös mieheni kaveri useamman vuoden takaa päätti kertoa tunteistaan minua kohtaan. Pidän hänestä todella paljon, koska hän on kanssani samalla aaltopituudella, älykäs keskustelija mahtava viihdyttäjä ja muutenkin kaikin puolin hauska kaveri. Itse en hänestä kuitenkaan ajattele samalla tavoin - siis en halua mitään intiimimpää suhdetta kaverin kanssa, vaan rakastan miestäni yli kaiken, hän on minulle ainoa, enkä menisi häntä pettämään. Mieheni sai kuulla kaverin jutuista, ja nyt olen pattitilanteessa. Mieheni ja kaverini eivät ole enää oikeastaan väleissä, ja itsestäni tuntuu, etten voi olla myöskään kaveriin yhteydessä, ei sen vuoksi, että hän kertoi tunteistaan, vaan mieheni vuoksi. Toisaalta sovimme tämän kaverin kanssa asioista, ja kerroin hänelle rehellisesti mitä mieltä olen: rakastan miestäni, mutta pidän hänestä, kaverina. Asia on mielestäni selvä, mutta siltä ei kuitenkaan tunnu. En halua loukata miestäni, joten en ole oikeastaan tekemisissä tämän kaverin kanssa. Kuitenkin harmittaa menettää niin loistava ihminen elämästään, nautin suunnattomasti keskusteluista hänen kanssaan, yhteinen sävel on ilmeinen. Mutta jos minun tulee valita, niin silloin se on mieheni, ja kaveruus on ohi. Surettaa ja kieltämättä itkettää ajatus, etten voi istua kaverini kanssa kahvilla, melkein toivon, että kyseessä olisi nainen, niin ei olisi tätä ristiriitaa. Mikä neuvoksi, onko kukaan muu joutunut selvittämään samanlaisia tilanteita...?
Miten teidän parisuhteessanne suhtaudutaan vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin? Meillä ei ole ollut ongelmia aiemmin, ja kummallakin on ollut sekä miehiä että naisia kavereina, ja yleensä tunnemmekin toistemme ystävät muutenkin. Nyt kuitenkin kävi niin, että eräs mies, joka on myös mieheni kaveri useamman vuoden takaa päätti kertoa tunteistaan minua kohtaan. Pidän hänestä todella paljon, koska hän on kanssani samalla aaltopituudella, älykäs keskustelija mahtava viihdyttäjä ja muutenkin kaikin puolin hauska kaveri. Itse en hänestä kuitenkaan ajattele samalla tavoin - siis en halua mitään intiimimpää suhdetta kaverin kanssa, vaan rakastan miestäni yli kaiken, hän on minulle ainoa, enkä menisi häntä pettämään. Mieheni sai kuulla kaverin jutuista, ja nyt olen pattitilanteessa. Mieheni ja kaverini eivät ole enää oikeastaan väleissä, ja itsestäni tuntuu, etten voi olla myöskään kaveriin yhteydessä, ei sen vuoksi, että hän kertoi tunteistaan, vaan mieheni vuoksi. Toisaalta sovimme tämän kaverin kanssa asioista, ja kerroin hänelle rehellisesti mitä mieltä olen: rakastan miestäni, mutta pidän hänestä, kaverina. Asia on mielestäni selvä, mutta siltä ei kuitenkaan tunnu. En halua loukata miestäni, joten en ole oikeastaan tekemisissä tämän kaverin kanssa. Kuitenkin harmittaa menettää niin loistava ihminen elämästään, nautin suunnattomasti keskusteluista hänen kanssaan, yhteinen sävel on ilmeinen. Mutta jos minun tulee valita, niin silloin se on mieheni, ja kaveruus on ohi. Surettaa ja kieltämättä itkettää ajatus, etten voi istua kaverini kanssa kahvilla, melkein toivon, että kyseessä olisi nainen, niin ei olisi tätä ristiriitaa. Mikä neuvoksi, onko kukaan muu joutunut selvittämään samanlaisia tilanteita...?