Pienenä helpotuksena voin kertoo kokemuksen syvällä rinta äänellä..
Ite oon saanu esikoisen jo kolme ja puol vuotta sitten ja ite oon nyt 19. Mulla oli tosissaaan sillon kaikki kaverit hukassa, luulempa että suurin syy siihen on just se että niitten elämä on kuitenkin aikas paljon erilaista ja ehkei ne ymmärrä sitä mitä myö, äidit, koetaan. Sitä vaan erkaannutaan helposti kun on niin erilaiset elämän tilanteet.
Vielä raskauden aikana uskottelin itelleni että parhaimmat kaverit kyllä pysyy ja tullaan aina olemaan kavereita.. Mut ei.
Nyt ollaan taas muutamien kanssa tutustuttu uuestaan kun ne rupee olla siinä iässä että suunnittelee lapsia.
Mut kehotan teitä kaikkia etsimään uusia ystäviä. Itekki oon saanu tosi hyviä ystäviä muista äideistä mm. naapurin rouva joka on jo yli 40, on tosi kivaa päiväkahvi seuraa. Sit mulla on myös paljon oman ikäsiäkin kavereita "teiniäitejä". Ja oikeesti ne kaverit auttaa jaksamaan näitä päiviä paremmin, kun on joku jonka luo voi mennä vaan kahvittelee, on yhteisiä kiinnostuksia, lapset. Tai sit ystävystyy paremminkin ja löytää jonkun jolle jakaa ikäviäkin asioita.
Vaikee sanoo mistä näitä sit löytää mut itellä on kokemuksia ihan hiekkalaatikolta, netistä, kerhoista, vauva- ja taaperojumpasta. Ja loput äitikaverit on niitä vanhoja tuttuja koulu ajoilta.
Mut ystävät on joka tapauksessa tärkeitä!
