Ystäväni teilasi lapsenhankitamme

Olen 40 vuotias jo 3 lapsen äiti,nuorimmaisemme on 4.

Tulin eilen kertoneeksi ystävälleni että toiveissamme on vielä 4 lapsi. Edellinen raskauteni oli toki vaikea,koin raskausmyrkytyksen oireita ja lapsi syntyi pienenä mutta terveenä. Selvisimme kaikesta kuitenkin ja olemme todella onnellisia tästä viimeisimmästäkin iltatähdestä ja vanhemmista lapsistamme.

Kerrottuani ystävälle hän huusi että oletko hullu! Meinasit kuolla sen viimeisen kanssa (en meinannut) ja nyt olette vielä hankkimassa neljättä. Hän sanoi vielä että ystävyys on poikki jos teen lapsen. Totesin siihen että et voi olla tosissasi,katkaiset ystävyytemme jos olen raskaana.

Hän perui toki tämän viimeisen mutta sain kyllä kunnon ryöpytyksen siitä kuinka typerä olisin. Kerroin asiasta miehellenikin ja hän totesi tietenkin että se on meidän asiamme mitä teemme olkoon ystäväni mitä mieltä tahansa.

Näin on mutta kyllä se minuun vaikutti - mieltäni pahoittavasti. Suunnitelmamme ei kyllä ole muuttunut. Osasin kyllä vähän tälläistä odottaa mutta tuntui pahalta silti.

Ystävälläni on yksi lapsi joka on jo 20 v ja elää hyvin itseellistä sinkkunaisen elämää. Hänen mielestä sidon vain itseni entistä lujemmin kotiin ja mieheeni uuden lapsen myötä.

Kommentoikaa hyvät kanssaihmiset.

 

Älä nyt vain kuuntele "ystäväsi" ohjeita, vaan teette niinkuin itse haluatte!!
Olisiko hänen mielenosoituksessaan hieman kateutta mukana...??!!

 

Englantia osaavat: lukekaa tätä palstaa: "Stories of Pregnancy & Birth over 44y"

http://pregnancyover44y.blogspot.com/search/label/46

Se on hauska ja sitä päivitetään vähän väliä.

 

Kiitos tuosta sivustosta. Kävin kurkkaamassa ja ainakin siellä jopa 45 vuotiaat odottajat olivat hyvin positiivisia asian suhteen.

kaikki on siis mahdollista vaikka ystäväni varmasti repii pelipöksynsä jos kerron että raskaana ollaan.

 

Ettei nyt vain ystäväsi olisi vähän kade. Kyllä tuo ratkaisu on täysin sinun ja miehesi asia, tottakai! Itse olen 42, ja plussasin juuri tällä viikolla :kieh:

 

No, ainakin hän oli suorasanainen ja sanoi ääneen oman mielipiteensä. Jos siis jotain positiivista.

Lapsellista on uhata, että lopettaa ystävyyden, jos sinä elämässäsi teet ratkaisuja, jotka eivät mene hänen pirtaansa.

Millä tavalla vauva ja raskaus vaikuttaisi ystävääsi, hänen elämäänsä? Ehkä hän pelkää menettävänsä sinut? Mitä sillä on väliä, jos uuden vauvan myötä kiinnityt mieheen ja lapseen ja kotiin - sehän on sinun valintasi eikä se ole pois keneltäkään muulta. Ehkä ystävä on kade, että sinulla on perhe ja pieniä lapsia?
Ehkä hän on odottanut aikaa, että nuorimmaisesi kasvaa ja hän saa sinusta tyttökaverin kaikenmailman juttuihin ja menoihin..?

Olen itse 42 v. Kaksi vanhinta on täysi-ikäisiä, eivät asu kotona. MIehellä on etälapset, asuvat vakituisesti äidillään ja käyvät meillä. Meillä on yhteinen 3 v ja olen RV 12, istukkabiopsia on just tehty ja odottelen tuloksia.

 

Olen itse ajatellut samaa että ystäväni ehkä pelkää menettävänsä minut. Usein hän juttelee että kun tämä nuorimmaisemme on jo 4 niin voin hyvin jättää häntä isälle ja tehdä risteilyjä hänen kanssaan.

En ole niitä tehnyt eikä edes huvita. Teemme reissuja yhdessä koko perhe ja silloin olen onnellisimmillani. Soittelemme toki ystäväni kanssa lähes päivittäin vaikka näemme harvoin. Ystäväni käyttää alkoholia päivittäin ja nuoruusvuosina menimme yhdessä ja juhlimme,siis kauan sitten. Nämä ajat ovat sillätavoin ohi että se ei enää huvita,saatikka alkoholin nauttiminen niin usein.

On selvää että jos tästä taas alan odottaa hänen haaveensa kanssani reissailemisesta ja risteilyistä vesittyy. En ole mitään hänelle koskaan luvannutkaan mutta näitä juttuja hän minulle aina ehdottelee.

Aika näyttää mitä tuleman pitää mutta suunnitelmamme ei kuitenkaan muutu.

Onnea Sinulle elämäntehtäväsi kera !

 

AP:lle, tuli mieleen; oma ystäväni soitti vastikään ja suunnitteli, että jättäisin pienen isälleen ja viettäisimme tyttöjen iltaa kahden. Hän ei sanonut "kuin ennen" mutta olin kuulevinani sen rivien välistä.

Hän on nyt sinkkuna ja vapaana tavallaan, minä olen kiinni tässä perheessäni.

Olimme yh-sinkkuja kun tutustuimme ja vietimme paljon yhdessä aikaa, kävimme tanssipaikoissa ja baareissa. Se oli kyllä aivan ihanaa aikaa. Suunnilleen samoihin aikoihin pariuduimme, hänen liittonsa päättyi sitten eroon ja välimatkaa meillä on muuttojen takia paljon kyllä, emmekä edes soittele viikottain..

 

se sun kaveris on bi. haluaa sua tyttöjen kesken "sillai"

 

Kuulehan hetero, sen verran tunnen ystävääni 20 vuoden takaa että ehkä kaikkea muuta mutta ei ole bi eikä halua mua sillai.

Höpönlöpön!

 

Ystäväsi kertoi mielipiteensä,mitä pahaa siinä on?
Olen samaa mieltä ystäväsi kanssa,sinulla on jo kolme lasta ja olet neljäkymmentä.Miksi leimataan heti kateelliseksi jos ei olla samaa mieltä?
Toki lapsen hankkiminen on henkilökohtainen päätös mutta kai mielipiteensä saa sanoa.Etenkin jos edellinen raskaus on ollut vaikea ja ikää alkaa olla.

 

Toki mielipiteen saa sanoa ja kerrommekkin toisillemme ajatuksiamme asioista. Mutta - jos ystäväni olisi samassa tilanteessa, en ehkä kuitenkaan ihan hulluksi olisi haukkunut enkä toki irtisanomassa vuosien kestänyttä ystävyyttämme.

Olkoonkin varmasti mielipiteitä jakava asia niin lopulta päätös on kaikesta huolimatta perheemme sisäinen. Ja mielipiteenkin voi ilmaista niin monella tavalla...tai sitten olin kovin herkkänahkainen.

 

Minä en kyllä enää ees vois sanoa moista ihmistä kaverikseni, oltais oltu sitten kavereita vaikka lapsesta saakka.

Oma elämä ei sentään pitäisi kuulua muille kuin itselleen :\|

Ja kyllä sentään moiset ajatukset kannataisi pitää ominaan, kauheeta jos kaverilleen noin sanoo

 

Toki varmaan on osittaista kateutta toki tuo ystäväsi käytös, mutta ihan mielenkiinnosta miksi haluat enää lisää ? Nuorimmaisesi on kuitenkin vasta 4 v., itse olen 9 kk:tta vanhan poikavauvan äiti, ja kyllä pitää myöntää että aika ajoin pelottaa miten jaksaa seuraavat 7 vuotta ennen koulun alkua, vaikka olenkin terve ja tarmokas ja nuorekas. Mietin vain että olisiko tuo vauvan haluaminen jotain sellaista että kaipaat nuoruuden voimaa ja tunnetta olevasi vielä nuori, koska haluat niin koc´vasti vielä vauvaa. Ja yks on haluatko lapsen vai pelästään vauvaa? sillä itsekin monasti mietin kuinka nopeasti tuo ns vauvavaihe menee .., mutta en silti halua enää tehdä lisää koska haluan pysyä terveenä ja hoitaa tämän lapseni kunnialla aikuisikään . Monasti naisille voi tulla se vauvan haluuminen ihan iän tullessa lisää vuosia, että jotenkin haluaa todistaa itselleen olevansa yhä ns nuori äidiksi ja kykenevä siihen uudelleen. Sama kuin miehillä tulee 50 kympi villitys, halu kokea olevansa ja pystyvänsä näyttämään olevansa vielä nuori ja täydessä vedossa hakkaillen nuorepia naisia.

 

..vielä hiukan lisäten, että pelkäätkö jotenkin että sinulta loppuu tekemiset kun nuorimmainen kasvaa? On mielestäni hirveen tärkeää että viettää aikaa myös isompien lasten kanssa, eikä ainostaan haaveile vauvaajoista pienen nyytin kanssa. Varmasti isommaiset kaipaa jo sellaista aikaa että äidillä olisi aikaa myös heille, eikä aina vaan vauvalle taoi nuorimmalle. Nämä ihan ajatusvinkkinä.

 

"Monasti naisille voi tulla se vauvan haluuminen ihan iän tullessa lisää vuosia, että jotenkin haluaa todistaa itselleen olevansa yhä ns nuori äidiksi ja kykenevä siihen uudelleen."

Mama 42. Voi olla, että joku ajattelee noin. Mutta mitä sitten, vaikka ajattelisikin? Antaa ajatella vaan! Eihän se kenellekään kuulu, eikä sen pitäisi ketään häiritä. Kuitenkin aika loukkaavia tuollaiset jutut. Se on kuitenkin niin paljon ihmisestä kiinni, MILLAINEN hän nelikymppisenä on. Tämän ikäisissä naisissa se hajonta alkaa olla jo ulkonäönkin suhteen melkoinen. Joitakin ei kertakaikkiaan ikinä uskoisi "jo" 42-vuotiaiksi, jotkut taas ovat lihoneet muodottomiksi, ja näyttävät lähes viisikymppisiltä matameilta, anteeksi vain viisikymppiset! :kieh:

Itse olen 41, ja saan pian toisen. Ei olisi tullut mieleenkään ajatus, että yritän jotain todistella. Miksi ihmeessä?! Katsos, Mama, elämässä ei aina kaikki mene, niin kuin suunnitellaan. Me nyt vain halusimme yhteisen lapsen mieheni kanssa. Ihan luonnollista, eikö. Varsinkin, kun hänellä lapsia ei entuudestaan ole ollenkaan. Niin, että ajattelisit sinä ensin Mama 42, mitä kirjoittelet. Jos sinulla on "vanha" olo, et sinä sitä oloasi voi kaikkiin ikäisiisi rinnastaa. Meitä on niin moneksi! Joskus ihminen on henkisesti vanhempi, kuin fyysisesti... Tuntuu, että meistä nelikymppisistä jotkut ajattelevat kuin eläkemummot... :kieh:

 

Kommenttisi oli hyvä ja toki olen ja olemme miettineet tätä vauvan saanti toivettamme vielä tällä iällä.

Vanhimmat ovatkin jo 16 (pian 17) ja 15 vuotiaita jotka elävät jo ajoittain seurustelua ja muuta murrosikää,tarvitsevat vanhempia mutta ovat kyllä mieluusti kaveriden kanssa menossa,kuten ikään kuuluukin. Toivovat että olisimme välillä pois kotoa,vaikka jossain kylpylässä että saisivat välillä olla ilman meitäkin- vanhuksia.

Toivomme lasta,ihan sellaista joka kasvaa ja kehittyy ja menee kouluun jne. Kaveria nuorimmaiselle jos siihen ehdimme tai yleensä lasta enää saamme. Olemme toki keski-ikäisiä mutta emme ikäloppuja ja koemme että sylissä olisi tilaa vielä yhdelle. Miksi sitten lopulta haluamme lapsen,en tiedä. Toivomme sitä jos niikseen mutta elämämme on tässä ja nyt myös,elämme täydellisen täyttä elämää vaikka lasta ei kuuluisikaan.

Mutta aina saa haaveilla!

 

\

Olen 40 vuotias jo 3 lapsen äiti,nuorimmaisemme on 4.

Tulin eilen kertoneeksi ystävälleni että toiveissamme on vielä 4 lapsi. Edellinen raskauteni oli toki vaikea,koin raskausmyrkytyksen oireita ja lapsi syntyi pienenä mutta terveenä. Selvisimme kaikesta kuitenkin ja olemme todella onnellisia tästä viimeisimmästäkin iltatähdestä ja vanhemmista lapsistamme.

Kerrottuani ystävälle hän huusi että oletko hullu! Meinasit kuolla sen viimeisen kanssa (en meinannut) ja nyt olette vielä hankkimassa neljättä. Hän sanoi vielä että ystävyys on poikki jos teen lapsen. Totesin siihen että et voi olla tosissasi,katkaiset ystävyytemme jos olen raskaana.

Hän perui toki tämän viimeisen mutta sain kyllä kunnon ryöpytyksen siitä kuinka typerä olisin. Kerroin asiasta miehellenikin ja hän totesi tietenkin että se on meidän asiamme mitä teemme olkoon ystäväni mitä mieltä tahansa.

Näin on mutta kyllä se minuun vaikutti - mieltäni pahoittavasti. Suunnitelmamme ei kyllä ole muuttunut. Osasin kyllä vähän tälläistä odottaa mutta tuntui pahalta silti.

Ystävälläni on yksi lapsi joka on jo 20 v ja elää hyvin itseellistä sinkkunaisen elämää. Hänen mielestä sidon vain itseni entistä lujemmin kotiin ja mieheeni uuden lapsen myötä.

Kommentoikaa hyvät kanssaihmiset.

Teette tietysti lapsen,kun sen haluatte.sanoo 35v 4 lapsen äiti.voi niitä raskausongelmia olla nuoremmillakin, vaikkei minulla ollutkaan.

 

\

Ystäväsi kertoi mielipiteensä,mitä pahaa siinä on?
Olen samaa mieltä ystäväsi kanssa,sinulla on jo kolme lasta ja olet neljäkymmentä.Miksi leimataan heti kateelliseksi jos ei olla samaa mieltä?
Toki lapsen hankkiminen on henkilökohtainen päätös mutta kai mielipiteensä saa sanoa.Etenkin jos edellinen raskaus on ollut vaikea ja ikää alkaa olla.

on vaan erilaisia tapoja, myös fiksuja tapoja ilmaista mielipiteensä ja joskus pitää fiksusti suunsa kiinni.
Lapsen"teko" on asioita joista kukin henkilökohtaisesti päättää eikä niissä tarvitse toisten mielipiteitä kuunnella. toisaalta minä en huudellut yrityksistäni kenellekään siinä vaiheessa kun vielä tuota nuorimmaista yritettiin

 

hei!
pakko tulla sanoo mielipidettä tänne väliin. oma äiti oli 24-vuotias saadessaan minut ja oon ollu enemmän kun tyytyväinen että äiti on jaksanu ja molemmat vanhemmat on edelleen nuoria (45-50 vuotiaita).
muistakaa ajatella lastakin jos teette lapset myöhään! lapsi kaipaa vanhempaa vielä parinkymmenen vuodenkin päästä. serkkuni isä kuoli kun serkku oli 10. isä oli silloin reilu 60- vuotias. serkulleni isä oli aina pysynyt etäisenä koska ikäeroa oli reippaasti. en sano että etäisyys aina johtuisi ikäerosta, en todellakaan. lisäksi luonnollakin on tehtävänsä. jos saatte lapsen 45-vuotiaana, ette näe lapsenlapsianne jos teidänkin lapset odottaa kauan. minusta siinä on jotain epänormaalia.

jokainen tekee ratkaisunsa ja onnea teille, jotka olette raskaana. suunnittelijoille vielä mietintämyssyä päähän. teettekö lapsen vain itsellenne vai ajatteletteko lapsen tulevaisuuttakin? minusta ainakin on ihanaa saada nuori äitini ensi kesänä häihini.

 

Enpä tätä keskustelua aloittaessani vielä tiennyt mihin kaikki johtaa...
Tilanne kohdallamme on nyt se että uusi lapsi perheessämme on kuopattu ajatus.

Tähän ei vaikuttanut ystäväni tai kenenkään muun mielipide vaan valitettavasti sydämessäni todettiin sellainen ongelma että lapsen saaminen ei enää ole turvallista. Se on asia joka minun on pakko hyväksyä.

Ystäväni kanssa tilanteenin on auki. Alkaa olla tunne että minun tulee toden teolla ottaa häneen etäisyyttä. En tiedä mitä on tapahtunut mutta hänelle tuntuu olevan mielipide jokaiseen tekemäämme asiaan perhepiirissämme. Olen jotenkin todella väsynyt ja kyllästynyt tähänkin tilanteeseen.

Hän soittelee usein - päivittäin ja viimeinen niitti oli kun emme vaali-iltana päässeet äänestämään terveydentilani vuoksi. Ystäväni (tuntuu jo ihan kummalliselta käyttää tuota sanaa) oli humalassa ja heitti ilmeisesti vitsinä että jos hänen äänestämänsä puolue häviää niin ystävyytemme on mennyttä.

Silloin minulle niinsanotusti kilahti. Sanoin hänelle että nyt riittää, en todella jaksa enää kuunnella että ystävyytemme on koetuksella milloin minkäkäkin asian suhteen. Tämä on ihan naurettavaa. Emme ole mitään teinejä todellakaan enää.

Miehenikin totesi että nyt ei kyllä järki päätä pakota kun tuollaisia lausuu.
Kävin suuttuneena nukkumaan mutta toisaalta olin huojentunut kun olin saanut asiasat sanottua. Voihan olla että se oli tässä. Nyt ei sieltä päin ole kuulunut mitään ja ei minullakaan kyllä asiaa ole ollut.

Lasta ei siis tule mutta elämä jatkuu. Asian sulatteleminen muutenkin vie aikaa ja en vain jaksanut enää. Mutta onnea kaikille niille joilla vielä on mahdollisuus ja turvallista perheen lisäyksen suhteen.

Elämä ottaa mutta se myös antaa ja meillä on ihanat lapset,ihan jokainen. Nyt keskitymme tähän päivään mutta mielessä siintää myös yhteinen matkamme kesällä ulkomaille.

Annan tämän surun levätä itsessäni niin kauan kun se tuntuu luonnolliselta. Mutta aion selvitä ja iloita elämästä kun sen aika on.

 

Sinulle Lapsen mielipide, kaikella kunnioituksella. Äitini sai minut 22-vuotiaana. Pahimpina päivinään kuulin, että hän olisi kyllä mielellään jatkanut opintojaan, mutta kun minä synnyin... Jäi ura tekemättä. Hän oli mielestään liian nuori saamaan lapsia, mutta isälläni, joka on 10 vuotta vanhempi, oli kiire. Olen aina ollut isän tyttö. Hyvät välit ovat äitiinkin, mutta hieman etäiset. Isäni on nyt jo yli 7-kymppinen. Itse olen nelikymppinen ja odotan iltatähteä. En ole koskaan tullut ajatelleeksi kuten sinä, ettei nainen voisi saada lapsia tämän ikäisenä jonkin noin ikävän, loukkaavan ja sydämettömän ajatuksen takia, minkä sinä nyt esitit. Isäni ikä ei ole minua koskaan häirinnyt. Hän on hiihtävä ja uiva teräsvaari, ei sairauksia, paremmassa kunnossa kuin moni minun ikäiseni. Ei sen puoleen, en itsekään ole mitään vakavaa koskaan sairastanut ja pidän huolta kunnostani...

Oma isoäitini sai 10 lasta, kuopuksen minun ikäisenäni. Ennen aikaan olisi pidetty aika sairaana ajatusta, ettei lapsia saisi tulla, jos luonto suo. Isoäiti ajatteli lapsia Luojan lahjana! Niin minäkin.

Ja mitä tulee tuohon, ettei lapsenlapsi ehkä näe isovanhempiaan, niin sehän ei aina ole meidän päätettävissämme. Itse en ole koskaan nähnyt kumpaakaan isoisääni. Katsos lapsi hyvä, toinen kuoli talvisodassa ja toinen jatkosodassa. Toivottavasti tämä saa sinut ajattelemaan asioita vähän syvemmältä. Maailma ei ole paikka, jossa kaikki järjestyy aina niin kuin me haluaisimme. Kyllä minäkin olisin mielelläni saanut kaikki lapseni viimeistään 35-vuotiaana, mutta kohtalo puuttui peliin!