Toggle sidebar

Ystäväni lapsia(vauva ja leikki-ikäinen) uhataan huostaanotolla, koska ystäväni on masentunut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
uskon kyllä ettäasia voi olla näin. mutta ei pitäisi koska perheessä on myös terve aikuinen! kyllä se huostaanotto traumatisoi lasta enemmän kuin toisen vanhemman väliaikainen sairaus.

Nyt siis vinkkinä tuolle äidille! kaikki keskustelut on nauhoitettava!(salaa, sillä sosiaalivaranomaiset sattaa puhua asiakkaalle toista ja kirjoittaa papereihin muuta). soitto alue-hallintovirastoon sosiaaliylitarkastajalle! Kantelu! asianajaja sellainen jolla on kokemsuta tälläisistä asioista.
 
[QUOTE="a.p";26933314]Olen nähnyt ystäväni papereita ja siellä on syynä "vain" tuo äidin masennus. Lastensuojelun taso vaihtelee maassamme paljon, ja tästä on ollut mediassakin. Jossakin äiti joutuu rukoilemaan apua, ja mitään apua ei saa ja jossakin sitten stt puuttuu tilanteeseen liiankin hanakasti, vaikkei ole tarvis.[/QUOTE]
Provon valistusosuus.
 
Öh, olettaisin että ovat vain kertoneet huostaanoton olevan yksi ja viimeinen vaihtoehto. Tottakai se pitää kertoa ennen kuin selvitetään millainen tilanne on, samalla lailla kuin kaikki muutkin mahdolliset toimenpiteet. Se ei silti tarkoita että uhkaillaan huostaanotolla.
 
[QUOTE="vieras";26933528]Provon valistusosuus.[/QUOTE]

Minusta ei vaikuta provolta. Ja henk.koht. mielestäni äidin tai isän VAKAVA masennus on ls-asiakkuutta vaativa sairaus.
 
Että mua ottaa aivoon tää jakuva provo-huutelu joka helvetin asiaan. Mun serkulta vietiin hetkeksi lapset, koska oli masentunut ja osastolla ja perheen isä ei voinut olla töistä pois, saivat kyllä lapset takaisin, kun äiti palasi osastolta.
 
[QUOTE="vieras";26933523]Joskus tuli ohjelma, missä perheessä oli äiti, isä ja vauva. Äiti sairastui syöpään ja avuksi tarjottiin suoraan sijoitusta. Aivan sairasta.[/QUOTE]

Olisiko ollut Ajankohtainen Kakkonen? Siinä myös haastateltiin sossua, joka myönsi, että aivan tavallinen perhe, mutta he ajattelivat tarjota avuksi sijoitusta, jotta äiti saisi hoitaa syöpäänsä "rauhassa". Perhe oli ymmärrettävästi tyrmistynyt.
 
Raisa Cacciatore(last. psyk) on kertonut, että kasvaneet huostaanottokulut johtuvat osin siitä, että kodinhoitaja-palvelut ajettu alas. Esimerkki. Maija Meikäläinen on 3 lapsen yh ja uupunut. Hän soittaa apua, ja pyytää josko kodinhoitaja voisi tulla avuksi. Sossu ilmoittaa, että ei ole sellaisia palveluja antaa. Avuksi tarjotaan sijoitusta.
 
[QUOTE="a.p";26933161]Kurja tilanne, toivotan voimia. Voisivatko sukulaiset auttaa? Älkää silti epäröikö hakea apua, jos tilanne vielä pahenee. Ennemmin avun hakeminen, kuin se, että lapsenne kärsivät tilanteesta.[/QUOTE]

Ei meillä oikein ole sellaisia sukulaisia, jotka voisivat auttaa. Tämä tilanne nyt on tällainen. Avun pyytäminen neuvolasta tai sosiaalivirastosta on kyllä vihoviimeinen vaihtoehto - liikaa on luettu ikäviä tarinoita juuri tällaisista tilanteista, joissa lapset on otettu huostaan. Itse en raskausaikana jaksaisi enää sitä stressiä, huolta ja taistelua, ja tiedän, että lapsi traumatisoituisi enemmän siitä, jos äkkiä joutuisi eroon perheestään, kuin siitä, että vanhemmat ovat nyt väsyneitä ja huonokuntoisia. Ja sitten, jos huostaanottoa ei saisikaan enää purettua... Ei, joku muu voi pyytää ja saadakin apua, itse en ota riskiä, että perheemme hajotetaan mieheni tilapäisen sairauden ja minun tilapäisen raskauteni vuoksi.
 
[QUOTE="Salli";26933261]Sinulle stressiäiti,
hakekaa lapselle päivähoitopaikkaa!
Mun mielestä lastensuojelua pelätään ihan turhaan.
Sitä kautta voisitte saada perhetyöntekijän ja tukiperheen[/QUOTE]

lapsi käy yhtenä päivänä viikossa kerhossa. Päiväkotipaikkaa on haettu, mutta odotusaika on niin pitkä, että tilanteemmekin saattaa jo tässä välissä muuttua - parempaankin suuntaan. (Ja tarkoitus on laittaa osa-aikaiseen hoitoon - tuo kerho vain ei tunnu riittävän.)

Emme halua perhetyöntekijää eikä tukiperhettä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lokki:
Minä olen kerran kysynyt mahdollisuutta kotiapuun jota olisi tarvittu ns virka-aikaan, n.8-16 välillä. tarjosivat suoraan että lapset voidaan sijoittaa,mutta muuta apua ei löydy... Mitään lastensuojelun asiakkuutta ei ole eikä ole ollut, toimeentulotukea on joskus satunnaisesti haettu.
Click to expand...

Kurjaa :( Juuri tällaisten juttujen takia emme mekään hae mitään. Mekin tarvitsisimme vain kotiapua ja nimenomaan lapsen ulkoiluun, esim.puistoon viemiseen. Ehkä mahdollisesti apua kaupassa käymiseen, joskus, tai jotain sellaista pientä. Tuntuu ihan älyttömältä heti tarjota sijostusta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Stressiäiti;26933766:
Ei meillä oikein ole sellaisia sukulaisia, jotka voisivat auttaa. Tämä tilanne nyt on tällainen. Avun pyytäminen neuvolasta tai sosiaalivirastosta on kyllä vihoviimeinen vaihtoehto - liikaa on luettu ikäviä tarinoita juuri tällaisista tilanteista, joissa lapset on otettu huostaan. Itse en raskausaikana jaksaisi enää sitä stressiä, huolta ja taistelua, ja tiedän, että lapsi traumatisoituisi enemmän siitä, jos äkkiä joutuisi eroon perheestään, kuin siitä, että vanhemmat ovat nyt väsyneitä ja huonokuntoisia. Ja sitten, jos huostaanottoa ei saisikaan enää purettua... Ei, joku muu voi pyytää ja saadakin apua, itse en ota riskiä, että perheemme hajotetaan mieheni tilapäisen sairauden ja minun tilapäisen raskauteni vuoksi.
Click to expand...

Mikä teidän tilanteessa muka kielii näin päällisin puolin huostaanoton tarvetta? Ei mikään. Ei sitten mikään. Sosiaalitädit ja -sedät eivät ole vaanimassa tilaisuutta napata meidän, teidän tai heidän lapset. On niin tavattoman surullista, että oikeasti ihmiset olettavat sellaista.

Ottakaa nyt oikeasti huomioon, että sosiaalitoimiston työntekijöillä ei ole milloinkaan mahdollista puolustautua näihin netin ja median paukuttamissa huostaanottotapauksissa. Jos bioilta kysytään, suurimmaksi osaksi huostaanotot ja sijoitukset ovat aina täysin syyttä tehtyjä. Sen sijaan netti juuri mahdollistaa näiden asioiden vääristelyn ja liioittelun.

Edellinen kommentti ei tarkoita, etteikö vääryksiä, ylilyöntejä tai väärillä perusteilla tehtyjä sijoituksia ole tapahtunut. Mutta sen sijaan voin sanoa, että netissä nämä tarinat kyllä elävät ihan omaa elämäänsä. Niistä on helppo jättää asioita pois, kaunistella niitä rankasti. Hiljaista on helppo syyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Stressiäiti;26933784:
lapsi käy yhtenä päivänä viikossa kerhossa. Päiväkotipaikkaa on haettu, mutta odotusaika on niin pitkä, että tilanteemmekin saattaa jo tässä välissä muuttua - parempaankin suuntaan. (Ja tarkoitus on laittaa osa-aikaiseen hoitoon - tuo kerho vain ei tunnu riittävän.)

Emme halua perhetyöntekijää eikä tukiperhettä!
Click to expand...

Tarha kuulostaa muuten hyvälle vaihtoehdolle. Oletteko kartoittaneet vaikka etujärjestöjen vertaistukiryhmiä, miehelle esimerkiksi. Niistä voi löytä paljon apua ja voimaa.

Kuule stressiäiti, voimia koko perheelle ja vähemmän stressaavia aikoja.
 
[QUOTE="vieras";26933397]Sääliksi käy teidän lasta :( Näin siinä käy, kun laitetaan se MINÄMINÄMINÄ lapsen edun edelle, pieni joutuu kärsimään jotta ulkopuoliset ei saisi teitää, kuinka persiillään joillakin elämä on. Jos tuntisin teidät, olisin ilmoittanut aikapäiviä sitten neuvolaan tai vastaavaan, mikä tilanne siellä on. Nythän kukaan ei pidä lapsen puolia :([/QUOTE]

Ymmärsitköhän vähän väärin meidän tilanteen? Onko sinusta huostaanoton arvoinen asia, jos esim. minä en raskauden aiheuttamien vaivojen vuoksi kykene raahautumaan leikkipuistoon, tai jos väliaikaisesti lapselle tarjotaan valmisruokia? Tämä tilanne ei suinkaan ole meidän vanhempien etu millään lailla. Mutta huostaanotto olisi lapsellekin vielä pahempi kuin se, että nyt väliaikaisesti tilanne on tämä. Kyllä hänen kanssaan silti jotain pystyy tekemään, kuten lukemaan kirjoja, pelaamaan muistipeliä... Mutta nyt olemme vaan molemmat poikkeuksellisesti huonossa kunnossa ja siksi jaksaminen on vähentynyt. Elämämme ei sinänsä ole mitenkään "persiillään", vaikka toki tämä tilanne on ihan perseestä. Tajuatko eron?

Uskon, että lapsi selviää tästä tilanteesta vähemmillä traumoilla kuin jos hänet otettaisiin meiltä vanhemmilta pois.

Toki joku sellainen apu olisi ihan hyvä, että saisimme apua vaikka lapsen ulkoiluihin, mutta kuten olen kirjoittanut, en ota riskiä siihen, että jotain ylimääräisiä toimenpiteitä alettaisiin kohdistaa perheeseemme tai saisimme ristiksemme jonkun perhetyöntekijän, joka alkaisi lopulta kytätä kaikenmaailman asioita. Ja mitä olen kuullut, useinhan tarjotaankin jotain ihan muuta mitä perhe haluaisi, kuten keskusteluapua tai juuri sitä huostaanottoa. Ei kiitos.
 
ja aina kannattaa muistaa, että julkisuudessa esitetyissä tapauksissa vihjaillaan aina, ettei lastensuojelun virkailijat voi antaa lausuntoja, koska salassapitovelvollisuus estää sen. Aina. Se on aivan hirvittävän helppo tapa syyllistää vanhempia. Vaikka vanhemmat antaisivat luvan niin ei. Ja tuommoiset yksinkertaiset tyypit uskovat sitten, että vanhemmissa täytyy olla jotain pahasti vikaa koska ovat lapsensa menettäneet. Kyllä minä kokemuksen syvällä äänellä sanon, että lastensuojelusta kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Stressiäiti;26933146:
No niin, juuri tämän takia en itse kerro neuvolassa tai missään oman perheemme ongelmista. Tosiasiassa tarvitsisimme kotiapua tms, koska meillä mies on sairaana ja sairauden vuoksi masentunut ja itse raskaana ja huonovointinen. Mutta koska on olemassa riski huostaanottoon tällaisista syistä, emme kerro mitään.

Lähinnä tarvitsisimme apua lapsen ulkoiluun, koska välillä emme kumpikaan vanhemmista kykene, kun emme kykene kunnolla edes kotitöihin. Laitamme sitten lapsen katsomaan dvd:itä ja yritämme vain selvitä jokaisesta päivästä. Mies raahautuu viimeisillä voimillaan kauppaan ja itse yritän pystyä seisomaan sen verran, että saisin einekset laitettua uuniin tai kattilaan.
Click to expand...

Moni perhe kärsii turhaan, koska on olemassa tuo uhka huostaanotosta. Meillä ramppasivat aikainaan vain sen takia, että mies otettu alle 1-vuotiaana huostaan. Toisen synnyttyä ramppasivat, koska esikoinen on erityislapsi ja emme muka osanneet hoitaa häntä. Heidän neuvonsa ja apunsa olivat yhtä tyhjän kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muttamutta...:
Minustakin on tehty ls-ilmoitus masennuksen takia. Olin ihan työkykyinen, mutta eräs tuttu sai vihiä että minulla on lääkitys ja diagnoosi. Yhtään mitään apua ei sossu tarjonnut, eivätkä löytäneet olosuhteistakaan mitään vikaa. Itse kyselin tukiperhettä edes yhdeksi viikonlopuksi kuussa,mutta meillä oli kuulemma asiat niin hyvin että eivät suostuneet järjestämään.
Että ei sieltä kyllä apua saa,ellei asiat oikeasti ole lapsen kannalta huonosti!
Click to expand...

Siis tuttu teki ilmotuksen ja vikaa ei ollut. Mutta silti olisi pitänyt lastensuojelun tarjota avohuollon tukitoimia:O
 
[QUOTE="vieras";26933574]Ja henk.koht. mielestäni äidin tai isän VAKAVA masennus on ls-asiakkuutta vaativa sairaus.[/QUOTE]

Myös silloinko, kun toinen vanhempi on täysin kunnossa?
 
No melkoisen "vähin perusteluin " ollaan huostaanottamassa :whistle:
Mulla on MT-diagnooseja enemmän kuin laki sallii+ itsetuhoisuutta, eikä ole vihjattukkaan,että lapsi meiltä pois otettaisiin...
 
Pyykkisen suojan ja hoivan puute on varmasti vaarassa silloin kun vanhmepi on masenutnut. Ei sillä ole niinkään merkitystä makaako täkin alla vai leikkiikö lapsen kanssa, jos on kyvytön olemaan tunteidensa kanssa läsnä. Vanhempi ei ole psyykkisesti läsnä, vaikka on fyysisesti läsnä. Ja se on erittäin suuri riski elämän ensivuosina jos tarkastellaan lapsen kokonaiskehitystä. Siis silloin, kun tila on pysyvä. Näin uskon, vaikka asiasta en ole tutkimusta tehnytkään.
 
[QUOTE="vieras";26933397]Sääliksi käy teidän lasta :( Näin siinä käy, kun laitetaan se MINÄMINÄMINÄ lapsen edun edelle, pieni joutuu kärsimään jotta ulkopuoliset ei saisi teitää, kuinka persiillään joillakin elämä on. Jos tuntisin teidät, olisin ilmoittanut aikapäiviä sitten neuvolaan tai vastaavaan, mikä tilanne siellä on. Nythän kukaan ei pidä lapsen puolia :([/QUOTE]

Otetaanpa sulta lapset pois siksi että olet sairastunut, niin katsotaan kuinka hyvää se sulle/lapsillesi tekee.
 
Olin yh ja päiväkodista sanottiin, että voisin hankkia lapselle jonkun sijaisperheen viikonlopuksi, että saisin itse levätä joskus. En mielestäni ollut mitenkään väsynyt tms. joten ne puheet ihmetyttivät. Myöhemmin olen vaan kiitellyt itseäni ja onneani, etten lähtenyt mukaan mihinkään tällaiseen avun tarjoamiseen. Eihän siitä mitään hyvää olisi seurannut!
 
LAPSEN ELÄMÄ MENEE SEKAISIN, ONPA KUMPI VANHEMMISTA HYVÄÄN MASENTUNUT. Ei opita normaalia arkea, vaan lapsetkin saattavat esimerkistä masentua, mikään ei kiinnosta. Ei siinä auta toisen vanhemman normaaluis. Hänkin voi voida pahoin. Raskasta on kaikilla masentuneen perheessä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa