K
kiittihei
Vieras
Tai ei tämä ihan täysin yllätys ollut, eli tiesi että isällään on varallisuutta muttei määrä ollut selvillä, isä oli aika eksentrinen tapaus ja eli itse hyvin niukasti. Isä menehtyi, ja varallisuus meni lapsille (2kpl). Ystäväni on vuosia kitkutellut todella pienillä tuloilla, on ollut opiskeleva yh, tehnyt samalla töitä yms. On venyttänyt senttiä ja elänyt todella niukasti. Nyt sitten sai merkittävän summan varallisuutta, josta jää perintöverojenkin jälkeen vielä ruhtinaallisesti rahaa. Tästä olen ystäväni puolesta ihan vilpittömän iloinen, sillä hän todellakin aina yritti parhaansa vaikeassa tilanteessa, eikä ainakaan ahkeruuden puutteesta voisi koskaan syyttää.
Mutta nyt ystäväni on itse muuttunut, voi olla että tämä on jotain alkuhuumaakin tietysti, kun vuosien köyhyyden jälkeen yhtäkkiä onkin varaa "kaikkeen" ja voi ostaa asunnon yms. Hän on alkanut piikitellä huonompituloisia, nälvii ja haukkuu, osoittaa halveksuntansa aika avoimesti. Minäkään en enää niin kovin hyvin viihdy hänen seurassaan, sillä hän keskittyy lähinnä mollaamaan muita ja halveksumaan pienituloisia. Minua hän ei ole siis koskaan haukkunut tai halveksunut, ainakaan mitenkään suoraan, mutta keskustelut pyörivät koko ajan siinä miten surkeita luusereita kaikki muut ovat. Ja se on hirveän raskasta kuunnella.
En tiedä miten ottaisin asian esille, pelkään että ystäväni kääntää tämän niin että olen vain kateellinen ja pahansuopa. Totta kai tietyllä tapaa sitä itsekin toivoisi moista onnenpotkua, mutta olen iloinen tämän ystäväni puolesta, sillä tiedän kuinka rankkaa hänellä on ollut. Haluaisin vaan sen vanhan, empaattisen, avuliaan, muista ihmisistä välittävän ihmisen takaisin :ashamed:
Mutta ehkä tämä on alkuhuumaa, joka jossain välissä tasaantuu.
Mutta nyt ystäväni on itse muuttunut, voi olla että tämä on jotain alkuhuumaakin tietysti, kun vuosien köyhyyden jälkeen yhtäkkiä onkin varaa "kaikkeen" ja voi ostaa asunnon yms. Hän on alkanut piikitellä huonompituloisia, nälvii ja haukkuu, osoittaa halveksuntansa aika avoimesti. Minäkään en enää niin kovin hyvin viihdy hänen seurassaan, sillä hän keskittyy lähinnä mollaamaan muita ja halveksumaan pienituloisia. Minua hän ei ole siis koskaan haukkunut tai halveksunut, ainakaan mitenkään suoraan, mutta keskustelut pyörivät koko ajan siinä miten surkeita luusereita kaikki muut ovat. Ja se on hirveän raskasta kuunnella.
En tiedä miten ottaisin asian esille, pelkään että ystäväni kääntää tämän niin että olen vain kateellinen ja pahansuopa. Totta kai tietyllä tapaa sitä itsekin toivoisi moista onnenpotkua, mutta olen iloinen tämän ystäväni puolesta, sillä tiedän kuinka rankkaa hänellä on ollut. Haluaisin vaan sen vanhan, empaattisen, avuliaan, muista ihmisistä välittävän ihmisen takaisin :ashamed:
Mutta ehkä tämä on alkuhuumaa, joka jossain välissä tasaantuu.
Ennen pitkää käy huonosti hänelle rahojen kanssa, ja silloin sinulla on hyvä sanoa "minähän sanoin" ! Näin itse tekisin 
