Ystävistä

[vieras]

Missä iässä ihminen itse päättää omat ystävänsä?

Vai päättääkö koskaan?

Omia havaintoja:

Kerhoon/päiväkotiin nykyäidit tuovat lapsensa niin, että on jo valmis kaveri, eli äidin ystävän lapsi (vanha ystävä tai puistossa tavattu) on katsottu valmiiksi ja tuodaan jopa samalla autolla. Tai sitten tuodaan samallla sisar kerhoon/päiväkotiin, ja tämän kanssa ollaan sitten siellä.

Sitten koulussa halutaan olla kaveria niiden kanssa, joilla on paljon hienoja tavaroita ja vaatteita. siis ulkoinen habitus sanelee paljon.

Onko ystävyyttä tai rakkautta olemassa, vai onko ihminen aina toisen kanssa vain jotain saadakseen? Milloin ihminen viettää aikaa ihmisen kanssa koska pitää hänestä?

Olenko ainoa, joka vie lapsensa kerhoon/päiväkotiin niin, että lapsi ei tunne ketään? Ovatko kaikkki muut curling-äitejä? Lapselle on jo kaveri katsottuna, jonka kanssa on sitten turvallista leikkiä?

 

[hempee]

ei mulla ainakaan mikään valittu ennen päiväkotia kun en harrasta mitään äiti lapsi piirejä

 

[Huvitutti]

Enpäs ole tuommoista huomannut.. Enkä usko, että ystäviä ulkonäöllä valitaan.

Monesti vain hyvillä ystävillä pukeutumistyyli muokkautuu samanlaiseksi. Puhun kyllä omista kokemusesta ja ajasta jolloin ei pissiksiä vielä ollutkaan ja isot paitapuserot olivat muotia.

 

[Myy-80]

No... Kyllä mun vanhemmat katto vähän missä seurassa liikun, lapsena ja erityisesti nuorena. Ite kuiten päätin. Ei ne koskaan kieltäny olemasta jonkun kaveri.

Onko ystävyyttä tai rakkautta olemassa, vai onko ihminen aina toisen kanssa vain jotain saadakseen? Milloin ihminen viettää aikaa ihmisen kanssa koska pitää hänestä?

Silloin kun oikeasti kyse on kemioista. Mä ainakin oon tavannut useamman ihmisen, jonka kanssa oon ystävystynyt pinnallisiin juttuihin katsomatta. Ei niissä ystävyyssuhteissa o missään vaiheessa ollut kyse kummankaan puolelta hyötymisestä vaan asioiden ja ajan jakamisesta. Hyvänpäivän tuttuja ja kavereita kohtaa useammin, enemmän tai vähemmän hyötymielessä. En kuiten tunnusta valitsevani seuraani sen perusteella kenestä hyödyn jotenkin... Se ei mun mielestä kuulu kaveruuteen eikä varsinkaan ystävyyteen.

Samaa pyrin opettamaan jälkikasvulleni.

 

[mellan]

et ole ainoa. Meidän tyttö ei tuntenu omasta ryhmästään ketään. Minä tunsin yhden äidin, mutta lapset ei ole koskaan ennen leikkineet keskenään

 

[vieras]

Veljen vaimolla kävi niin että vanhemmat olivat aina aikaisemmin valinneet kaverit ja kun hän löysi elämänkumppanin omillaan ,niin ei edes häihin tulleet. Nykyään onneksi olevat väleissään.

 

[ajatuksia]

nosto

 

[MargeSimpson]

On kyllä aika vieraita ajatuksia ja tapoja nuo. Varmasti jossain vaiheessa olen kiinnostunut, missä seurassa lapsi aikaansa viettää, mutta ei kyllä tulis mieleenkään kavereita alkaa valitsemaan lapsille. Esim. mun kavereilla on lapsia, mutta ei pakoteta meidän lapsia olemaan kavereita heidän lapsien kanssa. Ei kaikki tule toimeen keskenään, ja jotkut taas tulee hyvin juttuun heti ensitapaamisesta lähtien ja siitä saattaa alkaa loppuiän ystävyys. Mikä mä olen siitä päättämään toisen puolesta.