Yritys alkaa alkuvuodesta

Huomenta rallaa!

Olipa tylsää, kun joulu oli noin lyhyt. Palaa vaan töihin entistä väsyneenpänä... Ja entistä lihavampana! Tulipa syötyä! Kinkkua vielä jäljellä vaikka kuinka paljon, ja suklaata kans, ja maha on aika kipeä koko ajan, kun on niin täynnä. Mutta taitaa kuulua jouluun aika yleisesti.

Paras joululahja oli mieheltä saatu lahjakortti tatuointiliikkeeseen. Olen jo pari vuotta haaveillut tatuoinnin ottamisesta, mutta olen aina jänistänyt. Nyt on mentävä sitten Anoppi osti kirjan. Sen nimi on Suuri Äitiyskirja. Siinä on 400 sivua tietoa ovulaatiosta vauvan syntymään ja hoitamiseen. Taisi mieheni vihjata anopille En kerennyt alkaa lukemaan sitä kuin 30 sivua kun mieheni nappasi kirjan minulta. Nyt se on lukenut jo melkein puolet. Pikkasen tohkeissaan aina kertoo mulle juttuja sieltä ja miettii miten pitää toimia ja mitä elämäntapoja täytyy muuttaa raskauden aikana.

Viivi, ei minusta huonon äidin merkki ole hänen juhliminen. Kaikki tietysti tavallaan, mutta ei minusta ole paha asia jättää lapsi vaikka kuinka pienenä turvallisten hoitajien luo. Uskon, että tuulettuminen tekee hyvää itselle ja parisuhteelle ja sitä kautta myös vauvalle. Itsellä mummot ja ukit lähellä ja luotan heihin. Olemme miehen kanssa juteleet tästä asiasta. Hän on sanonut, että voin mennä baariin aina halutessani, hän jää hoitamaan lasta. Mieheni ei käy juuri ikinä baarissa, koska hän ei pysty juomaan. Häntä ei baaritouhut sen takia kiinnosta, mutta käy minun kanssa kerran pari vuodessa, jos on jotkut juhlat. En usko, että tunnen mitään syyllisyyttä jättää lasta mieheni hoitoon tai sitten vanhemmille, jos menemme kahdestaan. Eri asia on, että raskinko jättää..

Kk, hyvä hyvä!! Tekin ""vaarallisilla teillä"" Teilläkin näyttää asiat aikasta hyvältä. Taitaa monella aikaistua tuo yrittämisen ajankohta. No, ainakin sinulla ja Tiffanylla. Joo, täytyy perustaa sitten uusi ketju. Minä perustan ""Hannari"" -ketjun ja yksikseni pohdin minun päättämättömyyttäni Mies kyseli taas eilen, että miten niiden kumien käy, sitten kun vihdoinkin tulisi ne kuukautiset. En osannut sanoa kuin, että katotaan sitten. Odottelen edelleen niitä ekoja luomukuukautisia. Kiertopäivä on jo 50. Elikkä, Viivi, kun nyt lopetat pillerit, ei tarvitse pelästyä jos ei heti menkkoja kuulu.

Täytyy jatkaa töitä, plaah sille. Jotenkin työmotivaatio hukassa.. Mut jospa se tästä. Taidanpa selailla netistä kuvia ja miettiä minkälaisen tatuoinnin otan..

 

Uutena ja ujona kirjoittelen tähän ketjuun. Tähän mennessä olen lähinnä lulenut näitä.

Kirjoituksista päätellen moni tuntuu odottelevan ekoja luomukuukautisia kumin kanssa. Meillä jätettiin juuri pillerit pois ja ajateltiin tulee sitten kun tulee, mitään ehkäisyä ei enää käytetä.

Sovittiin kolme kuukautta sitten, että pillerit jätetään pois vuodenvaihteessa. Nyt kotona on kuitenkin sellainen tilanne, että mies on melko uupunut stressin takia. Hän haluaa yhä, että aloitetaan. Samaa haluan itsekin, mutta mietityttää onko oikein haluta lasta nyt kun mies on niin uupunut. Hän johtaa keskisuurta yritystä, joten näköpiirissä ei ole että paineet hellittäisivät. Hän on nyt ottanut hieman lomaa, että palautuisi. Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa?

Itseäni jännittää ja hämmentää uusi tilanne, vaikka tätä haluankin sydämeni pohjasta. Näitä kirjoituksia kun täällä lukee niin kaikki tuntuvat suhtautuvan yritykseen kovin ammattimaisin ottein. Hyviä vinkkejä olen täältä saanut, kiitos kaikille kirjoittaneille =)

 

Tervetuloa mukaan Nuka!

Onnea oikealle päätökselle! Taidat olla meistä tähän asti rohkein; muilla vielä pillerit tai kumit käytössä. Älä ihmeessä vaihda mieltäsi yrittämisestä! Lapsi tulee (jos heti tärppää) vasta 9 piiitkän kuukauden päästä ja siinä vaiheessa saattaa tilanne olla ihan erilainen, miehesi levännyt ja firma ei vaadi niin paljoa kuin nyt. Ja voi olla, ettei ihan heti tärppääkään, niin hups, yhtä äkkiä lapsi syntyykin ensi jouluna tai vaikka vuonna 2007. Sinuna en laittaisi projektia jäihin. Kyllähän se jännittää ja hämmentää mitä tulevan pitää, mutta eikös kuitenkin sillai ihanalla tavalla?

 

Hei kaikki ""kohtalotoverit"" =)! Sattuipa sopiva aihe kohdalle, avomies ehdotti eilen että jos vaikka jätettäisiin e-pillerit pois helmikuun lopussa...! Olen niin onnellinen, voisin halata jokaista vastaantulevaa..! Tietty vauvaa voi joutua odottamaan vaikka kuinka kauan, jos sitä edes tulee, mutta kohta voi ainakin toivoa! 54 päivää enää jäljellä... =D

 

Hei kaikille!

Minäkin olen uusi tulokas täällä ja luin edelliset viestit läpi sydän kovasti pomppoillen. Olemme päättäneet mieheni kanssa ryhtyä yrittämään vauvaa. Mahanpohjassa kutkuttaa ajatus kamalasti ja se tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä juuri minulla on kuukautiset menossa, mutta en meinannut enää aloittaa uutta pilleriliuskaa syömään. Olemme miettineet sitä, aloitammeko heti yrittämään vai pitäisikö tässä välissä olla ns. normaalit kuukautiset? En ole mistään lukenut, että olisi huono asia aloittaa vauvan yrittäminen heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Onko kenelläkään tästä tietoa? Olisiko hyvä yrittää vauvaa vasta muutaman normaalin kuukautiskierron jälkeen? Meidän nimittäin tekisi mieli aloittaa homma jo nyt.

 

Sama näemmä mietityttää muitakin. Eli pitääkö odottaa luomumenkat ennenkuin alkaa yrittämisen. Tätä palstaa seuranneena, osa tuntuu olevan sitä mieltä että olisi hyvä odottaa yhdet luomut. Mitään kummempaa perustelua en ole sille löytänyt. En täältä, enkä mistään muualtaankaan. Käytin omaa tervetteä järkeä ja päätin aloittaa heti. Jos siitä oikeasti olisi haittaa tulevalle äidille tai lapselle, tulee raskaaksi heti niin varmasti siitä jotain varoittavaa tietoa olisi enemmän liikenteessä.

Monestihan menee kolmisen kuukautta kun kierto tasaantuu ja vasta sitten tulee raskaaksi. Ystävälläni ei tullut yksiäkään luomuja vaan hän tuli heti raskaaksi. Ei siitä ollut mitään vaaraa äidille tai lapselle, eikä sitä neuvolassa ihmetelty.

Me ollaan ajateltu ottaa asian kanssa relasti, ajatuksella että tulee kun tulee. Toivotaan iloisia uutisia meille molemmille mahdollisimman pian =)... Mukava kun muitakin hämmentyneitä untuvikkoja on mukana.

 

Hei Eve ja mukaan vaan!

Voit aloittaa yrittämisen heti. Yksien kuukautisten odottaminen parantaa ainoastaan lasketun ajan määrittämistä. Eka kierto pilsujen lopettamisen jälkeen saattaa olla erilainen kuin pillereiden aikana (yleensä pidempi) joten on vaikeampi sanoa milloin hedelmöittyminen on tapahtunut. Ekassa (?) ultrassa mittaavat sikiön koon, jolloin la saattaa muuttua mitä ekana luuli sen olevan. Eli ei mitään pahaa. Siitä vaan hommiin! Jänskättää sun puolesta!

 

Me sitten aloitettiin joulunpyhinä. Tosin vähän varkain, mies löysi laatikon pohjalta kumeja ja jopa vei ne makkariin eikä sitten kuitenkaan käyttänyt niitä En mä tätä vielä ihan varsinaiseksi yrittämiseksi kutsuisi, mutta jotain sinnepäin. Olen syönyt pillereitä 15 vuotta, enkä enää vuosikausiin ole merkannut kalenteriin mitään vuotopäiviä. Nyt sitten kun lopetin pillerit en heti laittanut ylös milloin viimeiset menkat alkoivat ja enää en muista... Just. Pitää alkaa olemaan vähän huolellisempi. Ovista en ole vielä havainnut. Vuosi sitten pidin parin kuukauden tauon ja muistan silloin ihmetelleeni yhtenä aamuna järkyttävää limaneritystä, ovis kai se silloin oli. Toivon, että tulevaisuudessakin se on yhtä selvää.

On kyllä tosi outo fiilis. Olen aina ajatellut etten halua lapsia ollenkaan, mutta niin se mieli vaan muuttuu. Nyt vaan toivon, että plussaaminen kestäisi vielä hetken. Että ehtisi totuttautua ajatukseen ja oikeastaan töiden takia. Mä teen pätkätöitä, ja kevääksi on töitä ja syksyllä taas homma jatkuisi, mutta jos olen maha pystyssä keväällä niin voi olla ettei tule enää sopparia syksylle, vaikka silloin vielä voisi töitä tehdäkin. Mutta toisaalta sitä vaan ajattelee, että kävi miten kävi niin asiat järjestyy.

 

Hieno juttu Lempi! Aamukampaa tekemään vaan, ei ole enää kauaa!

 

Tevetuloa vaan uudet mukaan! Tosiaan joutuu heti aamukamman hankkimaan, laskin innoissani et enää 33-34 päivää jäljellä! Liekohän miten järkevää toi laskeminen, stressin saa vaan päälle ja hedelmällisyys kärsii...!

Tänään tapahtui taas se, mitä on ukon suusta kuulunu pitkin viikkoa. Eli sanoin sille et menkat alkaa viikon päästä, johon hän vaan et ""nii, alkaa JOS alkaa!"" Ja iltapäivällä sekstailtiin ihan reteesti paljaalla ja vieläpä lastit sisälle...Mutta mun laskuopin mukaan ""vauvanvaaraa"" ei enää täs kierros pitäisi olla...

Nyt pitää lähteä surffaamaan autosivustoille, saattaa nimittäin olla autonvaihto tiedossa jos vanha rottelo ei mene enää katsastuksesta läpi...Pohja putoo niskaan kun koluuttavat vasaralla katsastuksessa. Ja eihän sitä tiedä, vaikka heti oikeesti tarvittais isompi perheauto, tuo nykyinen on 'sen muutaman' kokoinen

Kertokaahan itsestänne uudet, ikää jne...

 

Niin, eli täytän ensi viikolla 28, asun Turun seudulla ja olen ollut yhdessä avomieheni kanssa 2 vuotta. Ekaa vauvaa nyt toivotaan..! Yritys alkaa vasta puolentoista kuukauden päästä, avomiehellä kun on opiskelut vielä kesken, valmistuu näillä näkymin marras-joulukuussa 2006. En uskalla kertoa kenellekään että aiomme yrittää (paitsi täällä palstalla tietty), olen sen verran taikauskoinen... =)
Nyt täytyy vaan saada kroppa otolliseen kuntoon, pitäisi hankkia vähän ""lisäravinteita"", foolihappoa, sinkkiä, rautaa ja ehkä myös sitä paljon puhuttua greippimehuakin...
Pyydän muuten näin etukäteen anteeksi kielivirheitäni, suomenruotsalainen kun olen niin kieli ei aina suju niin hyvin kuin toivoisi... =(
Todella kiva että tällaisia foorumeita on olemassa, voi miettiä ja kysellä kaikenlaista mitä tutuilta ei halua/kehtaa kysyä. Ja fiilis on tosi hyvä, kaikki kannustaa toisiaan. Paljon tsemppiä kaikille, ja siittiörikasta uutta vuotta! *heh*

 

Niin olen siis 30 vee, pääkaupunkiseudulta. Yhdessä ollaan samanikäisen mieheni kanssa oltu 10 vuotta, joista naimisissa kaksi. Lapsia ei vielä ole, mutta kaks koiraa pitää liikkeellä. Mä en myöskään ole kertonut kenellekään näistä haaveista, paitsi parhaalle ystävälleni joka asuu ulkomailla. Ei oikein ole sellaisia tuttuja joiden kanssa vois näistä asioista keskustella.

 

Heippis! Meillä alkaa vauvelin yritys kesäkuun alussa ja jo nyt kyselin tulevalta aviomieheltä (naimisiin toukokuussa) josko voisin tehdä aamukamman =) Ei malttaisi millään odottaa.... Ehkä teen sit vasta lähempänä.

 

Tämä uusi on 26-vuotias yritysmyynnin ammattilainen =). Avokki on 31-vuotias ja yhdessä ollaan oltu vajaa vuosi. Hirveän isoja muutoksia viimeisen vuoden aikana tapahtunut. Varsinkin päätös ruveta lasta yrittämään on iso ja onnellinen asia meidän parisuhteessa. Hirvittää että yrittämiseen saattaa vierähtää pitkä aika. Suhteemme on toisaalta niin tuore, että olen kovin innoissani myös kahdenkeskisestä ajasta.

Älä Lempi huoli sun suomenkielestä! =)... Virheitä tulee meillekin jotka puhuu sitä ensimmäisenä kielenään. Rohkeaa kirjoitella toisella kotimaisella! Pääasia että viihdytään kaikki täällä. Viis niistä virheistä =)

 

Täällä näyttää olevan muutama kellä on myös suht tuore suhde. Siis silleen tuore että yhdessäoloa on paljon vähempi kuin esim 10 vuotta. Koskaanhan ei toisaalta voi tietää miten tunteet muuttuu vaikka 5 vuoden päästä, ihan sama kenen kanssa on ja ihan sama kuinka kauan on oltu yhdessä. Mietityttääkö teitä koskaan et onkohan toinen juuri se mies kenen kanssa haluatte lapsen tehdä? Mitä sitten jos tuleekin ero lapsen synnyttyä?

 

Tämä oli ilmeisesti minulle suunnattu, koska ollaan oltu yhdessä vajaa vuosi.... Kukaan ei ikinä voi tietää tulevasta, ei vaikka yhteistä taivalta olisi takana jo yli kymmenen vuotta. Minulla ja kumppanillani on takana molemmilla pitkä suhde. Aina olen pähkäillyt, että onko tämä nyt se oikea jne.
Nykyisen kumppanini kohdalla ei ole tarvinnut kyseenalaistaa. En ole ikinä ollut näin varma mistään ja koen että ensimmäistä kertaa elämässäni sitoudun sydänjuuriani myöten. Kaikki on ollut alusta asti selvää meille molemmille ja vilpittömästi molemmat uskomme, että tulemme olemaan yhdessä aina. Kumpikaan meistä ei halua rikkonaista perhettä. Olemme molemmat erittäin parisuhde/perhekeskeisiä. Oikeaa kumppania ei aiemmin vain ole löytynyt.

Kyllä minunkin mielestäni 10 vuotta kestäneellä suhteella on paremmat mahdollisuudet kestää kuin 10 kuukautta kestäneellä. Mutta siinä vaiheessa kun lasta mietitään on vakavuusaste jo hieman toinen. Avokkini ei edellisen 8 vuotta kestäneen suhteensa aikana keskustellut lapsista kertaakaan. Meille kaikki suhteeseen ja perheeseen kuuluva oli alusta asti niin kovin selvää.

Tiedän että moni tulee pitämään ratkaisuamme nopeana. Sillä ei oikeastaan ole väliä kummallekaan meistä. ME tiedämme suhteemme todellisen laidan. Älä sinäkään turhaa päätäsi vaivaa ennalta =)...Ainakaan muiden asioita koskien. Liittoja ja perheitä hajoaa pitkienkin yhdessäoloaikojen jälkeen. Niin ikävää kuin se onkin, ei se lopu sillä että yritetään ensin olla yhdessä se 10 vuotta.

Sitä paitsi... ota huomioon, että suurin osa ihmistä ei löydä kumppaniaan 15-vuotiaana. Jos me nyt seurustelisimme ensin 10 vuotta niin minä olisin silloin 36 ja avokkini 41.... Ei houkuta sekään asia! =) Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

 

En todellakaan tarkoittanut edellisellä viestillä mitään pahaa! En missään nimessä arvostele muita tai pähkäile muiden asioita..Eikä viesti ollu tarkoitettu kenellekään erityisesti. Halusin vain kysellä että tuleeko muilla koskaan mieleen, mitä jos? Itsehän olen myös seurustellut ""vain"" reilut kaksi vuotta nykyisen kanssa. Kihloissa ollaan ja asutaan yhdessä.

 

Ajatus on tullut mieleeni, mutta entinen suhde kesti melkein kahdeksan vuotta, enkä milloinkaan tuntenut hänen kanssaan samaa mitä nykyisen kanssa. Tuntuu että tämä on nyt se oikea isolla oolla =), en pelkää naimisiinmenoa eikä lapsenhankintaa hänen kanssaan, kuten pelkäsin edellisen kanssa. Edellisen kanssa ajattelin, etten ikinä mene naimisiin... En tajunnut silloin, ettei sen parisuhteen ihan sellaista pidä olla.
Nykyinen on todella lapsirakas ihminen, tiedän että hän olisi loistava isä, todella kiltti ja leikkisä, mutta osaa kuitenkin olla hyvinkin tiukka tarvittaessa. Myös se tuntuu hyvältä, että meillä on samanlaiset mielipiteet tulevaisuudesta ja lasten kasvatuksesta. Hän on myös kasvanut ilman isää, ja tiedän miten tärkeää hänelle on että lapsella on sekä isä että äiti paikalla. Tärkeää on että itseltä tuntuu että parisuhde on hyvä ja vakaa, ja että rakkaus on muutakin kuin sitä vastarakastuneen huumaa. Ja kun lapsi tehdään yhteisestä päätöksestä, niin tuntee varmaan isäkin yhtä paljon vastuuta lapsesta ja perheestä. Muun muassa siksi en ole painostanut avomiestäni ollenkaan lapsenhankintaan, vaan halusin että aloite tulisi häneltä. Siten tiedän että projekti on yhteinen, molemmat haluavat viedä parisuhdetta askeleen eteenpäin ja että hän on ajatellut asiaa omalta kannaltaan puolin ja toisin ja tullut siihen ihanaan päätökseen että hän haluaa kanssani lapsen.
Jos on ollut muutamassa parisuhteessa ennenkuin isäehdokas on tullut vastaan, niin silloin tietää ehkä vähän minkälainen on hyvä parisuhde ja mikä on huono. Tulevaisuushan on kaikille yhtä epäselvä, kukaan ei tiedä mitä se tuo tullessaan. Niin hyvässä ja huonossa. Ja varsinkin hyvässä, ehkä meillä kaikilla alkuvuoden yrittäjillä on vauva masussa tai jopa sylissä (!) ensi vuonna tähän aikaan..! =)

 

Ei kai sillä suhteen kestolla ole suurta merkitystä siihen miten kauan ollaan siitä eteenpäin yhdessä...Jos vaan tuntuu että tää on se oikea ja asia tuntuu molemmista (siis se vauva!) luonnolliselta niin eikun vaan hommiin. Miks pitäisi odottaa 10v ja katsoa kestääkö suhde ja sitten 10 v päästä ajatella et ois pitäny se lapsi tehdä kun oltiin oltu 1v yhdessä...Nämä on tämmösii eipäsjuupas asioita, joista jokainen pari tekee omat päätökset.

Uusille esittelen itseäni: molemmat ollaan 21, seurusteltu 5 vuotta(16 vuotiaana siis yhteen =) ) ja naimisiin 14.2.06 ystävänpäivänä. Omaa taloa aletaan rakentamaan viimeistään keväällä07, jolloin toivon mukaan kuvioissa jo toinen pienokainen...Niin ennestään meillä jo on 1v4kk pojanvesseli, joka pitää säännöllisesti äiskän vauvahaaveet kurissa mutta jokatapaukses pikkusisarusta aletaan yrittelemään ööö...32 päivän päästä? En taida vielä aamukampaa tehdä!

Heikku: Taitaa elämäni olla aika köyhää kun ajattelen joutoaikoinani näitä nettituttujen asioita, mutta olenko käsittänyt oikein että ette käytä mitään ehkäisyä enää ennen seuraavia menkkoja? Olethan tullu ajatelleeks että ovulaatiosi ei välttämättä ole vielä tullut ollenkaan ja raskautuminen näin ollen koko ajan mahdollista? Niin ei siis pahalla, mutta voihan olla etteivät menkkasi kerkiä ees alkaa kun huomaat olevasi pieniin päin Milloin olet menossa lääkäriin tarkistuttamaan puuttuvia menkkoja? Muista informoida meitä uteliaita tutkimuksen tuloksista ja minä ainakin henk.koht. toivon sulle paljon +++tuulia, niinku tiedätkin!

Jepulis, se siitä taas. Kuulemiin, tytöt!

 

Kk, Juu, ei käytetä ehkäisyä ennen menkkoja. Tiedän että voin ovuloida milloin vain, mutta en usko sen olevan kovin todennäköistä. Olen jostakin lukenut, että enää kiertopäivä 25 jälkeen ei enää ovulaatiota tule. Jotenkin tuntuu häviävän pieneltä mahdollisuus, että tärppäisi enää tai edes ennen kp 25 tapahtuneista vehtailuista. Mitään oireita ei ole, mutta pitää kai testata varmuuden vuoksi uudestaan, viimeistään ennen lääkärille menoa. Silloin alkukuusta testasin negan, mutta onhan siitä jo aikaa.. Jos nyt tulee plussa, niin hyvä vaan. Eipähän tosiaankaan tarvitse miettiä aloitusajankohtaa. Tiedän, että sinä ainakin laitat mulle plussasäteitä..

Lääkärille en ole saanut aikaa vieläkään, jotain ensi vuoden työvuorolistojen sähläystä. Ensi viikolla voin varata vasta ajan ja menee varmaan tammikuun puoleen väliin. Puhuin hoitajan kanssa, että voin odotella ihan rauhassa menkkoja vielä, yleensä kuulema vasta tutkivat kun menkat ovat myöhässä 3 kk. Mulla sentään ""vaan"" kp 51.

Nyt alennusmyyntihässäkkään!

 

Tiffany,
sä puhut ihan mun suullani. Mäkään en ole kummemmin ajatellut sitä pienokaisten hankintaa kuin ""joskus sitten kaukana tulevaisuudessa"". Nyt 27 vuotiaana, vuosi ja 4 kk seurustelua takana ihanan miehen kanssa. Kihloissa ollaan oltu jo vuoden ja häät ovat selviö. Ja minulla ihan mieletön vauvakuume. Heti Rakkaani tavattua sovimme melkein yhdestä suusta: ainakin kolme! =)
Työtilanne vain on hieman epävakaa, oikeastaan molemmilla. En edes tiedä tuleeko kaupunki vielä vaihtumaan. Oman yrityksen perustaminenkin on käynyt itselläni mielessä. Silti vain haluaisin sen lapsen.. niin outoa. =) Ajattelen, että so what. Moni muukin on pärjännyt sillä saralla eikä ole työpaikasta ym. tietoakaan. Lainaahan tietysti on, mutta eikös nyt tuonkin saisi pankin kanssa selvitettyä jollain konstin? Onko jollain kokemusta tästä??
Siinähän se mukula kulkisi mukana elämän muutoksissa, ei kait sitä voisi ikinä hankkia lapsia jos aina vain ajattelisi ettei oma elämäntilanne ole tarpeeksi vakaa tai ""valmis"". Mieskin on kuitenkin jo 33.. Kertokaa mitä ootte mieltä. Vauva-tänne-mulle-heti-nyt-hep, vai mitä?

 

Hei,

Olemme mieheni kanssa suunnitelleet aloittavamme perheelisäys yritykset helmikuussa, kunhan ostetut pillerit on syöty loppuun. Olen syönyt pillereitä kohta 10 vuotta, ja joillakin pillerimerkeillä ovat kuukautiset olleet epäsäännölliset. Nykyisillä Yasmin-pillereillä kylläkin säännölliset ja runsaat minun mittapuullani. Pelottaa siis oman kehon toiminta pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen. Millaisia muutoksia te olette huomanneet itsessänne pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen? Jos menkat ovat olleet epäsäännölliset pillereiden kanssa, kuinka on käynyt pillereiden lopettamisen jälkeen?

Tällä palstalla on moneen otteeseen mainittu greippimehu... mihinkäs tuon juominen vaikuttaa?

t. Myy

 

Minun pitäisi alottaa ylihuomenna pillerit. Tai olis tarkoitus olla aloittamatta. Pelottaa myös, että miten keho reagoi, tippuuko hiukset jne..
Mulla on sellanen käsitys että greippimehu auttais paksuuntamaan limakalvoa, jolloin munasolun on helpompi kiinnittyä. Kertokaa lisää te paremmin tietävät

 

Näin minäkin olen tämän greippimehu-asian ymmärtänyt.

Mulla pillerien lopetus tuonut finnejä, hiuksen rasvoittumisen ja kovat seksihalut! Söin pilsuja 7 vuotta, lopetin marraskuun alussa. Kannattaa vaan lopettaa pillerit ja antaa oman kehot alkaa toimimaan. Pakkohan se on jossakin vaiheessa, jos lapsia haluaa. Eiköhän sitä ole hyvä valmistautua ja harjoitella tällaisilla ""pienillä"" harmeilla ja epämukavuuksilla raskausajan kehon muutoksiin.

 

Minulla on pieni ongelma työni ja vauvanteon kanssa. Olen saanut vakituisen työpaikan muutama kuukausi sitten, mikä on loistavaa lapsen hankintayrityksen kannalta. Mutta.... En ollenkaan viihdy nykyisellä työpaikallani. Kaipaan entistä työpaikkaa, ja viime viikolla entinen pomonikin soitti ja pyysi minut takaisin, saisin jopa 300 € lisää palkkaa. Mutta se on projektityö, eli työsopimus tehdään vai vuodeksi kerralla (1.1.-31.12). Nyt minulla on muutama viikko miettimisaikaa, en yhtään tiedä mitä tekisin. Tuntuisi itsekkäältä jättää vakituinen työ, se kun on kiven alla nykyään, ja jääminen on mahdollisen pikku vauvelin kannalta järkevin ratkaisu... =(
PS. Aamukampa tehtiin eilen... =D