V
vierailija
Vieras
Ystäväni on pikkuhiljaa lipumassa alkoholistiksi, tai on jo sitä. Hän on juonut enemmän tai vähemmän jo vuosia, jopa raskausaikana. Nyt nelivuotias lapsikaan ei tahtia hidasta. Aikaisemmin hän joi melko avoimesti meidän muiden käydessä kahvilla ja silloin asiasta pysyi hänelle vaivihkaa huomauttamaan. Nykyisin hän esittää selvää, kun hänen luona käy ja kylästelyt ovat vähentyneet. Hän ei selvästi enää halua meitän ns. selviä ihmisiä elämään vaan on ympäröinyt itsensä muilla alkoholisteilla, joiden kanssa dokailee. Hänestä on tehty ainakin yksi lastensuojeluilmoitus mutta tahti vain kiihtyy. Itse en uskalla hänelle asiasta enää huomauttaa, koska pelkään että suhteeni hänen lapseen menee siinä, eikä tällä lapsella sitten enää ole yhtään selvää aikuista elämässään. Hän on jo näyttänyt ovea ihmisille, jotka yrittävät hänelle puhua alkoholista. Hänen lapsi käy luonani yökylässä useamman kerran kuussa ja tätä suhdetta haluaisin varjella mutta tuntuu kamalalta katsoa äidin alamäkeä ja esittää, että tilanne olisi ok. Isää lapsella ei ole kuvioissa ja isovanhemmat ovat kovia dokaajia myös. Tilanne raastaa todella pahasti enkä oikein tiedä mikä olisi oikea tapa toimia: puhua suoraan juomisesta ja kadottaa yhteys lapseen, vai jatkaa lapsen tukena ja häivyttää suhde äitiin ja toivoa, että lapsi edes minun kanssani saa kokea turvaa? Mielelläni kuulen muiden mielipiteitä asiasta.
