Ystäväperheen lapset ilkeitä meidän lapselle :(

["vieras"]

Meillä on ysätäväperhe, jossa on kaksi lasta. Nämä lapset ovat meidän vanhempaa lasta pari vuotta ja puoli vuotta vanhempia. Lapset ovat vilkkaita ja verbaalisesti hyvinkin lahjakkaita. Meidän vanhempi lapsi (nuorempi on vielä vauva) on myös vilkas, mutta ei vielä lähes kolme vuotiaana puhu läheskään niin hyvin mitä ystäväperheen lapset.

Muutamaan otteeseen lapsien ollessa yhdessä olen huomannut, että nämä ystäväperheen lapset esim. kieltävät meidän lasta tulemasta leikkiin mukaan, jne. Nämä sisarukset siis leikkivät vain keskenään (tai jos on muita lapsia niin heidän kanssa) ja meidän lapsi sitten leikkii sivussa yksin. Myös kerran yhtä aikaa kylässä ollut äitini huomasi saman asian.

Kun kuulin näiden lasten suoraan kieltävän meidän lasta tulemasta heidän kanssa samaan huoneeseen, puutuin tottakai asiaan ja sanoin, että kaikkien tulee leikkiä yhdessä. Silti kohta taas meno jatkui samalla lailla. Nyt mietin mitä pitäisi tehdä. Tulisiko minun tarkemmin vahtia lapsia, kun he leikkivät yhdessä ja yrittää saada kaikki leikkimään keskenään (näin olen siis tehnyt tähän mennessä). Vai pitäisikö mun ystävälisesti pyytää ystäväperheen vanhempia juttelemaan lastensa kanssa siitä, ettei ketään saa syrjiä? Itse epäilen, että syrjintä johtuu siitä, ettei meidän lapsi osaa puhua vielä niin selvästi. Mitään riitaa en ole lasten välillä nähnyt.

Sori pitkä sepustus...

 

[LoveStreet]

Mun mielestä on ihan ymmärrettävää että vanhemmat lapset ei halua välttämättä leikkiä nuoremman kanssa kun tykkäävät erilaisista leikeistä. Voisiko ehdottaa jotain sellasta jota ainakin voi tehdä yhdessä. Ei ketään voi mun mielestä pakottaa leikkimään toisen kanssa.

 

[Anatolia]

Keksisin omalle lapselleni jotain kivaa tekemistä. En haluaisi oman lapseni olevan se, jonka kanssa leikitään vain pakosta ja säälistä - jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan. Eli jos lapsi ei ihan suunnattomasti sure sitä ettei pääse leikkiin mukaan, vaan leikkii suht tyytyväisenä itsekseen, niin antaisin lapselle jotain kivaa (vaikka muovailuvahaa tai vesivärit) ja tuttavaperheen mukelot olkoon keskenään.

Ei syrjinnälle välttämättä ole mitään syytä. Kaikkien lasten kemiat ei vaan kohtaa.

 

[Slummien miljoonitär]

No ne toiset lapset nyt vaan ovat isompia ja juuri tuossa iässä, siis jos kaveriperheen lapset ovat 5v ja 3,5v, on sellainen kausi että pienempi lapsi on jotain todella typerää seuraa... Mutta lapsille pitää tottakai opettaa ettei ketään aleta kiusaamaan eikä saa syrjiä. Oma poikani 5v leikki naapurin pojan kanssa joka puoli vuotta nuorempi mutta meinasi kans alkaa syrjiä hänen 3v pikkuveljeä mutta puutuin asiaan eikä syrjimistä enää ole. Leikkivät porukalla vaikkakin huomaa kuinka eri aaltopituuksilla 5v ja 3v ovat.
Aikuisten kannattaisi kehitellä jotain puuhaa lapsille jossa voi olla mukana kaikki lapset. Nimittäin jos 5v tietää kaiken star warsista ja hero factoreista, ei siinä paljoa 3v osaa olla mukana. Ei muuta kuin muistipelejä ja erilaisia touhuja pystyyn niin osaavat kaikki olla siinä mukana.

 

["minä"]

Eli asian kannattaa vain olla ja itse yrittää toimia niin, että kaikilla olisi kivaa? Tarkoitan siis, että te ette puhuisi mitään ystäväperheen vanhemmille? He nimittäin eivät mielestäni ole huomanneet mitään.

 

[LoveStreet]

[QUOTE="minä";22745524]Eli asian kannattaa vain olla ja itse yrittää toimia niin, että kaikilla olisi kivaa? Tarkoitan siis, että te ette puhuisi mitään ystäväperheen vanhemmille? He nimittäin eivät mielestäni ole huomanneet mitään.[/QUOTE]

En varmaan puhuis tossa tapauksessa ainakaan siihen tyyliin että tehkää jotain kun teidän lapset kiusaa meidän lasta. Ainakin ensin kokeilisin jotain muuta.

 

[...]

Puoli vuotta ikäeroa ei minusta ole mikään syy dissata. Teen töitä koulaisten kanssa ja kyllä ekat ja kolmoset vielä saattaa sujuvasti leikkiä yhdessä.

Kurjaa käytöstä tuollainen, eikä lapsen tarvitsisi sitä omassa kodissaan ainakaan katsella.

Meillä myös tilanne, että tuttavaperheen lapsi kiusaa omaa. Ei sille kyllä oikein mitään mahda, kun ovat niin erilaiset. Eipä paljoa kyläillä nykyään puolin eikä toisin.

Mun mielestä on ihan ymmärrettävää että vanhemmat lapset ei halua välttämättä leikkiä nuoremman kanssa kun tykkäävät erilaisista leikeistä. Voisiko ehdottaa jotain sellasta jota ainakin voi tehdä yhdessä. Ei ketään voi mun mielestä pakottaa leikkimään toisen kanssa.

 

["vieras"]

Mä olen kyllä puuttunut ja keskustellut ystäväperheen lapsen kanssa, miten kaikkien on leikittävä yhdessä. Oltiin silloin mökillä eli muita leikkikavereita ei ollut. Perustelin juuri sillä, ettei tällaisessa paikassa voi syrjiä ketään, koska muutoin kaikilla ei ole kivaa. Kerroin kyllä lapsen vanhemmille, että puutuin ja asia oli ok. Meillä tosin kaikki kasvattaa kaikkia.

 

["minä"]

En varmaan puhuis tossa tapauksessa ainakaan siihen tyyliin että tehkää jotain kun teidän lapset kiusaa meidän lasta. Ainakin ensin kokeilisin jotain muuta.

Juu, en tarkoittanut tuolla tyylillä... Ennemminkin niin, että voisimmeko yhdessä tehdä asian eteen jotain. Eli he juttelisivat jo kotona ja kyläillessä yrittäisimme hieman katsoa yhdessä lasten perään asia huomioiden.

Ystävämme ovat kyllä kivoja fiksuja ihmisiä, eli mikäli olisivat itse tämän huomanneet, olisivat kyllä lastensa käytökseen puuttuneet. Yleensä ns. syrjiminen tapahtuu aina toisessa huoneessa, jne.

 

[LoveStreet]

Puoli vuotta ikäeroa ei minusta ole mikään syy dissata. Teen töitä koulaisten kanssa ja kyllä ekat ja kolmoset vielä saattaa sujuvasti leikkiä yhdessä.

Kurjaa käytöstä tuollainen, eikä lapsen tarvitsisi sitä omassa kodissaan ainakaan katsella.

Meillä myös tilanne, että tuttavaperheen lapsi kiusaa omaa. Ei sille kyllä oikein mitään mahda, kun ovat niin erilaiset. Eipä paljoa kyläillä nykyään puolin eikä toisin.

Kouluikäisillä se ikäero ei varmaan niin tunnukaan enään. Ja voi tosiaan olla että kyse on muustakin kemioiden toimimattomuudesta. Itse varmaan kans vähentäisin kanssakäymistä lasten kesken, edelleen olen sitä mieltä ettei ketään voi pakottaa leikkiin toisen kanssa. Ei aikuisetkaan halua olla kaikkien kavereita ja kyllä sen syrjimisen aikuisistakin huomaa vaikka se onkin paljon peitellympää. Mielestäni se "syrjiminen" on erilaisten kiinnostuksen kohteiden takia ihan ymmärrettävää. Kannattaa keksiä jotain sellasta mitä ainakin voi tehdä yhdessä niin voi se syrjintäkin vähentyä varsinkin jos siinä on (alussa) aikuinen mukana.

 

[Huuhkajatar]

Oletan että tämä tapahtuu kyläilytilanteessa. Jos vielä teidän omassa kodissa, niin minusta siihen on puututtava. Ja toisen kotiinhan ei tarvitse viedä lastansa syrjittäväksi.

Meillä on kyllä toiminut ihan hyvin yhteispeli, vaikka lastemme serkut ovat paljon nuorempia. Jotenkin vain lapset ovat ottaneet hommakseen viihdyttää noita pienempiä kun ovat meillä. 13 v poika jopa mielellään "leikkii" alle 1 vuotiaan veljenpoikansa kanssa. Täällä menivät autolla pitkin lattioita jouluaattona =).

Pointtini on se että kyläilyn lyhyen ajan on lastenkin osattava leikkiä ja olla nätisti nuoremman kanssa.

 

[LoveStreet]

[QUOTE="minä";22745576]Juu, en tarkoittanut tuolla tyylillä... Ennemminkin niin, että voisimmeko yhdessä tehdä asian eteen jotain. Eli he juttelisivat jo kotona ja kyläillessä yrittäisimme hieman katsoa yhdessä lasten perään asia huomioiden.

Ystävämme ovat kyllä kivoja fiksuja ihmisiä, eli mikäli olisivat itse tämän huomanneet, olisivat kyllä lastensa käytökseen puuttuneet. Yleensä ns. syrjiminen tapahtuu aina toisessa huoneessa, jne.[/QUOTE]

No voisin keskustellakin sitten jos tietäisin että ovat sellaisia ihmisiä että ymmärtävät mitä tarkoitan.

 

["minä"]

"minä" on siis yhtä kuin alkuperäinen.

Ikäero ja lapseni huonompi verbaalinen taito vaikuttavat varmaan asiaan. Lisäksi olen huomannut, että tämä "syrjijä" on aina ollut se lastamme puoli vuotta vanhempi lapsi, joka siis on itse tottunut aina enempi leikkimään itseään vanhmpien lasten kanssa. Vanhempi näistä sisarruksista on kyllä leikkinyt myös meidän lapsen kanssa.

En todellakaan haluaisi tämän asian takia muutenkin harvoja kyläilyjä vielä harventaa, sillä kyseessä on muutoin oikein kiva perhe. Lapseni syrjimistä en kuitenkaan aio luonnollisesti sallia. Ehkä juttelen asiasta perheen vanhempien kanssa, että ovatko he huomanneet asiaa.

 

["jaa"]

Mun mielestä tuo on aina ollut laiskan ja huonon kasvattajan tekosyy numero yksi. Kyllä lapsille pitää opettaa, että kaikkien kanssa on tultava toimeen. Paras kaveri ei tartte olla. Ystävät saa valita ihan itse. Näin kasvatetaan niitä aikuisia, jotka ovat työtiimeissä ihan mahdottomia. Mielestäni ei ole mikään ratkaisu, että lakataan tapaamasta tuttavaperheitä, jotta lapset eivät joutuisi törmäyskurssille. Vähän tsemppiä hyvät vanhemmat!

Kouluikäisillä se ikäero ei varmaan niin tunnukaan enään. Ja voi tosiaan olla että kyse on muustakin kemioiden toimimattomuudesta. Itse varmaan kans vähentäisin kanssakäymistä lasten kesken, edelleen olen sitä mieltä ettei ketään voi pakottaa leikkiin toisen kanssa. Ei aikuisetkaan halua olla kaikkien kavereita ja kyllä sen syrjimisen aikuisistakin huomaa vaikka se onkin paljon peitellympää. Mielestäni se "syrjiminen" on erilaisten kiinnostuksen kohteiden takia ihan ymmärrettävää. Kannattaa keksiä jotain sellasta mitä ainakin voi tehdä yhdessä niin voi se syrjintäkin vähentyä varsinkin jos siinä on (alussa) aikuinen mukana.

 

["minä"]

Oletan että tämä tapahtuu kyläilytilanteessa. Jos vielä teidän omassa kodissa, niin minusta siihen on puututtava. Ja toisen kotiinhan ei tarvitse viedä lastansa syrjittäväksi.

On tapahtunut sekä meillä kotona että heillä. Itse todistin asiaa ollessani heillä kylässä ja puutuin silti...

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="minä";22745524]Eli asian kannattaa vain olla ja itse yrittää toimia niin, että kaikilla olisi kivaa? Tarkoitan siis, että te ette puhuisi mitään ystäväperheen vanhemmille? He nimittäin eivät mielestäni ole huomanneet mitään.[/QUOTE]

No se riippuu minkä tyylisiä noi kaverit on? Siis lastenkasvatus ja siinä eri näkemykset ovat listaykkösenä riidan aiheissa kun kaveruksille tulee lasten saamisten jälkeen näkemyseroja. Jos he ovat ihan leppoista porukkaa niin voithan kysyä että mitä voisitte tehdä asialle. Meillä on siskoni ja hänen miehensä kanssa niin erilaiset kasvatuserot että niistä tulisi sota samantien jos mainitsisin asioista, siksi olen vaiennut ja yrittänyt kestää näkemiset muutaman kerran vuodessa. Silloinkin aika menee omien lasten "suojeluun" koska serkut ovat niin villejä ja kurittomia että voivat tehdä mitä tahansa. Kerrankin serkkutyttö heitti puuvasaralla meidän 8kk kuopusta päähän. He ovat nyt 3v ja 6v, edelleen meno on ihan kreisiä. Hyppivät toisten päälle, hakkaavat, potkivat ja purevat. Mutta vanhempien mielestä on vain hyvä että osaavat pitää puolensa ja meidän lapset on oudon kilttejä! Meidän lapset oikeesti pelkäävät näitä serkkujaan joten kiitän onneani että meillä niin iso välimatka ettemme näe kuin pari kertaa vuodessa!

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="minä";22745604]"minä" on siis yhtä kuin alkuperäinen.

Ikäero ja lapseni huonompi verbaalinen taito vaikuttavat varmaan asiaan. Lisäksi olen huomannut, että tämä "syrjijä" on aina ollut se lastamme puoli vuotta vanhempi lapsi, joka siis on itse tottunut aina enempi leikkimään itseään vanhmpien lasten kanssa. Vanhempi näistä sisarruksista on kyllä leikkinyt myös meidän lapsen kanssa.

En todellakaan haluaisi tämän asian takia muutenkin harvoja kyläilyjä vielä harventaa, sillä kyseessä on muutoin oikein kiva perhe. Lapseni syrjimistä en kuitenkaan aio luonnollisesti sallia. Ehkä juttelen asiasta perheen vanhempien kanssa, että ovatko he huomanneet asiaa.[/QUOTE]

No sinäpä sen sanoit; isompi sisarus on tottunut pikkusisarukseen mutta kuopus taas ei. Näin se monesti menee. Ja sitten varsinkin pojille tulee tuo vaihe jossa ei missään nimessä voi leikkiä pienemmän kanssa! Ootappa vaan kun tuo 3,5v täyttää neljä, silloin alkaa nuo ikäkyselyt ja se se vasta on "mukavaa" aikaa...
Mutta ei muuta kuin miettimään yhteistä puuhaa lapsille niin sujuu kaikkien kyläily leppoisammin! Ja jos tuo 5v osaa leikkiä lapsesi kanssa niin kannattaa hänet valita erikoishenkilöksi joka valvoo ettei ketään kiusata tai syrjitä. 5-vuotiaat ottavat tuollaiset annetut tehtävät kiitollisesti vastaan ja oikein ylpeänä hoitavat tehtävän, yleensä ainakin.