Ystäväni lapsia(vauva ja leikki-ikäinen) uhataan huostaanotolla, koska ystäväni on masentunut

["näin on"]

No niin, juuri tämän takia en itse kerro neuvolassa tai missään oman perheemme ongelmista. Tosiasiassa tarvitsisimme kotiapua tms, koska meillä mies on sairaana ja sairauden vuoksi masentunut ja itse raskaana ja huonovointinen. Mutta koska on olemassa riski huostaanottoon tällaisista syistä, emme kerro mitään.

Lähinnä tarvitsisimme apua lapsen ulkoiluun, koska välillä emme kumpikaan vanhemmista kykene, kun emme kykene kunnolla edes kotitöihin. Laitamme sitten lapsen katsomaan dvd:itä ja yritämme vain selvitä jokaisesta päivästä. Mies raahautuu viimeisillä voimillaan kauppaan ja itse yritän pystyä seisomaan sen verran, että saisin einekset laitettua uuniin tai kattilaan.

Kannottavaa elämää lapsilla. Huostaanotto olisi tarpeen ja myös syntyvälle lapselle.

 

["hhh"]

No niin, juuri tämän takia en itse kerro neuvolassa tai missään oman perheemme ongelmista. Tosiasiassa tarvitsisimme kotiapua tms, koska meillä mies on sairaana ja sairauden vuoksi masentunut ja itse raskaana ja huonovointinen. Mutta koska on olemassa riski huostaanottoon tällaisista syistä, emme kerro mitään.

Lähinnä tarvitsisimme apua lapsen ulkoiluun, koska välillä emme kumpikaan vanhemmista kykene, kun emme kykene kunnolla edes kotitöihin. Laitamme sitten lapsen katsomaan dvd:itä ja yritämme vain selvitä jokaisesta päivästä. Mies raahautuu viimeisillä voimillaan kauppaan ja itse yritän pystyä seisomaan sen verran, että saisin einekset laitettua uuniin tai kattilaan.

:O

tajuatko sä et toi on hemmetin vaarallista??? wtf??? :O

mä todella TOIVON että joku teidän läheinen tekee teistä ls-ilmon, toi EI oo enää normaalia!!!

 

[ostaa]

lapsi käy yhtenä päivänä viikossa kerhossa. Päiväkotipaikkaa on haettu, mutta odotusaika on niin pitkä, että tilanteemmekin saattaa jo tässä välissä muuttua - parempaankin suuntaan. (Ja tarkoitus on laittaa osa-aikaiseen hoitoon - tuo kerho vain ei tunnu riittävän.)

Emme halua perhetyöntekijää eikä tukiperhettä!

Apuahan voi myös ostaa =)

 

[Stressiäiti]

[QUOTE="hhh";26935253]:O

tajuatko sä et toi on hemmetin vaarallista??? wtf??? :O

mä todella TOIVON että joku teidän läheinen tekee teistä ls-ilmon, toi EI oo enää normaalia!!![/QUOTE]

Omalla kohdallani ongelma ovat raskausajan liitoskivut, jotka alkoivat tällä kertaa aika aikaisin. Miehellä taas sairauden aiheuttamia muita kipuja. Minulle nimenomaan seisominen ja pystyasento ovat huonoja, istuminen ja makaaminen eivät aiheuta kipuja.

 

[Stressiäiti]

[QUOTE="näin on";26935221]Kannottavaa elämää lapsilla. Huostaanotto olisi tarpeen ja myös syntyvälle lapselle.[/QUOTE]

Juuri tällaisten kommenttien takia emme pyydä apua - edes siihen, että joku veisi lapsen puistoon kun en itse liitoskivuiltani kykene.

 

[Stressiäiti]

[QUOTE="näin on";26935190]LAPSEN ELÄMÄ MENEE SEKAISIN, ONPA KUMPI VANHEMMISTA HYVÄÄN MASENTUNUT. Ei opita normaalia arkea, vaan lapsetkin saattavat esimerkistä masentua, mikään ei kiinnosta. Ei siinä auta toisen vanhemman normaaluis. Hänkin voi voida pahoin. Raskasta on kaikilla masentuneen perheessä.[/QUOTE]

Mitä on normaali arki? Ei masennus aina tarkoita sitä, että makaa vaan sängyssä. Mieheni on fyysisen sairautensa vuoksi masentunut, mutta kyllä hän silti pystyy normaalia elämää elämään silloin, kun ei ole kipuja. Mutta silti olisi aika överiä tarjota masennukseen avuksi lasten huostaanottoa, vaikka toinen vanhemmista olisikin ihan pois pelistä. Miten joku ehdottaa tosissaan tuollaista?

 

["näin on"]

Kurjaa Juuri tällaisten juttujen takia emme mekään hae mitään. Mekin tarvitsisimme vain kotiapua ja nimenomaan lapsen ulkoiluun, esim.puistoon viemiseen. Ehkä mahdollisesti apua kaupassa käymiseen, joskus, tai jotain sellaista pientä. Tuntuu ihan älyttömältä heti tarjota sijostusta!

Miksi ihmeessä olette tehneet lapsia, kun ette jaksa ulkoiluttaa heitä, käydä kaupassa? Masentuneet voisivat yksin tai kimpassa olla masentuneita, pilaamatta lastensa elämää.
Perheessä ahdistunut, tympeä, välinpitämätön ilmapiiri, lapset kärsivät.

 

[tyt]

Minä vietin lapsuuteni alkoholisti-yksinhuoltajaisän kasvatettavana. Välillä isä oli työttömänä eikä rahaa oikein riittänyt mihinkään, paitsi tupakkaan ja viinaan. Minä kuljin haisevissa ja rähjäisissä vaatteissa. Koti oli useimmiten kauhean sekainen läävä. Isä toi ryyppykavereitaan ja jotain pubiruusunaisia meille. Välillä heräsin keskellä yötä siihen että isä oli kadonnut omille teilleen baariin. Välillä hän menetti ajokortin kännissä törttöiltyään, kerran jopa katkaisi kätensä ajaessaan kolarin. Lapsuuteni oli hirveän sekavaa aikaa, ikinä ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Välillä "pakenin" sukulaisten luo ettei tarvinnut olla kuuntelemassa ja katsomassa isän ryyppämistä kamujensa/naikkostensa kanssa. Joskus joku naapuri teki meistä lastensuojeluilmoituksia, joiden seurauksena kävimme keskustelemassa sossutädin kanssa. Koskaan ei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytty, vaikka taatusti olisi ollut aihetta. Näin aikuisena toivon välillä että minut olisi huostaanotettu ettei olisi tarvinnut elää jatkuvassa kaaoksessa ja stressissä. En koe saaneeni olla aidosti lapsi. Lopulta täysi-ikäistyttyäni muutin kotoa ja isäni ryyppäsi itsensä hengiltä kun en ollut jatkuvasti huolehtimassa hänestä.

Minusta on kokemusteni perusteella ihan karmivaa että ihan normaaliperheitä, jotka vain tarvitsisivat hieman tukea arjessa jaksamiseen uhkaillaan huostaanotolla, ja sitten sellaisissa tapauksissa kuin minun perheessäni ei tehdä yhtikäs mitään. Surullista.

 

[.....]

Minäkin olen masentunut,enkä ole uskaltanut hakea apua. Joka kerta neuvolassa ajattelen, että nyt puhun miltä oikeasti tuntuu, enkä vain esitä että kaikki on hyvin. Meillä oli ennen ihana neuvolan th jonka kanssa pystyin juttelemaan kaikesta, mutta nyt muutimme ja uusi th on juuri sen tyylinen että tekisi varmasti ls-ilmoituksen jos vähänkin mainitsee että väsyttää.. Nyt kun on hirveästi ollut juttua noista ns turhista huostaanotoista, niin olisi kyllä kiva tietää onko ne totta vai kirjoittelevatko jotkut katkerat niitä peloitellaakseen muita?

 

[Stressiäiti]

[QUOTE="näin on";26935318]Miksi ihmeessä olette tehneet lapsia, kun ette jaksa ulkoiluttaa heitä, käydä kaupassa? Masentuneet voisivat yksin tai kimpassa olla masentuneita, pilaamatta lastensa elämää.
Perheessä ahdistunut, tympeä, välinpitämätön ilmapiiri, lapset kärsivät.[/QUOTE]

Kirjoittelet omiasi, en minä ole perheeni tilannetta kuvannut noin. Esim. omalla kohdallani nämä raskausajan liitoskivut yllättivät täysin - en tiennyt, että ne voivat vetää jalat alta eikä särkylääke auta.

Ei ole siis minun eikä miehen kohdalla kyse jaksamisesta, vaan kivuliaisuudesta. Mies sairastui jokin aika sitten (ja sairaus on fyysinen, ei henkinen), itselläni liitoskivut tulivat yllättävän aikaisin (ja esikoista odottaessa ei niitä juurikaan edes ollut).