Tervetuloa uudet jutustelijat!
Mahtavaa, että "kohtalotovereita" löytyy lisää. Ei tarvitse yksin näitä ajatuksia pyöritellä.
Löysinkin nuo kerhot tuolta, kun
Cembalo mainitsi asiasta, en ole aiemmin tiennyt, että sellaisenkin voi perustaa. Jos joku haluaa laittaa pystyyn Yrityksen odottajat- kerhon niin sopii minulle. Itse en käy välttämättä joka päivä täällä (pyrin rajoittamaan, sillä pari kuukautta sitten roikuin täällä koko ajan eikä mistään tullut mitään
) niin en halua alkaa ylläpitäjäksi. Mutta liityn siihen mielelläni, jos joku laittaa sellaisen pystyyn.
Miksihän se elokuu on monella se yrityksen aloittamisen ajankohta. Hassua sattumaa. Meillä se lähinnä oli sellainen "kompromissi" johon päädyttiin, mutta on myös siirrettävissä, jos jotain tulee. Nyt minusta tuntuu, että mies on alkanut enemmän lämmetä ajatukselle. Saatetaan välillä keskustella esim. kasvatuksesta ja tänään keskusteltiin synnytyksestä. Ohi mennen aina jotain jutellaan. Olen koittanut olla siten, että en koko ajan höpötä vauvasta, sillä kyllähän mies sen kuumeen tason tietää höpöttämättäkin. Ja olen antanut hänelle tilaa ajatella asiaa itse.
Meillä tämä minun vauvakuume tosiaan yllätti miehen ihan totaalisesti sillä olen ennen viime syksyä ajatellut (myös ääneen) että "sitten joskus vauva". Ja "sitten joskus" on kyllä niin abstrakti käsite, että mieskin on varmaan ajatellut että hamassa tulevaisuudessa. Tosiaan sittenhän se biologinen kello alkoi yhtäkkiä tikittämään todenteolla. Sellainen vinksahdus päässä vaan tapahtui ja pahimmillaan se olotila oli ihan hirveä, kun en saanut mieheltä aluksi oikein vastakaikua kuumeelleni. En pystynyt keskittymään mihinkään. Mutta onneksi nyt on kissa nostettu pöydälle ja ajankohta päätetty.
Kuitenkin minusta tuntuu, että miehellä on negatiivinen mielikuva lapsista edelleen. Hän on sukunsa nuorimpia lapsia ja muutenkin hän ei ole ollut lasten kanssa tekemisissä oikeastaan muuten kuin minun kauttani ja tosi vähän. Meillä on siis kaksi kummilasta minun suvusta. Kyllä hän sanoo, että omaa varmasti ei voi olla rakastamatta täysillä, mutta hänelle se on ajatuksena aika absurdi kuitenkin. Hän ei osaa olla luonnostaan lasten kanssa kovin hyvin (myönnetään
). Jotenkin hän pelkää niitä otuksia. Ymmärrän hänen ajatuksensa, sillä jos itselläni ei olisi minkäänlaista kokemusta lapsista niin saattaisin ehkä ajatella samoin. Onko muilla vastaavaa tilannetta? Tottakai oman kanssa osaa olla luonnollisesti, eiköhän luonto ole suunnitellut asian siten.
Pelkään, että hänen ajatuksensa asiasta kumpuaa vain siitä, että hän ei olekaan vielä valmis vauvan yitykseen ja siksi pelkää. Haluan, että vauva on sitten se yhteinen elämänprojekti, mihin molemmat on täysin valmiita. Siksi pidänkin sitä elokuuta semmoisena liukuvana ajankohtana kuitenkin, sillä haluan, että mieskin on sitten täysillä mukana!
Minun kaksi parasta kaveria tietää, että minulla on kova vauvakuume ja olen heille lipsauttanutkin, että jos kaikki menee hyvin niin yritys alkaa loppukesästä. Äidilläni on myös ollut hirveä mummukuume, oikeastaan hänellä alkoi samaan aikaan kuin minulla ja hän toivoo jo kovasti lastenlasta. Hänkin neuloo vauvanvaatteita!
Olimme käymässä minun kotona ja äiti voivotteli, että kenellähän nämä vauvanvaatteet sitten annetaan ja että tuleekohan niitä lastenlapsia koskaan. Jotenkin säälitti äiti, ja minä vielä sanoin, että kymmenen vuoden päästä sitten, vaikka tosiaan kyse on vaan kuukausista. Piti sitten seuraavana päivänä sanoa hänelle, että ei tarvitse kymmentä vuotta odottaa, että asiasta on jo keskuteltu. En kuitenkaan sanonut hänelle ajankohtaa sillä haluan sitten yllättää heidät. Ja raskaaksi tuleminenkaan ei ole välttämättä helppoa, joten on parempi, että muut eivät tiedä ajankohtaa eikä sitä kautta tule paineita. Onko teidän muiden vanhemmilla jo lastenlapsia? Joku taisi jo mainitakin, että miehen sisaruksille on tulossa lapsia. Meillä tosiaan olisi eka lastenlapsi molempien puolella.
Minisport, minä lopetin e-pillerit jo puolitoista kk sitten. Paketti loppui ja uusia en hakenut. Minulla tulee e-pillereistä rintakipua (!?), mikä loppui, kun lopetin pillerit. Muutama vuosi sitten nuorempana jouduin ottamaan jälkiehkäisypillerin ja siitä kanssa tuli se rintakipu. Sanoin miehelle, että nyt loppuu minun pillerin popsiminen, en jaksa sitä tissikipua koko ajan. Ja on ollut paljon seesteisempi olo ilman pillereitä. Menemme nyt sitten kumeilla sen aikaa, kun mennään. Ja olen päättänyt, et minä en enää kroppaani laita e-pillereitä. Sitten kun täytyy miettiä taas hormonaalista ehkäisyä, niin laitan ehkäisykapselin (keltarauhashormonia).
Ja on ollut kiva huomata, kuinka keho toimii oikein pillereiden jälkeen. Viime kierrosta, joka oli eka luomu, bongasin myös oviksen ja kierto oli 30 päivää. Minulla on aina ollut säännölliset menkat. Kiva, jos kierto on heti yhtä tasainen niin tietää missä mennään. Menkat oli kyllä kipeät ja pitkät, toisin kuin pillereiden kanssa. Mutta sen kestän.
Ja yksilöllistähän se on, että tasoittuuko kierto heti, joillakin siihen menee kuukausia ja joillakin se tasoittuu heti. Mutta jos olisin hakenut vielä pillereitä niin olisin syönyt niitä toukokuun loppuun, eli olisin paria kk ennen yritystä lopettanut ne, ihan vain kiertoa tasoittaakseni.
Anteeksi kauhea romaani, ihmettelen, jos joku jaksaa tämän kokonaan lukea, mutta tässä tuli parin päivän mietteet!