surupusero
Olen viimeisilläni raskaana. ystäväni kävi eilen meillä kahvilla, ja rupesi päivittelemään miten nopeasti aika on kulunut, ja että kohta olen oikeasti äiti. Siinä ei vielä ollut mitään vikaa mutta kun ystäväni tokaisi, että inhoaa vauvoja ja että kaikki vauvat ovat rumia, silmäni meinasivat tippua päästä. alkuraskaudessa oli juttua siitä että ystäväni tulisi lapseni kummitädiksi mutta en tiedä enää haluanko häntä... hänen asenteensa on muuttunut todella negatiiviseksi. hän esimerkiksi sanoi, että jos hän tulee raskaaksi, hän tekee abortin tai "hankkii keskenmenon". minä sanoin ennen raskauttani että en halua lapsia ja teen abortin jos tulenb raskaaksi, mutta kuinka kävikään. sanoin ystävälleni että niinhän mäkin luulin ensin. hän sitten sanoi että kaikki lapset pilaavat elämän (ja sanoi todella halveksivaan sävyyn sen). sitten ystäväni vetosi siihen että synnytyksessä alapää venyy ym.
tuli kyllä niin paha mieli. totta kai jokaisella on oikeus mielipiteeseensä mutta todellakin tuo järkytti mua koska hän olisi tullut kummiksi... mitä mieltä olette ystäväni käytöksestä? en noteerannut oikein mitenkään hänen aikanaan mutta miehelleni sanoin jälkeenpäin asiasta. hän ei oikein ymmärtänyt, mutta eihän hän ole se joka on raskaana.
tuli kyllä niin paha mieli. totta kai jokaisella on oikeus mielipiteeseensä mutta todellakin tuo järkytti mua koska hän olisi tullut kummiksi... mitä mieltä olette ystäväni käytöksestä? en noteerannut oikein mitenkään hänen aikanaan mutta miehelleni sanoin jälkeenpäin asiasta. hän ei oikein ymmärtänyt, mutta eihän hän ole se joka on raskaana.