Ystävä yrittää raskautua...

Tervehdys!

Masentaa ja pelottaa ja haluaisin teiltä neuvoja ja kommentteja!

Tähän mennessä oon päässy ystävien raskausuutisten kanssa melko vähällä. Nyt kuitenkin minulle läheinen ihminen on kertonut että ovat alkaneet yrittämään lasta. (meillä yritystä takana kohta kaks vuotta) Totta kai toivon että saisivat vauvan helposti ja nopeasti! Mutta pelkään sitä miten suhtaudun kun kuulen heidän raskausuutisen! Pelkään että purskahdan itkuun! Olen surrut ystävän raskautta jo etukäteen hirveän paljon! Tuntuu että olen huono ihminen kun suren tälläistä mutta en voi tunteille mitään! Kuten moni muukin täällä, haluaisin että ystäväni kertoo uutisen minulle mieluiten tekstiviestillä tai vaikka puhelimessa, mutta pelkään että haluaa kertoa asian päin naamaa. Ystävä tietää ongelmistamme ja yleensähän tällaiset asiat kerrotaan päin naamaa... Tulevana viikonloppuna on tarkoitus taas tavata ja pelkään että uutinen tulee nyt. On hirveää kun pelkään ystävän tapaamista!! Onko kukaan muu tuntenut ko. tunteita vai olenko ainoa kamala ihminen maailmassa?
Haluaisin kertoa ystävälleni tunteistani ja pyytää että kertoisi uutisen vaikka puhelimessa, mutta miten voin asian hänelle sanoa? Että "tulen tosi surulliseksi jos tulet raskaaksi"?? :/

Tosi karseita tunteita! Mää en taho tuntea näin! :headwall:

Tiiti-

 

Jos katsot sisimpääsi, tiedät että et ole surullinen siksi, että ystäväsi tulee raskaaksi, vaan se, että sinä et ole. Oletteko käyneet tutkimuksissa.. Joskus vain vauva antaa odottaa itseään. Jos kaikki kunnossa, seksiä vain parin kolmen päivän välein, niin kyllä pitäisi tärpätä. Sitä puolta ei kannata kyllä päästää suorittamiseksi.. :hug:

 

Jos kaikki kunnossa, seksiä vain parin kolmen päivän välein, niin kyllä pitäisi tärpätä.

Tiedän, että edellinen vastaaja tarkoittaa hyvää (?), mutta lapsettomuutta kokeneena olen sitä mieltä, että tällaiset hyvää tarkoittavat neuvot ovat omiaan pahentamaan asiaa. Lapsettomuus ei ole kenenkään päästä kiinni ja vielä vähemmän yleensä seksin puutteesta.

Mutta itse asiaan, kuten myös edellinen vastaaja kommentoi ja itsekin tiedät, niin todellisuudessahan et sure sitä, että ystäväsi tulee raskaaksi, vaan sitä, että se on niin selkeä osoitus siitä, mitä itse haluaisit ja mihin et vielä ole pystynyt. Niin sanotusti isku vasten kasvoja. Näin minä sen ainakin mielsin omalla kohdallani. Mielestäni on myös tärkeää hyväksyä nämä tunteet (katkeruus, kateus, pelko, jopa viha) eikä kieltää niitä. Myös muun yhteiskunnan pitäisi mielestäni ymmärtää, kuinka vaikea paikka lapsettomuus on. Jos siis kyseessä on erittäin hyvä ystävä, niin sano ihmeessä, ettet halua kuulla mahdollista uutista päin naamaa, vaan toivot asiassa hienotunteisuutta. Perusteluksi voit vaikka sanoa, että olet tietenkin iloinen ystäväsi puolesta, mutta tällaiset uutiset nostavat aina tunteet niin pintaan, että sulattelet uutista hetken mieluiten omissa oloissasi. Ystäväsi ei ymmärrä sinua tarpeeksi hyvin, jos siitä huolimatta haluaa pamauttaa ilouutisen päin naamaa. Täysin ei kokemaasi voi ymmärtää kuin toinen lapsettomuudesta kärsinyt, mutta tietty annos sympatiaa täytyy löytyä myös, tai etenkin, niiltä läheisiltä, jotka ovat raskaana tai lapsellisia.

Itse olen ollut muutaman kerran tilanteessa, jossa uutinen on pamautettu iloisesti päin naamaa. Enemmän tai vähemmän olen onnistunut todelliset tunteeni sillä hetkellä peittämään... ei se helppoa ole ollut. Jos todella pelkäät tulevaa tapaamista, niin mitäpä jos laitat tekstiviestin kaverillesi ja kysyt suoraan, onko odotettavissa uutisia. Perustele utelua sillä, että ehdit varautua uutiseen. Näin saat purkaa pahimmat ensi tuntemukset (itkun jne.) kotona ja pystyt sitten varmasti jo enemmän vilpittömästi onnittelemaan ystävääsi. Näin minä olisin toiminut.

 

tutulta kuulostaa Tiiti. mullekin ystävä ilmoitti että nyt ovat alkaneet yrittämään, sitten ei kuulunut mitään pariin kuukauteen ja synttäripäivänä sitten läsäytti sen tiedon sähköpostin kautta, että heille tulee vauva. Voi että olin suuttunut :kieh: ehkä enemmänkin siitä, että kertoi asian synttäripäivänä. Koska vauvauutisten jälkeen on aina kolme päivää maassa, että miksi muut, miksi ei me... niin meni sitte synttäripäivän loppu itkiessä.

Jaksuja sulle silti. Täällä meitä muitakin on. "vauvauutisten" uhreja. Se nyt vaan on niin helppoa ja luonnollista joillekin :/

 

Mulla on vähän sama tilanne kuin sulla Tiiti. Ystäväni sanoi viime syksynä, että aloittaavat keväällä yrittämään vauvaa. Nyt todellakin kauhun sekaisin tuntein odotan sitä uutista vauvasta. Meidän kaveripiirissä se olisi ensimmäinen vauva, joten en ole joutunut kovinkaan paljoa taistelemaan omien tunteiden kanssa tässä asiassa. Nyt tuntuu, etten uskalla edes tavata ystävääni, kun en tiedä milloin paukasee olevansa raskaana. Todellakin toivoisin, että ilmoittaisi vaikka mesessä tai tekstiviestillä.

 

Kiitos kaikille vastauksista! Luulin olevani ainoa ja jotenkin kieroutunut kun murehdin asiaa jo etukäteen! Se on kyllä totta etten ole surullinen ystäväni raskaudesta vaan siitä etten itse ole raskaana! Mietin tässä kovasti että laitanko tekstarin ja kysyn suoraan, mut jotenkin se tuntuu liian julmalta, kun asiaa ei viestissä osaa kuitenkaan selittää. Taidan odottaa huomiseen ja toivon ettei uutinen tule vielä tänä viikonloppuna ja kerron ystävälleni tunteistani ja toivon että hän ymmärtää...

Joskus vain vauva antaa odottaa itseään. Jos kaikki kunnossa, seksiä vain parin kolmen päivän välein, niin kyllä pitäisi tärpätä.

Valitettavasti meillä ei oo kaikki kunnossa, en ovuloi ilman hormooneja. Takana puolen vuoden clomikuuri. Nyt odotellaan syksyä että päästäis inssiin.

Voimia kaikille saman asian kanssa painiville!

Tiiti-

 

kuulostaa niin tutulta... ite osasin odottaa siskoltani samaa uutista ja surin asiaa jo etukäteen että miten kestän.. sitten kun sain kuulla asian, ensimmäiset päivät meni ihan hyvin, mutta sitten kun tajusin oikeesti tilanteen, tuntui kamalalta. Miksi se on toisille niin helppoa ja ME joudumme painimaan tämän lapsettomuusasian kanssa vuosia... Meillä yritystä vajaa kolme vuotta, heillä puolivuotta... Mutta nyt minusta tuntuu että olen päässyt jo sen ylitse aika hyvin, vaikka kieltämättä kyllä se kirpaisee kun näkee siskon ison mahansa kanssa

 

Minulla taas on tavallaan huono omatunto, kun raskauduimme toisella yrityskierolla. Ystävä on ollut pitkään lapsettomuushoidossa ja saanut yhden keskenmenon. Asia on luonnollisestikin hänelle rankka. Itse "yliempaattisena" kuvittelen tuntevani hänen tuskan ja monet itkut olen hänen puolestaan salaa itkenyt.

Oma raskaus on vielä alkutekijöissään eikä siitä tiedä kuin me tulevat vanhemmat. Pelkään jo etukäteen sitä, kun "joudun" kertomaan ystävälleni meidän uutisen. Joka siis meille on maailman iloisin asia. Sähköpostia olen itse ajatellut, jotta ystäväni saa niellä asiaa rauhassa. Kuitenkin asian ilmoittaminen tuntuu vaikealta. Onnenhehkutus viestistä jää tietysti pois. Mietin vain, että lisäänkö viestiin pahoittelut vai riittääkö neutraali toteamus.

Jos kerron, että minulla on huono omatunto, kuten on, niin lisäänkö vain hänen tuskaansa? Jos kerron toivovani, että heillä tärppää mahdollisimman pian, kuten toivon, niin onko se vain veitsen kääntämistä haavassa? Jos kerron asia mahdollisimman faktapohjaisesti/neutraalisti, vaikutanko kylmältä, jota en ole?

 

Tiiti ja muut: ihan samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Välillä tunnen itseni ihan kieroutuneeksi: muiden raskaus- ja vauvauutiset saa kyyneleet silmiin ja katkeroittaa. Kai se on normaalia, ja osaahan sitä vähän ajan kuluttua sitten iloitakin muiden onnistumisesta, mutta mutta... Itse sain tekstarilla ystäviltäni vauvauutiset juuri niinä päivinä kun itsellä oli keskenmenot. Kyllä tuntui kamalalta niillä hetkillä! :'(
Oikeastaan en ymmärrä mitä varten niitä raskautumisuutisia tarvitsee levitellä, näkeehän tuon sitten myöhemmin päällekin päin. Itselle ei tulisi mieleenkään kertoilla, koska tiedän että tiedon vastaanottajalle tieto ei ehkä niin ihanalta kuulostakaan. Lapsettomuus on niin tavallista, ettei koskaan voi tietää keitä se koskettaa.

 

Jos kerron, että minulla on huono omatunto, kuten on, niin lisäänkö vain hänen tuskaansa? Jos kerron toivovani, että heillä tärppää mahdollisimman pian, kuten toivon, niin onko se vain veitsen kääntämistä haavassa? Jos kerron asia mahdollisimman faktapohjaisesti/neutraalisti, vaikutanko kylmältä, jota en ole?

Jos ajattelen itseäni siihen sun ystävän tilalle niin toivoisin kuitenkin ihan neutraalia toteamusta siitä, että olet raskaana. Et kuitenkaan ole tullut raskaaksi loukataksesi ystävääsi ja tuskin siitä tarvitsee huonoa omaatuntoa potea vaikka hyvin ymmärränkin hyvin tunteesi. Itse podin huonoa omaatuntoa jo pelkästä ajatuksesta, että jos raskaudun helposti koska veljeni perhe teki ensimmäistä hoitojen kautta pitkään. Kuinkas ollakkaan niin eipä se käynnyt helposti meilläkään ja nyt on jo kaksi vuotta takana ilman tulosta. Sen varmaan perustelisin viestissä, että miksi ilmoitat asian sähköpostitse. Halusit antaa ystävälle aikaa tottua ajatukseen koska tiedät ettei uutinen ole välttämättä hänelle iloinen. Mulle ainakin tommoinen tidottaminen riittäisi.

Asia toimii muuten myös toisinpäin :/ Mä podin huonoa omaatuntoa siitä etten pystynyt kunnolla onnittelemaan ystävääni joka tuli raskaaksi. Hän ei ollut mulle itse vielä uskaltanut kertoa ja olinkin sen jo arvannut etukäteen ja itse kysyin asiasta mutta silti. Pari viikkoa asiaa ajateltuani sanoin ystävälleni siitä, että mulla on huono mieli kun en pystynyt iloitsemaan hänen puolesta. Jotenkin asiasta puhuminen suurimman tunnekuohun laskeuduttua puhdisti ilmaa tai ainakin antoi mulle paremman mielen.

Tulikohan nyt taas kamalan sekavaa selitystä. Toivottavasti joku pysyi kärryillä =)

 

Siisamin kanssa samoilla linjoilla olen. Piparjuuri, kerro vaan sähköpostitse ja selitä, miksi niin teet. Näin ystäväsi ymmärtää, että olet nimenomaan hienotunteinen ja ajattelet häntä etkä käyttäydy mitenkään kylmästi tai tökerösti. Saat varmasti sitten onnitteluja takaisin sähköpostitse. Ja jos jatkossakin muistat huomioida ystäväsi, kun raskautesi etenee, niin uskoisin, että pystytte olemaan ystäviä ilman, että asia kauheasti jäisi hiertämään väliinne. Huomioiminen ei tarkoita, että et puhuisi raskaudestasi, mutta et alituiseen höpötä siitä ja etenkään vaivoistasi (joita väistämättä tulee, mutta lapseton ei välttämättä pysty suhteuttamaan tätä valitusta).

 

Voi voi.. Voi sitä katkeruuden määrää, jota keväällä tunsin, kun minä, vuosikausia seurustellut esikoinen, luulin olevani ensimmäinen, joka saa ilmoittaa tulevalle mummolle ja muille suuret uutiset! Raskauduin viimein hoidoilla ja kaikki sujui hienosti. Juuri ennen np-ultraa veljeni ilmoitti, että heille tulee esikoinen elokuussa! Joo, onnea vaan. Eivät olleet siinä vaiheessa vielä edes kunnolla tavanneet, kun me jo olimme mieheni kanssa yrittäneet lasta. Veljeni puolisoineen etenivät suhteessaan nopeammin ja päättivät vaan haluta lapsen ja pam, muutama kuukausi ja tärppi oli siinä! Tosin suunnittelivat, että jos ilmenee, että lapsi on vammainen, se abortoidaan..(arvatkaa miltä tuntui! Tosin tällaisessa tilanteessa päätös on varmasti vaikea, enkä tiedä miten itsekään toimisin, jos näin olisi. mutta kuulla se nyt samaan syssyyn, kun vauvauutinenkin!)No, uutista oli sulateltava hetki ja toinenkin(itsekästä kyllä). Kun pääsin np-ultraan, todettiin meidän vauvasta tulleen enkeli. Voitte kuvitella, mikä shokki! Tässä vaiheessa kerroimme perheillemme, että meillekin piti tulla vihdoinkin vauva. Veljeni oli kyllä hyvin pahoillaan tilanteesta. Ja itsekin koitan olla onnellinen heidän tulevasta vauvastaan, enkä missään tapauksessa toivo, että mikään menisi pieleen. Mutta täytyy sanoa, että jonkinlainen katkeruuden häivä tässä "odotuksessa" on mukana. Olen yrittänyt olla innostunut ja läsnä, mutta heillä on niin erilainen asenne koko vauvansaantia kohtaan kuin itselläni! Esim. itse olen hankkinut vauvan vaatteita jo seitsemän vuoden ajan, ja kannan ajatusta vauvasta jatkuvasti matkassa: "mitäs jos meillä nyt tässä ja tässä tilanteessa olisi vauva. Mitäs jos teen tuon ratkaisun elämässäni ja olenkin sitten raskaana" jne.. He eivät olleet hankkineet edes mitään tavaroita vauvalle, ennen kuin vein heille helistimen tuliaisiksi veljeni vaimon ollessa 16rvkolla. Tavaroiden hankkimista he alkoivat suunnitella vasta, kun äitiyspakkaus oli tulollaan.

No, täytyy tietysti hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia ja suhtautuvat asioihin erilaisella intensiteetillä. Ja uskon kyllä, että vauvasta tulee veljelleni ja hänen puolisolleen hyvin rakas ja tärkeä. Tässä vaan kohtaavat kaksi erilaista kulttuuria; se, jossa lapset tehdään heti kun huvittaa ja se, jossa lapsia saadaan jos Luoja suo. Ja uskon, että heidän onkin tietyllä tapaa helpompi suhtautua odotukseen tietyllä "joo joo"-asenteella, koska raskaaksitulo oli niin helppoa. Uskon, että lapsettomuudesta kärsivät ovat joutuneet käymään niiiiin paljon erilaisia niin fyysisiä kuin henkisiäkin asioita läpi, että sitä ei kukaan "normaalisti" raskautuva voi ymmärtää. Lisäksi se keskenmeno sattui juuri meille, tietenkin. Sitäkin olen saanut käydä viikkotolkulla yksin läpi, koska ei sitä jaksa kukaan muu enää jauhaa. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin odotetaan koko suvun voimin hartaasti sitä tulevaa pientä. Ja jospa täti saisi hoitaa häntä paljon ja sitä kautta liennyttää omaa katkeruuttaan.. Auts, kuulostaa karseammalta kuin oikeasti onkaan. (Moniko lapseton on hakeutunut esim. lapsenhoitoalalle töihin?) Olo on ollut todella ristiriitainen. Mutta hassua kyllä, olen ollut tyytyväinen saadessani hoitaa ystävieni lapsia. se lohduttaa, kun lapsi osoittaa hyväksyvänsä sinut sellaisena kuin olet. Mutta ymmärrän hyvin, jos joku ei kestä olla missään tekemisissä lapsellisten kanssa. Kuten sanottua, itsellänikin on tunnemylläkkätilanne päällä.. Mutta voimia meille kaikille! Ihan oikeasti! on kyllä ihanaa, että saa edes täällä netissä olla katkera, koska enhän sitä voi kenenkään kuullen muuten olla.

 

Kiitokset kaikille neuvoista. Näillä ohjeilla pärjään varmasti, kun tulee aika kertoa asiasta. Nyt mennnään vielä hissun kissun kohti loppukesää ja toivotaan parasta.

Silläkin uhalla, että kuulostan kliseiseltä: voimia teille kaikille ja parhainta onnea haaveidenne toteutumiseen