Ystävän kanssa vaikeaa

[Jyygygjjyghgvv]

Mulla on eräs ystävä ja koen tilanteen nyt hieman kiusalliseksi. Pidän kyllä ystävästäni, mutta toisaalta hän on liiankin suorapuheinen ja energiasyöppö. Hänen kanssaan on mukava tavata ja kahvitella silloin tällöin, mutta en jaksaisi tavata häntä kovin usein. Lisäksi hän ärsyttää miestäni suorasukaisuutensa vuoksi ja pyrin siksi tapaamaan hänä mieheni ollessa pois kotoa tai menemällä ystäväni luo.

Viimeaikoina elämäntilanteeni on ollut raskas, enkä ole saanut pidetyksi yhteyttä oikein kehenkään. Keväällä tää ystävä jo moitti mua, kun en ole pitänyt yhteyttä. Silloin hän tuntui ymmärtävän tilanteen, kun selitin. Nyt on taas kulunut paljon aikaa, enkä ole ottanut häneen yhteyttä. (eikä hänkään minuun). En millään jaksaisi soittaa/tavata ja toisaalta pelkään sitä ryöpytystä joka on tulossa saamattomuuteni vuoksi.

Tiedän siis olevani kurja ystävä. Hän sanoo kaiken aina päin naamaa, mutta minä en pysty sanomaan, etten jaksa häntä juuri nyt.

Vaikea tilanne, kun en ole kuitenkaan valmis välejäkään katkaisemaan.

 

["hemuli"]

Tsemppiä! En osaa mitenkään neuvoa, toivottavasti aika tuo ratkaisun.

 

[Ketjun ap]

[QUOTE="hemuli";28583163]Tsemppiä! En osaa mitenkään neuvoa, toivottavasti aika tuo ratkaisun.[/QUOTE]

Kiitos! Poden vain niin kamala tunnontuskia tästä asiasta

 

["krisu"]

Noi energiasyöpöt on hankalia. Ne ei yleensä itse ymmärrä olevansa sellaisia. Töissä varsinkin yritän kiertää niitä kuin ruttoa

 

["ihmettelen"]

Miten sä edes oot ystävystynyt sen kanssa jos se on niin vaikee tyyppi?

 

["Mie"]

Minkäkainen on energiasyöppö kaveri? Mulla on yks kaveri jota näen vain muutaman kerran vuodessa koska asutaan eri paikkakunnilla, ja aina silloin kun nähdään niin mua vähän ärsyttää kun tää kaveri haluaisi aina käydä ravintolassa syömässä, baarissa bailaamassa tai esim. Leffassa, keilaamassa yms. Ja mä kun itse olen sellainen että viihdyn paremminkotona sohvalla viinilasi kädessä. Jos kaveri tulee meille vaikka viikonlopuksi niin sunnuntai-iltana oikeastaan huokaisen helpotuksesta kun kaveri lähtee pois, vaikka tietysti minulla hyvä mieli siitä että olemme nähneet ja jutelleet pitkästä aikaa..

 

[Ketjun ap]

[QUOTE="ihmettelen";28583246]Miten sä edes oot ystävystynyt sen kanssa jos se on niin vaikee tyyppi?[/QUOTE]

Aluksi se ei ollut niin vaikeaa. Oltiin samankaltaisessa elämäntilanteessa, johon se toinen jäi ja mä menin eteenpäin. Ehkäpä olen muuttunut siitä ajasta jonkin verran.

 

["Vieras"]

Mä vähän pelkään, että tulet katumapäälle, mikäli alat taas kaveeraamaan. Vaikuttaa siltä, että kaveeraat vaan miellyttääksesi tätä "ystävääsi". Mielestäni tuonlaiset ihmiset vain herkästi (tiedostaen ja/tai tiedostamatta) hyväksikäyttävät "heikompien" ystävyyttä. Syyllistäminen alkaa taas, jos alat uudestaan ottamaan etäisyyttä...

 

[Ketjun ap]

[QUOTE="Mie";28583255]Minkäkainen on energiasyöppö kaveri? Mulla on yks kaveri jota näen vain muutaman kerran vuodessa koska asutaan eri paikkakunnilla, ja aina silloin kun nähdään niin mua vähän ärsyttää kun tää kaveri haluaisi aina käydä ravintolassa syömässä, baarissa bailaamassa tai esim. Leffassa, keilaamassa yms. Ja mä kun itse olen sellainen että viihdyn paremminkotona sohvalla viinilasi kädessä. Jos kaveri tulee meille vaikka viikonlopuksi niin sunnuntai-iltana oikeastaan huokaisen helpotuksesta kun kaveri lähtee pois, vaikka tietysti minulla hyvä mieli siitä että olemme nähneet ja jutelleet pitkästä aikaa..[/QUOTE]

Toi helpotuksen tunne on niin tuttua! Ehkä energiasyöpön osais joku selittää paremmin kuin mä. Mä vaan koen, että tolle ystävälle pitää olla kokajan perustelemassa miks mä toimin niinkuin toimin ja kaikkiin hänen ehdotuksiinsa pitäis mennä mukaan. Jos toimin toisin, on hän naureskelemassa tai loukkaantumassa, muttaainakin täräyttää kaiken päin naamaa. Esim. haluaisin katsoa vieraassa pihassa lapsieni perään,niin saan kuulla kuinka se on tyhmää ja käskee mut sisään(jolloin ahdistun). Varmaan osaongelma on mun liika kiltteyteni, kun en osaa puolustaa itseäni.

 

[Ketjun ap]

[QUOTE="Vieras";28583278]Mä vähän pelkään, että tulet katumapäälle, mikäli alat taas kaveeraamaan. Vaikuttaa siltä, että kaveeraat vaan miellyttääksesi tätä "ystävääsi". Mielestäni tuonlaiset ihmiset vain herkästi (tiedostaen ja/tai tiedostamatta) hyväksikäyttävät "heikompien" ystävyyttä. Syyllistäminen alkaa taas, jos alat uudestaan ottamaan etäisyyttä...[/QUOTE]

Oot varmaan oikeessa. Tuntuu vaan jotenkin niin väärältä tää etäisyyden otto. Osaispa olla vahvempi!

 

["Piia"]

Mun mielestä voit sanoo, että sulla on sellanen elämäntilanne että et jaksa pitää yhteyksiä. Itse ainakin pystyn sanomaan tuolleen omille kavereille.
Toisaalta jos koet sen ihmisen raskaana niin ehkä on parempi vaan lopetella yhteydenpito kokonaan.
Olen huomannut että joidenkin ihmisten kans pitää olla tekemisissä koko ajan tai sitten ei ollenkaan. Ne ei vaan osaa tavata silleen harvakseltaan vaan sit pitää olla koko ajan tekemisissä.

 

[Kyllikkinen]

Ja päivääkään en ole katunut. En vaan ottanut enää yhteyttä enkä vastannut. Suosittelen että alat tietoisesti pitämään puoliasi ja treenata sitä. Esim. Tuossa lapset pihalla tilanteessa. Sanot vaan että, vahdit lapsia pihalla.

 

[Ketjun ap]

[QUOTE="Piia";28583310]Mun mielestä voit sanoo, että sulla on sellanen elämäntilanne että et jaksa pitää yhteyksiä. Itse ainakin pystyn sanomaan tuolleen omille kavereille.
Toisaalta jos koet sen ihmisen raskaana niin ehkä on parempi vaan lopetella yhteydenpito kokonaan.
Olen huomannut että joidenkin ihmisten kans pitää olla tekemisissä koko ajan tai sitten ei ollenkaan. Ne ei vaan osaa tavata silleen harvakseltaan vaan sit pitää olla koko ajan tekemisissä.[/QUOTE]

Oonkin huomannu, että melkein kaikki mun ystävät on tuollaisia, jotka osaa tavata harvakseltaan. Se sopii mulle paljon paremmin eikä aiheuta sellaisia paineita. Sit vaan jatketaan juttua siitä mihin joskus jäätiin

 

[Ketjun ap]

Ja päivääkään en ole katunut. En vaan ottanut enää yhteyttä enkä vastannut. Suosittelen että alat tietoisesti pitämään puoliasi ja treenata sitä. Esim. Tuossa lapset pihalla tilanteessa. Sanot vaan että, vahdit lapsia pihalla.

Joo, kyllä taitaa olla aika kasvaa vahvemmaksi. En ymmärrä oikein itekään, miten oon ollut niin pompoteltavissa.

 

["Vieras"]

Ap, luulen että sulla on nyt parempi, kun ette ole niin kovasti tekemisissä. Ystävyys noiden tyyppien kanssa menee aina vain heidän ehdoillaan, ja jos ei tottele, niin ovat siitä sitten niin loukkantuneita ettei tosikaan, ja sinä näytät taas syylliseltä. Tosi ikävä homma, mutta noin se olisi jatkossakin. Minuakin vielä aina säälittää sen toisen puolesta, että ellen minä ole sen kaveri, niin hänelle ei jää paljon muitakaan... ei liene mikään ihme... Parempi tietenkin olisi, jos nämä tyypit itse ymmärtäisivät asianlaidan, ja heille pitäisi varmaan sanoa siitä... helpommin sanottu kuin tehty...

 

[Ketjun ap]

[QUOTE="Vieras";28583341]Ap, luulen että sulla on nyt parempi, kun ette ole niin kovasti tekemisissä. Ystävyys noiden tyyppien kanssa menee aina vain heidän ehdoillaan, ja jos ei tottele, niin ovat siitä sitten niin loukkantuneita ettei tosikaan, ja sinä näytät taas syylliseltä. Tosi ikävä homma, mutta noin se olisi jatkossakin. Minuakin vielä aina säälittää sen toisen puolesta, että ellen minä ole sen kaveri, niin hänelle ei jää paljon muitakaan... ei liene mikään ihme... Parempi tietenkin olisi, jos nämä tyypit itse ymmärtäisivät asianlaidan, ja heille pitäisi varmaan sanoa siitä... helpommin sanottu kuin tehty...[/QUOTE]

Niinpä. Tää ystävä kyllä sanoo aika ilkeestikin mulle asioita päin naamaa, mutta mä en vaan pysty samaan. Joo, taidan jatkaa tätä yhteydenpitolakkoani, kun tunnen voivani päivä päivältä paremmin.

 

["kaisa k"]

En kyllä ymmärrä tollasta ystävyyttä, jossa ollaan yhteydessä joskus ja jouluna. Kyllä minä ainakin haluan tavaa ystäviäni viikottain tai ainakin puhua puhelimessa. Ehkä ap:n ystäväkin huojentuu päästessään eroon noin hankalasta kaverista.

 

["Mie"]

[QUOTE="kaisa k";28583639]En kyllä ymmärrä tollasta ystävyyttä, jossa ollaan yhteydessä joskus ja jouluna. Kyllä minä ainakin haluan tavaa ystäviäni viikottain tai ainakin puhua puhelimessa. Ehkä ap:n ystäväkin huojentuu päästessään eroon noin hankalasta kaverista.[/QUOTE]

Mulla on oikeastaan kaikki ystävät sellaisia, että joidenkin kanssa ollaan yhteyksissä vain kuukausittain, jonkun kanssa saattaa mennä monen monta kuukautta ettei nähdä, eikä soitella ja sitten kun tavataan niin on mukava taas jutella. Mulle ja mun ystäville ihan normaalia. En kyllä jaksaisikaan joka viikko olla vaihtamassa kuulumisia, ei mun (ja ystävienkään) elämässä nyt sentään viikossa ehdi niin paljoa tapahtua että pitäisi olla heti kuulumisia vaihtamassa. Kivempi sitten kun on kerralla paljon puhuttavaa

 

[ystäväkö]

Arsi. Arsi. Arsi.

 

[Birgitte]

Ei meillä ystäväpiirissä pidetä kirjaa yhteydenotoista. Aivan normaalia, että menee jopa useampi kuukausi ilman yhteydenpitoa ja silti välit ovat yhtä hyvät kuin ennenkin. Ystävyydellekin tekee hyvää saada välillä vähän löysää.

Mutta onkohan tässä teidän tapauksessanne edes kyse ystävyydestä? Jos sinä et uskalla sanoa mitä ajattelet, ja tämä ystäväsi uskaltaa sanoa sitäkin, mitä ei pitäisi sanoa, ja olet hänen kanssaan koko ajan varpaillaan tai joudut tekemään erikoisjärjestelyitä vain voidaksesi ylipäätään häntä tavata - johtuen tästä ystäväsi luonteesta - ei se kovin tasapainoiselta ja aidolta ystävyydeltä vaikuta. Itsekin olen ihminen, joka mielellään puhuu asiat suoraan, mutta osoittaa järjenkäytön taitoa sekin, että tunnistaa ihmisistä ne, joille suoraan puhuminen on ok, ja ne, jotka siitä ahdistuvat. Jos ystäväsi ei kykene tunnistamaan tunteitasi tai lukemaan sinua edes alkeellisella tasolla, ehkä kannattaisi miettiä uudelleen, kuinka paljon sinä tuolta ystävyydeltä saat - ja kuinka paljon tuo ystävyys sinulta ottaa.

 

[Ketjun ap]

Ei meillä ystäväpiirissä pidetä kirjaa yhteydenotoista. Aivan normaalia, että menee jopa useampi kuukausi ilman yhteydenpitoa ja silti välit ovat yhtä hyvät kuin ennenkin. Ystävyydellekin tekee hyvää saada välillä vähän löysää.

Mutta onkohan tässä teidän tapauksessanne edes kyse ystävyydestä? Jos sinä et uskalla sanoa mitä ajattelet, ja tämä ystäväsi uskaltaa sanoa sitäkin, mitä ei pitäisi sanoa, ja olet hänen kanssaan koko ajan varpaillaan tai joudut tekemään erikoisjärjestelyitä vain voidaksesi ylipäätään häntä tavata - johtuen tästä ystäväsi luonteesta - ei se kovin tasapainoiselta ja aidolta ystävyydeltä vaikuta. Itsekin olen ihminen, joka mielellään puhuu asiat suoraan, mutta osoittaa järjenkäytön taitoa sekin, että tunnistaa ihmisistä ne, joille suoraan puhuminen on ok, ja ne, jotka siitä ahdistuvat. Jos ystäväsi ei kykene tunnistamaan tunteitasi tai lukemaan sinua edes alkeellisella tasolla, ehkä kannattaisi miettiä uudelleen, kuinka paljon sinä tuolta ystävyydeltä saat - ja kuinka paljon tuo ystävyys sinulta ottaa.

Kiitos! Kirjoitit paljon ajattelemisen aihetta. En pidä suoraan sanomista pahana, mutta sen tekeminen loukkaavalla tavalla on asia erikseen. Tällä hetkellä tosiaan tuntuu, että ahdistun ystäväni tapaamisesta enemmän kuin mitä saan siitä iloa

 

[Ketjun ap]

[QUOTE="Mie";28583840]Mulla on oikeastaan kaikki ystävät sellaisia, että joidenkin kanssa ollaan yhteyksissä vain kuukausittain, jonkun kanssa saattaa mennä monen monta kuukautta ettei nähdä, eikä soitella ja sitten kun tavataan niin on mukava taas jutella. Mulle ja mun ystäville ihan normaalia. En kyllä jaksaisikaan joka viikko olla vaihtamassa kuulumisia, ei mun (ja ystävienkään) elämässä nyt sentään viikossa ehdi niin paljoa tapahtua että pitäisi olla heti kuulumisia vaihtamassa. Kivempi sitten kun on kerralla paljon puhuttavaa [/QUOTE]

Joo, ei munkaan elämässä ihan niin lujaa mee