Ystävyydestä ja ystävystymisestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mistä olet löytänyt ystäviä? Kuinka he ovat elämässä mukanasi?

Kertokaa kaikille vinkkinä kuinka ne parhaat ja pysyvät suhteet toisiin ihmisiin ja perheisiin syntyy?

Mun mielestä hienoin ystävyyssuhde jonka olen aikuisiällä saanut, alkoi esikoisen odotuksen aikoihin vaikken tätä vielä silloin tiennytkään.
Satuimme sitten kahden äidin kanssa yhtäaikaa sairaalaan synnyttämään ja päätimme tavata, me äidit ja vauvat ja vaihtaa kuulumisia.
Tätä on jatkunut monta vuotta, välillä ollaan lasten kanssa, välillä miehetkin mukana joskus käydään äitiporukalla kaikessa rauhassa.

On ollut yhteisiä synttäreitä, saunailtoja, ompeluseuraa, kesäretkeä ja toivottavasti on jatkossakin. Ystävyys on sisältänyt kaiken kirjon mitä elämästä löytyy, syntymästä kuolemaan.
Ihania naisia, mahtavia mukuloita ja turvallisia miehiä!
 
Mulla on tullut ystäviä ihan normikautta, siis opiskelujen kautta (tosin jäivät kaikki opiskelupaikkakunnalle, joten yhteyden pito on hieman harvennut), miehen kautta ja työkuvioitten kautta. Mammakavereita sain täältä omasta lähiöstä menemällä perhekahvilaan, sekä sopimalla yhden mamman kanssa tapaamisesta, kun oltiin kirjoiteltu netissä samalle keskustelupalstalle. Nyt näitten uusien mammakavereittenkin kanssa kahvitellaan ja käydään vaunulenkeillä. Että taidan ystävystyä siis aika helposti.
 
Mun paras ystäväni on entinen työkaveri ja paitsi ystävä, hän on myös esikoisemme kummi ja lapsillemme hyvin tärkeä ihminen. Hän asui välillä poissa täältä, mikä oli tosi kova pala mulle, mutta pidettiin kiinni meidän ystävyydestä vierailemalla puolin ja toisin ja järjestämällä yhteistä aikaa. Nyttemmin asuu onneksi täällä taas ja nään häntä sekä lasten kanssa että yksinäni.

Tän palstan kautta oon löytäny ystäviä ja kahvittelukavereita myös.
 
Mä en voi ohjeita antaa, ikävä kyllä. Ilmeisesti musta tuli liian tylsä siinä vaiheessa ku sain ekan lapsen... Ja sen jälkeen kehen on tutustunut, niin niillä on jo valmiina parhaat ystävät ja mä olen "varakaveri" tjsp. No, nyt olis tarkoituksena aloittaa kerhoilu lasten kans, joten antakaa vinkkejä miten pidetään uusista tuttavuuksista kiinni :D
 
Lukiossa meitä oli sellanen jengi joka edelleen pitää yhteyttä ja ovat mun sydän ystäviä... pariskunta(esikoisen kummit), mun ex ja sit toisen kummin serkkupoika. Toinen tosi sydänystävä tuli opiskelujen kautta vaikka meillä tutustuttaessa mä olin 21v yh ja tää 16v elämää alottava neiti :)
 

Yhteistyössä