Huomaan, että olen ajatukseni oli juossut nopeammin kuin sormet näppäimistöllä.
Tarkoitin lepertely-kohdassa sitä, että pysy kovana -huolimatta siitä- miten paljon hän ehkä puhuukin kauniisti jne.
Tiedän, että se on vaikeaa, koska toisaalta olet selkeästi ihastunut/rakastunut ja aina tuntuu siltä, että nyt hän on erilainen tai nyt tulee muutos. Eikä sitä välttämättä koskaan tule. Olet ehkä nuorempi kuin hän (?), ja sen takia hänellä on ehkä enemmän kokemusta ja vertailukohtaa ihmisten välisissä suhteissa. Jos arvaukseni osuu oikeaan, hän ehkä tietää paremmin mistä naruista vetää, jotta saa sinut pauloihinsa.
En sano, etteikö hän ihan oikeasti voisi välittää sinusta (ja hyvä merkki on, jos ette ole olleet sängyssä), mutta toisaalta korvaani särähti hieman se, että mikäli ymmärsin oikein, hän huomauttelee muiden läsnäollessa ulkonäöstäsi jne. Vaikka haluaisikin kiusoitella, ei tuollainen ole kovin mukavaa, eikä sitä myöskään tarvitse sietää. Yksi vaihtoehto on, että alat huomauttelemaan hänelle takaisin.
Ongelmana tällaisissa tilanteissa on, että sitä ehkä tietää, miten pitäisi oikeasti toimia, mutta ei kuitenkaan tositilanteessa toimi, jos pelkää toisen jättävän ja lähtevän. Kummallisinta siinä on, että jos toinen jättää ja lähtee, se on todennäköisesti juuri se oikea ratkaisu (ts. toisen motiivit eivät ole olleet oikeat), mutta silti sitä pelkää niin paljon, että alistuu typerään kohteluun ja kyykytykseen.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että viisastuin ja lähdin ennen kuin oli liian myöhäistä. Tajusin, että olin antanut toisen pompotella itseäni ja olin kuin kynnysmatto. Näin jälkeenpäin en tajua miten muka olin niin ""rakastunut"", psyykkasin itseni näkemään toisessa ihan eri asioita, mitä olisi pitänyt nähdä. Keksin kaikkiin huonoihin asioihin jonkun selityksen (ihminen on taitava). Rakkaudella siinä ei kyllä ollut mitään tekemistä, ihastumisella ja yksinolemisen pelossa. Halusin niin kovasti, että ko. henkilö olisi ollut elämäni rakkaus, että aloin uskoa jo siihen itsekin. Olin ihan varma, että en löydä enää ketään hänen kaltaistaan ja näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä vaan... luonnevammaisesta k*sipäästä oli ihan hyväkin päästä eroon!
Ap, pysy siis kovana ja yritä ajatella asiaa ulkopuolisen silmin. Silloin on ehkä helpompi toimia. Mieti, jos joku muu kohtelisi sinua noin tai sanoisi sinulle jotain, miten silloin reagoisit - sietäisitkö, vai taistelisitko vastaan?
