Ystäväni lapsia(vauva ja leikki-ikäinen) uhataan huostaanotolla, koska ystäväni on masentunut

["vieras"]

Aivan normaali perhe muutoin, ei päihde- eikä väkivaltaongelmaa. Isä normaali. Äiti hakenut apua masennukseen, 2 kertaa ollut osastolla, ei itsemurhayrityksiä. Isä hoisi lapset osastojakson aikana. Nyt käy perhetyöntekijä perheessä. Stt ilmoittanut, että huostaanottoa harkitaan, koska äidin masennus aiheuttaa ongelmia lapsen psyykkeelle. Äiti yrittää olla iloinen ja ei makaile sängyssä kaiken aikaa peitto korvilla. Myös isovanhemmat auttavat paljon ja minäkin olen pyytänyt äitiä lenkille ja juttuseuraksi kahvilaan. Äiti voi mielestäni nyt ihan hyvin ja tuntuu että lääkitys auttaa. Mitä tässä tilanteessa tämä äiti voisi tehdä? Kun stt uhkailee?

 

["vieras"]

Ottaisin yhteyden asianajajaan välittömästi ennen kuin on liian myöhäistä :/

 

["a.p"]

Olen tätä ehdottanut, ko. äiti vierastaa ajatusta. Isä olisi halukas myös hankkimaan asianajajan. Ko.äiti on hyvin kiltti ja arka, ehkäpä siksi ei uskalla hankkia. En tiedä. Taidan patistaa häntä enemmän

 

["harmaa"]

psyyke sairaudet on ikävä kyllä harmillisia juuriki sen takia ett lapsi jos kasvaa sairaassa perheessä sairastuu lapsikin.
Ikävä kyllä en yhtään ihmettele että harkitsevat enkä epäilisi vaikka toteutusikin.
Psyykesairaudet sinällään ei ole perinnöllisiä kovinaan moni mutta en mallin ottaminen

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26933118]Olen tätä ehdottanut, ko. äiti vierastaa ajatusta. Isä olisi halukas myös hankkimaan asianajajan. Ko.äiti on hyvin kiltti ja arka, ehkäpä siksi ei uskalla hankkia. En tiedä. Taidan patistaa häntä enemmän[/QUOTE]

Tuossa tapauksessa kannattaa se ottaa ehdottamasti, varsinkin jos äidille on vaikeaa sanoa ei ja puolustaa itseään. Asianajaja hoitaa sen puolen paremmin kuin hyvin

 

[Stressiäiti]

No niin, juuri tämän takia en itse kerro neuvolassa tai missään oman perheemme ongelmista. Tosiasiassa tarvitsisimme kotiapua tms, koska meillä mies on sairaana ja sairauden vuoksi masentunut ja itse raskaana ja huonovointinen. Mutta koska on olemassa riski huostaanottoon tällaisista syistä, emme kerro mitään.

Lähinnä tarvitsisimme apua lapsen ulkoiluun, koska välillä emme kumpikaan vanhemmista kykene, kun emme kykene kunnolla edes kotitöihin. Laitamme sitten lapsen katsomaan dvd:itä ja yritämme vain selvitä jokaisesta päivästä. Mies raahautuu viimeisillä voimillaan kauppaan ja itse yritän pystyä seisomaan sen verran, että saisin einekset laitettua uuniin tai kattilaan.

 

["a.p"]

Ymmärrän toki, että jos äidillä on paljon ja/tai vakavia mt-ongelmia, ne ovat riski lapsen kehitykselle. Kuitenkin ko. äiti yrittää olla pirteä ja touhuaa lasten kanssa, ei siis makaa peittojen alla tukka rasvaisena. Ja tosiaan lääkitys on alkanut nyt vasta "purra".

Ehdotan tosiaan vielä sitä asianajajaa ko. äidille.

 

["vieras"]

[QUOTE="harmaa";26933119]psyyke sairaudet on ikävä kyllä harmillisia juuriki sen takia ett lapsi jos kasvaa sairaassa perheessä sairastuu lapsikin.
Ikävä kyllä en yhtään ihmettele että harkitsevat enkä epäilisi vaikka toteutusikin.
Psyykesairaudet sinällään ei ole perinnöllisiä kovinaan moni mutta en mallin ottaminen [/QUOTE]

Ööh, ei kyllä välttämättä.

 

["a.p"]

No niin, juuri tämän takia en itse kerro neuvolassa tai missään oman perheemme ongelmista. Tosiasiassa tarvitsisimme kotiapua tms, koska meillä mies on sairaana ja sairauden vuoksi masentunut ja itse raskaana ja huonovointinen. Mutta koska on olemassa riski huostaanottoon tällaisista syistä, emme kerro mitään.

Lähinnä tarvitsisimme apua lapsen ulkoiluun, koska välillä emme kumpikaan vanhemmista kykene, kun emme kykene kunnolla edes kotitöihin. Laitamme sitten lapsen katsomaan dvd:itä ja yritämme vain selvitä jokaisesta päivästä. Mies raahautuu viimeisillä voimillaan kauppaan ja itse yritän pystyä seisomaan sen verran, että saisin einekset laitettua uuniin tai kattilaan.

Kurja tilanne, toivotan voimia. Voisivatko sukulaiset auttaa? Älkää silti epäröikö hakea apua, jos tilanne vielä pahenee. Ennemmin avun hakeminen, kuin se, että lapsenne kärsivät tilanteesta.

 

["vieras"]

Olen hakenut apua tilanteeseeni ja saanut ja edes lastensuojeluilmoitusta eivät suostuneet ottamaan vastaan minulta kuin vasta kolmannella kerralla, tosin sekään ei johtanut mihinkään. Herää vaan sellainen ajatus että onko lapsille ehdotettu päivähoitoa? Ja jos on niin onko äiti kieltäytynyt jolloin ryhdytty voimakkaisiin toimenpiteisiin?

 

["Salli"]

Huostaanotto on viimesijaisin auttamiskeinoista. Kertomasi perusteella mitään muita auttamismahdollisuuksia ei ole käytetty. Huostaanotot on lisäksi yhteiskunnalle/sosiaalitoimelle todella kalliita, eli joko olet provo tai et tiedä perheen todellista tilannetta.

Jos lapsen on kotihoidossa, voisi heille hakea kunnallista päivähoitopaikkaa kriisiperustein. Sosiaalityöntekijää voisi pyytää tekemään myös verkostokartoituksen, eli listaamaan lähipiirin ja heidän mahdollisuutensa auttaa. Ehkä perhettä voisi auttaa, jos läheiset/isovanhemmat sitoutuisi ottamaan lapset säännöllisesti 1-2 iltaa viikossa tai perheelle haettaisiin vaikka tukiperhe, jossa lapset voisi vierailla kerran tai pari kuussa, niin äiti saisi vetää henkeä.

 

["öööö"]

Taitaa ap puhua itsestään
Mutta tsemppiä sulle, kannattaa oikeasti harkita sitä asianajajaa, jos tuntuu että olet itse "huono" pitämään puoliasi..

 

["Salli"]

Sinulle stressiäiti,
hakekaa lapselle päivähoitopaikkaa!
Mun mielestä lastensuojelua pelätään ihan turhaan.
Sitä kautta voisitte saada perhetyöntekijän ja tukiperheen

 

["a.p"]

[QUOTE="öööö";26933259]Taitaa ap puhua itsestään
Mutta tsemppiä sulle, kannattaa oikeasti harkita sitä asianajajaa, jos tuntuu että olet itse "huono" pitämään puoliasi..[/QUOTE]

En ole. Minulla ei ole lapsia, tai no, tavallaan vielä, olen raskaana

Jos minulla olisi ko. ongelma, en häpeäisi kirjoittaa siitä ongelmasta tänne, etenkin kun anonyyminä voi kirjoittaa

 

[vikuri]

Vähän vaikea uskoa tätä, ihan kuin "Salli" sanoi. Itse olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta ja ollut laitoshoidossa 2 kertaa. Tällöin olisin halunnut antaa lapseni pois itku silmässä, koska koin, että en pysty antamaan lapsellle tarpeeksi hyvää kotia. Siihen hoitajat vaan"no, no, katsellaan nyt, kunhan saadaan sut ensin terveeksi". Terveeksi tulin, nyt elämä on ihanaa eikä noista alkuaikojen kommenteista kukaan mitään ole sanonut. Ei ole ollut mitään asiakkuutta edes lastensuojeluun.

 

["a.p"]

[QUOTE="Salli";26933244]Huostaanotto on viimesijaisin auttamiskeinoista. Kertomasi perusteella mitään muita auttamismahdollisuuksia ei ole käytetty. Huostaanotot on lisäksi yhteiskunnalle/sosiaalitoimelle todella kalliita, eli joko olet provo tai et tiedä perheen todellista tilannetta.

Jos lapsen on kotihoidossa, voisi heille hakea kunnallista päivähoitopaikkaa kriisiperustein. Sosiaalityöntekijää voisi pyytää tekemään myös verkostokartoituksen, eli listaamaan lähipiirin ja heidän mahdollisuutensa auttaa. Ehkä perhettä voisi auttaa, jos läheiset/isovanhemmat sitoutuisi ottamaan lapset säännöllisesti 1-2 iltaa viikossa tai perheelle haettaisiin vaikka tukiperhe, jossa lapset voisi vierailla kerran tai pari kuussa, niin äiti saisi vetää henkeä.[/QUOTE]

Olen nähnyt ystäväni papereita ja siellä on syynä "vain" tuo äidin masennus. Lastensuojelun taso vaihtelee maassamme paljon, ja tästä on ollut mediassakin. Jossakin äiti joutuu rukoilemaan apua, ja mitään apua ei saa ja jossakin sitten stt puuttuu tilanteeseen liiankin hanakasti, vaikkei ole tarvis.

 

["vieras"]

Vähän vaikea uskoa tätä, ihan kuin "Salli" sanoi. Itse olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta ja ollut laitoshoidossa 2 kertaa. Tällöin olisin halunnut antaa lapseni pois itku silmässä, koska koin, että en pysty antamaan lapsellle tarpeeksi hyvää kotia. Siihen hoitajat vaan"no, no, katsellaan nyt, kunhan saadaan sut ensin terveeksi". Terveeksi tulin, nyt elämä on ihanaa eikä noista alkuaikojen kommenteista kukaan mitään ole sanonut. Ei ole ollut mitään asiakkuutta edes lastensuojeluun.

Luin taannoin artikkelin, missä ls-sossu sanoi, että äidin tai isän masennus on lastensuojeluilmoituksen aihe ja jos masennus on vaikea, voidaan harkita huostaanottoa.

 

["vieras"]

Ihan sosiaaliportin ohjeissa on, että vanhemman masennus edellyttää lastensuojeluilmoituksen.

 

["vieras"]

Itselläkin on aika lievää masennusta ja ei minkäänlaisia itsetuhoisia ajatuksia ja perhetyöntekijä uhkasi lastensuojeluilmoituksella kun en halunnut jatkaa p.työtä. Syy oli siinä ettei siitä ollut mitään hyötyä vaan aiheutti ahdistusta vaan. Kukapa nauttisi monen tunnin vaivaantuneesta tunnelmasta ja väkinäisestä juttelun yrityksestä ja hiljaisista hetkistä, ei oikeen osuneet kemiat kohdilleen kyseisen tädin kanssa.

 

[Lokki]

[QUOTE="a.p";26933314]Olen nähnyt ystäväni papereita ja siellä on syynä "vain" tuo äidin masennus. Lastensuojelun taso vaihtelee maassamme paljon, ja tästä on ollut mediassakin. Jossakin äiti joutuu rukoilemaan apua, ja mitään apua ei saa ja jossakin sitten stt puuttuu tilanteeseen liiankin hanakasti, vaikkei ole tarvis.[/QUOTE]

Minä olen kerran kysynyt mahdollisuutta kotiapuun jota olisi tarvittu ns virka-aikaan, n.8-16 välillä. tarjosivat suoraan että lapset voidaan sijoittaa,mutta muuta apua ei löydy... Mitään lastensuojelun asiakkuutta ei ole eikä ole ollut, toimeentulotukea on joskus satunnaisesti haettu.

 

["vieras"]

Minä olen kerran kysynyt mahdollisuutta kotiapuun jota olisi tarvittu ns virka-aikaan, n.8-16 välillä. tarjosivat suoraan että lapset voidaan sijoittaa,mutta muuta apua ei löydy... Mitään lastensuojelun asiakkuutta ei ole eikä ole ollut, toimeentulotukea on joskus satunnaisesti haettu.

Tämähän se on ongelma. Kunnilla ei ole varaa tarjota "kevyttä apua", vaan tarjotaan suoraan sijoitusta, mihin kunta saa valtiolta rahaa. Tästä on ollut paljon mediassa.

 

["vieras"]

No niin, juuri tämän takia en itse kerro neuvolassa tai missään oman perheemme ongelmista. Tosiasiassa tarvitsisimme kotiapua tms, koska meillä mies on sairaana ja sairauden vuoksi masentunut ja itse raskaana ja huonovointinen. Mutta koska on olemassa riski huostaanottoon tällaisista syistä, emme kerro mitään.

Lähinnä tarvitsisimme apua lapsen ulkoiluun, koska välillä emme kumpikaan vanhemmista kykene, kun emme kykene kunnolla edes kotitöihin. Laitamme sitten lapsen katsomaan dvd:itä ja yritämme vain selvitä jokaisesta päivästä. Mies raahautuu viimeisillä voimillaan kauppaan ja itse yritän pystyä seisomaan sen verran, että saisin einekset laitettua uuniin tai kattilaan.

Sääliksi käy teidän lasta Näin siinä käy, kun laitetaan se MINÄMINÄMINÄ lapsen edun edelle, pieni joutuu kärsimään jotta ulkopuoliset ei saisi teitää, kuinka persiillään joillakin elämä on. Jos tuntisin teidät, olisin ilmoittanut aikapäiviä sitten neuvolaan tai vastaavaan, mikä tilanne siellä on. Nythän kukaan ei pidä lapsen puolia

 

[ffff]

[QUOTE="vieras";26933357]Tämähän se on ongelma. Kunnilla ei ole varaa tarjota "kevyttä apua", vaan tarjotaan suoraan sijoitusta, mihin kunta saa valtiolta rahaa. Tästä on ollut paljon mediassa.[/QUOTE]

Sijoitus tulee maksamaan kunnalle moninkertaisesti enemmän kuin ennaltaehkäisevä ja tukeva. Monissa kunnissa ongelmat saattavat mennä resurssipulan, ennaltaehkäisevän avun ja -tuen vähyyden ja vajaavaisuuden vuoksi siihen pisteeseen, että huostaanotto on se mitä on jäljellä vaihtoehdoista. Siitä huolimatta, että ennaltaehkäisy on se mantra ja sääntöjen mukaan ensisijainen. Eroja on kunnissa siinä kuinka herkästi huostaanottoon turvaudutaan tilastoihin tuijoteltuna. Sen välttelykään ei ole sitten kenenkään etu, sillä sellaiset tapaukset, joissa lapsi selvästi olisi turvan tarpeessa jäävät pyörimään perheisiin, joissa heidän kasvunsa on todellisessa vaarassa.

Ap:n tapauksessa suosittelen ainakin asianajajan kanssa juttelua. Ehdottomasti kunnan on ENSISIJAISESTI kartoitettava ja tarjottava mitä apua ja tukea perheelle muuten voidaan antaa. Ja sitä saa vaatiakin. Huostaanotto on ja sen pitää olla aina viimesijainen toimenpide.

 

[ffff]

Stressiäiti. Hae apua. Tämän voi ilmaista vain suoraan:

Tuo ei ole hyväksi teille eikä lapsillenne. Päin vastoin, vahingollista ja mahdollisesti moninkertaisesti ongelmia kasauttavaa.

Huostaanotosta on tehty sellainen mörkö, että perheiden hyvinvointi vaarantuu ja tilanteet menevät pelon vuoksi niin äärimmilleen, että pahoinvoinnista ei voida enää puhua. Silloin puhutaan yleensä jo vaikeasta ja sairaasta tilanteesta, perheistä, joissa voimat eivät ole vain loppu, niitä on vaikea jopa saada takaisin. Ihan hullua hommaa!

 

[muttamutta...]

Minustakin on tehty ls-ilmoitus masennuksen takia. Olin ihan työkykyinen, mutta eräs tuttu sai vihiä että minulla on lääkitys ja diagnoosi. Yhtään mitään apua ei sossu tarjonnut, eivätkä löytäneet olosuhteistakaan mitään vikaa. Itse kyselin tukiperhettä edes yhdeksi viikonlopuksi kuussa,mutta meillä oli kuulemma asiat niin hyvin että eivät suostuneet järjestämään.
Että ei sieltä kyllä apua saa,ellei asiat oikeasti ole lapsen kannalta huonosti!