Jopas täällä taas syyllistetään naista, mikä ei tietenkään ole mitenkään uutta. Tunnen kyllä vastaavan tapauksen, ja hänkin kielsi kaiken, jopa täysin selvät tapaukset, jotka otin esille huvittuneena ja kevyellä otteella, mutta jatkoi silti. Taisimme tuolloin olla molemmat sinkkuja (hän ei hirveästi huudellut tyttöystävistään). En siis suosittele puhumista. Ilmeisesti vastaajat eivät ole saaneet vastaavanlaista huomiota, koska kuvittelevat sen kieltämisen onnistuvan. Miten voi lopettaa jotain, mitä ei edes tee? Etäisyydenkään pitäminen ei yleensä onnistu, sillä katse kantaa pitemmänkin matkan.
Minun tapauksessani myöskään hänen seurustelunsa ei muuttanut mitään muuta kuin sen, että minua ei enää edes kiinnostanut hänen ja tyttöystävänsä seura, koska mies muuttui tylsäksi ja hiljaiseksi, ja tyttöystävä puolestaan enemmänkin mökötti ja näytti nyrpeätä naamaa iloisessakin seurassa. Ehkä minäkin mököttäisin, jos miestä ei kiinnostaisi tyttöystävänsä halaaminen, vaikka hän sitä pyytäisikin, minulle hän aukaisi sylinsä odottaen hyvästelyhalausta. Vaikea oli sitäkin kieltää, eikä hän kovin tiukasti silloin pitänytkään (toisin kuin puoli vuotta aikaisemmin illanvietossa, jolloin hän pysäytti minut ja yhteisen kaverimme halaukseen). Hän muutti muualle ja minä katkaisin välit samoihin aikohin, mutta edelleen sattumalta nähdessämme katse on pitkä ja tiivis, mutta ilme surullinen. En ole viitsinyt enää edes tervehtiä (eipä hänkään sitä aina tehnyt, tuijotti vain).