Ystävän kanssa edes joskus ilman lapsia!

[kurrrrpitsa]

Olenko oikeesti niin erikoinen ja outo ihminen, että en aina vaan jaksais hengailla ystäväni ja sen lasten kanssa yhdessä??

Nytkin omani ovat isällään ja meidän piti lähteä ystäväni kanssa kirpparikierrokselle päivällä niin eiköhän mukaan pidä ottaa ainakin toinen lapsista.
Eikä siinä mitään jos tää olis joskus, mutta kun tää on aina.
Lapsilla isä kyllä kotona, mutta kun tuntuu ettei sitä sais rasittaa moisella kuin omien lastensa hoitamisella.
Ystäväni keksii aina jotain et miks se mies ei voi olla molempien kanssa samaan aikaan.
Ja olen paljon ollut heidän kanssaa vaikka missä sillonkin kun omani ovat isällään.
Mutta joskus olis vaan niin kiva päästä ihan kahestaan rauhassa viettelemään päivää.

Ja kai mua eniten jurppii just se, että se isä on se minkä takia mitään ei voi tehdä ilman lapsia.
Et kun se ei jaksa/huvita niin sit kaikki muut saa vaan elää sen asian kanssa.
Itse kun eronnut ja melkeenpä juuri siitä syystä, että ex ei korviaan lotkauttanut jos olis pitäny lapsia hoidella.
Ja mun mielestä se ei sopinut ja katsoin parhaaks jatkaa hoitamista ihan yksin.
Ja nyt ottaa lapset luokseen kun on uus vaimo talossa, joka hoitaa lapsien käytännön asiat ja exä voi vaan viettää parhaat hetket lasten kanssa.

Eli ehkä sen takia en jaksa ymmärtää et joku elää tälläsessä suhteessa ja vielä puolustelee miestään ja keksii kaikenlaisia selityksiä sen tekemisille.

 

[Big Bang Theory]

minulla on usein lapset mukana vaikka tapaan kavereita/ystäviä. joskus myös yhteisillä lenkeillä. syynä miehen pitkät työpäivät ja jos haluaa ihmisten aikaan jonnekin niin on pakko ottaa lapset mukaan. muuten kyllä jäävät isän kanssa kotiin jos mahdollisuus on. ihanaa saada mennä rauhassa!

 

["mona"]

No mullakin on lähes aina lapset mukana kun mies tekee reissutyötä. Mut jos mies on kotona ja ystävällä ei ois lapsia mukana, niin en tosiaan ottais lapsia mukaan. No tällä hetkellä joutuisin ottaa tietty vauvan ku se ei juo pullosta mut muuten..

 

[kurrrrpitsa]

Niin mullakin siis on aina lapset mukana,paitsi kun ovat isällään n. kerrran kuussa joskus kaksi.
Ovat alle kouluikäsiä ja eivät siis voi olla yksinäänkään.
Mutta kuten sanoin et kun tämä on aina tämä sama juttu.
Ystäväni ei pääse minnekkään muualle kuin töihin ilman lapsiaan.
Ja just se selittely et miksi sille miehelle ei nyt sovi.
Mä en vaan tajuu et kuinka joku jaksaa elää noin...

 

[Madicken04]

Itse tykkään viettää aikaa myös ilman lapsia ja on sellaista arkipäivän luksusta päästä kaverin kanssa kaksin jonnekin. Eli jos mahdollista niin mielelläni jätän lapset tuolloin isänsä kanssa.

Mutta jos se nyt jostain syystä ei ole mahdollista, esim mies ei oikeasti ole luotettava lapsenhoitaja tai ei muuten suostu näitä hoitamaan niin pakkohan ne on mukaan ottaa jos muitakaan hoitajia ei löydy. Tosin herää kysymys miksi sitten tehdä lapsia ja varsinkaan jatkaa perhe-elämää tuollaisen miehen kanssa...

 

[kurrrrpitsa]

just laitoin sille viesti et päästäsköhän tänään liikkeelle kahestaan, saa nähä mikä on syy nyt

 

[kurrrrpitsa]

Itse tykkään viettää aikaa myös ilman lapsia ja on sellaista arkipäivän luksusta päästä kaverin kanssa kaksin jonnekin. Eli jos mahdollista niin mielelläni jätän lapset tuolloin isänsä kanssa.

Mutta jos se nyt jostain syystä ei ole mahdollista, esim mies ei oikeasti ole luotettava lapsenhoitaja tai ei muuten suostu näitä hoitamaan niin pakkohan ne on mukaan ottaa jos muitakaan hoitajia ei löydy. Tosin herää kysymys miksi sitten tehdä lapsia ja varsinkaan jatkaa perhe-elämää tuollaisen miehen kanssa...

Niin siis tosiaan pakkohan se on ottaa ne lapset mukaan jos toinen ei suostu niitä hoitamaankaan.
Mutta kuten sanoin oli se yks iso syy miksi itse erosin kun huomasin ettei toinen todellakaan aio olla mukana hommassa muuten kun sillon ku itelleen sopii.

Ja juuri se et jaksaa puolustella moista käytöstä aina.
Millon sen miehen pitää tehdä mitäkin...
Ja niiden lapset kuitenkin jo 5 ja 6, että ei nyt ihan niin pieniä etteikö kodin askareet siinä samassa onnistus tehdä...

 

["vieras"]

Meillä taas vaimo käy töissä ja sitä myöten lasten kanssa vietettyä aikaa on suhteellisen vähän. Joten vapaa-aikana haluaa kyllä olla lasten kanssa mahdollisimman paljon.

 

[kurrrrpitsa]

[QUOTE="vieras";27039715]Meillä taas vaimo käy töissä ja sitä myöten lasten kanssa vietettyä aikaa on suhteellisen vähän. Joten vapaa-aikana haluaa kyllä olla lasten kanssa mahdollisimman paljon.[/QUOTE]


ÖÖÖÖ.
Siis käynhän minäkin töissä ja käy ystävänikin töissä,mutta eikö niistä lapsista voi olla sen jälkeen siis sekuntiakaan erossa muuten??
Ettekö harrasta mitään koskaan ilman lapsia??
Ja onko se oikeesti normaalia ja mukavaa?
En minä ainakaan jaksa olla lasteni kanssa koko aikaa, pakko saada omia tekemisiä väliin, aikuista seuraa.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Se olisikin ihanaa! Mennä jonnekin ilman lapsia!

Minullakin on aina vähintään vauva mukana (jos toiset ovat isällään, siis ex-miehelläni). Mieheni käy 100km päässä töissä, joten työpäivät ovat pitkät. Sen lisäksi hän rakentaa taloa. Tai hän ja veljensä rakentavat molemmille taloa yhtä aikaa. Tänäänkin mies lähti aamulla varhain veljensä tontille, kun omalla ei ole ennen talopaketin tuloa enää juurikaan hommaa.

Mies järjestää kyllä itselleen vapaaillan, jos mulla on joku pakollinen meno, esim. keskiviikkona oli pojan vanhempainilta. Tai viime lauantaina mies tuli "ajoissa" kotiin, että pääsin poikaa hakemaan Pelicansin pelistä. Mun menot ilman lapsia liittyy siis aina jollain tavalla kuitenkin lapsiin.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="vieras";27039715]Meillä taas vaimo käy töissä ja sitä myöten lasten kanssa vietettyä aikaa on suhteellisen vähän. Joten vapaa-aikana haluaa kyllä olla lasten kanssa mahdollisimman paljon.[/QUOTE]

Noin minäkin ajattelen silloin kun olen töissä. Toki joskus ilman lapsia, mutta ei minusta olisi esim. lähtemään joka lauantai koko päiväksi yksin pois kotoa. Nyt tietysti kun olen kotona lasten kanssa, niin yksi vapaapäivä viikossa olisi luksusta, mutta käytännössä mahdoton järjestää.

 

[Anatolia]

Ymmärrän sua, ap.

Jos mun mies on kotona ja kutakuinkin hereillä (tekee yövuoroja) niin lapset jää tottakai kotiin, kun kaverin kanssa esim. kirppikselle lähden.

Ja on ihanaa tavata kavereita myös siten, ettei kummallakaan oo lapsia mukana. Vaikka on kivaa nähdä myös siten, että molemmilla on lapset messissä, tai mulla on vauva mukana ja isommat jossain muualla.

 

["..."]

Jurppis muutakin. Joskus on ihana mennä ilman lapsia! Onhan se nyt vaan ihan täysin erilaista. Saa jutella keskeytyksettä ja katsella sitä mitä tahtoo, niin kauan kuin tahtoo. Ja käydä drinksulla tietty Mä menisin tuossa tapauksessa ihan yksin nauttimaan!

 

["niin"]

ÖÖÖÖ.
Siis käynhän minäkin töissä ja käy ystävänikin töissä,mutta eikö niistä lapsista voi olla sen jälkeen siis sekuntiakaan erossa muuten??
Ettekö harrasta mitään koskaan ilman lapsia??
Ja onko se oikeesti normaalia ja mukavaa?
En minä ainakaan jaksa olla lasteni kanssa koko aikaa, pakko saada omia tekemisiä väliin, aikuista seuraa.

Mutta minä jaksan ja haluan olla. Viikottainen harrastus (2h) ilman lapsia riittää, mutta en lähde lauantaisin kaupungille shoppailemaan ilman lapsia. Niilläkin on vapaa ja jos haluavat mukaan , niin varmasti saavat lähteä. Perheitä ja parisuhteita on erilaisia ja jos kaveris on tilanteeseen tyytyväinen, niin miksei hän saa elää tavallaan. Illanistuijaiset muutaman kuukauden välein ja satunnaiset viikonloppureissut kerran, pari vuodessa riittävät mulle mainiosti omaksi ajaksi. Silloin ollaan aikuisten kesken.

 

[Muua]

Joo. Ei ole kivaa jos (varsinkin vaan toisella) on aina ne muksut mukana.
Mulla on yksi ystava joka AINA tullessaan vaikka kahville ottaa jonkun muksuistansa mukaan. Joka paikaan. Ja sit se laps istuu ku naulittu siina vieressa korvat horolla, jotta ompas aika vaikeeta sitten haastella aikuisten asioita. Monesti jos heillakin kayn, niin lapset tulee ikaan kuin "seuraksi" istumaan siihen viereen kuulolle. ARRGH

 

[Big Bang Theory]

Ap:n kaverin lapset on kuitenkin sen ikäisiä, että ei heidän varmaan äidissä täydy koko ajan kihnuttaa vaikka mukana olisivatkin. Kirppiksellä on ainakin vaikka mitä tekemistä ja näkemistä isommille ja omani ainakin kiertelevät siellä ihan itsekseen ( 7v ja 6v ) ei tarvitse helmoissa marista, enkä kyllä antaisikaan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="niin";27039836] en lähde lauantaisin kaupungille shoppailemaan ilman lapsia. Niilläkin on vapaa ja jos haluavat mukaan , niin varmasti saavat lähteä.[/QUOTE]
Kai sanoisit tuossa tilanteessa ystävällesi, joka pyytää sinua (huom: sinua, ei sinua ja lapsiasi) shoppailemaan, että ei käy/sopii, mutta tulen lasten kanssa?

Mua meinaan ainakin "ahistaa" se, kun pyydän kaveria kahville tai keskustaan, sovimme minne mennään ja missä nähdään, ja se tuo ylläripyllärinä lapsensakin mukaan "kun ne halusi". Tapaamisen luonne muuttuu nanosekunnissa ihan erilaiseksi kuin piti.

Ne tapaamiset, joissa molemmilla on muksut mukana, on sitten erikseen

 

[Littledeath]

Mä en oikeastaan pääse koskaan mihinkään ilman lasta. Tai pääsen esim. kauppaan joskus ja lääkäriin tai tämmöseen niin en ole viitsinyt hommata hoitajaa siksi aikaa jos meen ystävän kans johonkin. Tosin ei ole ollut tarvettakaan, ei kukaan ystävä ole ainakaan koskaan sanonut että pitäs ilman mun lasta mennä minnekään.

 

["vieras"]

Me käydään molemmat miehen kanssa omissa jumpissa 2-3krt viikossa, jolloin kotiin jäävä hoitaa lapsia. Lisäksi käyn usein mielelläni esim. lähikaupassa pikaisesti ilman lapsia. En kyllä kestäisi miestä joka ei viitsisi lapsia hoitaa.

 

[Big Bang Theory]

Joo. Ei ole kivaa jos (varsinkin vaan toisella) on aina ne muksut mukana.
Mulla on yksi ystava joka AINA tullessaan vaikka kahville ottaa jonkun muksuistansa mukaan. Joka paikaan. Ja sit se laps istuu ku naulittu siina vieressa korvat horolla, jotta ompas aika vaikeeta sitten haastella aikuisten asioita. Monesti jos heillakin kayn, niin lapset tulee ikaan kuin "seuraksi" istumaan siihen viereen kuulolle. ARRGH

tuo on muuten tosi ärsyttävää. Lapset tulee siihen kuulolle kun puhutaan "vakavammista" asioista. Varsinkin jos perheessä on alakouluikäisiä tyttöjä, niin näin usein käy. Itse sanoin omilleni aina, että nyt me puhutaan aikuisten asioita, että menkääpäs omiin leikkeihinne.

 

["niin"]

Kai sanoisit tuossa tilanteessa ystävällesi, joka pyytää sinua (huom: sinua, ei sinua ja lapsiasi) shoppailemaan, että ei käy/sopii, mutta tulen lasten kanssa?

Mua meinaan ainakin "ahistaa" se, kun pyydän kaveria kahville tai keskustaan, sovimme minne mennään ja missä nähdään, ja se tuo ylläripyllärinä lapsensakin mukaan "kun ne halusi". Tapaamisen luonne muuttuu nanosekunnissa ihan erilaiseksi kuin piti.

Ne tapaamiset, joissa molemmilla on muksut mukana, on sitten erikseen

Jos kutsu koskee vain mua, niin sitten sanon etten halua olla lauantaita erossa perhestä, kun yhteistä aikaa on muutenkin vähän. Tosin ystävilläkin on yleensä muksut mukana, hyvin niillä kuluu aika yhdessäkin. En harrasta mitään edellä mainittuja päivädrinkkejä, koska julkisia ei ole eli en tiedä paikkaa mihin en vois lasten kanssa mennä. Varmaan sitten , kun lapset ovat sen ikäisiä etteivät halua mun kanssa kulkea, niin tilanne muuttuu Se aika kun kulkevat, on todella lyhyt väli elämässä.

 

[Millenia]

[QUOTE="niin";27039836]Mutta minä jaksan ja haluan olla. Viikottainen harrastus (2h) ilman lapsia riittää, mutta en lähde lauantaisin kaupungille shoppailemaan ilman lapsia. Niilläkin on vapaa ja jos haluavat mukaan , niin varmasti saavat lähteä. Perheitä ja parisuhteita on erilaisia ja jos kaveris on tilanteeseen tyytyväinen, niin miksei hän saa elää tavallaan. Illanistuijaiset muutaman kuukauden välein ja satunnaiset viikonloppureissut kerran, pari vuodessa riittävät mulle mainiosti omaksi ajaksi. Silloin ollaan aikuisten kesken.[/QUOTE]
No mutta eihän hän elä niin kuin haluaa. Eikö ap:n toivetta tapaamisesta ilman lapsia oteta ollenkaan huomioon? Ja jos lapset menee joka kerta tämän toiveen edelle, niin eikö kaveri voisi edes sanoa suoraan jos kyse on siitä, että haluaa itse aina lapsen tai lapset mukaan? Tässähän nyt kuitenkin vaikuttaisi olevan kyse siitä, että kaverikin haluaisi joskus olla ilman lapsia, mutta miehensä ei suostu hoitamaan molempia.

Ja ärsyttäisi minuakin. Kyllä se on ihan erilaista olla liikenteessä ilman lapsia, eikä siihen ikävään kuole, vaikka työviikon jälkeen ei olekaan muksuihinsa liimautunut.

 

[idunnor]

No mun hyvä ystäväni ei myöskään jaksa On ihan normaalia haluta viettää aikaa yhdessä ilman lapsia, puolisoa...

 

["vieras"]

Jos ystävä haluaa olla lastensa kanssa vaikka sitten 100% ajasta ja on siihen tyytyväinen niin miten muut voi sitä kritisoida. Yhtä hyvin voi valittaa miksi sinä sitten haluat tavata ilman lapsia vaikka toinen haluaa tavata aina lasten kanssa. Kuinka voi sanoa että toinen on väärässä.

 

[Muua]

tuo on muuten tosi ärsyttävää. Lapset tulee siihen kuulolle kun puhutaan "vakavammista" asioista. Varsinkin jos perheessä on alakouluikäisiä tyttöjä, niin näin usein käy. Itse sanoin omilleni aina, että nyt me puhutaan aikuisten asioita, että menkääpäs omiin leikkeihinne.

Ma muistan itsekin pieni ollessani, kun aidilleni tuli ystava yokylaan, niin sain olla siina tovin (mua olis aina kiinnostanu olla "jutuissa mukana") ja hopotella omiani, mutta sitten illemmalla sulkeutuivat kahden kesken juttelemaan. Eika siina mitaan pahaa ollut, ymmarsin kylla etta niilla on aikuisten salaisuuksia.