ystävän mt-ongelma

[nome]

Olen viimeiset 1,5 vuotta lähes päivittäin yrittänyt kuunnella ja tukea ystävääni, jolla on ongelmia. Suurin ongelma oman jaksamiseni kannalta on se, että ystäväni mielenterveysongelmien takia hän tulkitsee hirveän määrän muiden sanomia asioita henkilökohtaisiksi loukkauksiksi. Loukkauksista hän "yrittää päästä ylitse" mollaamalla näitä ihmisiä ja riitelemällä heidän kanssaan. Minä saan sitten kuunnella tätä sättimistä ja haukkumista suut silmät täyteen.

Sen sijaan, että hän tosiaan pääsisi asioista ylitse, hän keksii sata ja yksi syytä, miksei voi antaa anteeksi. Sitten hän kantaa näitä oikeasti kuulemiaan että itse keksimiään loukkauksia mukanaan kuin säkillistä kiviä. Mistään aiheesta ei voi puhua kymmentä minuuttia ilman, että hän jonkin aasinsillan kautta leväyttää koko säkkinsä sisällön kuulijan silmille. Samaa pa*kaa on sähköpostilaatikkoni pullollaan. Minä en jaksaisi puida mitään hänen vuosien takaisia riitojaan enää, kun mikään ei kerran muutu.

Sattuneesta syystä alan olla ainoa jäljellä oleva ystävä, ja minulta alkavat voimat olla loppu. Tuntuisi kuitenkin pahalta kääntää selkää hänelle kokonaan, kun vika on niissä mielenterveysongelmissa, joita hän ei ole tahallaan tietenkään hankkinut. Mutta miten määrittää rajat uudelleen niin, että minäkin jaksaisin?

 

[Kismett]

Sun on pakko sanoa että nyt riittää. Ystäväsi täytyy terapioida itseään jollekin muulle (ammattilaiselle).

 

[samassa tilanteessa]

mutta...en ikinä hylkäisi ystävääni. tiedän hänen taustansa ja ymmärrän siksi häntä. pahaa oloaan hän purkaa niin ammattilaisille kuin läheisilleen ja juuri tuolla tavalla kuin ap:n ystävä. vasta lääkehoidolla on alettu saamaan parempia tuloksia=iloisuuttakin hänen elämäänsä. pelkkä terapia ei ikävä kyllä riitä ystävälleni ; (

 

["heippa"]

Käykö ystäväsi terapiassa?
Toivottavasti pääsee, jos ei nyt.

Vuosien taakka ystävälläsi voi tehdä hallaa hänelle....
Käykö hän vielä työelämässä ?
Jos käy, hyvä...
sillä voi käydä niinkin, että katkeruus täyttää sydämen ja työelämä käy liian raskaaksi...

Voimia !!

 

[nome]

Tämä minunkin ystäväni käy terapeutin luona, mutta sanoo usein, ettei ole puhunut siellä siitä-eikä-siitä-asiasta. Alkaa vaikuttaa, että koska hän voi vuodattaa asiansa minulle, hänen ei tarvitse tehdä sitä terapiassa. Liekö siitä terapian kannalta paljonkin haittaa, mene tiedä.

Minua vain kovasti väsyttää tuo ikuinen negatiivisuus, kohta minunkin positiivisuuteni on pelkkä muisto vain. :|

 

[nome]

Ei, työssä hän ei käy ja siksi aikaa märehtimiseen jääkin niin paljon.

 

[LisaMarie]

Kyllä sitä vaan pitää rohekasti sano "puhu tuosta terapiassa" ja muistutella välillä "muistathan puhua siellä terapiassa kaikesta, eivät he voi auttaa, jos et kerro totuutta"
Ikävä kyllä se vaan on niin, että kieltäminen on osa tunne-elämän ongelmia, toisinsanoen potilas ei oikein kunnolla myönnä tilaansa kun hetkittäin ja jos se hetki ei satu olemaan just kun on terapiassa, niin avun saanti on vaikeaa :/
Onko ystävällä niin kehittynyt sairauden tunto, että hän ymmärtää omaavansa vääriä käyttäytymismalleja? Siinätapauksessa voi kyllä suoraan sanoa, että nyt vaikuttaa siltä, että puhuu sinun sairautesi, ei sinä, kun kuulostaa oikeuin katkeruuteen jumittuneelta.

 

[samassa tilanteessa]

Ei, työssä hän ei käy ja siksi aikaa märehtimiseen jääkin niin paljon.

ystäväsi ei "märehdi", hänelle ainut keino purkaa asioita on puhua niistä. vaikka ne asiat ovatkin usein negatiivisia, muuta itse puheenaiheet positiivisiksi. tiedän kuinka raskasta on olla masentuneen ystävä. pieni irtiotto henkisellä tasolla kannattaa. anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja itse alat puhumaan vain mukavia.

 

[nome]

Onko ystävällä niin kehittynyt sairauden tunto, että hän ymmärtää omaavansa vääriä käyttäytymismalleja? Siinätapauksessa voi kyllä suoraan sanoa, että nyt vaikuttaa siltä, että puhuu sinun sairautesi, ei sinä, kun kuulostaa oikeuin katkeruuteen jumittuneelta.

Tuota sietää kyllä muuten pohtia. Ja kenties kokeillakin, tuo meinaan osui aika lailla naulan kantaan. Kiitos!

 

[karma]

Itse varmaankin ottaisin asian puheeksi. Pitäisin pienen kognitiivisen terapiaistunnon ystävän ja elämän koulutuksella. Puhuisin siitä, miten tuo hänen käytöksensä menee yli, eikä auta häntä millään tavalla. Antaisin tilanne vaihtoehtoisia toimintatapoja ja käytösmalleja. Kertoisin miten hänen tulisi muuttaa ajatteluaan ja miten se käytännössä onnistuisi. Yrittäisin antaa mahdollisimman monenlaisia vinkkejä ja kertoisin millä tavalla hänen nykyinen käytöksensä vaikuttaa häneen itseensä sekä muihin ihmisiin.

Luultavasti hän kuuntelee sinun sanojasi tarkemmin kuin mitä terapeutin. En tiedä kuinka valmis olisit tuollaiseen palopuheeseen ja OIKEAAN tukemiseen ja auttamiseen. Aina ei riitä se, että kuuntelee. Joskus täytyy myös itse puhua asioista ja antaa ideoita ja korjata ajattelutapoja.

Muista myös se, että mielenterveysongelmaista ei kannata syyllistää tai muutenkaan puhua hänestä tai hänen tekemisistään negatiivisesti. Pyri aina tuomaan se positiivinen asia pintaan. Näin hänkin oppii katsomaan maailmaa aivan eri tavoin.

Heikko itsetunto on mielenterveysongelmaiselle usein paha ongelma. Siksi hänellä on tarve puhua muista paskaa ja ottaa kaiken itseensä; suutua, loukkaantua, kiukustua, huutaa jne.

 

[nome]

ystäväsi ei "märehdi", hänelle ainut keino purkaa asioita on puhua niistä.

Olet arvatenkin oikeassa, mutta kauniimpaa sanaa en tähän hätään onnistunut puristamaan mistään.