Ystäviä ei ole :'(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Haluan olla harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Haluan olla harmaana

Vieras
Mulla vaan ei ole enää yhtään ystävää. Kavereita on muutama. Toisia näen aina välillä ja toisten kanssa vaihtelen tekstareita.
Se oikea ystävä puuttuu. Yksi oli, mutta erehdyin senkin suhteen, petti minut käytöksellään joka ei todellakaan kuulu ystävän käytökseen.
Noh ongelmista suurin on arka luonne joten hankala siinä mielessä uusiin ihmisiin tutustua, mutta sitten kyllä kun tutuiksi tullaan ei ole ongelmia. Sitten toinen kun en tiiä kuinka pitkään sitä tälläkin paikkakunnalla enää asuu kun elämään saattaa kuulua muutto joskus vuoden päästäkin.
Haluaisin kuitenkin sellaisen ystävän jonka kanssa voi olla ja johon voi luottaa ettei keksi omasta päästään, että olen hälle pahaa tehnyt.

Kun ei se ole sama asia noi mese, tekstari yms. tutut.

On vain niin pirun yksinäinen olo.
 
Niin. Jos ei syystä tai toisesta lähde kotoa liikenteeseen, MLL:n perhekahviloihin, vauvauintiin/-sanikseen/-muskariin niin kenenkään on vaikea tulla teille kotiin etsimään sitä mukavaa naista, joka siellä asuu.

On pakko kävellä sen arkuuden ja pelokkuuden yli ja lähteä näkemään muita ihmisiä.

Piika-äiti
 
No minä se ilmeisesti vasta omituinen otus olen, kun en halua läheisiä ystäviä. Vai tarkoitetaankohan me edes samaa läheisellä ystävällä...

Haluan vain sellaisia tuttuja jne. joihin voin pitää yhteyttä vaikka 5 vuoden kuluttua, jos siltä tuntuu. Riittää mainiosti, kun näemme yleensä tai toisinaan lasten syntymäpäivillä, tekstailemme tai laitamme s-postia harvakseltaan. Miten ihmeessä joillain voi aika ja voimat riittää sen enempään. Minulla ainakaan yksinkertaisesti ei riitä vaikka olen nyt kotonakin lasten kanssa.
 
Tarkoitin juuri sitä läheistä ystävää.

Ja mulla ei ole ongelmana kotonaistuminen vaikka arka olenkin. Minä en jaksa istua neljän seinän sisällä koko aikaa eli kyllä näytän nokkaani ihmisten ilmoilla.
 
vain perhe on tukena, muuten on niitä mese-tuttuja, ja parhaita ystäviä lapsuus ja nuoruusvuosilta tapaamme harvakseltaan, mutta ne onkin niitäTODELLISIA ystäviä, jotka säilyy läpi elämän. Ja kun tapaamme, jatketaan siitä, mihin jäimme joskus kauan sitten... olemme samalla aaltopituudella.
Vaikea löytää aikuisiällä enää ystäviä, joihin voi luottaa.mesessäkin on kyllä uusia tuttavuuksia, mutta ihan vaan hyvänpäivän tuttuja
 
Joskus vähän ihmettelen näitä vuodatuksia ystävän puutteesta. Tulee mieleen, että MILLAISTA ystävää tällä tarkoitetaan... mikä on se jokin, joka erottaa hyvän kaverin ystävästä? Eikö se hyvä kaveri voi olla myös ystävä? Vai haluataanko sitä itsekkäästi joku ihminen, jonka kanssa ollaan hyvin tiiviisti tekemisissä? Kuka sellaista sitten jaksaisi ja ehtisikään? Minusta siitä tulee mieleen riippuvuussuhde jos nuohotaan liikaa yhdessä. Olisi kiva lukea muitten kommentteja ja mielipiteitä!
 
Ei tarvitsekaan olla 24/7 yhdessä vaan oikeesti sellainen jota joskus voisi nähdäkin, mutta sellaiset juuri puuttuu. Minua ei ole luotu elämään yksin ja, jos jotakuta näen tyyliin kerran vuoteen se ei riitä. Ja juuri sellainen ihminen joka pystyy oikeesti keskustelemaan kun tulee ongelmia väleihin eikä päätä karata ja pitää luulonsa ominaan. Onko sellainen ystävä joka ei voi keskustella asioita, jos väleihin tulee ongelmia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Haluan olla harmaana:
Ei tarvitsekaan olla 24/7 yhdessä vaan oikeesti sellainen jota joskus voisi nähdäkin, mutta sellaiset juuri puuttuu. Minua ei ole luotu elämään yksin ja, jos jotakuta näen tyyliin kerran vuoteen se ei riitä. Ja juuri sellainen ihminen joka pystyy oikeesti keskustelemaan kun tulee ongelmia väleihin eikä päätä karata ja pitää luulonsa ominaan. Onko sellainen ystävä joka ei voi keskustella asioita, jos väleihin tulee ongelmia?


Minä taidan sitten olla onnellisessa asemassa kun mun kaveritkin ovat niin 'hyviä' että pystyn heille kertomaan asioitani ja he kertovat mulle. Toki eri ihmisille kerrotaan eri asioista, sitä vaan tietää sisimmässään keneen voi luottaa. Mulla ei yksikään kaveri ole karannut jos mulla on ollut ongelmia.

Tämä taitaa olla hyvin vaikea asia edes pohtia. Jonkun kohdalle sattuu ystävä, toiselle ei. Voi kun sinäkin löytäisit ystävän!
 
Täällä jokusen vuoden olen asustellut, mutta ystäviä ei vaan ole...ei ketään, jonka luo vois lähtee päiväkahville tai lasten kanssa puistoon....

En oo mikään erakko, mut en mitenkään hirveen hyvä tutustumaankaan, eli en oo semmonen päällepäsmäri....mll kerhoissa ollaan joskus käyty, mutta niissä on aika sisäpiirijutut ja just semmosiin en osaa mennä....
Pihalla kyllä jutellaan toisten äitien kanssa, mut ne on sellasia hiekkalaatikkotuttuja...

Yks sellanen "paras kaveri" on mut asuu 500km päässä eli eipä kovin usein tapailla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
Niin. Jos ei syystä tai toisesta lähde kotoa liikenteeseen, MLL:n perhekahviloihin, vauvauintiin/-sanikseen/-muskariin niin kenenkään on vaikea tulla teille kotiin etsimään sitä mukavaa naista, joka siellä asuu.

On pakko kävellä sen arkuuden ja pelokkuuden yli ja lähteä näkemään muita ihmisiä.

Piika-äiti

No meilläpäin ei ainakaan puistoissa sun muissa tutustu keneenkään. Harvoin on samat ihmiset seillä samaan aikaan ja kun suuri osa on vielä ulkomaalaisia ja omissa porukoissaan eikä puhu suomea, tai sitten mun ulosanti vaan on harvinaisen epäselvää kun edes sanaa hei ei ymmärretä. Tai sitten mä vaan olen jotenkin epäilyttävän näköinen :kieh:
 
Elä virka muuta, miulla on kaks ystävää, toinen muutti lappiin miehen perässä ja toisella on firma Hesassa ja käy harvoin täällä, puhelimellakaa ei viitti rimpautella kun se maksaa mansikoita. Joten eipä noita oo.. oikein, no anoppi on kyllä ystävä mut kaipaan omaa ikäistä seuraa ja menopailua tms.
 
läheltä kuopiota
päivät menee kotona yksikseen lasten kanssa tai ulkoillessa. leikkipuistoista ja kerhosta ei sitä ole löytänyt jonka vois pyytää vaikka kahville.
kerhoissa sekä mll etä seurakunnan on omat piini pieni pyörii kerhot mihin me ei mahduta.
onko vika minussa olenko ujo? ruma? läski?
voi kun oli se yksikin kaveri.
tänne kun saisi tulla vaikka joka päivä ei haittaisi yhtään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MINÄ MYÖSKIN:
läheltä kuopiota
päivät menee kotona yksikseen lasten kanssa tai ulkoillessa. leikkipuistoista ja kerhosta ei sitä ole löytänyt jonka vois pyytää vaikka kahville.
kerhoissa sekä mll etä seurakunnan on omat piini pieni pyörii kerhot mihin me ei mahduta.
onko vika minussa olenko ujo? ruma? läski?
voi kun oli se yksikin kaveri.
tänne kun saisi tulla vaikka joka päivä ei haittaisi yhtään.

Ootko mistäpäin?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Norsupäästäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
Niin. Jos ei syystä tai toisesta lähde kotoa liikenteeseen, MLL:n perhekahviloihin, vauvauintiin/-sanikseen/-muskariin niin kenenkään on vaikea tulla teille kotiin etsimään sitä mukavaa naista, joka siellä asuu.

On pakko kävellä sen arkuuden ja pelokkuuden yli ja lähteä näkemään muita ihmisiä.

Piika-äiti

No meilläpäin ei ainakaan puistoissa sun muissa tutustu keneenkään. Harvoin on samat ihmiset seillä samaan aikaan ja kun suuri osa on vielä ulkomaalaisia ja omissa porukoissaan eikä puhu suomea, tai sitten mun ulosanti vaan on harvinaisen epäselvää kun edes sanaa hei ei ymmärretä. Tai sitten mä vaan olen jotenkin epäilyttävän näköinen :kieh:

ei täälläkään kyllä puistoissa voi kehenkään tutustua kun kaikki puistot on täynnä pph:oita ja jos sinne joku muu eksyy niin ei tule ikinä uudestaan. Ja meiltä on ainakin lähes mahdotonta lähtee mihinkään perhekahvilaan, kun ei ole tuota ajokorttia ja matkaa 12km ja tässä kaupungissa ei ole koskaan edes kuultu sanaa "joukkoliikenne"

 

Similar threads

Yhteistyössä